Voiko mies "jyvittää" kotitöitä tai hankintoja palkkansa perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tablettiin menee 200 euroa, telkkariin 500 euroa, mutta sänkyyn uudet patjat maksavat jo enemmän. Lapset eivät voi ikuisesti nukkua pinnasängyssä, joten heillekin pitää ostaa kunnolliset sängyt. Ei nuo ole naisen menoja vaan yhteisiä.

Jos aikoinaan on ostettu halvimmat kalusteet mitä on löydetty, ei ne kauaa kestä. Haluatko sinäkään katsoa telkkaria lattialla istuen?

c'moon hei!...:D

Kättä pystyyn monenko naisen tililtä on täällä mennyt rahaa vaikka ruohonleikkurin hankintaan?

Moniko on ostanut autoihin kesärenkaita tai maksanut niiden vaihdosta? Auton katsastukset?

Onko ne miehen menoja vai yhteisiä? Vai tuleeko se ihan luonnostaan niinku naisilla kodinhoito?

Aika monta molon haalaria ja hassunhauskaa blogimutsin tekemää pipoa meinaan saa perhekoon auton kiinteillä vuosikuluilla....

Minulla ei ole mennyt ruohonleikkurin hankintaan euroakaan. Ei myöskään miehellä, kun me asutaan kerrostalossa.

Olen maksanut oman autoni renkaat, huollot, katsastukset, bensat, vakuutukset. Mies hoitaa oman autonsa menot. Jos jossain vaiheessa vaihdetaan vain yhteen autoon, niin omistajaksi laitetaan molemmat. Vakuutukset maksetaan yhdessä, mutta bensat maksaa se, joka autolla ajaa. Miehen ajot eivät sitten ole yhtään sen tärkeämpiä kuin minun, joten mies menee pyörällä töihin, jos minä tarvitsen autoa.

Ai niin, lasten ollessa pieniä ompelin heidän vaatteet alusvaatteista talvihaalareihin. Ostin ompelukoneen ja saumurin itse. Hitsi, kun en älynnyt vaatia mieheltä rahaa, kun niihin olisi ostettaessa mennyt enemmän.

Jotenkin myös tympii tuo alkuoletus hyvätuloisesta miehestä ja pienituloisesta naisesta. Kun meitä naisiakin kuitenkin työskentelee ihan yleisesti myös keski- ja hyvätuloisilla aloilla.

Meillä tienaamme molemmat yli keskipalkkojen. Mies muutaman satasen kuussa enemmän, mutta minä pystyn kyllä rahoittamaan omat harrastukseni, matkani ja muut hankintani siinä missä mieskin omansa. En ole taloudellisesti lainkaan riippuvainen miehestäni.

Kaikki naiset eivät ole hoitajia tai kampaajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Kertyykö asuinmaassasi kotiäidille eläkettä vai käykö niin, että jos mies ottaa nuoremman, niin se kotiäitinä vuosikausia ollut joutuu keksimään jonkun tavan elättää itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...

Siksi aina lainaankin kommenttia, johon vastaan. Ei tule väärinkäsitystä, että vastaukseni olisi aloitukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en vaan ymmärrä tätä ainaista vääntöä tulojen vaikutuksesta kotitöiden jakamiseen. Olen onnekkaasti hyvissä töissä ja tienaan tuplasti mitä mieheni, joten luonnollisesti maksan enemmän kuluja, mutta en todellakaan koe hänen olevan tästä minulle mitään velkaa! :o Ei olisi minusta mitenkään mieltä ylentävää vain maata perse homeessa, kun toinen siivoaa kaikkien paskat.

MInkä ihmeen paskan? Meillä on ihan tavallinen perhe, paskaa löytyy vaipasta tai potasta, ei sen siivoamiseen isoa tarmonpuuskaa tarvita. Miksi te muut tuhritte ulosteella kotinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Kertyykö asuinmaassasi kotiäidille eläkettä vai käykö niin, että jos mies ottaa nuoremman, niin se kotiäitinä vuosikausia ollut joutuu keksimään jonkun tavan elättää itsensä?

