Voiko mies "jyvittää" kotitöitä tai hankintoja palkkansa perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...

Siksi aina lainaankin kommenttia, johon vastaan. Ei tule väärinkäsitystä, että vastaukseni olisi aloitukseen. 

Ei tarvitse vastata suoraan aloitukseen, mutta olisi hyvä pysyä edes suunnilleen aiheessa. Sinä olet spämmännyt tätä ketjua jo aika monella maratonmittaisella ot-viestillä. Nyt olisi hyvä aika jo palata itse asiaan tai perustaa jaaritteluillesi oma ketju.

Siispä palataan alkuperäiseen aiheeseen. Koska maksamme kaikki perheen yhteiset menot puoliksi, teemme myös kaikki kotityöt puoliksi. Jos toinen maksaisi enemmän kuin toinen, katsoisin olevan kohtuullista, että vähemmän maksava kompensoisi pienempää taloudellista investointiaan tekemällä enemmän kotitöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahan suhteen asia on yksinkertainen: Molemmat laittavat saman verran yhteiselle tilille ja loput on omaa. Yhteiset hankinnat päätetään yhdessä. Sitten jos toinen on halukas hankkimaan esimerkiksi parempaa viihde-elektroniikkaa tai uuden sohvan, koska se on hänelle tärkeää, niin toki se toinen siitä saa iloa myös.

Ja kun molemmat laittavat saman verran rahaa yhteiseen kotiin niin on luonnollista, että myös kotityöt jaetaan puoliksi.

Jatkan vielä, että minusta myös matkojen suhteen toimii sama periaate eli että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille, mistä hankitaan yhteiset matkat sen mukaan kuin perheessä niitä harrastetaan. Jos toinen haluaa matkustella enemmän niin sen hän tekee niillä omilla rahoillaan.

Poikkeuksina ne ajat, kun toinen hoitaa pientä lasta kotona yhdessä sovitusti ja tietysti jos tulee pitkäaikaissairauksia, työttömyyttä tai muita ongelmatilanteita.

Toimii vain, jos tulot suurinpiirtein yhtä suuret. Muussa tapauksessa ei toimi avioliitossa tai avoliitossa joka on muutakin kuin kimppakämppistelyä. Jos toisella on vaikka nelinkertaiset tulot toiseen nähden ja pienituloisemmalta menee about koko palkka juoksevien kulujen puolikkaaseen niin siinä on samassa taloudessa kaksi niin eri maailmaa, että ei tule yhtään mitään siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...

Siksi aina lainaankin kommenttia, johon vastaan. Ei tule väärinkäsitystä, että vastaukseni olisi aloitukseen. 

Ei tarvitse vastata suoraan aloitukseen, mutta olisi hyvä pysyä edes suunnilleen aiheessa. Sinä olet spämmännyt tätä ketjua jo aika monella maratonmittaisella ot-viestillä. Nyt olisi hyvä aika jo palata itse asiaan tai perustaa jaaritteluillesi oma ketju.

Siispä palataan alkuperäiseen aiheeseen. Koska maksamme kaikki perheen yhteiset menot puoliksi, teemme myös kaikki kotityöt puoliksi. Jos toinen maksaisi enemmän kuin toinen, katsoisin olevan kohtuullista, että vähemmän maksava kompensoisi pienempää taloudellista investointiaan tekemällä enemmän kotitöitä. 

Ei ole kohtuullista, eikä oikein, eikä toimi parisuhteessa, mikäli työajat kuitenkin ovat samat. Johtaa eroon miltei 100% varmuudella silloin. Paitsi jos pienempituloinen on niin hyväksikäytöllä alistettu, ettei jaksa vaatia itselleen tasavertaisen kumppanin asemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliittolaissa sanotaan, että kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan. Eli suurituloinen sen verran enemmän.

Peruselatus onnistuu kaurapuurolla ja halvimmalla lenkkimakkarallakin.

Elatus ei tarkoita sitä että tonnin tienaava lähäri hassaa 10 000 kuussa tienaavan rahoja miten lystää.

Jotunin Huojuvassa talossa rouva veti rasvaa ja jauhoja nälkäänsä kun mies herkutteli pihveillä samassa pöydässä. Se ei ole kuvaus onnellisesta avioliitosta.

'

Fiktiivinen tarina. Siinäkin nainen olisi voinut tienata oman elantonsa. Sinultako se ei onnistu?

Itse asiassa kysessä ei ole fiktiivinen tarina, vaan kuvaus kirjailijan omasta parisuhteesta.

