Voiko mies "jyvittää" kotitöitä tai hankintoja palkkansa perusteella?

Jos tolle linjalle lähdettäs, niin mies sais tehdä 70% kotitöistä. Nyt se taitaa olla niin että minä hoidan kuitenkin 90% kotitöistä. Että mihin voin valittaa?

Vaikka minä tienaan miestäni paljon paremmin, niin kyllä meillä kaikki silti on yhteistä. Mikä hiton OLETTAMUS se oikein on, että MIES AINA tienaa enemmän? Ihan hiton ärsyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on juuri kuten aloitusviestissä kuvattiin. Itse kuljen rikkinäisissä vaatteissa, käytän rikkinäisiä laukkuja enkä IKINÄ osta itselleni mitään (no, joskus apteekista Decubal-rasvatuubin, se on mulle luxusta). Menot jaetaan 50/50. Sinne mun pienet tulot menevät. Mies keikkuu verolistoilla, itse olen yrittäjä jolla viimeiset vuodet olleet todella hankalia. 

Aiemmin kun minulla meni hyvin niin maksoin paljon enemmän menoja ja esim. lasten kuluja. Hoidan koko kotitalouden pyörittämisen ja arjen, siis IHAN KAIKEN. 

Ja kas, voitteko arvata - avioerohan tästä on tulossa. 

Niinpä. Kun mies ei maksa kokoajan enemmän, niin erohan siitä tulee.

Miten hemmetin lukutaidon sitä ihminen osaa olla. -.-

Eikö tuo edellinen juuri kirjoittanut näin:

”Aiemmin kun minulla meni hyvin niin maksoin paljon enemmän menoja ja esim. lasten kuluja. Hoidan koko kotitalouden pyörittämisen ja arjen, siis IHAN KAIKEN.”

Mutta ei, sinä puusilmäinen yhden asian mies se vain paasaa t omaa totuuttasi ilman, että minkäänlaista dialogia pääsee syntymään. Äärimmäisen rasitavaa, tympeää ja vähä-älyistä kommunikointia harrastat. Toivottavasti nyt edes itse siitä iloa saat, että olisi sentään jokin funktio moisella jargonilla.

Vierailija kirjoitti:

Ei, tästä ei paista läpi mitään yleistä, kaikkiin miehiin kohdistuvaa vihaa. Tästä paistaa läpi inho ja ihmetys niitä miehiä kohtaan, jotka kuvittelevat perhe-elämän ja parisuhteen olevan pelkästään heidän oman henkilökohtaisen statuksensa ja mukavuutensa takaamiseksi perustettu yritys, josta pyritään imemään irti mahdollisimman paljon taloudellista ja emotionaalista voittoa. Normaalit, tuntemaan ja ajattelemaan kykenevät miehet ovat sitten erikseen.

Ja ihan turha tulla mölähtelemään mitään lompakkoloisista. Nykysin elätän työtöntä miestäni, ja sen lisäksi vielä teen osuuteni kotitöistä. Enkä edes tunne olevani hyväksikäytetty, sillä saan mieheltäni paljon muuta, millä taloudellinen epätasapaino korjautuu mennen tullen. Näin se kuule käy, kun on mukana sekä järkeä että tunteita... Todennäköisesti et koskaan kykene tällaista käsittämään.

Arvelinkin että osun herkkään kohtaan. Älä anna hyvän kiukun mennä hukkaan....:D

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, tästä ei paista läpi mitään yleistä, kaikkiin miehiin kohdistuvaa vihaa. Tästä paistaa läpi inho ja ihmetys niitä miehiä kohtaan, jotka kuvittelevat perhe-elämän ja parisuhteen olevan pelkästään heidän oman henkilökohtaisen statuksensa ja mukavuutensa takaamiseksi perustettu yritys, josta pyritään imemään irti mahdollisimman paljon taloudellista ja emotionaalista voittoa. Normaalit, tuntemaan ja ajattelemaan kykenevät miehet ovat sitten erikseen.