Itseasiassa mies on vastuussa vaimostaan kuolemaan saakka, vaikka ottaisikin eron. Ja eroa ei tosiaan katsota hyvällä eli harva niin vaan "vaihtaa nuorempaan."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellesi taitaa olla arka paikka, että löytyy miehiä jotka saavat elää tasapainoisessa ja rakastavassa suhteessa. Sinä itse puolestasi norkoilet av:n äärellä vähintään 16 tuntia vuorokaudessa kyttäämässä, josko edes jokin murena naisten huomiosta liikenisi sinullekin. Jos ei hyvällä niin sitten edes pahalla...

Säälittävää.

:D Ihanan piikikäs kieli sulla on kyllä noin tasapainoisessa ja rakastavassa suhteessa eläväksi naiseksi.

Jos päästät sen sun miehes talutusremmistä vähän kauemmaksi niin uskaltaisko se vastata rehellisesti mitä hän on mieltä tästä teidän parisuhteesta....Justiina?

Kai ymmärrät kuitenkin että kotimiehesi on tuo samainen jutun aihe mistä nämä sun kanssasisaret täällä vulva turpeana vaahtoaa? Minä en ole miestäsi syyllistänyt vaan nämä sun kilpasisaret....:D

Kunhan vaan sanoin, että kirjoituskestasi paistaa vähän läpi miesviha. Olen edelleen sitämieltä....

Totta kai käytän verbaalisia lahjojani silloin, kun on tarvis. Et tunnistaisi samaksi naiseksi, kun puhun rakkailleini. Sinun piikikäs kielesi sen sijaan taitaa olla luutunut sinne myrkkyhampaiden väliin hyökkäysasentoon, kun ei koskaan pääse rentoutumaan ja puhumaan hellän pehmoisia. Aika surullista toisaalta...

Mieheni ei ole missään talutusnuorassa vaan ihan vapaa menemään tahtonsa mukaan, laitan vielä matkarahat matkaan jos on tarvis. Mutta näköjään ”onnellinen lintu pois ei lennä”.

Kotimieheni (ihana sana!) saa olla kotimies, enkä usko häntä kenenkään syyllistävän mistään. Osuutensa hän on tehnyt työelämässä, ja ehkä tekee vielä vastakin. Ellei, hänellä on kyllä ihan riittävän tärkeä funktio tässä perheessä ja yhteiskunnassakin. Työttömyys ei kaikille tarkoita perse homeessa sohvalla makaamista, vaikka se sinulle omasta kokemuksestasi sellaisena näyttäytyisikin. Aktiivinen ihminen on aktiivinen riippumatta elämäntilanteesta, patalaiska netissä narisija taas... No, jääköön sanomatta.

Edelleenkään en vihaa miehiä. Minulle sukupuoli ei ole SE juttu, vaan näen ihmiset yksilöinä. Suosittelen sinullekin, kokeile edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tablettiin menee 200 euroa, telkkariin 500 euroa, mutta sänkyyn uudet patjat maksavat jo enemmän. Lapset eivät voi ikuisesti nukkua pinnasängyssä, joten heillekin pitää ostaa kunnolliset sängyt. Ei nuo ole naisen menoja vaan yhteisiä.

Jos aikoinaan on ostettu halvimmat kalusteet mitä on löydetty, ei ne kauaa kestä. Haluatko sinäkään katsoa telkkaria lattialla istuen?

c'moon hei!...:D

Kättä pystyyn monenko naisen tililtä on täällä mennyt rahaa vaikka ruohonleikkurin hankintaan?

Moniko on ostanut autoihin kesärenkaita tai maksanut niiden vaihdosta? Auton katsastukset?

Onko ne miehen menoja vai yhteisiä? Vai tuleeko se ihan luonnostaan niinku naisilla kodinhoito?

