Sairaanhoitajat haluaisi eutanasioida vaikeat tapaukset

Lääkäri joutuu harvoin katsomaan potilaan kärsimystä muutamaa minuuttia kauempaa, se on helppo ohittaa sillä "katsotaan sitten huomenna kierrolla mikä on silloin tilanne". Hoitaja taas on sen kanssa tekemisissä koko työvuorosa ajan.

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Voi kuule kun sen eutanasian haluaa se potilas. Ei sairaanhoitajan halulla ole mitään merkitystä. Kuolevat eivät edes ole vaikeita tapauksia sillä tapaa mitä sä aloituksessa selvästikin tarkoitat. Olet ymmärtänyt väärin koko eutanasian.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Kaunis tapaus. Harvoin menee noin. Tukehtumiskuolemat on jotain ihan muuta. Moni sairaus saa aikaan ns. tukehtumisen.

Tukehtumiskuoleman estämiseksi on hoitoja ja lääkittynä ei ehkä huomaakaan niin tukehtuvansa? Limat imettävä, tarvittaessa tehtävä avanne jne.

Muistakaa, että lääkäriliiton lausunnot eivät tarkoita samaa kuin valtaosan lääkäreiden mielipidettä.

Kukaan tuskin haluaisi itse kokea sellaisia tuskia ja toisaalta joutua niitä seuraamaan vierestä. Ei hoitohenkilökunta eikä omaiset..eikä sairas itse.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Selvästikään et ole koskaan joutunut katsomaan kun 19-vuotias tyttö huutaa kivuissa joihin ei auta mikään. Siis mikään. Hänellä oli todettu luusyöpä polvessa muutama kuukausi aikaisemmin, hyvin nopeasti hoidoista huolimatta ajauduttiin tilanteeseen jossa mistään ei enää ollut apua. Hän oli tajuissaan, äiti istui vuoteen vierellä vuorokaudet ympäri. Tyttö jaksoi sen verran puhua että rukoili edes pientä kivutonta hetkeä. Lopulta tilanne oli se että siirrettiin teholle missä järeämmät keinot käytössä. Kuolema seurasi hyvin pian.

Tai molemmat jalkansa amputaatiossa menettänyt nainen, jolla jalantyngissä kuolio jatkaa tuhoaan. Koko huone haisee mädäntyvälle lihalle. Viimeisinä aikoina kivut ovat hirveät. Hänkin jaksaa vielä puhua, sanoo tuskaisena että hän on ollut paha ihminen ja joutuu nyt näin kärsimään. Sitä tuskaa oli kauhea katsella!

Nämä ovat vain pari tositapausta lähes 30-vuotiaalla hoitajan urallani. Pitäkää suunne kiinni te jotka todellisuudesta mitään ette tiedä. On olemassa, tälläkin hetkellä, ihmisiä jotka kärsivät kaikissa helvetin tuskissa joita ei voida lievittää. Se on totuus. Ainoa keino paeta on antaa lääkitys niin että taju menee. Kukaan ei kuitenkaan koskaan voi tietää, miten paljon potilas kuulee ja ymmärtää ja tuntee siitä huolimatta. Esim. koomapotilaitten tajunnan syvin taso usein säilyy.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Kipu ei ole ainut kärsimystä aiheuttava tekijä. Vaikeinpiakin tapauksia ja muunlaista kärsimystä voidaan toki hoitaa kulutuksella (=sedaatiolla) jos siihen on hoitoon osallistuvilla riittävä osaaminen. Toisiaan käytännössä se myös jo nykyisellään tarkoittaa laillista eutanasiaa kun lääkitystä vähitellen joudutaan ehkä nostamaan niin paljon että se lopulta lamaa hengityksen. Se mitä itse en ihan ymmärrä on se että eutanasia on noissa tilanteissa pakko nykyisellään toteuttaa hitaasti kirjettä kun jo etukäteen tiedetään että parannusta tilaan ei ole olemassa.

Eutanasian kannattajia on sekä lääkäräreissä että hoitajissa ja myös vastustajia. Lääkärien kohdalla vastustuksen yhteydessä voidaan puhua ihmisarvosta, uskonnosta tai vaikka mahdollisuudesta parantua, mutta kannattaa muistaa että lääkäri olisi se joka eutanasian toteuttaisia ja tuo lienee se suurin ongelma. Eutanasian kannatushan taas on varsin suurta kansalaisten keskuudessa. Eivät kaikki pysty olemaan töissä saattohoidossa tai tekemään pitkällä olevia abortteja ja kai tässä on sekin pelkona että siitä voisi tulla velvoite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Kipu ei ole ainut kärsimystä aiheuttava tekijä. Vaikeinpiakin tapauksia ja muunlaista kärsimystä voidaan toki hoitaa kulutuksella (=sedaatiolla) jos siihen on hoitoon osallistuvilla riittävä osaaminen.

Valitettavan usein ei kaikissa hoitopaikoissa riitä osaaminen, ja ihmiset saavat kitua tajuissaan katkeraan loppuun asti. Esim. vanhusten hoitopaikoissa usein ei ole mahdollista nukuttaa viimeisiksi sietämättömän tuskan ajoiksi.

