Voiko mies "jyvittää" kotitöitä tai hankintoja palkkansa perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Ei voi ainakaan meillä, ellei se parempi palkka näy kotona. Se ei oo missään nimessä reilua, että samassa perheessä mies tienaa enemmän ja pienempi palkkaista rangaistaan siitä sillä, että joutuu vielä passaamaan tätä enemmän tienaavaa joka laistaa hommista vetoamalla siihen, että tienaa enemmän. Jos hankkii siivoojan tai maksaa suurimman osan kodin kuluista voi luistaa, mutta muuten minä odotan, että yhteisessä kodissa kumpikin tekee osansa, mä en ole mikään alemman luokan kansalainen tai palvelija miehelleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Elämä järjestetään sen pienituloisemman mukaan eli asumis- ja muut kulut sellaisiksi että hän pystyy maksamaan puolet. Ei hän yksin sen halvemmalla eläisi.

Ja miksi ihmeessä? Eihän sillä ole mitään väliä, miten se vähemmän tienaava asuisi sinkkuna, kun hän ei kuitenkaan ole sinkku vaan osa perhettä. Ja kuinka moni hyvätuloinen edes haluaa asua jossain pienessä kerrostalokämpässä? Eikös sitä työtä tehdä juuri sen eteen, että saataisiin mukava elintaso? Ei niitä rahojaan sinne hautaan mukaan saa...

Kuulostaa juuri siltä, että pienituloinen haluaa hyötyä toisen tarjoamasta elintason nostamisesta. Toisaalta jokaisella onneksi on lupa myös valita puolisonsa; jos kauniit kasvot riittävät eikä koulutuksella ja ammatilla ole väliä, niin silloin saattaa joutua maksumieheksi.

Jos miehellä on riittävästi tasoa, että saa varakkaan, kiva, kauniin ja koulutetun vaimon, niin eihän hänellä ole tällaista ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Elämä järjestetään sen pienituloisemman mukaan eli asumis- ja muut kulut sellaisiksi että hän pystyy maksamaan puolet. Ei hän yksin sen halvemmalla eläisi.

Ja miksi ihmeessä? Eihän sillä ole mitään väliä, miten se vähemmän tienaava asuisi sinkkuna, kun hän ei kuitenkaan ole sinkku vaan osa perhettä. Ja kuinka moni hyvätuloinen edes haluaa asua jossain pienessä kerrostalokämpässä? Eikös sitä työtä tehdä juuri sen eteen, että saataisiin mukava elintaso? Ei niitä rahojaan sinne hautaan mukaan saa...

Kuulostaa juuri siltä, että pienituloinen haluaa hyötyä toisen tarjoamasta elintason nostamisesta. Toisaalta jokaisella onneksi on lupa myös valita puolisonsa; jos kauniit kasvot riittävät eikä koulutuksella ja ammatilla ole väliä, niin silloin saattaa joutua maksumieheksi.

Niinhän se voi kuulostaa, jos maailmankuva on niin suppea ettei kykene näkemään kuin itsensä ja omat ajatuskuvionsa. Itse taas en oikein kykene ymmärtämään tuollaista raha- ja minäminäminäkeskeistä ajattelua. Meillä on koko perheellä niin hyvä elintaso kuin mihin yhteenlasketut tulot riittävät. Minusta se on ihan yhteinen etu. En ymmärrä, miten meistä kumpikaan hyötyisi elintason laskusta vähemmän ansaitsevan puolison tasolle.

Jokainen tekee omilla rahoillaan mitä itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkihan on tietenkin siitä kiinni mitä sovitaan. Jokainen perhe tehköön niin kuin parhaaksi näkee, kunhan se on vaan yhdessä sovittu, eikä ainoastaan toisen sanelemaa.

Tosin juridisesti omaisuuteni ja palkkani on avioliitossakin minun ja vain minun, puolison kanssa niistä ei tarvitse erikseen sopia.

Tämä on keskustelun yksi pointti mikä naisilta jää monesti sivuun. Työnantaja maksaa palkka henkilökohtaisesti, ei perheelle. Lainvoimaisesti naisella ei ole mitään valtaa miehen tilille ja palkkatuloon.