Aika monta molon haalaria ja hassunhauskaa blogimutsin tekemää pipoa meinaan saa perhekoon auton kiinteillä vuosikuluilla....

Mitä sinä sössötät? Luettelemasi menot ovat perheen yhteisiä menoja. Mistä olet saanut päähäsi, että olisivat jotain muuta? Miten helkkarissa voi olla vielä miehiä, jotka kuvittelevat että jos kuitissa lukee sana ”auto” niin se on jokin miesmaksu joka pitää hoitaa miesrahoilla miesvoimin?

Hyvä tavaton, alkaa pikku hiljaa hahmottua, millaisten elämästä vieraantuneiden miesluolien erakkoasukkien kanssa sitä täällä keskusteleekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

Onhan sellaisia suhteita paljonkin jossa kaikki jaetaan 50 / 50, maksamiset, kokkaus vuorot, pyykkivuorot jne. Joillain ne toimivat varmasti ihan hyvinkin. Mikä pointtisi nyt oli? Ihmiset eivät saa itse päättää millaisissa suhteissa elävät vaan kaikkien on elettävä niinkuin sinä sanot?

Vierailija kirjoitti:

Mikäs olettamus sekin on että mies ei osallistu kotitöihin tai tekee vähemmän kuin nainen...?!

Auton katsastus, auton pesu, auton huolto, renkaiden kausivaihdot, talotekniikan huolto/kunnostus, talon kunnostus ja huoltotyöt, pihakalusteiden jne kausijuttujen varastoiminen.... perus miehisiä juttuja....

Itse kotoa jo omalta isältäni opittuna myös kosteidentilojen pesut, WC-pesu, ikkunoidenpesu se pikkukärcher on huippu...:D, matonpesut joskin niitä onneksi nyt vähän ja paperinarumattoja pääosin.

Ruuanlaitossa mukana vähintään 2-3x viikossa, samoin myös kauppalistan suunnittelussa. Se hakee kaupasta joka liikkuu sopivasti, kustannukset menee säästötililtä myös ruokaan palkkatulojen suhteessa.

Lapsia vien tai haen päivittäin eskariin/kouluun. Huolehdin yleensä aamulla vaatteet päälle, aamupalaa suuhun ja kännykkään virtaa. Tytön vasut olen hoitanut, pojankin yhtä lukuunottamatta. Pääsen helposti työnipuolesta ja menin mielelläni. Lähes kaikilla neuvolakäynneillä olen ollut mukana. Osassa lapsen kanssa kahden. 

Ja lähipiirissäni on monia kaltaisiani isiä, en koe itseäni miksikän ihmeeliseksi vaan perus 30+ perheeniskä tässä meidän huudeilla. Surullista on jos tämä on oikeasti ongelma parisuhteissa näin isolla mittakaavalla. 

Meillä autohuolto hoitaa auton huollon ja katsastuksen, riitti että vei ja haki auton. Vienti vei aikaa n. 30min.  Renkaat vaihtaa huolto, vie saman 30min. Se vie kummalla on aikaa. Taloyhtiö hoitaa talon huollot, pihakalusteet minä. Sama pihan kanssa, minä hoidan puutarhatyöt ja talvella oman pienen pihan kolauksen. Mies kolaa ehkä kerran-pari talvessa. Että joo, kovin paljon meillä on näitä perusmiehisiä hommia. Näillä ei kovin paljon saa kotihommiin minuutteja.

Naiset tai palkattu firma on yhä enenevässä määrin tekemässä miehiset perushommat. Mutta sitkeästi miehet jaksaa vedota renkaidenvaihtoon. Kyllähän sillä 60min. hommalla saakin vetää seuraavat puoli vuotta lonkkaa sohvalla. Kun on niin raskasta että.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

Onhan sellaisia suhteita paljonkin jossa kaikki jaetaan 50 / 50, maksamiset, kokkaus vuorot, pyykkivuorot jne. Joillain ne toimivat varmasti ihan hyvinkin. Mikä pointtisi nyt oli? Ihmiset eivät saa itse päättää millaisissa suhteissa elävät vaan kaikkien on elettävä niinkuin sinä sanot?

