Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin viime yönä olevani läheisriippuvainen - auttakaa ja analysoikaa tilannettani
15.11.2017 |
Viime yönä sain jonkun ihmeellisen valaistuksen. Tajusin, että minussa on läheisriippuvuutta. Etsin vimmatusti netistä tietoa ja niin monet asiat tuntui loksahtavan paikoilleen.
Erosin n. puoli vuotta sitten miehestäni ja ero on ollut suhteellisen vaikea. Minulla on jokin käsittämätön huono olo suhteessa jo pitkään, vaikka kaikki kehuivat miestäni kiltiksi ja mukavaksi. Ajattelin joskus, että mieheni on läheisriippuvainen, mutta nyt en enää tiedä siitä. En tiedä oikeastaaan mikä on mieheni ongelma. Aistin kuitenkin, että hänellä on myös jotain ristiriitoja, eihän hän muuten olisi ajautunut suhteeseen minun, läheisriippuvaisen naisen kanssa.
Olin varmasti monessa mielessä huono vaimo. Alkuaikoina kontrolloin miestäni jonkin verran ja hän oli minulle jonkinlainen omaishoitaja, kun sairastin masennusta. Kuitenkin, kun aloin parantua masennuksestani ja pärjääämään omillani, mieheni alkoikin oireilla: hänestä tuli minua kohtaan todella julma ja hän myös petti minua. Tätä julmuutta on jatkunut myös eron jälkeen. Hän on minua kohtana täysin eri ihminen kuin aiemmin. Joudumme olemaan tekemisissä lasten takia. Hän myös alkoi välittömästi heti eromme jälkeen seurustelemaan uuden naisen kanssa. Näen tuossa ex-mieheni uuden suhteen alussa täysin samanlaisia piirteitä, kuin mitä meidän suhteessa alkuaikoina oli: todella nopea eteneminen ja se, että pitää olla jatkuvasti toisen kanssa yhdessä.
Masennukseeni liittyi paljon fyysisiä oireita, kuten migreeniä, tulehdustiloja yms. Viime yönä luin, että tällaiset oireet nimenomaan voivat olla läheisriippuvuuden oireita. Masennus taas johtui siitä, ettei minulla ollut silloin eikä ole nykyäänkään kykyä näyttää kunnolla vihan tunteita. En osaa pitää puoliani. Menen täysin lukkoon ristiriitatilanteissa: kehoni ikään kuin jähmettyy, enkä pysty saamaan sanaa suustani. Yleensä olen jättänyt ristiriitatilanteet taka-alalle ja antanut muiden kävellä päältäni. Jotenkin olen yrittänyt unohtaa kaikki vastoinkäymiset, mutta nyt tajuan, että ne ovat jättäneet minuun paljon henkisiä arpia. Jos huomaan olevani tekemisissä vahvojen ihmisten kanssa, muutun ihmisenä ja alistun heidän valtaansa. Tämä on kamalaa, koska lähipiirissäni on paljon tällaisia vahvoja ihmisiä. Minua ahdistaa monet tulevat juhlat, koska joudun olemaan näiden vahvojen ihmisten kanssa tekemisissä.
Heti eron jälkeen ajauduin viettämään aikaa miehen kanssa, jolla ei ole kykyä sitoutua ja rakastaa. Jotenkni hän piti minua otteessaan jonkin aikaa. Jossain vaiheessa tervehdyin yllättäen tämän miehen suhteen, enkä enää ollut hänen hyväksikäytettävänään. Epäilen, että mies oli narsisti. Hänellä oli kaksi puolta: ihana, sympaattinen mies, mutta toisaalta aistin hänestä julmuutta ja kylmyyttä. Hänellä oli selkeästi myös jotain salattavaa, eikä hän koskaan päästänyt minua lähelleen vaan suhde jäi tosi pinnalliseksi.
...
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja Paula Salomaa narsismin tiedostaminen. Näet, että olette samalla janalla. Ja kun se keinulauta on epätasapainossa, niin mekin vuorotellen muutamme omaa paikkaa janalla.
Minun silmäni se kirja avasi hyvin.Toivon todella, että kukaan oikean narsistin uhri ei haksahda tuohon Salomaan kirjaan. Ap:n puoliso ja edellinen miesystävä eivät tosin narsisteja kerrotun perusteella ole, mutta pidän silti Salomaan kirjaa potentiaalisesti vahingollisena kenelle tahansa totuuden ja realiteettien etsijälle.
Salomaa ei ole psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti, vaan FL, ilmeisesti viestinnästä.
Olen lukenut kyseisen teoksen. Se ei tarjoa konkreettisia välineitä narsistin läheiselle, vaan ainoastaan hämmentää entisestään ja on täysin huuhaata.
Pahoittelen, mutta oli pakko sanoa.
Minusta se oli valaiseva kirja. Opin paljon itsestäni. Opin, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi meidän dynamiikka on sellainen kuin. Miksi vedimme toisiamme puoleensa.