Ja ihan turha tulla mölähtelemään mitään lompakkoloisista. Nykysin elätän työtöntä miestäni, ja sen lisäksi vielä teen osuuteni kotitöistä. Enkä edes tunne olevani hyväksikäytetty, sillä saan mieheltäni paljon muuta, millä taloudellinen epätasapaino korjautuu mennen tullen. Näin se kuule käy, kun on mukana sekä järkeä että tunteita... Todennäköisesti et koskaan kykene tällaista käsittämään.

Arvelinkin että osun herkkään kohtaan. Älä anna hyvän kiukun mennä hukkaan....:D

Itsellesi taitaa olla arka paikka, että löytyy miehiä jotka saavat elää tasapainoisessa ja rakastavassa suhteessa. Sinä itse puolestasi norkoilet av:n äärellä vähintään 16 tuntia vuorokaudessa kyttäämässä, josko edes jokin murena naisten huomiosta liikenisi sinullekin. Jos ei hyvällä niin sitten edes pahalla...

Säälittävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Juuri näin. Meilläkin mies on aivan järkyttynyt tästä "suomalaisesta tasa-arvosta". Ei ymmärrä ollenkaan, että miksi ihmeessä suomalaiset naiset suostuvat siihen, että käyvät töissä siinä missä miehetkin, tekevät lähes kaiken koti- ja lastenhoitotyön itse, ja mies samalla säästää rahaa itsellensä. Ei olisi mitenkään mahdollista mieheni kotimaassa, josta taas suomalaiset ajattelevat siellä olevan naisilla huono asema. 

Täytyy sanoa, että kyllä minäkin ihmettelen joidenkin suomalaisten sukulaisteni perhe-elämää. Eräässäkin perheessä nainen tekee ylitöitä jatkuvasti, että saisi lapselle tarvittavat vaatteet ja muut hankittua. Kotona hoitaa ruoanlaitot, siivoamiset, lapsenhoidon. Ylitöissä ollessaan se on mummo, joka hoitaa lasta. Mies se taas säästää rahaa ja istuu koneella pelaten videopelejä. Lapsi ei kuulemma tarvitse talveksi uutta haalaria, välikausihaalari ja kumisaappaat kelpaavat ihan hyvin. Eli lapsen tarpeet ovat "äidin tarpeita". Huh huijaa. En katselisi päivääkään tuollaista "miestä"!

Mikäs olettamus sekin on että mies ei osallistu kotitöihin tai tekee vähemmän kuin nainen...?!

Auton katsastus, auton pesu, auton huolto, renkaiden kausivaihdot, talotekniikan huolto/kunnostus, talon kunnostus ja huoltotyöt, pihakalusteiden jne kausijuttujen varastoiminen.... perus miehisiä juttuja....

Itse kotoa jo omalta isältäni opittuna myös kosteidentilojen pesut, WC-pesu, ikkunoidenpesu se pikkukärcher on huippu...:D, matonpesut joskin niitä onneksi nyt vähän ja paperinarumattoja pääosin.

Ruuanlaitossa mukana vähintään 2-3x viikossa, samoin myös kauppalistan suunnittelussa. Se hakee kaupasta joka liikkuu sopivasti, kustannukset menee säästötililtä myös ruokaan palkkatulojen suhteessa.

Lapsia vien tai haen päivittäin eskariin/kouluun. Huolehdin yleensä aamulla vaatteet päälle, aamupalaa suuhun ja kännykkään virtaa. Tytön vasut olen hoitanut, pojankin yhtä lukuunottamatta. Pääsen helposti työnipuolesta ja menin mielelläni. Lähes kaikilla neuvolakäynneillä olen ollut mukana. Osassa lapsen kanssa kahden. 