Se on tarina naisesta, joka ei suostu tekemään osaansa perheen yhteiseksi hyväksi, vaan keskittyy kirjoittamiseen ja hämmentyy, kun mies toimii omalta osaltaan samoin eikä tarjoakaan sitä elintasoa, jonka nainen oletti saavansa.

Olet ensimmäinen, jonka olen nähnyt tai kuullut sympatiseeraavan Eeroa. Ellei johdu siitä, ettet ole lukenut itse teosta vaan vain juoniselosteen netistä, tai siitä, että haluat pelkästään provoilla, kertoo tuo suunnattomasta tunnekylmyydestä ja julmuudesta (tai ainakin sellaisen hyväksymisestä). Toivon, että mainostamasi ”tasa-arvoinen” liittosi on vain mielikuvituksesi tuotetta, sillä en usko että tuollaisilla piirteillä varustettu ihminen kykenee olemaan hyvä - tai edes siedettävä - kumppani.

Enpä huomannut maininneeni miestä lainkaan, kerroin vain naisesta. Enkä huomannut sympatiseeranneeni miestä, kunhan kerroin, että kyseessä ei ollut mikään perinteinen nainen, joka huolehti kodista ja lapsista vaan nainen, jolle kirjoittaminen oli suuri rakkaus ja joka katsoi asiaa kylmästi vain itsensä kautta. Tietenkin silloin mies on hirviö, koska miehen sairaat vaatimukset kodinhoidosta ohittavat tarpeen kirjoittaa.

Moni täälläkin on sitä mieltä, että miehen rahat ovat yhteisiä, koska niin nyt vain on. Entä jos miehet kieltäytyvät maksamasta rakkaudesta ja toteavat, että tasa-arvoisessa suhteessa ei tarvita ketään elättäjäksi, kumpikin maksaa itse omat menonsa ja rakkaus pidetään kaukana lompakosta.

Onhan sellaisia suhteita paljonkin jossa kaikki jaetaan 50 / 50, maksamiset, kokkaus vuorot, pyykkivuorot jne. Joillain ne toimivat varmasti ihan hyvinkin. Mikä pointtisi nyt oli? Ihmiset eivät saa itse päättää millaisissa suhteissa elävät vaan kaikkien on elettävä niinkuin sinä sanot?

Pointtini oli, että Maria Jotuni kirjoitti Huojuvan talon omasta elämästään. Hän ei ollut mikään aikakautensa tavallinen nainen, joka hoiti kotia ja lapsia. Hän näki miehensä hirviönä, koska mies ei suostunut siihen, että nainen otti perheestä kaiken hyödyn, mutta ei antanut sille mitään. Huojuvan talon nainen eli Lea oli olevinaan itsenäinen nainen, mutta se itsenäisyys ei ulottunut edes omaan elämään, siihen hän halusi miehen maksajaksi. Ja kun mies halusi, että myös vaimo panostaa perheeseen (aikaansa), niin nainen piti miestä hirviönä. Jokainen saa päättää, millaisessa suhteessa elää, mutta ei miehen ole pakko maksaa naiselle siitä, että tämä asuu miehen kanssa.

Urpo kommentti. Nainen tarvitsi tuohon aikaan miehen luvan työssäkäyntiinsä. Mies hallitsi naisen koko omaisuutta, myös perittyä. Tuon tason kommentoinnissa ilmenevä tietämättömyys ja yleissivistyksen puute osoittaa, ettei kommentoija pysty hahmottamaan mitään kokonaisuuksia.

Meillä mies tienaa huomattavasti enemmän ja hän maksaa mulle satasen viikossa et teen suurimmat kotihommat, hän osallistuu sitten pienemmällä panostuksella. Ihan siis molemmille toimiva soppari!

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä asiasta.

Jos mies tienaa enemmän, nainen vähemmän ja on ehkä vähemmän ajasta töissä. Molemmat maksaa pakolliset menot.

Onko oikein, että mies tekee vähemmän kotona ja hankkii itselleen enemmän mitä rahalla nyt saa. Vaatteita, lomia, auton, elektroniikkka?

