Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Pitäisitkö tässä tilanteessa lapsen? Hajoan näihin ristiriitaisuuksiin...

Vierailija
15.11.2017 |

Mulla on ennestään nuorena saatu nyt jo yläkouluikäinen lapsi, jonka olen kasvattanut yh:na vauvasta asti. Aina olen toivonut useampaa lasta, ja seurustelinkin monta vuotta miehen kanssa, jonka kanssa suunniteltiin lapsia - suhde päättyi odottamatta miehen taholta, jonka jälkeen jotenkin ajattelin, että mun mahdollisuudet toiseen lapseen meni siinä, surin eroa pitkään ja mulle aloitettiin cipralex-lääkitys mielialaongelmien takia. Tätä oon syönyt nyt pari vuotta ja vointi ok.

Netin kautta tapasin miehen, jonka kanssa tapailtu muutama kuukausi, molemmille selvää ettei tästä sen enempää tule. Ehkäisystä on huolehdittu, silti tein varmuuden vuoksi testin kun menkat myöhässä, ja se on positiivinen. Olen 35v ja jos lapsen vielä haluan, tämä lienee viimeisiä mahdollisuuksia? Esikoinen oli vahinkoraskaus myös (silloin tosin omasta huolimattomuudesta johtuen) ja silloin en aborttia pystynyt tekemään, vaikka tuleva pelotti, sittemmin ollut elämäni paras päätös pitää lapsi, ollaan pärjätty hyvin.

Nyt vanhempana jo yhden totaaliyksinhuoltajana kasvattaneena on aika varma usko omaan pärjäämiseen, mutta mutta.. Se sinetöi ainakin sen, etten enää lasta "normaaliin" perhetilanteeseen voi saada, siis kumppanin kanssa yhdessä, mitä olen toivonut. Toisaalta vaikka tekisin abortin, ei ole sanottua, että löytäisin sopivaa miestä ja saisin enää lasta. Aborttiajatus tuntuu jos mahdollista vielä pahemmalta kuin ekan kohdalla, koska nyt tiedän millaista on olla äiti ja miten lastaan rakastaa.
Toisaalta olen nyt vanhempi, mulla on ylipainoa mitä ei nuorena ollut, ja tuo lääkitys, miten se vaikuttaa lapseen? Sitä ei turvallisesti voi seinäänkään lopettaa.
Mies on abortin kannalla muttei mitenkään kiihkeästi, sanoo että mun päätös, hän joko osallistuu jossain määrin tai sitten ei, aika näyttää.

Millaisia ajatuksia tämä herättää teissä objektiivisesti ulkopuolelta katsoen? Olenko hullu kun edes harkitsen jatkaa raskautta (tuo lääkitys lähinnä mietityttää..)?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

En pitäisi.

Vierailija
2/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anna adoptioon. Moni ottaisi lapsen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ota yhteyttä lääkäriin, lääkitystä voi käyttää rask.aikana. Kuulostaa siltä, että haluat pitää lapsen

Vierailija
4/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäisin ehdottomasti.

Vierailija
5/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hullua on ainoastaan, jos et heti varaa aikaa lääkäriin ja suunnittele raskautta lääkärin kanssa.  Miten vakava sairaus kyseessä? Raskas raskaus on hoidettava erityisen huolella ja siitä voi parhaimmillaan tulla erittäin hyvin mennyt raskaus. Houkutuksille (ylensyömisille, herkuille, liikkumattomuudelle...) ei voi antaa periksi,  vaan painoa ja vointia on seurattava.

Vierailija
6/6 |
15.11.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Cipralex ei vaikuta sikiön kehitykseen mutta se pitää ajaa alas kuitenkin ennen syntymää, olikohan pari kuukautta ennen synnytystä. Saattaa aiheuttaa veltoutta ja uneliaisuutta vauvassa synnytyksen yhteydessä. Näin lääkäri kertoi minulle asiasta siinä vaiheessa kun vauvaa vasta suunniteltiin. Lopetin kuitenkin ennen raskautta.

Ota yhteyttä lääkäriin, neuvolasta saa psykologin palveluita ja muutenkin pidetään huolta jos osaa pyytää.

Olet jo päättänyt pitää lapsen. Onnea sinulle ja muista että asiat järjestyy aina jotenkin.