Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin viime yönä olevani läheisriippuvainen - auttakaa ja analysoikaa tilannettani
15.11.2017 |
Viime yönä sain jonkun ihmeellisen valaistuksen. Tajusin, että minussa on läheisriippuvuutta. Etsin vimmatusti netistä tietoa ja niin monet asiat tuntui loksahtavan paikoilleen.
Erosin n. puoli vuotta sitten miehestäni ja ero on ollut suhteellisen vaikea. Minulla on jokin käsittämätön huono olo suhteessa jo pitkään, vaikka kaikki kehuivat miestäni kiltiksi ja mukavaksi. Ajattelin joskus, että mieheni on läheisriippuvainen, mutta nyt en enää tiedä siitä. En tiedä oikeastaaan mikä on mieheni ongelma. Aistin kuitenkin, että hänellä on myös jotain ristiriitoja, eihän hän muuten olisi ajautunut suhteeseen minun, läheisriippuvaisen naisen kanssa.
Olin varmasti monessa mielessä huono vaimo. Alkuaikoina kontrolloin miestäni jonkin verran ja hän oli minulle jonkinlainen omaishoitaja, kun sairastin masennusta. Kuitenkin, kun aloin parantua masennuksestani ja pärjääämään omillani, mieheni alkoikin oireilla: hänestä tuli minua kohtaan todella julma ja hän myös petti minua. Tätä julmuutta on jatkunut myös eron jälkeen. Hän on minua kohtana täysin eri ihminen kuin aiemmin. Joudumme olemaan tekemisissä lasten takia. Hän myös alkoi välittömästi heti eromme jälkeen seurustelemaan uuden naisen kanssa. Näen tuossa ex-mieheni uuden suhteen alussa täysin samanlaisia piirteitä, kuin mitä meidän suhteessa alkuaikoina oli: todella nopea eteneminen ja se, että pitää olla jatkuvasti toisen kanssa yhdessä.
Masennukseeni liittyi paljon fyysisiä oireita, kuten migreeniä, tulehdustiloja yms. Viime yönä luin, että tällaiset oireet nimenomaan voivat olla läheisriippuvuuden oireita. Masennus taas johtui siitä, ettei minulla ollut silloin eikä ole nykyäänkään kykyä näyttää kunnolla vihan tunteita. En osaa pitää puoliani. Menen täysin lukkoon ristiriitatilanteissa: kehoni ikään kuin jähmettyy, enkä pysty saamaan sanaa suustani. Yleensä olen jättänyt ristiriitatilanteet taka-alalle ja antanut muiden kävellä päältäni. Jotenkin olen yrittänyt unohtaa kaikki vastoinkäymiset, mutta nyt tajuan, että ne ovat jättäneet minuun paljon henkisiä arpia. Jos huomaan olevani tekemisissä vahvojen ihmisten kanssa, muutun ihmisenä ja alistun heidän valtaansa. Tämä on kamalaa, koska lähipiirissäni on paljon tällaisia vahvoja ihmisiä. Minua ahdistaa monet tulevat juhlat, koska joudun olemaan näiden vahvojen ihmisten kanssa tekemisissä.
Heti eron jälkeen ajauduin viettämään aikaa miehen kanssa, jolla ei ole kykyä sitoutua ja rakastaa. Jotenkni hän piti minua otteessaan jonkin aikaa. Jossain vaiheessa tervehdyin yllättäen tämän miehen suhteen, enkä enää ollut hänen hyväksikäytettävänään. Epäilen, että mies oli narsisti. Hänellä oli kaksi puolta: ihana, sympaattinen mies, mutta toisaalta aistin hänestä julmuutta ja kylmyyttä. Hänellä oli selkeästi myös jotain salattavaa, eikä hän koskaan päästänyt minua lähelleen vaan suhde jäi tosi pinnalliseksi.
...