Ja lähipiirissäni on monia kaltaisiani isiä, en koe itseäni miksikän ihmeeliseksi vaan perus 30+ perheeniskä tässä meidän huudeilla. Surullista on jos tämä on oikeasti ongelma parisuhteissa näin isolla mittakaavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi ostaa rahallansa esim. siivoajan kotiin. Ihemtyttää, mikä mies se sellainen olisi, joka haluaa ostaa vain itselleen asioita :O Miksi vain itselle vaatteita? Eiköhän vaimo ja mahdolliset lapsetkin niitä tarvitse. Elektroniikka taas saattaa olla asia, joka kiinnostaa enempi miestä, eli siitä vain minun puolesta. Mutta se olisi jo huippu, jos useamminkin lomailisi yksin niillä rakkailla OMILLA rahoilla ja jättäisi perheensä kotiin..... Arvot taas pepusta jollain, sorry!

Eli miehen pitäisi palkallaan kustantaa elektroniikka kotiin, lomat perheelle ja vielä vaatteetkin vaimolle?

Entä jos tasa-arvon vuonna 2017, se maksaa vaatteensa ja lomansa joka sinne haluaa? Olisiko paha?

Yleensä mies nimenomaan sen elektroniikan kustantaa koska nimenomaan MIES sitä sinne haluaa. Silloin se katsotaan harrastukseksi eikä  puolison tarvitse mitenkään osallistua sen rahoittamiseen varsinkin jos elektroniikka ei puolisoa kiinnosta eikä  hän sitä käytä. Sen elektroniikan hankkimisen tai ylläpison kustannuksiin vedoten ei ole oikeutta kieltäytyä rahoittamasta perheen normaalia arkea, sillä sitä itunkallista ja muille turhaa elektroniikkaa hankitaan vain jos siihen rahaa on eikä sitä maksateta edes välillisesti ( ei oo rahaa ruokaa kun ostin just noi B&O:t) sillä joka niitä itunkalliita ja itselle turhia laitteita ei  kotiin halunnut.

Yleensä naiset joutuvat välillisesti rahoittamaan miesten haluamia autoja, moottoripyöriä, veneitä yms muita eeniksenjatkeita just siks koska miesten rahat eivät näiden mielihalujen tyydyttämisen jälkeen riitä  kattamaan miehen osuutta perheen menoista. Siinä  joku  vaatekappale  on ihan pisara meressa.

Ja kun NAISEN mielestä pitää uusia sisustus, niin sehän pitää maksaa yhteisistä rahoista, koska se on välttämätöntä. Jos MIEHEN mielestä tarvitaan uusi telkkari tai tabletti, se on miehen oma mieliteko, jonka saa ihan itse rahoittaa. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä logiikka vähän tökkii?

Vierailija kirjoitti:

Itsellesi taitaa olla arka paikka, että löytyy miehiä jotka saavat elää tasapainoisessa ja rakastavassa suhteessa. Sinä itse puolestasi norkoilet av:n äärellä vähintään 16 tuntia vuorokaudessa kyttäämässä, josko edes jokin murena naisten huomiosta liikenisi sinullekin. Jos ei hyvällä niin sitten edes pahalla...

Säälittävää.

:D Ihanan piikikäs kieli sulla on kyllä noin tasapainoisessa ja rakastavassa suhteessa eläväksi naiseksi.

Jos päästät sen sun miehes talutusremmistä vähän kauemmaksi niin uskaltaisko se vastata rehellisesti mitä hän on mieltä tästä teidän parisuhteesta....Justiina?

Kai ymmärrät kuitenkin että kotimiehesi on tuo samainen jutun aihe mistä nämä sun kanssasisaret täällä vulva turpeana vaahtoaa? Minä en ole miestäsi syyllistänyt vaan nämä sun kilpasisaret....:D

Kunhan vaan sanoin, että kirjoituskestasi paistaa vähän läpi miesviha. Olen edelleen sitämieltä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä asiasta.

Jos mies tienaa enemmän, nainen vähemmän ja on ehkä vähemmän ajasta töissä. Molemmat maksaa pakolliset menot.