Kysymyksessäsi on yksi merkittävä ehkä, joka tekee suoraan vastaamisesta mahdottoman. "nainen vähemmän ja on ehkä vähemmän töissä"

1. Nainen saa vähemmän palkkaa, mutta käy yhtä pitkään töissä: Molemmat ovat yhtä väsyneitä tullessaan kotiin, kotityöt tulee jakaa takaisesti

2. Nainen saa vähemmän palkkaa ja tekee vähemmän töitä: Naisella on enemmän aikaa hoitaa kodin asioita, joten hänen tulisi ottaa niistä suurempi vastuu (ei kuitenkaan täyttä vastuuta)

Elintaso ja -tavat määräytyy pitkälti palkan mukaan, ja jos esimerkin miehellä olisi pienempi palkka he ehkä ostaisivat vähemmän merkkitavaroita ja/tai kävisivät vähemmän matkoilla. Riippuu tietenkin kulutustottumuksista ja palkkaeroista. Kulut yleensä tasaantuvat tulojen mukaan hyvinkin nopeasti. Kotityöt ovat ja pysyvät tuloista huolimatta - ellet sitten palkkaa kokkia, siivoojaa ja lastenvahtia.

Voi. Eri asia on, tarviiko sitä sietää.

Entä jos nainen tienaa enemmän kuin mies? Nainen tienaa vaikka 5000e/kk ja mies 2500e/kk, nainen on korkeastikoulutettu, mies pelkkä duunari. Naisen työpäivä kestää pidempään kuin miehen, joka myöskin käy töissä tehden yhtä pitkän 8h päivän kuin nainen, mutta mies pääsee töistä vaikka jo klo 15.00 (työaika 7-15) ja nainen vasta klo 17.00 (työaika 10-17). Pariskunnalla on pieniä lapsia, jotka ovat joko päivähoidossa tai koulussa. Saako nainen nyt "jyvittää" miehelleen kotityöt ja lastenhoidon, koska tienaa miestään enemmän? Kuinka se käytännössä tapahtuu? Voisiko nainen vain miesten lailla maksaa 100e/vko miehelleen siivouksesta, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta? Mieshän herää naista aikaisemmin töidensä vuoksi, joten hän saa herätellä lapset, valmistaa näiden ja naisensa aamupalat ennen töihin lähtöään, nainen herää sitten valmiiseen aamiaispöytään ja kuskaa lapset kouluun tai hoitoon ennen omia töitään. Samoin miehen valmistama päivällinen ja puhtaaksi suitut piltit odottavat perheenpäätä päivällispöydässä klo 17.45, jolloin nainen palaa töistä.

Kaikki muu maksetaan tietysti kiltisti puoliksi omakotitalon lainanlyhennyksiä myöten. Lomilla mies sitten jää lasten kanssa kotiin, koska hänen palkallaan ei juuri matkustella ainakaan siten, että lapsikatraan matkoista mies voisi maksaa oman matkansa lisäksi sen 50%  (suurin osa miehen palkasta menee juokseviin kuluihin, ruokaan, lainaan, autoon, omiin vaatteisiin ja välttämättömiin elektronisiin laitteihin yms., ja tietty kaikkiin lasten hankintoihin hänen osallistuttava 50%:sti), joten nainen lomailee yksin tai ystäviensä kera etelässä tai Euroopan tai Usan kaupunkikohteissa.

Mies ei saisi asua omassa omakotitalossa ilman naisen panosta. Isommasta palkastaan nainen voi ostaa perheelleen hieman extraa satunnaisesti, esim. puoliksi maksetun leffaillan tikkarit kaikille. Muutoin on täysin ok, että juoksevien kulujen puolituksen ja puoliksi maksettujen lasten tarpeiden jälkeen nainen käyttää loput palkastaan itseensä ja omiin huvituksiinsa. Onko mies tällöin naiselle pelkkä pikkupiika, joka mahdollistaa naisensa urakehityksen ja lapsiperheen? Kuka tässä kuviossa käyttää hyväkseen ketä? Onko edellä kuvattu kuvio kuitenkin oikein, jos sukupuolet ovatkin päinvastaiset (mies tienaa naista ennemmän, joten naisen toimittava piikana)? Vai onko äidin yhä aina uhrauduttava, naiselleko ei vieläkään sovi miesmäinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu joka asiassa?