Kommentit (32)
"ex-mieheni sai tyydytyksen siitä, että sai kokea itsensä vahvaksi ja tarpeelliseksi rinnallani"
"Alkuaikoina kontrolloin miestäni jonkin verran ja hän oli minulle jonkinlainen omaishoitaja, kun sairastin masennusta"
"ex-mieheni alkoi välittömästi heti eromme jälkeen seurustelemaan uuden naisen kanssa."
Vaikuttaa tosiaan siltä, että ex-miehesi on läheisriippuvainen. Sinusta en ole varma. Et juurikaan tuonut omaa suhdekäytöstäsi esiin. Miten sinä olet hoitanut näitä kahta miestäsi? Miten sinä olet tehnyt itsestäsi teoilla tarpeellisen, kun olet pelännyt tulevasi jätetyksi? Nuo piirteethän kuuluvat läheisriippuvaisuuteen. Vaikka näennäisesti analysoit itseäsi, oikeastaan analysoit vain noita miehiä ja heidän heikkouksiaan. Oletko varma, ettet sinä ole ollut se läheisriippuvaisen suhteen narsistisempi puoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt mielessä tuo narsismi myös. Mutta muutamat asiat eivät täsmää siihen.
Esimerkiksi se, että minä en pysty pitämään puoliani. Olen heikko ihminen.
Mutta en tiedä, ovatko nämä asiat ristiriidassa narsismin kanssa?
Olen myöskin todella empaattinen ihminen. Ymmärrän vähän liiankin hyvin toisia ihmisiä. Järkeilen aina, että hän toimi pahasti minua kohtaan, koska hänellä on jotain traumoja. Annan ihmisille helposti anteeksi.
ap
eikös narsismi ja läheisriippuvuus ole tavallaan sama asia.
"Narsisti hakee tyydytystä toisten voittamisesta ja hänen on vaikea sietää häviämistä. Narsisti ihailee valtaa ja tavoittelee sitä. Narsistin arvomaailmaa sävyttää usein autoritäärisyys ja hän ihailee ns. kovia arvoja. Narsistinen henkilö on yliherkkä arvostelulle. Häiriöön liittyy erityisesti pettymystilanteissa esiintyvää masennusta ja päihteiden väärinkäyttöä."
Näistä mikään ei oikein täsmää minuun. Joskus on tosin ollut vaikea sietää arvostelua, mutta nykyään asian kanssa ei ole ongelmia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata velloa tuollaisessa analysoinnissa koska loppua siihen ei tule. Ihmiset ovat erilaisia erilaisten ihmisten kanssa ja eri tilanteissa ja olosuhteissa ja iässä jne. Keskity nykyhetkeen ja sen kauneuteen.
No ongelma onkin juuri se, etten pysty keskittymään nykyhetkeen kun jään pyörittelemään sitä, miten ihmiset ovat satuttaneensa minua. Vaikka aina päätän, että pidän seuraavan kerran puoleni, niin en vaan kykene siihen! Ja pelkään, että olen kohta ihan loppu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai tästä tilasta pitäisi jotenkin parantua, mutta miten? Ja tajuan, että juuri tuo analysointi on yksi oireistani.
Ap
Noin luvio monesti menee. Puoliso voi mainiosti, kun toinen voi huonosti. Toisen voimistuttua alkaa ilkeily, joka on yritystä saada toinen takaisin surkimukseksi. Tuttua settiä joissain alkoperheissäkin, jossa pirttihirmumarttyyri häärää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin luvio monesti menee. Puoliso voi mainiosti, kun toinen voi huonosti. Toisen voimistuttua alkaa ilkeily, joka on yritystä saada toinen takaisin surkimukseksi. Tuttua settiä joissain alkoperheissäkin, jossa pirttihirmumarttyyri häärää
Mutta mikä On tämän kuvion takana?miksi toinen haluaa toisesta surkimuksen?
Et sinä ap kuulosta laisinkaan läheisriippuvaiselta sen perusteella mitä kirjoitat. Miehesi sen sijaan on aivan varmasti läheisriippuvainen. Olen itsekin joten tunnistan piirteet helposti. ;)
Sinä vaikutat empaattiselta ja ystävälliseltä ihmiseltä muttet mitenkään läheisriippuvaiselta. Empaattisuus ja ystävällisyyshän ovat aivan normaaleja piirteitä meillä kaikilla. Mitkä muut piirteet itsessäsi saavat sinut epäilemään, että olisit läheisriippuvainen?
