Vauva sitoo mahdottomasti
Mitäs hänen kanssaan pitäisi tehdä, kun en saa edes aamiaista syötyä ennen iltapäivää, siivoamisesta ja ruoanlaitosta puhumattakaan? Hyvä jos ehdin lasillisen vettä ottaa ja juoda jossain välissä.
Kyseessä siis lähes vastasyntynyt lapsi. Rakas, mutta itkuinen.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Itselläni kaksi lasta enkä ole tuollaista koskaan havainnut. Aina olen kerinnyt syömän ja hoitamaan kotia vaikka esikoinen olikin koliikkivaivainen eikä tuntunut nukkuvan koskaan. En ymmärrä tätä äitien "uhriutumista".
Ei se ole uhriutumista. Edes lainausmerkeissä. Kaikki eivät reagoi itkuiseen lapseen samalla tavalla. Minun itkuinen esikoiseni lamautti minut. En ehtinyt syömään/siivoamaan/laittamaan ruokaa. Lapsi itki erittäin paljon ja nukkui pienissä pätkissä, sylissä pidempiä pätkiä. Vaikka lapsi oli toivottu ja rakas, tuntui rankalta se, että lapsi vaati fyysistä läsnäoloa lähes koko ajan. Kantovälineissä viihtyi välillä ja silloinkin minun piti olla liikkeessä koko ajan.
En pystynyt toimimaan lapsen itkiessä. Tuntui siltä, että pitää koko ajan tehdä kaikkensa, jotta saa itkun loppumaan, eikä se silti lopu. Kyllä siinä muut asiat jäi sivuun.
Hienoa, jos sinä olet pystynyt säilyttämään toimintakykysi itkuisen vauvan kanssa, mutta kaikki eivät ole samanlaisia kuin sinä. Eikä se tarkoita, että he olisivat jotenkin tyhmempiä tai sopimattomia äidiksi.
Meillä myös keskimmäinen oli refluksivauva eli ei voinut olla makuulla ollenkaan. Jos laittoi selälleen huusi sellaisella kippuralla kuin katkarapu, pää ja jalat ilmassa.
Ei sitä kovin kauan raski katsella ja kuunnella, että pönötäpä nyt siellä kun äiti syö ja tiskaa, et sinä siihen kuole.
Kantorepussa oli koko ajan minulla tai isällä. Sitten helpotti vähän kun alkoi istua.
En minäkään esikoisen kanssa ymmärtänyt että mikä tässä on niin vaikeaa, rauhassa ja tyytyväisenä kölli lattialla.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään esikoisen kanssa ymmärtänyt että mikä tässä on niin vaikeaa, rauhassa ja tyytyväisenä kölli lattialla.
Minäkään en vauvan ollessa pieni oikein ymmärtänyt mikä se nukuttamisjuttu oikein on, kun vauva nukahteli aina omin päin vuoroin sänkyy ja vuoroin kantoliinasta tehtyyn riippumattoon. Mutta kyllä se nukuttamistouhu tuli minullekin myöhemmin tutuksi - ja ihan saman lapsen kohdalla.
Vauva-aikoina tein yhden pahan virheen, mistä sain totisesti kärsiä - ja vauva myös. Olin kyllä lukenut, että ruisleipä aiheuttaa vauvalle ilmavaivoja, mutta en alkuunkaan käsittänyt mitä ne vauvan kohdalla tarkoittavat. Mietin vain, että mitä se haittaa jos vauva vähän piereskelee :-D Ja söin julmetusti tuoretta ruisleipää, joka oli niin hyvää! Koko seuraavan yön iltakymmenestä aamukuuteen valvoin itkevän vauvan kanssa, kantoliinassa hytkyttäen. Opin kyllä kerrasta, mitä ne ilmavaivat tarkoittavat ja miksi ruisleipää ei suin surminkaan pidä syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän maalla ennen hoidettiin karja, koti, viljelykset, ruoka, vaatehuolto, metsätyöt.... ja 6 lasta, jos itkevä vauva tekee äidistä toimintakyvyttömän?
Eikö kaikki vauvat itke?Niin, ennen jätettiin ne vauvat yksin sänkyyn huutamaan. Ei ymmärretty miten vahingollista se on vauvalle. Nykytiedon valossa vauvan itkuun kuuluu AINA vastata ja se tarkoittaa sitä,että jos vauva ei viihdy kuin sylissä niin sitten on sylissä. Vauvaa ei jätä lattialle huutamaan kukaan vastuullinen äiti.
En tiennytkään että vauvoja säilytellään lattialla.
Eikö keinuva kehto tms. ole kätevämpi, sitä voi jopa heijata jalalla.
Oikeasti vauvanhoito ei voi olla noin vaikeeta. Monilla on useampikin lapsi, pari koiraa päälle, ym. Jotkut jopa hoitaa koko katraan yhden aikuisen voimin.
Jos on masentunut eikä kestä lapsen itkua, niin varmasti siihenkin saa apua sen kun hakee.