Kannattaisi miettiä näitä juttuja, koska tuo kuvio tulee vaikuttamaan miesten ja naisten välisiin suhteisiin entistä voimakkaammin jatkossa. Nykyisin nuoret naiset eivät mitään pummia nurkissaan katsele eivätkä sellaista ainakaan palvele. Jos mies haluaa naisen ja perheen alhaisesta koulutuksestaan huolimatta, hänen täytyy olla yhtä valmis joustamaan sen eteen kuin naisten ennen piti. Heikosti koulutettuja naisia ei riitä kaikille kouluttamattomille duunarimiehille piioiksi, vaan tulevaisuudessa yhä useampi nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Duunariammatit muutoinkin katoavat, jolloin syrjäytyneiden miesten joukko kasvaa. Vain kauneimmat ja nöyrimmät heistä kelpaavat tulevaisuuden naismenestyjille, silloinkin tod.näk. vain pakon edessä, koska nainen ei onnistunut nappaamaan tasoistaan miestä. Mitään uhmakkaita sovinisteja kukaan ei silloin elätä nurkissaan, ei edes valtio.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nainen tienaa enemmän kuin mies? Nainen tienaa vaikka 5000e/kk ja mies 2500e/kk, nainen on korkeastikoulutettu, mies pelkkä duunari. Naisen työpäivä kestää pidempään kuin miehen, joka myöskin käy töissä tehden yhtä pitkän 8h päivän kuin nainen, mutta mies pääsee töistä vaikka jo klo 15.00 (työaika 7-15) ja nainen vasta klo 17.00 (työaika 10-17). Pariskunnalla on pieniä lapsia, jotka ovat joko päivähoidossa tai koulussa. Saako nainen nyt "jyvittää" miehelleen kotityöt ja lastenhoidon, koska tienaa miestään enemmän? Kuinka se käytännössä tapahtuu? Voisiko nainen vain miesten lailla maksaa 100e/vko miehelleen siivouksesta, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta? Mieshän herää naista aikaisemmin töidensä vuoksi, joten hän saa herätellä lapset, valmistaa näiden ja naisensa aamupalat ennen töihin lähtöään, nainen herää sitten valmiiseen aamiaispöytään ja kuskaa lapset kouluun tai hoitoon ennen omia töitään. Samoin miehen valmistama päivällinen ja puhtaaksi suitut piltit odottavat perheenpäätä päivällispöydässä klo 17.45, jolloin nainen palaa töistä.

Kaikki muu maksetaan tietysti kiltisti puoliksi omakotitalon lainanlyhennyksiä myöten. Lomilla mies sitten jää lasten kanssa kotiin, koska hänen palkallaan ei juuri matkustella ainakaan siten, että lapsikatraan matkoista mies voisi maksaa oman matkansa lisäksi sen 50%  (suurin osa miehen palkasta menee juokseviin kuluihin, ruokaan, lainaan, autoon, omiin vaatteisiin ja välttämättömiin elektronisiin laitteihin yms., ja tietty kaikkiin lasten hankintoihin hänen osallistuttava 50%:sti), joten nainen lomailee yksin tai ystäviensä kera etelässä tai Euroopan tai Usan kaupunkikohteissa.

Mies ei saisi asua omassa omakotitalossa ilman naisen panosta. Isommasta palkastaan nainen voi ostaa perheelleen hieman extraa satunnaisesti, esim. puoliksi maksetun leffaillan tikkarit kaikille. Muutoin on täysin ok, että juoksevien kulujen puolituksen ja puoliksi maksettujen lasten tarpeiden jälkeen nainen käyttää loput palkastaan itseensä ja omiin huvituksiinsa. Onko mies tällöin naiselle pelkkä pikkupiika, joka mahdollistaa naisensa urakehityksen ja lapsiperheen? Kuka tässä kuviossa käyttää hyväkseen ketä? Onko edellä kuvattu kuvio kuitenkin oikein, jos sukupuolet ovatkin päinvastaiset (mies tienaa naista ennemmän, joten naisen toimittava piikana)? Vai onko äidin yhä aina uhrauduttava, naiselleko ei vieläkään sovi miesmäinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu joka asiassa?

Kannattaisi miettiä näitä juttuja, koska tuo kuvio tulee vaikuttamaan miesten ja naisten välisiin suhteisiin entistä voimakkaammin jatkossa. Nykyisin nuoret naiset eivät mitään pummia nurkissaan katsele eivätkä sellaista ainakaan palvele. Jos mies haluaa naisen ja perheen alhaisesta koulutuksestaan huolimatta, hänen täytyy olla yhtä valmis joustamaan sen eteen kuin naisten ennen piti. Heikosti koulutettuja naisia ei riitä kaikille kouluttamattomille duunarimiehille piioiksi, vaan tulevaisuudessa yhä useampi nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Duunariammatit muutoinkin katoavat, jolloin syrjäytyneiden miesten joukko kasvaa. Vain kauneimmat ja nöyrimmät heistä kelpaavat tulevaisuuden naismenestyjille, silloinkin tod.näk. vain pakon edessä, koska nainen ei onnistunut nappaamaan tasoistaan miestä. Mitään uhmakkaita sovinisteja kukaan ei silloin elätä nurkissaan, ei edes valtio.