Pointtini oli, että Maria Jotuni kirjoitti Huojuvan talon omasta elämästään. Hän ei ollut mikään aikakautensa tavallinen nainen, joka hoiti kotia ja lapsia. Hän näki miehensä hirviönä, koska mies ei suostunut siihen, että nainen otti perheestä kaiken hyödyn, mutta ei antanut sille mitään. Huojuvan talon nainen eli Lea oli olevinaan itsenäinen nainen, mutta se itsenäisyys ei ulottunut edes omaan elämään, siihen hän halusi miehen maksajaksi. Ja kun mies halusi, että myös vaimo panostaa perheeseen (aikaansa), niin nainen piti miestä hirviönä. Jokainen saa päättää, millaisessa suhteessa elää, mutta ei miehen ole pakko maksaa naiselle siitä, että tämä asuu miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...

Siksi aina lainaankin kommenttia, johon vastaan. Ei tule väärinkäsitystä, että vastaukseni olisi aloitukseen. 

Ei tarvitse vastata suoraan aloitukseen, mutta olisi hyvä pysyä edes suunnilleen aiheessa. Sinä olet spämmännyt tätä ketjua jo aika monella maratonmittaisella ot-viestillä. Nyt olisi hyvä aika jo palata itse asiaan tai perustaa jaaritteluillesi oma ketju.

Aviomies vai avomies? Siinä on iso ero. Aviopuolisoilla on huoltovelvollisuus toisen suhteen, avokeilla ei.

Juridisesti avioliitto turvaa myös puolison, jos toinen kuolee. Saa jäädä kotiinsa asumaan, eikä perijät voi kangeta ulos.

Minusta ihminen, joka suostuu perheen perustamiseen jonkun kanssa ilman avioliittoa on aika tyhmä, eikä ymmärrä sitoutumisen ja elämän jakamisen merkitystä.

Tällaiset ketjut yleensä lähtevät tämän avokkitilanteen ongelmista.

Mun mielestä on ihan vakio että se joka on enemmän kotona tekee enemmän kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi ostaa rahallansa esim. siivoajan kotiin. Ihemtyttää, mikä mies se sellainen olisi, joka haluaa ostaa vain itselleen asioita :O Miksi vain itselle vaatteita? Eiköhän vaimo ja mahdolliset lapsetkin niitä tarvitse. Elektroniikka taas saattaa olla asia, joka kiinnostaa enempi miestä, eli siitä vain minun puolesta. Mutta se olisi jo huippu, jos useamminkin lomailisi yksin niillä rakkailla OMILLA rahoilla ja jättäisi perheensä kotiin..... Arvot taas pepusta jollain, sorry!

Eli miehen pitäisi palkallaan kustantaa elektroniikka kotiin, lomat perheelle ja vielä vaatteetkin vaimolle?

Entä jos tasa-arvon vuonna 2017, se maksaa vaatteensa ja lomansa joka sinne haluaa? Olisiko paha?

Tasa-arvo nyt ei vain toimi näin. Tottakai miehen pitää maksaa kaikki noi naisen vaatimat jutut, muuten hän on sovinisti. Jos taas nainen tienaisi enemmän, ei miehellä ole mitään oikeutta pyytää hänen rahojaan, muuten mies on sovinisti. Joka tapauksessa tasa-arvo toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Kertyykö asuinmaassasi kotiäidille eläkettä vai käykö niin, että jos mies ottaa nuoremman, niin se kotiäitinä vuosikausia ollut joutuu keksimään jonkun tavan elättää itsensä?