Tästä on aikaa vuosikymmen, kun luin sen. Yksityiskohtia en muista, mutta ei minusta salomaa diagnosoi ketään. Hän vain osoittaa, missä menee terveen narsismin rajat. Kirjan nimi kertoo oleellisen: narsismin tiedostaminen. Eli se kuvaa ilmiötä isossa kuvassa, ei sairautta.
Koulutukseltani olen kasvatustieteilijä. Olen paljon lukenut tieteellistä, mutta tuo oli valaisevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja Paula Salomaa narsismin tiedostaminen. Näet, että olette samalla janalla. Ja kun se keinulauta on epätasapainossa, niin mekin vuorotellen muutamme omaa paikkaa janalla.
Minun silmäni se kirja avasi hyvin.Toivon todella, että kukaan oikean narsistin uhri ei haksahda tuohon Salomaan kirjaan. Ap:n puoliso ja edellinen miesystävä eivät tosin narsisteja kerrotun perusteella ole, mutta pidän silti Salomaan kirjaa potentiaalisesti vahingollisena kenelle tahansa totuuden ja realiteettien etsijälle.
Salomaa ei ole psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti, vaan FL, ilmeisesti viestinnästä.
Olen lukenut kyseisen teoksen. Se ei tarjoa konkreettisia välineitä narsistin läheiselle, vaan ainoastaan hämmentää entisestään ja on täysin huuhaata.
Pahoittelen, mutta oli pakko sanoa.
Minusta se oli valaiseva kirja. Opin paljon itsestäni. Opin, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi meidän dynamiikka on sellainen kuin. Miksi vedimme toisiamme puoleensa.
Tästä on aikaa vuosikymmen, kun luin sen. Yksityiskohtia en muista, mutta ei minusta salomaa diagnosoi ketään. Hän vain osoittaa, missä menee terveen narsismin rajat. Kirjan nimi kertoo oleellisen: narsismin tiedostaminen. Eli se kuvaa ilmiötä isossa kuvassa, ei sairautta.
Koulutukseltani olen kasvatustieteilijä. Olen paljon lukenut tieteellistä, mutta tuo oli valaisevaa.
Mielestäni vahingollista on se, että Salomaa lähestyy aihetta niin, että meissä kaikissa on narsismia ja siksi joudumme narsistien uhreiksi. Mindfulness-tyyppinen kaiken hyväksyminen ja tyyni kohtaaminen voi toimia joissain elämäntilanteissa, mutta ei taatusti akuutissa kriisissä narsistista eroon kamppaillessa.
Salomaan teksti on kovin ympäripyöreää ja maailmaa syleilevää. Itse koen konkreettisten ohjeiden toimivan paremmin kuin rentoutumisharjoitusten ja universumin hyväksymisen ja valaistumisten.
Mutta jos ehdin, luen kirjan uudelleen ja katson, muuttuuko käsitykseni. Silloin kun elin kriisissä, siitä ei ollut pelastusrenkaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luepa kirja Paula Salomaa narsismin tiedostaminen. Näet, että olette samalla janalla. Ja kun se keinulauta on epätasapainossa, niin mekin vuorotellen muutamme omaa paikkaa janalla.
Minun silmäni se kirja avasi hyvin.Toivon todella, että kukaan oikean narsistin uhri ei haksahda tuohon Salomaan kirjaan. Ap:n puoliso ja edellinen miesystävä eivät tosin narsisteja kerrotun perusteella ole, mutta pidän silti Salomaan kirjaa potentiaalisesti vahingollisena kenelle tahansa totuuden ja realiteettien etsijälle.
Salomaa ei ole psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti, vaan FL, ilmeisesti viestinnästä.
Olen lukenut kyseisen teoksen. Se ei tarjoa konkreettisia välineitä narsistin läheiselle, vaan ainoastaan hämmentää entisestään ja on täysin huuhaata.
Pahoittelen, mutta oli pakko sanoa.
Minusta se oli valaiseva kirja. Opin paljon itsestäni. Opin, miksi toimin niin kuin toimin. Miksi meidän dynamiikka on sellainen kuin. Miksi vedimme toisiamme puoleensa.
Tästä on aikaa vuosikymmen, kun luin sen. Yksityiskohtia en muista, mutta ei minusta salomaa diagnosoi ketään. Hän vain osoittaa, missä menee terveen narsismin rajat. Kirjan nimi kertoo oleellisen: narsismin tiedostaminen. Eli se kuvaa ilmiötä isossa kuvassa, ei sairautta.
Koulutukseltani olen kasvatustieteilijä. Olen paljon lukenut tieteellistä, mutta tuo oli valaisevaa.
Mielestäni vahingollista on se, että Salomaa lähestyy aihetta niin, että meissä kaikissa on narsismia ja siksi joudumme narsistien uhreiksi. Mindfulness-tyyppinen kaiken hyväksyminen ja tyyni kohtaaminen voi toimia joissain elämäntilanteissa, mutta ei taatusti akuutissa kriisissä narsistista eroon kamppaillessa.
Salomaan teksti on kovin ympäripyöreää ja maailmaa syleilevää. Itse koen konkreettisten ohjeiden toimivan paremmin kuin rentoutumisharjoitusten ja universumin hyväksymisen ja valaistumisten.