Itse huomaan oman läheisriippuvaisuuteni muun muassa siinä (enkä ole todellakaan ylpeä näistä vaan koitan päästä niistä eroon) että haluan hoivata ja auttaa varsinkin uutta kumppaniani hänen kohtaamissaan vaikeissa tilanteissa. Tämä koskee myös ystäviä. Mutta auta armias kun kumppanin/ystävän vaikea tilanne meneekin ohi ja hänellä/heillä menee hyvin; en pysty sietämään sitä. Olen paras mahdollinen kumppani/ystävä kun toisella on vaikeaa mutta en voi sietää, että toisella meneekin hyvin. Olen tehnyt todella paljon työtä sen eteen etten ainakaan näytä tällaista fiilistäni toiselle vaikka sitä tunnenkin. Häpeän tätä tunnetta, sillä aidosti kuitenkin välitän ystävistäni/kulloisesta kumppanistani.
Toinen piirre on se että varsinkin suhteen alkuvaiheessa kontrolloin toista aivan tukahdutuksiin asti. En päästä irti, koko aika pitää olla yhdessä, kokoajan pitää jutella, toisella ei saa olla ollenkaan omaa elämää josta minä en tiedä kaikkea mahdollista. Minun pitää tietää kaikki ja olla läsnä kokoajan tai muuten pelkään että suhde loppuu. Yhdenkin illan tai aamun puhumattomuus saa minut aivan tolaltaan (toinen on esimerkiksi työmatkalla eikä voikaan jutella/tavata aivan joka ilta kuten yleensä) - minä itken ja murehdin kotona enkä pysty keskittymään mihinkään. Epäilen kokoajan, että minut jätetään. Analysoin jokaista sanaa, jokaista kirjoitettua kirjainta, jopa jokaista välimerkkiä. Kaikella on merkitys, kaikesta koitan lukea onko suhde jatkumassa vaiko ei. Todella rankkaa niin minulle kuin kumppanillenikin. Vasta kun suhde on vakiintunut (1+ vuotta yleensä) pystyn hieman rentoutumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisuuden kuvaukset suomeksi ovat niin sekavia ja kaikenkattavia, että olisi ihme, jos niistä ei jotenkin tunnistaisi itseään. Alunperin läheisriippuvaisuus keksittiin suomenkieliseksi termiksi codependencylle eli kanssariippuvuudelle. Niin minäkin sen olen oppinut ja nämä muut sekalaiset selitykset läheisriippuvuudesta tuntuvat lähinnä hämmentäviltä, kun mitään selkeää määritelmää ei ole. Alkuperäinen idea on siis se, että läheisen riippuvuus hallitsee omaakin elämää, kun yrittää auttaa ja huolehtia, salailla riippuvuutta ja mitä kaikkea siinä onkin elämässä sen riippuvaisen rinnalla. Sitten kun termiä on alettu käyttää laajemmin, en ole selvillä, mikä siinä on pointtina. Sen vielä ymmärrän, että voi olla jotain vastaavaa liiallista läheisestä huolta pitämistä yms. vaikka sillä läheisellä ei olisi riippuvuutta. Mutta mikä tahansa ripustautuminen tai vaikeus elää ilman jotain läheistä ei millään mene samaan malliin. Siksi kai kuvaukset läheisriippuvuudesta ovatkin niin sekavia.