Samaa voi miettiä, jos asia on toisin päin.

Huh mitä vääntöä.

Muutama provo näyttää saavan ihmeitä aikaan tällaisessa ketjussa.

Nyt kannattaa kaikkien muistaa vanha viidakon sanonta 'don't feed the troll'.

Töiden tasaiseen jakoon vois toimia seuraava:

Lasketaan työaika, esimerkiksi nyt vaikka 6/8h. Lyhyemmän päivän tekevä tekee enemmän kotitöitä jolloin vapaa-aika jakaantuu tasan.

Taloudellinen jako riippuu siitä onko perhe yksi yksikkö vai enemmänkin kimppakämppä vakipanon kanssa.

Näille jotka haluavat yksin nauttia rahoistaan: toki paremmin tienaava voi halutessaan vaikkapa lomailla 2 viikkoa Thaimaassa, kunhan toisella osapuolella on oikeus samanlaiseen vapaa-aikaan oman tulotason mukaan. Lomailla voi vaikka kotona. Tällöin paremmin tienaava sitten hoitaa kodin ja lapset, lomaileva hoitaa omat ruokansa ja sotkua.

Meillä mies hankkii enemmän kuin minä, vuorotöitä molemmat tekee. Kotityöt ja ruoanlaitot hoitaa se kumpi sattuu olemaan fiksuun aikaan kotona,koskaan ei tästä ole ollut ongelmia. Rahat...noh, palkka vaihtelee kuukausittain pyhätöiden ym. mukaisesti ja tilinauhojen tultua laskeskellaan tulot ja menot niin että prosentuaalisesti saman verran maksetaan "yhteisistä kuluista" (lainat,vakuutukset ynnä muut). Ruokatili on erikseen vielä johon kumpikin kuukausittain laittaa sen verran kuin pystyy ja omalle tilille kumpikin jättää ns.törsyrahaa omiin henkilökohtaisiin menoihin. Lomat  maksetaan yhdessä niin että se kummalla enempi rahaa maksaa enemmän jne. Ja käytämme omaa törsyrahaa myös toistemme menoihin jos toisella ei juuri silloin satu liiemmin ylimääräistä olemaan. Ja tämä toimii meillä, ei ole tappelua rahasta eikä kotitöistä ja lasten kulut maksetaan yhdessä myös.  Olemme pariskunta, emme kämppiksiä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos nainen tienaa enemmän kuin mies? Nainen tienaa vaikka 5000e/kk ja mies 2500e/kk, nainen on korkeastikoulutettu, mies pelkkä duunari. Naisen työpäivä kestää pidempään kuin miehen, joka myöskin käy töissä tehden yhtä pitkän 8h päivän kuin nainen, mutta mies pääsee töistä vaikka jo klo 15.00 (työaika 7-15) ja nainen vasta klo 17.00 (työaika 10-17). Pariskunnalla on pieniä lapsia, jotka ovat joko päivähoidossa tai koulussa. Saako nainen nyt "jyvittää" miehelleen kotityöt ja lastenhoidon, koska tienaa miestään enemmän? Kuinka se käytännössä tapahtuu? Voisiko nainen vain miesten lailla maksaa 100e/vko miehelleen siivouksesta, ruuanlaitosta ja lastenhoidosta? Mieshän herää naista aikaisemmin töidensä vuoksi, joten hän saa herätellä lapset, valmistaa näiden ja naisensa aamupalat ennen töihin lähtöään, nainen herää sitten valmiiseen aamiaispöytään ja kuskaa lapset kouluun tai hoitoon ennen omia töitään. Samoin miehen valmistama päivällinen ja puhtaaksi suitut piltit odottavat perheenpäätä päivällispöydässä klo 17.45, jolloin nainen palaa töistä.

Kaikki muu maksetaan tietysti kiltisti puoliksi omakotitalon lainanlyhennyksiä myöten. Lomilla mies sitten jää lasten kanssa kotiin, koska hänen palkallaan ei juuri matkustella ainakaan siten, että lapsikatraan matkoista mies voisi maksaa oman matkansa lisäksi sen 50%  (suurin osa miehen palkasta menee juokseviin kuluihin, ruokaan, lainaan, autoon, omiin vaatteisiin ja välttämättömiin elektronisiin laitteihin yms., ja tietty kaikkiin lasten hankintoihin hänen osallistuttava 50%:sti), joten nainen lomailee yksin tai ystäviensä kera etelässä tai Euroopan tai Usan kaupunkikohteissa.