Jos ei pysty vauvan takia syömään, on kyllä syytä hakeutua lääkäriin pikimmiten.
Mulla on myös esikoinen sitä sorttia, joka viihtyi ja nukkui vaan sylissä. Äkkiä oppi puuhastelemaan tarvittavat päivän aikana yhdellä kädellä. Ruokaa tehtiin etukäteen valmiiksi, että tarvitsi enää vain lämmittää. Muutama kuukausi meni lähinnä sohvalla, mutta siitä se alkoi hiljalleen helpottaa. Ensin vauva alkoi viihtyä kantovälineessä, jossain vaiheessa hetkiä yksin leikkimatolla jne. Pikkuhiljaa se helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska havainto äidiltä: lapsi sitoo :)
Joo, mut ei sen tollasta pitäs olla. Lapsen kasvatus menee pieleen jo heti alkumetreillä.
Onpas täällä kylmäsydämisiä ihmisiä! Ei vauvaa kasvateta, hyvänen aika sentään, vauvaa hoivataan! Ja rakkaudella sittenkin. Oksitosiini auttaa.
Marttyyriäiti on puhunut!
Vierailija kirjoitti:
Jos vauva ei ole sairas, märkä, nälissään tai viluissaan, onko itkeminen sille vaarallista?
Lopettaako se itkun vai itkeekö se itsensä hengiltä?
Tietysti vauvan tarpeisiin pitää vastata, mutta rajansa varmaan silläkin.
Tai sitten pitää palkata kotiapulainen.
Läheisyys on vauvalle perustarve siinä missä uni, lämpö jne. Vauva ei osaa manipuloida, eikä vastasyntyneellä ole haluja, kuten isommilla lapsilla. Pienellä vauvalla on vain tarpeita ja niihin kuuluu vastata.
Tietenkään aivan vastasyntynyttä ei voi babysitteriin laittaa, mutta sitten kun on vähän vanhempi niin kannattaa sellainen hankkia. Ja nimenomaan sellainen vanhanaikainen kankainen, jossa on metallista taivutettu runko. Vauva saa siinä keinumisliikkeen potkittua itselleen ja näkee siinä ollessaan esim. keittiössä puuhailevan vanhempansa paremmin kuin maatessaan lattialla jollain leikkimatolla. Meillä ainakin on ollut paljon apua tästä.
Syö vauva sylissä, tilaa vaikka pitsaa jos ihan mahdoton päivä. Älä siivoa, tai sitten siivoat kun mies on kotona.
Meille oli tosi hyvä sellainen tärisevä sitteri jossa vauva hyvillämielin istuskeli ja jopa nukahteli, auttoi ilmeisesti vatsan kanssa, jalalla voi vielä hötkytellä vauhtia ja ostoskanava pyörimään taustalle.
Tee illalla aamiaisleivät valmiiksi, tehkää miehen kanssa laatikkoruokia pakkaseen, tai piirakkaa vaikka, sellaista ruokaa jonka voi syödä yhdellä kädellä.
Ja muistat, että tärkeintä tälläherkellä on ruokkia teidät molemmat, kaiken muun ehtii sitten kun vauva on vähän vanhempi, hyvällä omallatunnolla et tee muuta kuin syöt ja syötät. Kuukauden päästä on jo ihan eri tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän maalla ennen hoidettiin karja, koti, viljelykset, ruoka, vaatehuolto, metsätyöt.... ja 6 lasta, jos itkevä vauva tekee äidistä toimintakyvyttömän?
Eikö kaikki vauvat itke?Niin, ennen jätettiin ne vauvat yksin sänkyyn huutamaan. Ei ymmärretty miten vahingollista se on vauvalle. Nykytiedon valossa vauvan itkuun kuuluu AINA vastata ja se tarkoittaa sitä,että jos vauva ei viihdy kuin sylissä niin sitten on sylissä. Vauvaa ei jätä lattialle huutamaan kukaan vastuullinen äiti.
En tiennytkään että vauvoja säilytellään lattialla.
Eikö keinuva kehto tms. ole kätevämpi, sitä voi jopa heijata jalalla.
Oikeasti vauvanhoito ei voi olla noin vaikeeta. Monilla on useampikin lapsi, pari koiraa päälle, ym. Jotkut jopa hoitaa koko katraan yhden aikuisen voimin.
Jos on masentunut eikä kestä lapsen itkua, niin varmasti siihenkin saa apua sen kun hakee.
Jos ei pysty vauvan takia syömään, on kyllä syytä hakeutua lääkäriin pikimmiten.
En nyt tiedä kannattaako kehuskella sillä miten hyvin voi olla huomioimatta vauvan itkua eli vauvan tarpeita,keskittyen omiin juttuihinsa? Masentuneet eivät ehkä välitä,mutta terve vanhempi haluaa että lapsella on hyvä olla ja yrittää saada itkun loppumaan.