Onko oikein, että mies tekee vähemmän kotona ja hankkii itselleen enemmän mitä rahalla nyt saa. Vaatteita, lomia, auton, elektroniikkka?

Maksavatko  kummatkin 50% talouden menoista? Jos  näin on, mies ei saa suuremman palkkansa perusteella mitään kevennyksiä koska yli jääneen palkkansahan hän käyttää jo nyt 100%:sti itseensä.

Perheessä kummatkin maksavat yhdessä 100% talouden menoista. Talous on yhteinen.

Talouden menot eivät ole 100% tuloista vaikka lokki niin toivoisi.

Lokit eivät tietääkeni perheitä perusta. Mutta 100% perheen menoista on maksettava ja ne maksetaan perheen tuloista.

Osa maksattaa perheen menoja tulonsiirroilla. Miten tulonsiirrot pitäisi huomioida näissä laskelmissa?

Kolme viidestä suomalaisesta saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa pakollisia, välittömiä veroja.

Vierailija kirjoitti:

Ja kun NAISEN mielestä pitää uusia sisustus, niin sehän pitää maksaa yhteisistä rahoista, koska se on välttämätöntä. Jos MIEHEN mielestä tarvitaan uusi telkkari tai tabletti, se on miehen oma mieliteko, jonka saa ihan itse rahoittaa. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä logiikka vähän tökkii?

ET...:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi ostaa rahallansa esim. siivoajan kotiin. Ihemtyttää, mikä mies se sellainen olisi, joka haluaa ostaa vain itselleen asioita :O Miksi vain itselle vaatteita? Eiköhän vaimo ja mahdolliset lapsetkin niitä tarvitse. Elektroniikka taas saattaa olla asia, joka kiinnostaa enempi miestä, eli siitä vain minun puolesta. Mutta se olisi jo huippu, jos useamminkin lomailisi yksin niillä rakkailla OMILLA rahoilla ja jättäisi perheensä kotiin..... Arvot taas pepusta jollain, sorry!

Eli miehen pitäisi palkallaan kustantaa elektroniikka kotiin, lomat perheelle ja vielä vaatteetkin vaimolle?

Entä jos tasa-arvon vuonna 2017, se maksaa vaatteensa ja lomansa joka sinne haluaa? Olisiko paha?

Yleensä mies nimenomaan sen elektroniikan kustantaa koska nimenomaan MIES sitä sinne haluaa. Silloin se katsotaan harrastukseksi eikä  puolison tarvitse mitenkään osallistua sen rahoittamiseen varsinkin jos elektroniikka ei puolisoa kiinnosta eikä  hän sitä käytä. Sen elektroniikan hankkimisen tai ylläpison kustannuksiin vedoten ei ole oikeutta kieltäytyä rahoittamasta perheen normaalia arkea, sillä sitä itunkallista ja muille turhaa elektroniikkaa hankitaan vain jos siihen rahaa on eikä sitä maksateta edes välillisesti ( ei oo rahaa ruokaa kun ostin just noi B&O:t) sillä joka niitä itunkalliita ja itselle turhia laitteita ei  kotiin halunnut.

Yleensä naiset joutuvat välillisesti rahoittamaan miesten haluamia autoja, moottoripyöriä, veneitä yms muita eeniksenjatkeita just siks koska miesten rahat eivät näiden mielihalujen tyydyttämisen jälkeen riitä  kattamaan miehen osuutta perheen menoista. Siinä  joku  vaatekappale  on ihan pisara meressa.

Ja kun NAISEN mielestä pitää uusia sisustus, niin sehän pitää maksaa yhteisistä rahoista, koska se on välttämätöntä. Jos MIEHEN mielestä tarvitaan uusi telkkari tai tabletti, se on miehen oma mieliteko, jonka saa ihan itse rahoittaa. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä logiikka vähän tökkii?

Tablettiin menee 200 euroa, telkkariin 500 euroa, mutta sänkyyn uudet patjat maksavat jo enemmän. Lapset eivät voi ikuisesti nukkua pinnasängyssä, joten heillekin pitää ostaa kunnolliset sängyt. Ei nuo ole naisen menoja vaan yhteisiä.