Mies ei saisi asua omassa omakotitalossa ilman naisen panosta. Isommasta palkastaan nainen voi ostaa perheelleen hieman extraa satunnaisesti, esim. puoliksi maksetun leffaillan tikkarit kaikille. Muutoin on täysin ok, että juoksevien kulujen puolituksen ja puoliksi maksettujen lasten tarpeiden jälkeen nainen käyttää loput palkastaan itseensä ja omiin huvituksiinsa. Onko mies tällöin naiselle pelkkä pikkupiika, joka mahdollistaa naisensa urakehityksen ja lapsiperheen? Kuka tässä kuviossa käyttää hyväkseen ketä? Onko edellä kuvattu kuvio kuitenkin oikein, jos sukupuolet ovatkin päinvastaiset (mies tienaa naista ennemmän, joten naisen toimittava piikana)? Vai onko äidin yhä aina uhrauduttava, naiselleko ei vieläkään sovi miesmäinen itsekkyys ja oman edun tavoittelu joka asiassa?

Kannattaisi miettiä näitä juttuja, koska tuo kuvio tulee vaikuttamaan miesten ja naisten välisiin suhteisiin entistä voimakkaammin jatkossa. Nykyisin nuoret naiset eivät mitään pummia nurkissaan katsele eivätkä sellaista ainakaan palvele. Jos mies haluaa naisen ja perheen alhaisesta koulutuksestaan huolimatta, hänen täytyy olla yhtä valmis joustamaan sen eteen kuin naisten ennen piti. Heikosti koulutettuja naisia ei riitä kaikille kouluttamattomille duunarimiehille piioiksi, vaan tulevaisuudessa yhä useampi nainen tienaa enemmän kuin miehensä. Duunariammatit muutoinkin katoavat, jolloin syrjäytyneiden miesten joukko kasvaa. Vain kauneimmat ja nöyrimmät heistä kelpaavat tulevaisuuden naismenestyjille, silloinkin tod.näk. vain pakon edessä, koska nainen ei onnistunut nappaamaan tasoistaan miestä. Mitään uhmakkaita sovinisteja kukaan ei silloin elätä nurkissaan, ei edes valtio.

Älä viitti, Henry suuttuu. Koska naisten hypergamia. Miesten kohdalla hypergamiaa ei koskaan esiinny, koska mies on aina omasta mielestään naistaan kaikin puolin parempi, koska hän on useimmiten vanhempi, ryppyisempi, rumempi, ehkä jopa menestyneempi omissa kiinnostuksen kohteissaan, esim. älykkäämpi shakissa jne, jolloin naisen vaan kuuluu osoittaa alamaisuuttaan sille supersankarille ja palvella tätä kaikin tavoin, ettei mies vaan vilkuilisi muita hyvin hyvin nuoria naisia, jotka salaa unelmoivat miehen mielestä hänestä. Naisten hypergamia ilmenee jopa siten, että naiset tavoittelevat itseään vanhempia ja kokeneempia miehiä. Miehillä sitten vastaava käytös on kai sit hypogamiaa. Kukas nää standardit oikein asettaa?

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä vääntöä.

Muutama provo näyttää saavan ihmeitä aikaan tällaisessa ketjussa.

Nyt kannattaa kaikkien muistaa vanha viidakon sanonta 'don't feed the troll'.

Töiden tasaiseen jakoon vois toimia seuraava:

Lasketaan työaika, esimerkiksi nyt vaikka 6/8h. Lyhyemmän päivän tekevä tekee enemmän kotitöitä jolloin vapaa-aika jakaantuu tasan.

Taloudellinen jako riippuu siitä onko perhe yksi yksikkö vai enemmänkin kimppakämppä vakipanon kanssa.

Näille jotka haluavat yksin nauttia rahoistaan: toki paremmin tienaava voi halutessaan vaikkapa lomailla 2 viikkoa Thaimaassa, kunhan toisella osapuolella on oikeus samanlaiseen vapaa-aikaan oman tulotason mukaan. Lomailla voi vaikka kotona. Tällöin paremmin tienaava sitten hoitaa kodin ja lapset, lomaileva hoitaa omat ruokansa ja sotkua.

Miksi vähemmän töissä olevan pitäisi tasata työaikaa/vapaa-aikaa toisen kanssa, jos rahoja ei tasata?

