Minkä takia itkit viimeksi?

Palstan sulkeutumiselle 23:00 ja ruskean talon julmuuksien uhreille.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvan surulliselle lopulle.

Pierre Woodman?

Uudelle työpaikalle meno hermostutti minua niin, että aamulla pääsi itku ja oksennus. Tämä siis viikko sitten. Olen ujo ja erittäin herkkähermoinen ja jokaisessa koulussani ja työpaikassani olen tullut kiusatuksi, tai syrjityksi, eikä odotukset olleet kauhean korkealla. 

No, töissä ei ole nyt hassumpaa. Pomo nyt on vähän tympeä, jos teen virheitä, tai kyselen häneltä neuvoja liian usein, mutta olen tottunut pahempaankin ja työkaverit kyllä auttaa, kun välillä on pallo hukassa. Propsit heille. 

Köpötten kahdella kepillä, toivoa on että pääsen niistä eroon ehkä ensi kesänä, toisen leikkauksen jälkeen, kipujakin on ihan kivasti. Itkin kun luin voimistelijasta, joka on kotiutunut neliraajahalvaantuneena, mulla ei oo mitään valitettavaa.

Eilen itkin viimeksi miehen kanssa riidellessä. Sama riita jatkunut viikonlopusta asti ja pelottaa jos siitä ei yli päästä. Vakavasta asiasta kyse, ei mikään pikkuriita.

Itkin kuullessani uutisen Porvoon puukotuksesta. Pieni, viaton lapsi, eikä kukaan ollut auttamassa. Alkaa omat murheet tuntua kovin pieniltä.

Itku tuli nyt aamulla. Olen huolissani äidistäni, jolla terveysongelmia ja on masentunut tästä syystä. Tuntuu, että en osaa auttaa häntä. Ahdistaa ja pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin ton potkut töistä/vastaava.

En taaskaan saanut työpaikkaa johon hain. Olin taas se todella hyvä vaihtoehto ja kakkonen. Mutta kun se ei näissä riitä.

Mitä työpaikkaa hait ja mitä olet opiskellut? Tsemiä, kyllä se vielä tärppää! :)

Stressi, kiire, väsymys. Tarkempi syy on se, että en ollut saanut yöllä nukutuksi kun vauva halusi koko ajan olla rinnalla tai sitten sillä oli jokin muu hätä kun valvotti, ja olisin voinut antaa sieluni jos olisin saanut nukkua.

Olen niin elämän kovettama, että itken nykyään todella harvoin. Voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia etten itke kunnolla. Tähän vastasin tuon "läheisen tai lemmikin kuolema", koska en mielestäni ole oikeasti itkenyt isoäidin kuoleman jälkeen (tuosta on aikaa puolisen vuotta). En laske paria yksittäistä kyyneltä itkemiseksi, joskus niitä vaan tulee ihan älyttömien pikkujuttujen takia. Kai siinä jotkut patoutumat purkautuu, mutta varsinaisesti en siis (taaskaan) ole itkenyt kuukausiin. En edes isoäidin haudalla käydessäni. :(

Vaimoni valehtelun ja epärehellisyyden takia

Ruotsi voitti Italian jalkapallossa

Vastasin ilman syytä. Todennäköisesti viimeksi itkin jotain tv-ohjelmaa katsoessa.

Vierailija kirjoitti:

Itkin viimeksi eilen, äidin takia. Hän joutui raiskatuksi ja pahoinpidellyksi reilu vuosi sitten, eikä ole oikein päässyt asian yli. Päinvastoin, hän tuntuu lipuvan yhä syvemmälle pimeyteen. Olen niin vihainen hänen kokemastaan (raiskaaja esim. puri häpyhuulen irti), että tekisi mieli rikkoa paikkoja - mutta lamaannun lopulta niin, että kykenen vain itkemään. Olen soittanut auttaviin linjoihin ja muihin, mutta äiti ei tahdo puhua asiasta edes ammattilaiselle. 

Olen mies. Kun luin tämän sisälläni kuohahti ja pahasti. Olen aika isokokoinenkin ja tekisi mieleni puolestanne mennä ja kuohita tuo tekijä. Kaikkien meidän miehien puolesta syvä anteeksipyyntöni teille kummallekin ja erityisesti äidillesi. Tämä oikeasti sai silmiini kyyneleet. Toivon, että äitisi löytää elämän ilon jollain tavalla.

Ahdistaa niin paljon

Äänestin 'ilman syytä'.

Itkin elokuvissa. Katsoin Happy death daytä.

Kuullostaa näin kirjoitettuna naurettavalta, mutta itkin viimeksi pari päivää sitten kun netti lakkasi taas toimimasta juuri kriittisimmällä hetkellä (olin tekemässä jotain tosi tärkeää). Tuo saa minut niin raivon valtaan että menee itkuksi.

Elokuvaa katsoessa. En äänestänyt koska vaihtoehtoa ei ollut.

t. mies

Huoli lapsesta.

Parrakas nainen kirjoitti:

Tuli tippa silmään kun ekan kerran luin sen 3-vuotiaan lapsen puukotuksesta.

Tuo nosti itsellekin oman huoltokiusaamisen aiheuttamat traumat pintaan. Itkin kaikkia noissa kuolleita ja muulla tavalla vakavasti vahingoitettuja. Sitten nousi kyllä syvä viha, halveksunta ja katkeruus virkaihmisten kyvyttömyydestä ja piittaamattomuudesta, halvempaakin suojatyötä on, siihen ei tarvita miljardien sos.puolta jos eivät kerta ole asiakkaitaan varten siellä.

Sydän särkyy kun yrittää pitää omaakin lastaan pinnalla kaiken kokemansa jälkeen vaikka itsekin itkin apua monta vuotta sitä saamatta. No, pitäkööt tunkkinsa ja jos ikinä enää tulevat nyt apuaan tarjoamaan, heitän pellolle niin että tuntevat mitä on kun sattuu ja kohdellaan nöyryyttävästi.