Jos aikoinaan on ostettu halvimmat kalusteet mitä on löydetty, ei ne kauaa kestä. Haluatko sinäkään katsoa telkkaria lattialla istuen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Jep, puhuin joskus pitkät pätkät aiheesta turkkilaisen naisen kanssa ja hän oli ihan järkyttynyt suomalaisesta "tasa-arvosta". Turkissa miehen tehtävä on elättää perhe ja jos nainen käy töissä saa hän oman palkkansa kuluttaa ihan mihin haluaa, eikä kukaan tätä kritisoi, se on ihan normi. Toki nainen hoitaa kodin jos ei töissä käy, muuten heillä käy siivooja jonka maksaa mies. Tein siitä tännekin aloituksen joskus mutta poistettiin jostain syystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies voi ostaa rahallansa esim. siivoajan kotiin. Ihemtyttää, mikä mies se sellainen olisi, joka haluaa ostaa vain itselleen asioita :O Miksi vain itselle vaatteita? Eiköhän vaimo ja mahdolliset lapsetkin niitä tarvitse. Elektroniikka taas saattaa olla asia, joka kiinnostaa enempi miestä, eli siitä vain minun puolesta. Mutta se olisi jo huippu, jos useamminkin lomailisi yksin niillä rakkailla OMILLA rahoilla ja jättäisi perheensä kotiin..... Arvot taas pepusta jollain, sorry!

Eli miehen pitäisi palkallaan kustantaa elektroniikka kotiin, lomat perheelle ja vielä vaatteetkin vaimolle?

Entä jos tasa-arvon vuonna 2017, se maksaa vaatteensa ja lomansa joka sinne haluaa? Olisiko paha?

Yleensä mies nimenomaan sen elektroniikan kustantaa koska nimenomaan MIES sitä sinne haluaa. Silloin se katsotaan harrastukseksi eikä  puolison tarvitse mitenkään osallistua sen rahoittamiseen varsinkin jos elektroniikka ei puolisoa kiinnosta eikä  hän sitä käytä. Sen elektroniikan hankkimisen tai ylläpison kustannuksiin vedoten ei ole oikeutta kieltäytyä rahoittamasta perheen normaalia arkea, sillä sitä itunkallista ja muille turhaa elektroniikkaa hankitaan vain jos siihen rahaa on eikä sitä maksateta edes välillisesti ( ei oo rahaa ruokaa kun ostin just noi B&O:t) sillä joka niitä itunkalliita ja itselle turhia laitteita ei  kotiin halunnut.

Yleensä naiset joutuvat välillisesti rahoittamaan miesten haluamia autoja, moottoripyöriä, veneitä yms muita eeniksenjatkeita just siks koska miesten rahat eivät näiden mielihalujen tyydyttämisen jälkeen riitä  kattamaan miehen osuutta perheen menoista. Siinä  joku  vaatekappale  on ihan pisara meressa.

Ja kun NAISEN mielestä pitää uusia sisustus, niin sehän pitää maksaa yhteisistä rahoista, koska se on välttämätöntä. Jos MIEHEN mielestä tarvitaan uusi telkkari tai tabletti, se on miehen oma mieliteko, jonka saa ihan itse rahoittaa. Olenko ainoa, jonka mielestä tämä logiikka vähän tökkii?

Tablettiin menee 200 euroa, telkkariin 500 euroa, mutta sänkyyn uudet patjat maksavat jo enemmän. Lapset eivät voi ikuisesti nukkua pinnasängyssä, joten heillekin pitää ostaa kunnolliset sängyt. Ei nuo ole naisen menoja vaan yhteisiä.

Jos aikoinaan on ostettu halvimmat kalusteet mitä on löydetty, ei ne kauaa kestä. Haluatko sinäkään katsoa telkkaria lattialla istuen?