Voi myös olla tilanne, jossa se hyvätuloinen on se osapäiväinen ja toinen tekee normaalia työviikkoa ja tienaa aneemisesti. 

Mikä perhe tuo tuommoinen on. Mies elättää ja naisen palkka menee naisen ylläpitoon (ripset hiukset meikit kynnet yms) ei siinä enään ehdi kotitöitä tekemään!

Kenen pitää palvella ja huomioida toista? Senkö aina, joka tienaa huonommin? Vaiko sen, joka nappaa omaa tasoaan paremman partnerin, esim. itseään nuoremman ja kauniimman, jolla elämää on enemmän edessä? Aina, siis ihan aina, tuo kuvottava palvelukuvio väännetään ihan nyrkin uhalla naisten osaksi miesten eduksi. Ne harvat miehet, jotka tekevät osansa, käyttäytyvät hyvin ja kunnioittavat muita ihmisiä, viedään käsistä, jolloin liian monille naisille jää käteen pelkkä mustapekka. Pitäisi ottaa joku juoppo, mt-ongelmainen, joku ilkeä pelkän peruskoulun lisäksi sen kuuluisan elämän koulun käynyt mies, jota sitten pitäisi ilolla palvella ja miellyttää. Naisten on usein parempi olla ilman moista painolastia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh mitä vääntöä.

Muutama provo näyttää saavan ihmeitä aikaan tällaisessa ketjussa.

Nyt kannattaa kaikkien muistaa vanha viidakon sanonta 'don't feed the troll'.

Töiden tasaiseen jakoon vois toimia seuraava:

Lasketaan työaika, esimerkiksi nyt vaikka 6/8h. Lyhyemmän päivän tekevä tekee enemmän kotitöitä jolloin vapaa-aika jakaantuu tasan.

Taloudellinen jako riippuu siitä onko perhe yksi yksikkö vai enemmänkin kimppakämppä vakipanon kanssa.

Näille jotka haluavat yksin nauttia rahoistaan: toki paremmin tienaava voi halutessaan vaikkapa lomailla 2 viikkoa Thaimaassa, kunhan toisella osapuolella on oikeus samanlaiseen vapaa-aikaan oman tulotason mukaan. Lomailla voi vaikka kotona. Tällöin paremmin tienaava sitten hoitaa kodin ja lapset, lomaileva hoitaa omat ruokansa ja sotkua.

Miksi vähemmän töissä olevan pitäisi tasata työaikaa/vapaa-aikaa toisen kanssa, jos rahoja ei tasata?

Voi myös olla tilanne, jossa se hyvätuloinen on se osapäiväinen ja toinen tekee normaalia työviikkoa ja tienaa aneemisesti. 

Ajan ja rahan tasaaminen toisillaan ei mielestäni oikein toimi. Siinä toinen muuttuu palkatuksi kodinhoitajaksi.

Kuten sanoin, taloudellinen jako riippuu siitä miten osapuolet yhteisen elonsa kokevat. Jos ollaan itsenäisiä eläjiä kimppakämpässä, jaetaan kulut tasan ja valitaan asunto ja ns. yhteiset menot niin ettei se aiheuta kummallekaan kohtuutonta rasitusta eli mennään heikommin tienaavan mukaan.

Jos taas perhe nähdään yksikkönä johon kaikki panostavat mahdollisuuksiensa mukaan, voidaan jako tehdä toisellakin tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää. 

Tähän kommenttiini vielä lisään, että mulle koti, jossa asun, on ihan viimeinen asia, josta taloudellisen kriisin kuten esim työttömyyden vuoksi haluaisin  luopua. Sen vuoksi mulle säästöt ja sijoitukset ovat tärkeitä. Kriisitilanteessa lasketaan elintasoa, mutta puuttuvaa osaa tuloista kompensoidaan käyttämällä harkiten säästöjä ja pääomatuloja, tarvittaessa realisoidaan sijoitukset. Mitä enemmän kodin lisäksi on muuta varallisuutta ja tuloja, sitä pidemmän kriisin talous kestää ilman, että on laitettava koti myyntiin. 

Minä taas en ymmärrä, että elintason laskun pelossa pitäisi elää koko ajan kitsastellen. Jos vaihtoehtona on ostaa unelmakoti sillä riskillä, että tiukan paikan tullen joutuu muuttamaan vähemmän mieluisaan asuntoon, tai se että asuu koko ajan tuossa vähemmän mieluisassa asunnossa, niin en näe yhtään syytä miksi valitsisin jälkimmäisen. Minä en saa hyvää palkkaa vahingossa, vaan nimenomaan siksi että olen tietoisesti tehnyt valtavasti töitä saavuttaakseni haluamani elintason. Minusta olisi täysin pöljä ajatus, etten muka saisi käyttää tulojani elintason kasvattamiseen vain siksi että - iik - puolisokin saattaa hyötyä isommasta asunnosta ja paremmasta ruuasta.