Mieheni on yhdysvaltalainen. Olet varmaan kuullut, että avioerot siellä tulevat miehille parhaassa tapauksessa erittäin kalliiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Et ole lukenut teosta. Turha siis jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

Onhan sellaisia suhteita paljonkin jossa kaikki jaetaan 50 / 50, maksamiset, kokkaus vuorot, pyykkivuorot jne. Joillain ne toimivat varmasti ihan hyvinkin. Mikä pointtisi nyt oli? Ihmiset eivät saa itse päättää millaisissa suhteissa elävät vaan kaikkien on elettävä niinkuin sinä sanot?

Pointtini oli, että Maria Jotuni kirjoitti Huojuvan talon omasta elämästään. Hän ei ollut mikään aikakautensa tavallinen nainen, joka hoiti kotia ja lapsia. Hän näki miehensä hirviönä, koska mies ei suostunut siihen, että nainen otti perheestä kaiken hyödyn, mutta ei antanut sille mitään. Huojuvan talon nainen eli Lea oli olevinaan itsenäinen nainen, mutta se itsenäisyys ei ulottunut edes omaan elämään, siihen hän halusi miehen maksajaksi. Ja kun mies halusi, että myös vaimo panostaa perheeseen (aikaansa), niin nainen piti miestä hirviönä. Jokainen saa päättää, millaisessa suhteessa elää, mutta ei miehen ole pakko maksaa naiselle siitä, että tämä asuu miehen kanssa.

Eero ei antanut Lean käydä töissä koska se olisi antanut tälle liikaa itsenäisyyttä. Eerolle sopi, että Lea oli jumissa rahattomana asunnossaan lastensa kanssa sillä aikaa kun Eero juoksi vieraissa, kävi kapakoissa ja tappeli. Kotona ollessaan Eero keskittyi pahoinpitelemään Leaa, yritti jopa tappaa tämän. Ilmeisesti näet, että jos nainen yrittää jotain itselleen kuten vaikka sen oman uran, häntä on sopivaa pahoinpidellä ja pitää nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

Onhan sellaisia suhteita paljonkin jossa kaikki jaetaan 50 / 50, maksamiset, kokkaus vuorot, pyykkivuorot jne. Joillain ne toimivat varmasti ihan hyvinkin. Mikä pointtisi nyt oli? Ihmiset eivät saa itse päättää millaisissa suhteissa elävät vaan kaikkien on elettävä niinkuin sinä sanot?

Pointtini oli, että Maria Jotuni kirjoitti Huojuvan talon omasta elämästään. Hän ei ollut mikään aikakautensa tavallinen nainen, joka hoiti kotia ja lapsia. Hän näki miehensä hirviönä, koska mies ei suostunut siihen, että nainen otti perheestä kaiken hyödyn, mutta ei antanut sille mitään. Huojuvan talon nainen eli Lea oli olevinaan itsenäinen nainen, mutta se itsenäisyys ei ulottunut edes omaan elämään, siihen hän halusi miehen maksajaksi. Ja kun mies halusi, että myös vaimo panostaa perheeseen (aikaansa), niin nainen piti miestä hirviönä. Jokainen saa päättää, millaisessa suhteessa elää, mutta ei miehen ole pakko maksaa naiselle siitä, että tämä asuu miehen kanssa.

Eero ei antanut Lean käydä töissä koska se olisi antanut tälle liikaa itsenäisyyttä. Eerolle sopi, että Lea oli jumissa rahattomana asunnossaan lastensa kanssa sillä aikaa kun Eero juoksi vieraissa, kävi kapakoissa ja tappeli. Kotona ollessaan Eero keskittyi pahoinpitelemään Leaa, yritti jopa tappaa tämän. Ilmeisesti näet, että jos nainen yrittää jotain itselleen kuten vaikka sen oman uran, häntä on sopivaa pahoinpidellä ja pitää nälässä.

Turha tuolle on tästä puhua. Ei se ole kirjaa lukenut, selannut vain netistä jotain arvosteluja ja juoniselosteita, jotta saa räyhätä ja vääntää. Vastenmielinen tyyppi kaiken kaikkiaan.