Joillain miehillä on kummallinen käsitys että yhteisten lasten menot ovat NAISEN mielihaluja. Siis haluanhan minä toki että lapsilla on ehjät vaatteet, mutta en nyt laskisi sitä ihan omaksi mielihalukseni joka minun tukee yksin rahoittaa :,D

Vierailija kirjoitti:

Tablettiin menee 200 euroa, telkkariin 500 euroa, mutta sänkyyn uudet patjat maksavat jo enemmän. Lapset eivät voi ikuisesti nukkua pinnasängyssä, joten heillekin pitää ostaa kunnolliset sängyt. Ei nuo ole naisen menoja vaan yhteisiä.

Jos aikoinaan on ostettu halvimmat kalusteet mitä on löydetty, ei ne kauaa kestä. Haluatko sinäkään katsoa telkkaria lattialla istuen?

c'moon hei!...:D

Kättä pystyyn monenko naisen tililtä on täällä mennyt rahaa vaikka ruohonleikkurin hankintaan?

Moniko on ostanut autoihin kesärenkaita tai maksanut niiden vaihdosta? Auton katsastukset?

Onko ne miehen menoja vai yhteisiä? Vai tuleeko se ihan luonnostaan niinku naisilla kodinhoito?

Aika monta molon haalaria ja hassunhauskaa blogimutsin tekemää pipoa meinaan saa perhekoon auton kiinteillä vuosikuluilla....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäs olettamus sekin on että mies ei osallistu kotitöihin tai tekee vähemmän kuin nainen...?!

Auton katsastus, auton pesu, auton huolto, renkaiden kausivaihdot, talotekniikan huolto/kunnostus, talon kunnostus ja huoltotyöt, pihakalusteiden jne kausijuttujen varastoiminen.... perus miehisiä juttuja....

Itse kotoa jo omalta isältäni opittuna myös kosteidentilojen pesut, WC-pesu, ikkunoidenpesu se pikkukärcher on huippu...:D, matonpesut joskin niitä onneksi nyt vähän ja paperinarumattoja pääosin.

Ruuanlaitossa mukana vähintään 2-3x viikossa, samoin myös kauppalistan suunnittelussa. Se hakee kaupasta joka liikkuu sopivasti, kustannukset menee säästötililtä myös ruokaan palkkatulojen suhteessa.

Lapsia vien tai haen päivittäin eskariin/kouluun. Huolehdin yleensä aamulla vaatteet päälle, aamupalaa suuhun ja kännykkään virtaa. Tytön vasut olen hoitanut, pojankin yhtä lukuunottamatta. Pääsen helposti työnipuolesta ja menin mielelläni. Lähes kaikilla neuvolakäynneillä olen ollut mukana. Osassa lapsen kanssa kahden. 

Ja lähipiirissäni on monia kaltaisiani isiä, en koe itseäni miksikän ihmeeliseksi vaan perus 30+ perheeniskä tässä meidän huudeilla. Surullista on jos tämä on oikeasti ongelma parisuhteissa näin isolla mittakaavalla. 

Sinä teet näköjään ihan kiitettävästi, mutta noin yleisesti ihmetyttää kuinka miehet kehtaavat kehuskella jollain kerran vuodessa tehtävillä hommilla kuten auton käyttö katsastuksessa tai pihakalusteiden kantaminen varastoon. Kuinka moni nainen pätee joulusiivouksella? Johtuisikohan siitä, että siinä missä näitä "miehisiä hommia" on monessa perheessä pari kertaa vuodessa tai jopa ei lainkaan (autottomat kerrostalossa asuvat), niitä "akkojen hommia" on ihan joka ikinen päivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

miestahtomattaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Jos tämä miesten tällä palstalla nähtävissä oleva asennoituminen naisiin ja perhe-elämään on kovin yleinen (eikä jokin erityisen aktiivisen naisvihaajan aiheuttama vääristymä), en ollenkaan ihmettele sitä, että naiset yhä sankemmin joukoin valitsevat sinkkuelämän.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla jonkun ylimielisen leuhottajan ilmaisena kotipiikana, pahimmassa tapauksessa vielä mahdollistaa tuon kotityrannin leveän elämän maksamalla puolet pakollisista elinkustannuksista (jotka todennäköisesti on mitoitettu tuon miehen toiveiden mukaan - viitaten tässäkin keskustelussa lueteltuihin statussymboleihin lähtien huippu-hifistä ja päätyen siihen naurettavaan Audi-rehvasteluun).