Tahdon vain sanoa, että jos luet jostain itseesi sopivia kuvauksia läheisriippuvuudesta niin älä ota niitä liian vakavasti vaan mieti rauhassa, onko joku asia sun elämässä oikeasti ongelma ja jos on niin mitä sille voisi tehdä/mistä saada apua. Sillä ei ole niin väliä, onko sen ongelman nimi juuri läheisriippuvuus. Koska sillä tarkoitetaan milloin mitäkin ja vähän kaikkiinkin läheissuhteisiin kuuluvia asioita, ei ole mitään erityisiä ohjeita, jotka siihen auttaisivat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata velloa tuollaisessa analysoinnissa koska loppua siihen ei tule. Ihmiset ovat erilaisia erilaisten ihmisten kanssa ja eri tilanteissa ja olosuhteissa ja iässä jne. Keskity nykyhetkeen ja sen kauneuteen.
Olen eri mieltä. Aloittaja tekee matkaa omaan itseensä, ja näyttää tekevän sen rehellisesti nyt, kun on päässyt kahdesta sellaisesta suhteesta eroon, joissa ei ole ollut oma itsensä. Hän on siis kadottanut yhteyden itseensä jossain vaiheessa, mutta on nyt, yksin ilman suhdetta, löytämässä yhteyden uudelleen. Siksi masennus ja melankolia alkaa hellittää, ja elämänilo voittaa.
Nyt aloittajan kannattaa rauhassa antaa itselleen hyväksyntää ja rakkautta. Näin hän löytää oman tahtonsa ja voiman toteuttaa sitä. Olennaista on omien rajojen asettaminen. Kannattaa miettiä aivan konkreettisia käytäntöjä tähän, jotta oma kasvu ei nyt jää kesken.
Elämä alkaa taas maistua elämältä, kun alkaa pitää itsestään. Prosessiin kuuluu kyseenalaistaminen ja monenlaisten epäilysten (kuten olenko läheisriippuvainen) pyörittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kerännyt kaikenlaista taakkaa, jota olisi mielestäni hyvä käsitellä terapiassa. Toivottavasti löytäisit hyvän terapeutin, olet mielestäni hyvässä alussa noissa pohdinnoissasi, mutta ammatti-ihminen auttaisi varmaan sinua näkemään asioita, joita et ehkä heti osaa ajatella, että mistä omat tunteesi tai toiminta voivat johtua. Olen itse käynyt työhön liittyvien ongelmien takia lyhytterapiassa ja ainakin minä opin sitä kautta näkemään sellaistakin niissä tilanteissa, jota en olisi ehkä itse havainnut. vaikka siis olisin kuinka miettinyt niitä tilanteita edestakaisin. Olin syyllistänyt lähinnä itseäni ja ymmärtänyt ja hyväksynyt ihan liikaa kaikenlaista, olen myös empaattinen ja aika kiltti ihminen. Voimia ja rohkeutta sinulle tähän prosessiin!
Ap,
Joskus ihmiselle tulee elämässä hetkiä, kun kaikki epämääräinen tuntuu saava selityksen ja asiat loksahtaa paikalleen. Nyt sinusta tuntuu, että olet löytänyt omassa elämässäsi käyttäytymistäsi ohjaavan 'vamman', riippuvuuden. Tällainen oivallus on sinulle nyt mahdollisuus päästä eteenpäin.
Voisi olla hyvä hakeutua vaikka edes muutamaksi kerraksi jonkin keskusteluavun piiriin. Tarkoitushan ei ole leimata ketään diagnoosien taakse, vaan auttaa tilanteessa eteenpäin. Löytää omat terveet voimavarat, uusia tapoja toimia ja reagoida, löytää ehjempi minuus, hyväksyä itsensä. Usein siihen tarvitaan ulkopuolista ihmistä, joka on tarpeeksi etäällä. Voit tutkia elämääsi ja kypsyä sellaiseen muutokseen, joka voimistaa tulevissa ihmissuhteissa. Kuten kirjoitit, haluat tulla siksi ihmiseksi, joka jo pohjimmiltaan olet, mutta joka ei ole päässyt vielä esiin.
Voimia, iloa ja uutta muutosta toivotan
Ap, minä myös. Avominne järjestää kuntoutuksia tuohon asiaan. Katso netistä. Lisäksi löytyy paljon kirjallisuutta. Minä käyn terapiassa ja elän ilman miessuhteita (suosittelen, jotta saat aikaa itsellesi, etkä hukuttaudu toisen maailmoihin).
