Jatkatteko keskustelua, jos toinen osapuoli ei osaa argumentoida?

En tiedä mistä teille tuli kuva, että "kyttäisin" argumentaatiovirheitä kuin pilkunnussija pilkkuvirheitä konsanaan. Törmään siis niihin epäloogisuuksiin ihan ilman kyttäämistäkin, ja sehän tässä siis on juuri se häiritsevä asia. En ole itsekään mikään täydellinen enkä sellaista väitä. Jos olisin itse erityisen taitava keskustelija, niin varmasti pystyisin jatkamaan keskustelua ohittaen argumentaatiovirheet. Minulla ei ole kuitenkaan tiedossani keinoja siihen, miten keskustelua voi jatkaa, jos toinen ei pysy edes suurin piirtein asiassa. Tuntuu silloin siltä, ettei omilla sanomisilla ole edes väliä, koska toinen on niin "taitava" muovaamaan todellisuutta halujensa mukaan loogisuudesta yhtään välittämättä. "Taitava" on lainausmerkeissä siksi, että argumentaatiovirheet eivät vaadi taitoa ollenkaan, vaan lähes kaikki jotka eivät ole opetelleet aiheesta mitään, tekevät argumentaatiovirheitä. Minäkin tekisin. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kaltaisen "argumentaatiovirheistä" jankkaajan kanssa en kyllä jaksaisi keskustella.

Olet varmaan sitten aika nössö, kun rupeat noin pienestä pelkäämään! Kannattaako olla AV:llä, jos noin vähästä tulee housuun? Lääkkeet?

Kenelläköhän tässä nyt on tarvetta lääkkeille...?

Oletko hieman hämmentynyt? Huono itsetunto?

Riippuu tilanteesta. Useimmat käymäni keskustelut ovat smalltalkia tms. jutustelua. Töissä kuulen päivittäin mielipiteitä, jotka on perusteltu huonosti. Myötäilen vaan, en ala vänkäämään. Jos kyseessä on oikeasti tilanne, jossa väittelen jostain, yritän yleensä jotenkin saada toisen ymmärtämään, mikä hänen ajattelussaan mättää. Varsinkin, jos kyse on asiasta, joka konkreettisesti vaikuttaa esim. omaan viihtymiseeni töissä.

Av:lla en väittele nykyään. Joskus luen keskustelua, jossa about jokainen viesti on huonosti argumentoitu. Pahimpia on ne keskustelut, joissa puhutaan jostain itselleni tutusta aiheesta. Silloin joko suljen keskustelun tai kirjoitan siihen vihaisen mutta mahdollisimman selkeän viestin enkä palaa enää koskaan lukemaan vastauksia.

Tässäkin keskustelussa törmään näihin argumentaatiovirheisiin. Kärjistyksiin: yliopistotasoinen jankkaus (ei liittynyt keskuteluun kyllä nyt mitenkään), argumentaatiovirheiden kyttäys (niin kuin keskityttäisiin neuroottisesti johonkin epäoleelliseen pikkuseikkaan).

Kuten sanoin, niin itse luovutan tällaisissa tapauksissa, koska en tiedä mitä oikein voisi tehdä. Joskus kun jatkan keskustelua yrittäen parantaa toisen saamaa kuvaa (joka on tehty epäloogisuudella), niin saatetaan sanoa, että jankkaan. Jos ihmiset kokevat että jankkaan, eivät hekään halua silloin keskustella kanssani. En siis näe mitään syytä miksi jatkaisin tätäkään keskustelua. Aika hyödytöntä, että opetetaan logiikasta ja argumentaatiovirheistä mutta ei kerrota miten toimia, jos muut keskustelijat eivät käytä samoja sääntöjä vaan höpöttävät omiaan. Itse olen ihan neuvoton, ja siksi luovutan. En näe mitään viihdyttävää keskustella tahallaankaan tyhmästi muuten kuin trollaustarkoituksessa. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Argumentaatiovirheisiin puuttuminen on muuten argumentaatiovirhe, tiesittekös?

Pointti voi olla validi vaikka se olisikin esitetty kehnosti.

Hieno tapa keskustella on esimerkiksi olkiukon vastakohta eli rautamies: yritetään ymmärtää vastapuolen pointti parhaalla mahdollisella tavalla, varmistetaan että ollaan ymmärretty asia oikein ja sit keskustellaan siitä yhdessä luodun argumentin ideaaliversioista.

Reikien ja virheiden pointtailu ei pidemmän päälle hirveästi edistä keskustelua.

Paitsi että täällä usein esittäessä kysymyksiä toisen näkemyksestä saa haukut miten itse olet idiootti jos et tajua ilman selitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kaltaisen "argumentaatiovirheistä" jankkaajan kanssa en kyllä jaksaisi keskustella.

Veikkaan, ettet tiedä edes mistä on kysymys, jos ne eivät haittaa sinua. Teet niitä todennäköisesti itse etkä huomaa, kun muut tekevät. Propaganda ja populismi todennäköisesti tehoavat sinuun hyvin.

Täydellisten argumenttien rakentelu ja väittelyjen voittaminen on kivaa puuhaa, mutta vielä tyydyttävämpää on todella kommunikoida ihmisten kanssa ja laajentaa omia näkökulmia.

Mistä tämä väittelyjen voittaminen sulle tuli mieleen? Jos meinaa pelata shakkia, kannattaa tuntea säännöt, jotta voi edes pelata. Vai onko sääntöjen opettelu täysin turhaa, jos ei aio vain voittaa ja tulla mestariksi?

Olet tyhmä kakkapää. Tässä me nyt kommunikoimme. Onko tämä tyydyttävää?

Et saa syödä lihaa, koska minun omatuntoni sanoo niin ja omatunto on Jumalan ääni. Ovatko näkökulmasi nyt laajentuneet tyydyttävällä tavalla?