Hidas melkein eutanasia on ok. Kivut saadaan pois, jos siihen käytetään riittävästi rahaa, resursseja, tehohoitoa! Varsinaista eutanasiaa ei tarvita. Kysymys: Toimisiko epiduraalipuudutus myös tehokkaana kivin lievittäjänä, jos ihmisellä etenee jalan kuolio amputaation jälkeen? Voihan tuossa tilanteessa ainakin nukuttaa. Väärin on se, että ei hoideta tarpeeksi tehokkaasti, mutta väärin on myös se, että rahan vuoksi yhteiskunta tahtoo eutanasia päätöksen!

Henkisen puolen kivut on mielestäni vain kohdattava, niihin on saatava hoitoa, terapiaa ja lääkitystä nykyistä enemmän. Elämä on lahja ja jos joku ei osaa tai jaksa omaansa arvostaa, niin ei ole lääkäreiden asia auttaa heitä kuolemaan!

Jos eutanasialaki tulee Suomeen, itse toimenpiteen toteuttaminen siirtynee aika nopeasti sairaanhoitajille. Lääkäri vain antaa määräyksen annettavasta lääkityksestä. Uskon näin tapahtuvan siitä syystä, että kuoleva haluaa varmasti läheiset ihmiset luokseen eli käytännössä kysymys ja viikonlopuista ja illoista, jolloin osastonlääkärit eivät monissakaan paikoissa ole paikalla. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan eutanasian toteuttaminen on ehkä lääkärin työtä, mutta käytännön syistä se siirtyneen sairaanhoitajan toimenkuvaan. Harvassa paikassa nykyäänkään lääkäri antaa lääkkeitä, se on hoitajan tehtävä.

On monia muitakin ammatteja joissa asiakaspalvelija haluaisi eutanisoida hankalan asiakkaan.

Hyi hitto minkälainen ap!

Sairaanhoitajat eivät halua tappaa potilaita!

Hoidosta luopumisesta päättää aina lääkäri. Joskus toki potilas säälittää, mutta hoitaja ei mieti tuollaista vaan tekee  työnsä.

Olet oksettava

t. lastensairaanhoitaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Kipu ei ole ainut kärsimystä aiheuttava tekijä. Vaikeinpiakin tapauksia ja muunlaista kärsimystä voidaan toki hoitaa kulutuksella (=sedaatiolla) jos siihen on hoitoon osallistuvilla riittävä osaaminen.

Valitettavan usein ei kaikissa hoitopaikoissa riitä osaaminen, ja ihmiset saavat kitua tajuissaan katkeraan loppuun asti. Esim. vanhusten hoitopaikoissa usein ei ole mahdollista nukuttaa viimeisiksi sietämättömän tuskan ajoiksi.

Jos sedaatio on todella tarpeen minusta pitäisi olla myös mahdollisuus siihen että resurssit riittää sen hoitamiseen. Sedaatio lääkityksen antamisen voi hoitaa myös kotona ja näin jo nykyisellään kun tapahtuu silloin tällöin. Kivun hoitoon on olemassa kipupumppuja ja niiden kanssa potilas voidaan hoitaa kotona tai palveluasumisessa jos niin halutaan.

Valitettavan usein ei kaikissa hoitopaikoissa riitä osaaminen, ja ihmiset saavat kitua tajuissaan katkeraan loppuun asti. Esim. vanhusten hoitopaikoissa usein ei ole mahdollista nukuttaa viimeisiksi sietämättömän tuskan ajoiksi.[/quote]

Nuori, kokematon lääkäri pelkää usein hengityslamaa, eikä siksi uskalla määrätä riittävää kipulääkitystä, eikä suostu kuuntelemaan riittävästi hoitajia.  Toisaalta aivan liian usein olen törmännyt myös omaisiin, jotka ainakin yrittävät vaatia kipulääkityksen pitämisen riittämättömänä vedoten siihen, että kuoleva omainen menee lääkityksestä tokkuraiseksi. Tällöinkin kokematon lääkäri erehtyy usein kuuntelemaan liikaa omaisia ja siitä syystä potilas joutuu kärsimään liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni sai tarvitsemansa kipulääkityksen. Viimeisinä päivinään hän oli välillä tajuttomana lääkityksen avulla. Hän sopi etukäteen itse, että hänet herätellään kevyempään tilaan hyvästejä varten, jos mahdollista ja näin tapahtuikin. Hän jaksoi sanoa muutaman sanan hyvästiksi, hymyillä ja katsoa ja pyysi ettei häntä enää heräteltäisi, kun häntä odotetaan jo. Hän pyysi lisää lääkettä.  Hän näki aikaisemmin kuolleita sukulaisia odottamassa huoneessa, me ei nähty, mutta hän osoitti paikan, missä he seisoivat.

 Vierailuajat ja kipulääkitys sovittiin hänen ehdoillaan, kuitenkin välttäen kuoleman tuottamista niillä. En näe eutanasialle tarvetta, kun nykyäänkin on mahdollista lievittää kipuja täysin riittävästi ja se hyväksytään nykyäänkin, että kuoleman sairaan elämä voi jopa lyhentyä, kun käytetään tarvittavan suuruista lääkitystä. Hän kuoli pois nukkuen.

