Voiko mies "jyvittää" kotitöitä tai hankintoja palkkansa perusteella?

Aloitus on trolli, mutta aihe sinänsä aina ajankohtainen. Vastaus on, että tietenkin voi jyvittää. Toinen tekee enemmän töitä ja tuo talouteen enemmän rahaa, niin silloin toinen voi vastaavasti tehdä enemmän kotitöitä. Perhe on joukkue, jonka menestystä mitataan mm. käytettävissä olevien tulojen mukaan ja kodin asiallisen ylläpidon mukaan. Järkevässä joukkueessa toimitaan niin, että positiiviset asiat saadaan maksimoitua. Tietenkin on perheen päätettävissä millaisella työnjaolla toimitaan, mutta lähtökohtaisesti se joka tekee enemmän työtä kodin ulkopuolella tekee sitä vähemmän kodin sisäpuolella.

Vierailija kirjoitti:

Aloitus on trolli, mutta aihe sinänsä aina ajankohtainen. Vastaus on, että tietenkin voi jyvittää. Toinen tekee enemmän töitä ja tuo talouteen enemmän rahaa, niin silloin toinen voi vastaavasti tehdä enemmän kotitöitä. Perhe on joukkue, jonka menestystä mitataan mm. käytettävissä olevien tulojen mukaan ja kodin asiallisen ylläpidon mukaan. Järkevässä joukkueessa toimitaan niin, että positiiviset asiat saadaan maksimoitua. Tietenkin on perheen päätettävissä millaisella työnjaolla toimitaan, mutta lähtökohtaisesti se joka tekee enemmän työtä kodin ulkopuolella tekee sitä vähemmän kodin sisäpuolella.

Unohdit, että aloituksessa rahat eivät tulleet perheen laariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on juuri kuten aloitusviestissä kuvattiin. Itse kuljen rikkinäisissä vaatteissa, käytän rikkinäisiä laukkuja enkä IKINÄ osta itselleni mitään (no, joskus apteekista Decubal-rasvatuubin, se on mulle luxusta). Menot jaetaan 50/50. Sinne mun pienet tulot menevät. Mies keikkuu verolistoilla, itse olen yrittäjä jolla viimeiset vuodet olleet todella hankalia. 

Aiemmin kun minulla meni hyvin niin maksoin paljon enemmän menoja ja esim. lasten kuluja. Hoidan koko kotitalouden pyörittämisen ja arjen, siis IHAN KAIKEN. 

Ja kas, voitteko arvata - avioerohan tästä on tulossa. 

Niinpä. Kun mies ei maksa kokoajan enemmän, niin erohan siitä tulee.

Miten hemmetin lukutaidon sitä ihminen osaa olla. -.-

Eikö tuo edellinen juuri kirjoittanut näin:

”Aiemmin kun minulla meni hyvin niin maksoin paljon enemmän menoja ja esim. lasten kuluja. Hoidan koko kotitalouden pyörittämisen ja arjen, siis IHAN KAIKEN.”

Mutta ei, sinä puusilmäinen yhden asian mies se vain paasaa t omaa totuuttasi ilman, että minkäänlaista dialogia pääsee syntymään. Äärimmäisen rasitavaa, tympeää ja vähä-älyistä kommunikointia harrastat. Toivottavasti nyt edes itse siitä iloa saat, että olisi sentään jokin funktio moisella jargonilla.

Lisäänpä tähän vielä että mieheni on myös systemaattisesti pettänyt minua vuosien varrella, haukkunut minua jatkuvasti työni takia ("menisit Siwan kassalle sieltä ainakin saisi säännöllisen palkan") ja sanonut että olen pilannut hänen elämänsä koska meillä ei ole varaa matkustaa ulkomaille 5 kertaa vuodessa ja asua 5+ tähden hotelleissa.