Mutta jos ehdin, luen kirjan uudelleen ja katson, muuttuuko käsitykseni. Silloin kun elin kriisissä, siitä ei ollut pelastusrenkaaksi.
Minunkin pitää lukea uudelleen. Itsekin elin silloin kriisissä, ja asioiden ymmärtäminen auttoi minua. Usein jo se auttaa, että ymmärtää ongelman ja juurisyyn, vaikka ei itse uutta toimintatapaa saisikaan. Eli minä olin selaisin silloin, mikä on normaalia ja mikä ei. Ymmärsin kirjan avulla tämän.
Salomaa kutsuu seka narsistia että uhria narsistiksi. Toiset kutsuvat tätä aisaparia narsistiksi ja läheisriippuvaksi. Toiset taas paksunahkaiseksi narsistiksi ja ohutnahkaiseksi narsistiksi. Kuka mitenkin, mutta onhan se niin, että minussa - uhrissa- on jokin ”vinossa”,kun en osaa rajojani suojella. ”Vinous” ei välttämättä ole mitään omaa luonnehäiriötä, vaan yksinkertaisesti lapsuudenkodista opittu malli.
Sam Vaknin on kirjoittanut narsismista (healing eagle, kotkansydän)
että on paksunahkaisia, niitä ilkeitä jotka tulee toisen alueelle aivan luonnostaan, jos heille ei aseta rajoja.
Ja vastaparina ohutnahkainen narsisti, liian kiltti, läheisriippuva. Siihenkin liittyy kontrollointia, mutta kiltimpi ei murskaa toista. Kumpikaan ei ole terve.
Molempien lähtökohta on heikko itsetunto, rajattomuus. Sillä erotuksella että empatiakyvytön ilkeä narsisti ei kykene muuttumaan. Liian kiltti taas voi muuttua, asettaa itselleen rajat ja mennä eteenpäin. Googleta jämäkkyys.
Lue sam vakninin teksti ajatuksella läpi.
Huom. Tämä ei ole täysin mustavalkoista, useilla on joitain narsistisia piirteitä, mutta osa tervettäkin. Jokainen voi opetella omien ja muiden rajojen aitoa kunnioitusta, vain paksunahkainen narsisti ei sellaiseen kykene.
Olen tuon narsisti-vaiheen itse elänyt läpi ja parempiakin oppaita itsetuntemukseen ja omien rajojen vetämiseen löytyy kuin narsismia käsittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tuon narsisti-vaiheen itse elänyt läpi ja parempiakin oppaita itsetuntemukseen ja omien rajojen vetämiseen löytyy kuin narsismia käsittelevät.
Ketä autat tällä tiedolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä taas kirjoittelee.
Olen ollut koko päivän kovin surullinen. Se onellisuus ja elämänmyönteisyys ei tule todellakaan helposti. Olen miettinyt, että ehkä mieheni ei koskaan rakastanut minua, vaan sitä tunnetta, että minun kautta hän sai kokea olevansa jotain. Se on ihan kamala ajatus, mutta se taitaa olla totta. Olen erittäin surullinen tästä, eikä mistään oikein meinaa tulla mitään, kun itkettää koko ajan. Onneksi teen työtä, jota rakastan, joten työn avulla pääsen hetkeksi erkanemaan näistä fiiliksistä.
Luulen, että minulla on menossa nyt jokin erityinen vaihe. Olen vuoroin surullinen, vuoroin vihainen. Iloa on vaikea löytää oikein mistään. On toki pieniä hetkiä ja niistä nautin.
Tuntuu myös pahalta, miten kylmästi eksä kohtelee minua nykyään. Luulen, että hän tahallaan kiusaa minua eräissä lapsiin liittyvissä asioissa. Ajatella, että ennen niin kitltti mies on muuttunut julmaksi kiusaajaksi. Olen niin hämilläni. On mennyt luotto elämään. En tiedä mihin uskoa. Mietin, olenko edes sellainen ihminen, jota voi rakastaa. Entä jos olenkin oikeasti paha narsisti? Entä jos olen oikeasti paha, enkä itse näe sitä?
Olen todella sekaisin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.eeva.fi/jutut/terveys/selviytymistarinat/annie-henno-paasi-…
Luin tuon yllä olevan jutun ja olen kyllä täysin pökertynyt. Tuo teksti on kuin omasta elämästäni. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että taidan todellakin olla läheisriippuvainen.
ap
Alue: Aihe vapaa
Toivon todella, että kukaan oikean narsistin uhri ei haksahda tuohon Salomaan kirjaan. Ap:n puoliso ja edellinen miesystävä eivät tosin narsisteja kerrotun perusteella ole, mutta pidän silti Salomaan kirjaa potentiaalisesti vahingollisena kenelle tahansa totuuden ja realiteettien etsijälle.
Salomaa ei ole psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti, vaan FL, ilmeisesti viestinnästä.
Olen lukenut kyseisen teoksen. Se ei tarjoa konkreettisia välineitä narsistin läheiselle, vaan ainoastaan hämmentää entisestään ja on täysin huuhaata.
Pahoittelen, mutta oli pakko sanoa.