Panostetaan elämän laatuun. Kaikille tarvittava kipulääkitys ja enemmän alan koulutusta lääkäreille, jotta tarvittava uskallus löytyy!

Kipu ei ole ainut kärsimystä aiheuttava tekijä. Vaikeinpiakin tapauksia ja muunlaista kärsimystä voidaan toki hoitaa kulutuksella (=sedaatiolla) jos siihen on hoitoon osallistuvilla riittävä osaaminen.

Valitettavan usein ei kaikissa hoitopaikoissa riitä osaaminen, ja ihmiset saavat kitua tajuissaan katkeraan loppuun asti. Esim. vanhusten hoitopaikoissa usein ei ole mahdollista nukuttaa viimeisiksi sietämättömän tuskan ajoiksi.

Jos sedaatio on todella tarpeen minusta pitäisi olla myös mahdollisuus siihen että resurssit riittää sen hoitamiseen. Sedaatio lääkityksen antamisen voi hoitaa myös kotona ja näin jo nykyisellään kun tapahtuu silloin tällöin. Kivun hoitoon on olemassa kipupumppuja ja niiden kanssa potilas voidaan hoitaa kotona tai palveluasumisessa jos niin halutaan.

Lääkäri tosin aina määrää lääkityksen ja kotona tai palveluasumisessa ongelmalliseksi voikin muodostua se että saadaan se määräys lääkäriltä. Lääkärin resurssit ei ehkä riitä siihen että hän tulisi paikanpäällä toteamaan tilanteen ja/tai hän ei pysty/halua määräystä antaa puhelimessa koska hänellä ei riittävän hyvää kokonaiskuvaa ole tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Eutanasian kannattajia on sekä lääkäräreissä että hoitajissa ja myös vastustajia. Lääkärien kohdalla vastustuksen yhteydessä voidaan puhua ihmisarvosta, uskonnosta tai vaikka mahdollisuudesta parantua, mutta kannattaa muistaa että lääkäri olisi se joka eutanasian toteuttaisia ja tuo lienee se suurin ongelma. Eutanasian kannatushan taas on varsin suurta kansalaisten keskuudessa. Eivät kaikki pysty olemaan töissä saattohoidossa tai tekemään pitkällä olevia abortteja ja kai tässä on sekin pelkona että siitä voisi tulla velvoite.

Ymmärrän hyvin tuon ristiriidan, että kun ihminen on opiskellut ammatin jossa yritetään parantaa ja suojella elämää, niin sitten joutuisikin olemaan yhtäkkiä "kuoleman enkeli" joka tappaa. 

Itse olen eläinlääkäri joten eutanasia eläinten osalta on osa työtäni. Vaikka kyse on "vain" eläimistä, niin vieläkin, 16 vuoden jälkeen, jokainen eutanasia ottaa koville ja jotenkin tuntuu väärältäkin, silti vaikka järki sanoo että pelkkää kitumista ja tuskaa olisi ollut enää eläimellä jäljellä, että on ainoa humaani ratkaisu päästää pois. 

Vierailija kirjoitti:

Jos eutanasialaki tulee Suomeen, itse toimenpiteen toteuttaminen siirtynee aika nopeasti sairaanhoitajille. Lääkäri vain antaa määräyksen annettavasta lääkityksestä. Uskon näin tapahtuvan siitä syystä, että kuoleva haluaa varmasti läheiset ihmiset luokseen eli käytännössä kysymys ja viikonlopuista ja illoista, jolloin osastonlääkärit eivät monissakaan paikoissa ole paikalla. Muutaman ensimmäisen vuoden ajan eutanasian toteuttaminen on ehkä lääkärin työtä, mutta käytännön syistä se siirtyneen sairaanhoitajan toimenkuvaan. Harvassa paikassa nykyäänkään lääkäri antaa lääkkeitä, se on hoitajan tehtävä.

Minä muuten joskus mietin, että voisin tehdä tuollaista eutanasiatyötä. Olen jotenkin vähän synkkä yksilö muutenkin, enkä itse pelkää kuolemaa enkä pidä sitä pahana asiana. Lisäksi olen erakkoluonne, joten sekään ei haittaa jos eutanasiahoitajat saisivat sellaisen entisajan pyövelien tyyppisen hyljeksityn maineen. 

Kaikki levottomuus ennen kuolemaa ei myöskään johdu kivuista. Ihminen voi olla sekava, kun elintoiminot alkavat yksi toisensa jälkeen sanomaan itseään irti. Ennenkin on kuoltu ja meidänkin on vain kohdattava kuolema. Resurssit olisi ohjattava kuolevan hyvään hoitoon ei eutanasian suunnitteluun, myöhemmin toteutukseen ja pian jo oikeus elää "toivottomana tapauksena" asetettaisiin kyseenalaiseksi. Helsingin Sanomissa oli muutama päivä sitten mielipidekirjoitus, jonka oli kirjoittanut kuolemansairas lääkäri. Hän vastusti eutanasiaa ja kannatti riittävää hoitoa.