Eli kyllä siihen avioeroon on jo muutama muukin peruste. 

t. decubal-vaimo

Ei voi kaataa naiselle kotitöitä koska jos nainen haluaisi tienata yhtä hyvin, olisi hän itse opiskellut alalle jolla tienaa, osallistunut kusetusmarkkinointiin ja nuolentaan, tehnyt pitkää päivää ja naureskellut typerille jutuille tai jotain edellisistä - ei raatanut sangon varressa jonkun orjana. Nainen - kuten useimmat naiset - on itse päättänyt että haluaa mieluummin mukavan elämän omalla tavallaan: pienemmällä budjetilla voi elää oikein mukavasti vaikka vuokralla jos rahankäyttö ei karkaa käsistä. Jos mies on tästä huolimatta halunnut muuttaa yhteen, ei hän saa tuhota naisen elämää orjatyöllä ja raadannalla mitään "lahjoja" vastaan. Eikä hän saa kyykyttää kumppaniaan millään muullakaan tavalla kostoksi siitä että hän on itse tehnyt enemmän töitä, ollut kunnianhimoisempi ja valinnut erilaisia asioita elämässään.

Jos miestä haittaa että nainen on vähemmän kunnianhimoinen, tekee vähemmän töitä ja haluaa rakentaa elämänsä rennommille arvoille, sitten miehen on hankittava kunnianhimoinen uraa rakentava ja paljon töitä tekevä nainen eikä hyväksikäytettävä sitä naista jota väittää rakastavansa. Jos tämä ei miehelle jostain syystä käy niin mies etsii tarkoituksella itseään "vähempiarvoiseksi" katsomaansa naista jotta saisi orjuuttaa jonkun eikä oikeasti kyse ole mistään muusta kuin vallasta, koska ei ole mitään hyväksyttävää syytä varta vasten haluta halveksimansa ihminen. Syyt aika lailla jakautuvat 1. otan kun en löydä parempaa (varapatja - nainen) 2. otan koska valta jää minulle ja voin vaatia hyötyä "korvaukseksi" siitä että toinen ei ole "tarpeeksi hyvä" (kaipaa vahvistusta itselle kyykyttämällä jotakuta muuta) 3. Otan koska hyvännäköinen, kiltti ja rakastaa minua (mies kokee itsensä oikeutetuksi enempään ja naisen siksi velkaa hänelle olevaksi eikä tule koskaan oppimaan että niillä ominaisuuksilla joiden takia mies valitsi nimenomaan tämän naisen on tarpeeksi arvoa itsessään)

Vierailija kirjoitti:

En nyt ihan saanut selkoa, millainen tilanne ap:lla on mielessä. Minusta on ok, että isotuloisemmalle kertyy enemmän omaisuutta/käyttörahaa. On myös ok, että se, joka on enemmän töissä kodin ulkopuolella, tekee jonkin verran vähemmän kotitöitä. Se taas ei ole ok,

-että perheessä on 2 eri elintasoa (esim. toinen käy jatkuvasti kalliilla matkoilla, toinen ei pääse koskaan koska ei ole rahaa, toisella ei ole mitään harrastusta koska ei ole rahaa)

-että toiselle osapuolelle ei jää lainkaan rahaa omaan käyttöön

-että toinen tekee paljon töitä sen avulla, että toinen hoitaa lapsia ja kotitöitä huomattavasti enemmän (tai jos näin on yhdessä sovittu, niin silloin kaikkien rahojenkin pitää olle yhteisiä ja mielellään vielä isotuloisempi maksaa pienituloiselle eläkevakuutusta)

Jos on isot tuloerot, niin paras käytännön ratkaisu arkikuluihin on mielestäni, että kumpikin laittaa vaikka 50% tuloistaan yhteiseen kassaan mistä maksetaan asuminen, ruoka jne. ja loput saa pitää itse.

