Miten olette puhuneet eron syistä lapsille jos syy on miehen paskuus?
Lapsia aina säälitellään eroissa ja meille vanhemmille annetaan ohjeita että pitää puhua ja ei saa mustamaalata ex-puolisoa. Minulta lapset kysyvät ihan suoraan että miksi erositte. Ero johtui todellisuudessa siitä että mies oli yhä juopompi ja henkisesti väkivaltaisempi. Kyllähän lapsetkin tuollaisesta ovat hajulla ja varmaan heille olisi tavallaaan hyvä kertoa totuus. Mutta kuka pieni lapsi kestää sellaisen totuuden isästään? Miten olette näissä tilanteissa luistelleet? Uskon että usein erojen taustalla on jotain ihan kauheaa, koska eiväthän ihmiset huvikseen eroa.
Kommentit (7)
Kerroin että syynä on isän alkoholinkäyttö. En ole mustamaalannut isää, mutta tuntuu että lasta ei pitäisi jättää yksin selvittämään itselleen, miksi isä ei pidä lupauksiaan, miksi hän on arvaamaton, miksi oli usein viikonloppuaamuna "väsynyt".
Jotenkin tuntuu että joku raja sillä paljonko edelleen pitää kaunistella aikuisen miehen käytöstä lasten kustannuksella. Koska lapsi sitten luulee että vika on hänessä ja se käytös on normaalia ja hän ei voi puhua siitä kellekään.
Silti lapsi on lojaali isälleen eikä myönnä mitään että isä olisi jotenkin toiminut niin kuin ei pitäisi, lapsi suojelee isäänsä niin kuin alkoholistien läheiset tekevät.
En tiedä miten vielä pystyisin suojelemaan lasta juopolta, minun on pakko antaa hänen tavata lasta, koska on ns pukujuoppo. Ja pystyy aina esittämään julkisesti fiksua.
Sanoin tietysti että "on helpompaa kun asumme erillään. Ero ei johtunut teistä". Mutta ei se oikein riitä lapsille. Tuntuu vain ihan hirveän kovalta totuudelta ala-asteikäisille, että oma isä on juoppo. Mietin myös alkaisivatko he kertoa sitä pitkin kyliä vaikka kavereiden vanhemmille ja vaikuttaisiko se heidän omaan maineeseensa? Sekin tuntuu ikävältä kun lapset syyttävät minua erosta ja yrittävät kaivella syytä jostakin minun tekemästäni, esimerkiksi siitä että olen luonteeltani jättäjä ja petturi.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tietysti että "on helpompaa kun asumme erillään. Ero ei johtunut teistä". Mutta ei se oikein riitä lapsille. Tuntuu vain ihan hirveän kovalta totuudelta ala-asteikäisille, että oma isä on juoppo. Mietin myös alkaisivatko he kertoa sitä pitkin kyliä vaikka kavereiden vanhemmille ja vaikuttaisiko se heidän omaan maineeseensa? Sekin tuntuu ikävältä kun lapset syyttävät minua erosta ja yrittävät kaivella syytä jostakin minun tekemästäni, esimerkiksi siitä että olen luonteeltani jättäjä ja petturi.
Alakoulu ikäinen tuskin ymmärtää käsitettä alkoholismi tai sitä miksi se johtaa vanhempien eroon. Tuskin sitäkään että äiti kertoo isän olevan niin paska tyyppi että ero oli ainut vaihtoehto. Eron syistä varmaankin tuossa tilanteessa kertoisin luottamuspula välillämme, isän käytös muuttuu kun hän juo alkoholia ja hän ei pysty pitämään lupauksiaan tai käyttäytyy minua kohtaan tavalla jota en voinut sietää.
"Aikuiset ihmiset ei aina tule toimeen keskenään ja rakkaus voi loppua. En tykännyt siitä, että isi joi niin paljon, minusta on helpompi elää yksin. Teitä kuitenkin rakastan, vaikka tekisitte virheitä."
Totuus, mutta ei liian syyttävänä?
Alkaa vaikuttaan, että kyse on sinun mielipiteestä ja et oikein näe omaa roolia erossa. Aika usein alkoholisti löytää muista ihmisistä alkoholisteja. Ehkä vaan parempi, että kerrot kuten nuo fiksummat ihmiset ovat opastaneet heillä on ihan hyviä syitä. Ihmiset eroaa kun mielestään tulevat toimeen erillään paremmin, syitä on monia.
Tuskin tuo sinun himoama riitainen ero ja yksinhuoltajuus oikeasti on lapsien etu, vaikka sinä siinä voittaisitkin ruokot ja saisit kiristää ex-miestäsi tapaamisilla ja sitäkautta saisit kostaa hänelle ( mikä selkeästi on tavoitteesi ), jos hän ei sitten voita oikeudessa. Toki jos vain sossuilta kysytään niin nehän vetää homman 100-0 sinulle, koska vaikutat aika manipuloivalta persoonalta ja äiti voittaa siellä aina. Oikeudessa voi hyvinkin käydä päinvastoin, siellä kun on puolueettomat ihmiset ja tilastot on jopa vähän isän puolella.
Tiedät hyvin, että sen pari kolme vuotta minkä käsittely kestää sinä saisit dominoida täysin lasten tapaamisia ja manipuloida heidän mielipiteitään, kun niitä lopulta kysytään. Vähän sellainen 80-lukulainen naismalli. Kyllä kait nykyään useimmat naiset käsittävät lasten parhaan. En usko, että sinä tulet käsittämään, mutta ainahan voi yllättyä.
Vierailija kirjoitti:
Alkaa vaikuttaan, että kyse on sinun mielipiteestä ja et oikein näe omaa roolia erossa. Aika usein alkoholisti löytää muista ihmisistä alkoholisteja. Ehkä vaan parempi, että kerrot kuten nuo fiksummat ihmiset ovat opastaneet heillä on ihan hyviä syitä. Ihmiset eroaa kun mielestään tulevat toimeen erillään paremmin, syitä on monia.
Tuskin tuo sinun himoama riitainen ero ja yksinhuoltajuus oikeasti on lapsien etu, vaikka sinä siinä voittaisitkin ruokot ja saisit kiristää ex-miestäsi tapaamisilla ja sitäkautta saisit kostaa hänelle ( mikä selkeästi on tavoitteesi ), jos hän ei sitten voita oikeudessa. Toki jos vain sossuilta kysytään niin nehän vetää homman 100-0 sinulle, koska vaikutat aika manipuloivalta persoonalta ja äiti voittaa siellä aina. Oikeudessa voi hyvinkin käydä päinvastoin, siellä kun on puolueettomat ihmiset ja tilastot on jopa vähän isän puolella.
Tiedät hyvin, että sen pari kolme vuotta minkä käsittely kestää sinä saisit dominoida täysin lasten tapaamisia ja manipuloida heidän mielipiteitään, kun niitä lopulta kysytään. Vähän sellainen 80-lukulainen naismalli. Kyllä kait nykyään useimmat naiset käsittävät lasten parhaan. En usko, että sinä tulet käsittämään, mutta ainahan voi yllättyä.
Mitä v*ttua sä länkytät? T: ei AP
"On paljon helpompaa kun asumme erillään, emme tulleet keskenämme toimeen. Ero ei johtunut teistä."