Ps. Meilläkin on useampi lapsi,eli kokemusta on myös helpommista vauvoista. Löytyy se koirakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska havainto äidiltä: lapsi sitoo :)
Joo, mut ei sen tollasta pitäs olla. Lapsen kasvatus menee pieleen jo heti alkumetreillä.
Onpas täällä kylmäsydämisiä ihmisiä! Ei vauvaa kasvateta, hyvänen aika sentään, vauvaa hoivataan! Ja rakkaudella sittenkin. Oksitosiini auttaa.
Marttyyriäiti on puhunut!
Mitä nämä oksitosiini-junkiet täällä ovat? Eivät kaikki ole hormonihuuruissa vauvan kanssa, vaan ovat vain todella väsyneitä ja lapsi on vain vastuu muiden joukossa.
Niin ja kaikki vauvat eivät viihdy sitterissä,kehdossa tai kantoliinassa. Ollenkaan,missään vaiheessa.
Mä käytin imetystyynyä tosi harvoin imettäessä, mutta tyyny oli hyvä minun syödessä. Vauva köllötteli sylissä ja itse sain suht mukavan asennon yhdellä kädellä syömiseen. Vauva sylissä ei vaan voi syödä mitään kuumaa, ettei vahingossa polta vauvaa! Muistelen että pienten lasten palovammojen yleisin syy on äidin kahvi...
Joo, muistan miten itse mussutin pukluinen ja hikinen toppi päällä sohvannurkassa jotain suolakeksejä samalla, kun takiainen oli tississä kiinni. Mies oli töissä ja mietin pitääkö soittaa hätänumeroon että saa kupin teetä :D
Samoin se tuli tutuksi , että seisoin sulavalla rivarin takapihalla kumpparit jaloissa , silmät ristissä , naama kalvakkana ja heijasin kuin kone vaunuja eestaas, eestaas.
Ja se tunne, kun mies tuli kotiin ja pääsin suihkuun sekä syömään istuen! ♡
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös keskimmäinen oli refluksivauva eli ei voinut olla makuulla ollenkaan. Jos laittoi selälleen huusi sellaisella kippuralla kuin katkarapu, pää ja jalat ilmassa.
Ei sitä kovin kauan raski katsella ja kuunnella, että pönötäpä nyt siellä kun äiti syö ja tiskaa, et sinä siihen kuole.
Kantorepussa oli koko ajan minulla tai isällä. Sitten helpotti vähän kun alkoi istua.
En minäkään esikoisen kanssa ymmärtänyt että mikä tässä on niin vaikeaa, rauhassa ja tyytyväisenä kölli lattialla.
Refluksi on helkkarin tuskallinen sairaus kaikenikäisille. Makuullaolo on pahinta, kun mahansisältö virtaa suuhun ja nenään. Sitä voi päätyä myös henkitorveen. Vauvat ovat takuulla aidosti hengenhädässä, eiväthän ne voi edes nousta istumaan.
Niin että ne ovat täysin sen varassa, että joku älyää tehdä oikean diagnoosin.
Hei!
Missäpäin asustat, voisin tulla avuksi jotta saisit edes hetken levätä rauhassa?
Itsellä on kolme poikaa eli hoitohommat on hanskassa jos vaan uskallat luottaa apuuni.
Meillä pahkn väsymys on selätetty niin olisi kiva auttaa.
Kannattaa oikeasti selvittää syy itkuisuuteen. Meillä vauva itki ekat 3 kk jatkuvaan, osa lääkäreistä sanoi, että ihan normaalia, mutta oltiin sinnikkäitä ravaamaan lääkärissä niin löytyi maitoallergia ja refluksi, niihin hoito niin nyt on tyytyväinen vauva. Tsemppiä :)
Asiat helpottuu varmasti kunhan vauva vähän kasvaa, nyt vaan kovasti jaksamista - olet hyvä äiti ❤️
Mutta niin, meillä vauvan itkuisuus johtui siitä, että vauva ei saannut tarpeeksi ravintoa rinnoista.. asia selvisi neuvolassa kun vauvan paino oli laskenut ja alettiin antamaan myös korviketta rintamaidon ohella. Aluksi se harmitti ja tunsin itseni kamalaksi ihmiseksi kun olen pitänyt lastani nälässä, mutta eihän tuollaisia voi oikeen tietää :/ nyt vauva on jo 3kk ja oikein hyvin kasvaa ja viihtyy välillä muuallakin kuin jatkuvasti sylissä.
Oletko koittanut keinutella vauvaa esim.sitterissä? Jos vauvasi tykkäisi siinä istuskella niin saisit ainakin kädet hetkeksi vapaaksi :) älä huoli,kaikki väsyy joskus vauva-arkeen
Mikä ongelma voithan mennä vaikka ravintolaan imettämään
Onpas täällä kylmäsydämisiä ihmisiä! Ei vauvaa kasvateta, hyvänen aika sentään, vauvaa hoivataan! Ja rakkaudella sittenkin. Oksitosiini auttaa.