Tämä. Jos nainen olisi halunnut tehdä 60-84 tuntista työviikkoa, olisi hän tienannut rahansa itse eikä mitään muruja miehen pöydältä "korvaukseksi" orjuudesta. Kukaan ei kohtelisi toista miestäkään näin vaan taustalta paistaa naisviha ja olettama että kotiorjana oleminen on paras "ura" mihin nainen kelpaa ja että nainen on kampaaja/hoitsu/kaupan kassa siksi että ei kykene tienaamaan parempaa statusta itse - harvoin totuus sillä en ole kuullut yhdestäkään kaupan kassasta tai yhdestäkään naisesta joka kokisi olevansa köyhä "six kun matikka on niin vaikeeta" tai "six ku oon niin tyhmä". Kuka kaupan kassa kokee ihan tosissaan yrittäneensä olla pankinjohtaja siitä asti kun oli 13v? Kaikista ei ole kaikkeen mutta useimmista on enempään kuin ämpärinvarteen jonkun yksityisorjaksi, eri asia on omat valinnat joita tulee kunnioittaa. Samalla tämä kuvastaa rumaa ja valitettavasti puhujan älynlahjat kyseenalaiseen valoon saattavaa maailmankuvaa jossa köyhät ja jopa keskituloiset ovat tyhmiä ja rikkaat viisaita yli-ihmisiä. - Turhaa putkinäköä koska ihmisiä jotka eivät kykene käsittämään edes yksinkertaisia syy-seuraus-suhteita esimerkiksi taloudessa, ymmärrä lähdekritiikkiä tai eri sanojen välisiä eroja löytyy myös matemattisesti lahjakkaista koska jokaisen kykyprofiili on erilainen. Iso osa naisista ei ole kunnianhimoisia ja miehiä ärsyttää se koska miehelle status on tärkeämpi asia, mutta tämä on miehen oma ongelma eikä jotain mitä hänellä on oikeus kostaa motivaatiottomalle, laiskalle ja onnelliselle puolisolleen pelkästään siksi että on yhteen menty. Puoliso on autonominen aikuinen ihminen jonka omaa valinnanvapautta on kunnioitettava ja tämä sisältää oletuksen että hän olisi voinut tienata hyvin samoilla työtunneilla jos olisi suunnitellut niin, sekä arvostuksen antamisen sille mikäli hän joustaa arvoistaan ja suostuu tekemään pitempiä tunteja vastoin sitä mitä oli suunnitellut. Jos ei kykene tähän, silloin on parisuhteessa luultavasti vääristä syistä koska arvostaa toista vähemmän kuin itseään.

Minusta on väärin sanoa, että naiset eivät ole kunnianhimoisia, koska monella heistä on intohimoa ja sinnikkyyttä tärkeäksi kokemiinsa asioihin ja paljon enemmän kärsivällisyyttäkin kuin miehillä keskimäärin. Sen sijaan naiset miehiä harvemmin ovat vallanhaluisia (perheen ulkopuolella) tai statusta tavoittelevia. 

Itselläni intohimoa suuntautuu uraan ja kolmesta pitkästä ihmissuhteestani vain verolistoille yltänyt mies on tienannut minua paremmin ja on yhtä älykäs ja omaa vastaavan kompetenssin kuin minä. Mutta nämä piirteeni ovat yleensä miehille turn off. Eli en usko, että miehet olisivat yhtään sen tyytyväisempiä vaikka kaikki elätettävät "luuserinaiset" ryhtyisivät uratykeiksi. Etenkin herra nro 2 on edelleen traumatisoitunut siitä, että hän itse mielessään kuvitteli, ettei ole riittävän hyvä minulle (olisi kyllä ollut, jos ei olisi alkanut käyttäytyä ongelmallisesti). 

Minä ihmettelen, miksi se kumppanin hyötyminen parisuhteesta on niin monelle niin kauhea peikko. Kahden ihmisen pariutuessa yhteenlasketut kulut joka tapauksessa laskevat suhteessa elintasoon (ruoka isommissa ja halvemmissa pakkauksissa, isompien asuntojen halvemmat neliöhinnat, usein yksi auto riittää jne), jolloin jos paremmin ansaitseva pyrkii kaikin keinoin varmistamaan ettei kumppani hyödy mitenkään suhteesta, niin itseasiassa tuo paremmin ansaitseva ulosmittaa kaikki hyödyt pelkästään itselleen.

Tämä ei varsinaisesti yllätä ottaen huomioon, että tulotason ja ahneuden välillä lienee ainakin jonkin asteinen korrelaatio, mutta ei se varsinaisesti reilultakaan kuulosta.

Jos nainen on paljon urasuuntautuneempi kuin mies, syntyy miehen mieleen helposti epävarmuus siitä, että nainen lähtee jonkun urakeskeisemmän matkaan ja lisäksi naisella on mahdollisuus jatkaa elämäänsä helposti myös yksin, jos yhteiselo miehen kanssa ei toimikaan.