Okei, nyt tajuan!!! Emme me elä koko ajan kitsastellen. Mielestäni emme ole eläneet kitsastellen kuin opiskeluaikoina. En silti halua, että ostamme niin kalliin asunnon kuin mihin yhteenlasketut tulomme vain ikinä riittävät. Pankki olisi myöntänyt meille kummallekin paljon enemmän asuntolainaa kuin mitä lopulta otimme. Tykkään tehdä elämässäni muutakin kuin maksaa asuntolainaa. Kuten aiemmassa sanoin, mulla alkaa olla jo sen verran säästöjä ja sijoituksia, että voin ostaa sijoitusasunnon. Kun laitan sen vuokralle, siitä tulee lisää tuloja. Meillä on mahdollisuus matkustaa ulkomaille pari kertaa vuodessa ihan niin, että kumpikin maksaa koko perheen matkasta puolet. Meillä on mahdollisuus käydä välillä ravintoloissa syömässä. Mulla olisi mahdollisuus ostaa tytöille oma hevonen, mutta en osta. Saavat käydä ratsastamassa, mutta en katso oman hevosen ostamista mitenkään tarpeelliseksi. Ei meillä ole omaa uima-allastakaan, vaikka vanhempi tytöistä harrastaa uintia. 

Käsittääkseni tämän ketjun aihe oli kuitenkin työn- ja tulonjako perheessä, ei yksityiskohtaiset sepustukset siitä mitä kukin perhe tykkää niillä rahoillaan ostaa...

Siksi aina lainaankin kommenttia, johon vastaan. Ei tule väärinkäsitystä, että vastaukseni olisi aloitukseen. 

Ei tarvitse vastata suoraan aloitukseen, mutta olisi hyvä pysyä edes suunnilleen aiheessa. Sinä olet spämmännyt tätä ketjua jo aika monella maratonmittaisella ot-viestillä. Nyt olisi hyvä aika jo palata itse asiaan tai perustaa jaaritteluillesi oma ketju.

Siispä palataan alkuperäiseen aiheeseen. Koska maksamme kaikki perheen yhteiset menot puoliksi, teemme myös kaikki kotityöt puoliksi. Jos toinen maksaisi enemmän kuin toinen, katsoisin olevan kohtuullista, että vähemmän maksava kompensoisi pienempää taloudellista investointiaan tekemällä enemmän kotitöitä. 

Minusta tulotason muodostuminen yhteiskunnassa on monisyinen prosessi eikä läheskään aina heijasta työn vaativuutta ja vastuullisuutta. Se, että yhteiskunta arvostaa kumppanini työtä pienemmällä hintalapulla kuin minun työtäni ei lainkaan välttämättä tarkoita, että hänen todellinen työpanoksensa on yhtään vähäisempi. Hän on vaan töissä alalla, jossa samasta työpanoksesta saa pienemmän palkan. Tämän vuoksi en myöskään koe, että minun puolisoni olisi kahdeksan tunnin työpäivän aikana tehnyt minua vähäisemmän panostuksen perheemme eteen, enkä koe että minulla olisi oikeutta vaatia häntä tekemään enemmän kotitöitä. Käytännössähän hän tekee saman kuin minäkin - vääntää kahdeksan tuntia päivässä töitä ja kantaa tuloksen yhteiseen pöytään.

Voihan sitä noinkin ajatella, että yhteiskunnan osin vääristyneet arvot kannetaan kotiin asti ja sovelletaan niitä siellä. Itse en vaan sellaisessa suhteessa haluaisi elää.

Vierailija kirjoitti:

Rahat käyttää se, joka ne tienaa. Kodin siivoaa se, jota sotku häiritsee. Ruoan laittaa se, jolla on nälkä. Lomat maksaa se, joka matkoille haluaa. Jne. Yksinkertaista.

Ja avioeron ottaa se, joka haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat käyttää se, joka ne tienaa. Kodin siivoaa se, jota sotku häiritsee. Ruoan laittaa se, jolla on nälkä. Lomat maksaa se, joka matkoille haluaa. Jne. Yksinkertaista.

Ja avioeron ottaa se, joka haluaa.

Koko setti on totta.