Tsemppiä!
Kyllä me tästä tervehdytään....
Luepa kirja Paula Salomaa narsismin tiedostaminen. Näet, että olette samalla janalla. Ja kun se keinulauta on epätasapainossa, niin mekin vuorotellen muutamme omaa paikkaa janalla.
Minun silmäni se kirja avasi hyvin.
Toinen piirre on se että varsinkin suhteen alkuvaiheessa kontrolloin toista aivan tukahdutuksiin asti. En päästä irti, koko aika pitää olla yhdessä, kokoajan pitää jutella, toisella ei saa olla ollenkaan omaa elämää josta minä en tiedä kaikkea mahdollista. Minun pitää tietää kaikki ja olla läsnä kokoajan tai muuten pelkään että suhde loppuu. Yhdenkin illan tai aamun puhumattomuus saa minut aivan tolaltaan (toinen on esimerkiksi työmatkalla eikä voikaan jutella/tavata aivan joka ilta kuten yleensä) - minä itken ja murehdin kotona enkä pysty keskittymään mihinkään. Epäilen kokoajan, että minut jätetään. Analysoin jokaista sanaa, jokaista kirjoitettua kirjainta, jopa jokaista välimerkkiä. Kaikella on merkitys, kaikesta koitan lukea onko suhde jatkumassa vaiko ei. Todella rankkaa niin minulle kuin kumppanillenikin. Vasta kun suhde on vakiintunut (1+ vuotta yleensä) pystyn hieman rentoutumaan.[/quote]
Kiitos sinulle, kun kirjoitit tämän! Kuulostaa todella kuluttavalta ja tuskalliselta, mutta on tosi hienoa, että tiedostat tämän. Toivottavasti opit luottamaan ja pääset eteenpäin! Tämä auttoi minua ymmärtämään erästä ystävääni, joka toimii samalla tavalla ja on täysin etääntynyt kaikista ystävistä ja ulkomaailmasta, vaikka suhdetta on kestänyt jo vuosia. Minun on ollut vaikea suhtautua häneen, kun en ole ymmärtänyt, että miksi hän ei voi tavata muita ihmisiä silloinkaan, kun eivät ole miehen kanssa yhdessä, vaan se erossa olemisen aika pitää täyttää jatkuvalla on-line -yhteydellä ja viestittelyllä. Hänellä tämä riippuvuus liittynee lapsuuden kokemuksiin.
Kiitos kaikille vastaajille! Kyyneleet valuivat poskille kun luin näitä.
Tulen vielä kirjoittelemaan tähän ketjuun illalla töiden jälkeen vielä lisää.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Olen onnellinen, että olen tiedostanut ongelmani. Olen pitkään ihannoinut sellaista surullisuutta ja melankolisuutta. Minua viehättää sellaiset naistaiteilijat, jotka ovat lopulta tehneet itsemurhan. Jotenkin tuollainen vetää minua todella puoleensa. Välillä olen itsekin haaveillut itsemurhasta, jonka toteuttaisin todella kauniisti.
En halua enää olla tämä nainen. Haluan parantua. Haluan oppia pitämään puoleni. Haluan oppia näyttämään kaikki tunteet, myös vihan tunteet. En enää kestä, että päältäni kävellään. Luulen, että en enää kestäisi vastoinkäymisiä. Minua onkin alkanut inspiroimaan iloisuus ja elämänmyönteisyys. Haluaisin tulla onnelliseksi ihmiseksi. En halua hakea hyväksyntää, mitä aiemmin olen varsinkin miehiltä hakenut. Haluan, että minua rakastetaan sellaisena ihmisenä kuin olen. En halua, että minä olen miehille vain hyödyke tai oman egon pönkittäjä, mitä taisin olla ex-miehelleni (ex-mieheni sai tyydytyksen siitä, että sai kokea itsensä vahvaksi ja tarpeelliseksi rinnallani).
ap