Miksi ihmeessä sen parjatun ja halveksitun lähärin pitäisi mahdollistaa miehelle kaikki tuo ja vielä ilmainen täyshoito, kun paljon leveämmin ja mukavammin hän voi elellä omien tulojensa turvin itsensä näköistä elämää? Moni nainen valitseekin nykyään tämän vaihtoehdon, ja se tuntuu kovasti miehiä närästävän. Miksiköhän, jos se nainen pelkkä taakka ja kiviriippa?

Tästähän ei paljon yhtään paista miesviha läpi.... kunhan nyt vaan sanon....:D

En ole tuo, jolle vastasit, mutta ei tuossa minusta mitään miesvihaa ole. Itse olen täysin samaa mieltä, en todellakaan kelpuuttaisi tuollaista miestä, joka omii ahneesti rahat itselleen. Ilmeisesti suomalaismiehiin kuuluu nykyään harmittavan paljon tuollaisia itsekkäitä vätyksiä. Toivon, että reiluja, perhekeskeisiä suomalaismiehiäkin on vielä jäljellä. Oma aviomieheni on kotoisin maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi tuollaiseen "suomalaiseen tasa-arvoon", eikä minun ole ikinä hänen kanssaan rahasta tarvinnut tapella. Molempien palkat menevät suoraan yhteiselle tilille. Pikkuostoksia teen vapaasti oman halun mukaan, isommista jutuista keskustellaan ennen ostopäätöstä. Onneksi on vielä jäljellä maita, joissa miehet ovat vielä miehiä!

Sama tilanne täällä eli mieheni on maasta, jossa yksikään nainen ei suostuisi säästämään palkastaan voidakseen äitiyslomalla tai lasten kanssa kotna ollessaan maksella täyttä puolikastaan kaikista kuluista. Eikä yksikään mies edes sellaista kehtaisi ehdottaa. Joskus kerroin tällaisista tasa-arvo miehistä miehelleni ja hän piti asennetta täysin käsittämättömän. Hänen kysymyksensä oli, että kenelle hän rahaa tienaisi ellei omalle perheelleen, jos hän kerran on niin onnekas, että on perheen saanut. Meillä molemmilla on omat tilit, mutta käyttöoikeudet kummallakin. Minä hoidan kaiken rahaliikenteen ja maksan laskut sieltä, missä kulloinkin on rahaa parhaiten. Isommat ostopäätökset tehdään yhdessä. Koskaan ei ole rahasta ollut riitaa ja sitä on aina ollut riittävästi.

Jep, puhuin joskus pitkät pätkät aiheesta turkkilaisen naisen kanssa ja hän oli ihan järkyttynyt suomalaisesta "tasa-arvosta". Turkissa miehen tehtävä on elättää perhe ja jos nainen käy töissä saa hän oman palkkansa kuluttaa ihan mihin haluaa, eikä kukaan tätä kritisoi, se on ihan normi. Toki nainen hoitaa kodin jos ei töissä käy, muuten heillä käy siivooja jonka maksaa mies. Tein siitä tännekin aloituksen joskus mutta poistettiin jostain syystä.

No en mä nyt naisena ihan tommoseenkaan "tasa-arvoon" lähtis. Kyllä sen oikeuden (tasa-arvon) mukana tulee jonkin verran niitä velvollisuuksiakin. Mutta biologiaa ei voi muuttaa, eikä miehet vielä voi synnyttää, niin jonkinnäkösiä kompromisseja perheen rahankäytössä on tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...