Minulla oli 40.3 kuumetta, vastasyntynyt vauva ja 1v10k vilks poika - mies jätti pärjäämään ja lähti toiseen kaupunkin reissuhommiin.
On raksa-alalla, eli ei mikään korvaamaton. Muutettiin vielä samaan aikaan uuteen kotiin, eikä mies ollut purkanut säkkejäkään, kun olin synnytyslaitoksella, vaan jouduin ensitöikseni niitä alkaa purkaamaan vastasyntynyt vauva sylissä. Kuume nous sitten illalla ja aamulla mies sanoi vaan, että koittakaa pärjätä!
Sillä olis ollut aikaa purkaa säkkejä ja laatikoita, kun olis synnärillä kolme vrk. Oli kai ollut vaan viihteellä ja nyt lähti töihin 200 km päähän:(
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ei taija töistä saada saikkua "muija kipeenä" syyllä
Hätätilanne kotona on syy olla pois töistä. Vauva, taapero ja lähes täysin toimintakyvytön aikuinen kotona kyllä menevät tähän kategoriaan.
Millä ap:n perhe pärjää, jos mies ei käy töissä eikä saa mistään karenssin takia rahaa? Uusi koti pitää varmaan jotenkin maksaa vai kannattaisiko se myydä samantien?
Miksei kukaan ole viel sanonu jssap???
Isyysloma /palkaton vapaa nyt pitäisi onnistua. Eikö teillä ole ketään ystäviä/kavereita/sukulaisia jotka voisi auttaa?
Aina kaikessa yksin pärjänneenä ihmettelen, jos ei selviä paria päivää tavallisessa kuumeessa.
Vierailija kirjoitti:
Niin vastuutonta käytöstä, että pärjännet paremmin ihan itseksesi.
Eipä tuo pärjää nytkään. Holhoojaa tarttee.
Soita Sosiaaliviraston kotipalveluun ja pyydä kodinhoitajaa avuksi. Tuossa tilanteessa jos missä olet oikeutettu kodinhoitajan apuun.
Sanoitko miehelle, että olet tosi kipeä, etkä jaksa ja kykene yksin hoitamaan lapsia? Vai oletitko että mies sen ymmärtää itsekin? Pitäisi toki ymmärtää, mutta kyllä minä olen tuollaisessa tilanteessa sanonut miehelle, että nyt hänen pitää jäädä lasta hoitamaan, olen niin huonossa kunnossa etten pysty itse. Kyllä hän on jäänyt. Hyvänen aika, jos olet juuri tullut synnäriltä niin miehellähän pitäisi myös olla vielä isyyslomaa?
Fiksu mies. Jokainen tietää, ettei miehet osaa laittaa muutossa tavaroita oikeille paikoille.
Toisaalta tuo kerrottu tilanne voisi olla palkattoman "kriisiperhevapaan" paikka, mutta sen jälkeen mies joutuisi aika äkkiä etsimään uuden työnantajan.
40.3 on aikuiselle jo todella korkea kuume. Ota yhteyttä synnärille; ehkä sun pitäis mennä osastolle ja sitten lastensuojelu ottaa lapset hoitoonsa
Iso virhe, naiset eivät ole aikuisia miehiä jotka pärjäävät omillaan. Enemmänkin tyttölapsia joita pitää hoivata ja paijata ja palvella tai kuolevat nälkään täyden jääkaapin kanssa.
Pakko olla provo! Kyllähän tuore isä olisi isyyslomalla!
Ei jaksa edes päätään tyynystä nostaa, mutta palstailuun kyllä kykenee.
0/5. Onneksi miehen säkit on tyhjennetty.
Soita ainakin synnytysosastolle, kysy ohjeita
Ps. Itse melkein tapoin itseni kun en yksin lasten kanssa ollessani hakeutunut hoitoon (raju keuhkokuume)
Samaa tyyppiä kuin mun ex-mieheni. Häippäs työmatkalle 3 pvää siitä kun olin saanut vaikean ja todella kipeän pahan luunmurtuman. Kaikki oli kivuliasta ja yöt yhtä hvettiä.
Se vaan tuumas että kylhän sä pärjäät.
Niin että jos en olisi tarvinnut sen apua pitkänä kuntoutumisaikana, olisin varmaan eronnut. Lapsia en kyllä sen kanssa tehnyt. Kun se onnettomuuskin tapahtui sen jääräpäisyyden takia.
Ei toisen luotettavuudesta voi tietää ennen kuin tapahtuu pahaa. Silloin ne kauniit sanat punnitaan.
Minulla oli hieman samanlainen tilanne kun nuorimmainen oli 2 päivää vanha. Yhtäkkiä nousi korkea kuume illalla. Ja pitelin vain vauvaa tiukasti vatsallani kun makasin sohvalla. Sanoin vielä miehelle (olin jo todella tokkurassa) jotain sen tyyppistä, että nyt olen todella kipeä -ota vauva. Ja mies suuttui ja lähti kävelylle! En muista edes milloin minulla on ollut koskaan niin houreisen korkea kuume kuin tuolloin. Muistan hämärästi tajunneeni, että olen nyt yksin. Kaikki pyöri ympärilläni ja oli todella omituista. Kyyneleitäkin taisi vieriä kun olin aika hädissäni. Puristin vain vauvaa rintaani vasten etten vahingossa tiputtaisi, en uskaltanut, enkä oikein pystynytkään, liikahtamaankaan. Hyvä kun en tukehduttanut pientä. Jossain vaiheessa heräsin hyvin tokkuraisena aamuyöstä ja mies oli makuuhuoneessa nukkumassa. Minulla oli tietenkin rintatulehdus, mutta se meni onneksi nopeasti ohi. Olin liian heikossa kunnossa ja liian järkyttynyt pystyäkseni kunnolla 'riitelemään' mieheni kanssa, mutta luottamukseni häneen sai todella kovan särön. Nykyisin olemme eronneet (useamman vuoden jälkeen)...
Ei kannata hankkia lapsia tuollaisella aikavälillä eikä idiootin kanssa.
VierailiMuutettiin vielä samaan aikaan uuteen kotiin, eikä mies ollut purkanut säkkejäkään, kun olin synnytyslaitoksella, vaan jouduin ensitöikseni niitä alkaa purkaamaan vastasyntynyt vauva sylissä. ([/quote kirjoitti:
Oliko tässä nyt kysymys kivespussien tyhjennyksestä vai muuttopussien purkamisesta? Oliko sitä muuttokuormaa nyt sitten tarpeen purkaa heti synnäriltä päästyä?
Itse olet miehesi valinnut.
Laittaisin itse tuossa tilanteessa miehelle viestiä että lapset on keskenään, itse lähdin hiiteen paranemaan, parempi tulla äkkiä vahtimaan omia pentujaan. Oikesti odottelisin hetken, jotta lapset kerkeää olemaan vaan ihan minimiajan yksinään.