Laki ei myöskään estä lähtemästä suhteesta jossa kaikki asiat on pakko sopia juristin kanssa eikä mitään muuta neuvottelu varaa ole.

Onko joku niin väittänyt?

Nainen voi ihan hyvin lähteä etsimään seuraavaa kupattavaa jos nykyinen ei miellytä/anna tarpeeksi.

Ja todella moni lähteekin. Ei tosin etsimään ketään seuraavaa vaan elelemään onnellisena sinkkuna. :)

https://www.vauva.fi/keskustelu/3023200/kyselyn-mukaan-naiset-ovat-onne…

TämäKIN näyttää ulimiesten mielestä olevan väärin.

Näyttää myös unohtuvan, että avioliitossa on elatusvelvollisuus. Ei voi ylläpitää kahta eri elintasoa perheessä.

:D taas kerran. AV-mammalle elatusvelvollisuus = kuppaus miehen rahoilla parempaan elintasoon.

Mikään laki ei kiellä miestä ostamasta itselleen sisäfilettä ja etelänmatkoja. Ei kiellä naistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Elämä järjestetään sen pienituloisemman mukaan eli asumis- ja muut kulut sellaisiksi että hän pystyy maksamaan puolet. Ei hän yksin sen halvemmalla eläisi.

Ja miksi ihmeessä? Eihän sillä ole mitään väliä, miten se vähemmän tienaava asuisi sinkkuna, kun hän ei kuitenkaan ole sinkku vaan osa perhettä. Ja kuinka moni hyvätuloinen edes haluaa asua jossain pienessä kerrostalokämpässä? Eikös sitä työtä tehdä juuri sen eteen, että saataisiin mukava elintaso? Ei niitä rahojaan sinne hautaan mukaan saa...

Kuulostaa juuri siltä, että pienituloinen haluaa hyötyä toisen tarjoamasta elintason nostamisesta. Toisaalta jokaisella onneksi on lupa myös valita puolisonsa; jos kauniit kasvot riittävät eikä koulutuksella ja ammatilla ole väliä, niin silloin saattaa joutua maksumieheksi.

Entä jos pienituloisempi on vaikka elättänyt suurituloista tämän opiskeluiden ajan? Hyvin usein se ei nimittäin mene niin, että pienituloinen tekee kaikkensa saadakseen suurituloisen puolison. Itse esim. olin aiemmin ainoa tienaaja avioliitossamme, kun mies opiskeli. Miehen valmistuttua muutimme miehen töiden perässä, mistä johtuen tein itse vähän niinkuin urallisen itsemurhan, koska en itse täältä voi löytää koulutusta vastaavaa työtä. "Uhrauduin" siis mieheni uran puolesta, ja hän tienaa huomattavasti enemmän, kuin minä. Olenko siis hyväksikäyttäjä? Pitäisikö mieheni pitää omaa tiliä ja säästöjä? Itse en näe asiaa ollenkaan näin, vaan pikemminkin niin, että minä mahdollistan mieheni suuret tulot. Jos hän yhtäkkiä päättäisi, että hänen tulonsa ovat hänen, eikä meidän perheemme rahoja, niin ottaisin välittömästi eron, ja muuttaisin paikkakunnalle, josta itse löytäisin minulle mieluisan, nykyistä parempipalkkaisen työn.

Ensimmäinen avoliitto ei kestänyt kovin kauaa. Mies opiskeli ja minä maksoin asumisesta pääosan vuokrasta, yksin sähköt, huonekalut, ruuat, kotivakuutuksen, hesarin jne. Lisäksi hän oletti, että minä naisena myös pidän kodin moitteettomassa kunnossa ja laitan hänelle (hyvää) ruokaa, kun hän käy kääntymässä kotona opintojen ja töiden välissä. Olin idiootti, miehellä riitti kyllä rahaa alkoholiin ja baarireissuihin. 

Joillekin miehille on hirveän vaikeaa nostaa naisen elintasoa, ikään kuin se rakas ei ansaitsisi sellaista huomioita. Ja toisaalta näille samoille miehille tuntuu ihan hirveän vaikealta, jos nainen tienaakin riittävästi ja on taloudellisesti riippumaton ja ehkä jopa parempituloinen. 

Meillä molemmilla omat tilit ja tarvittaessa käyttöoikeus toisen tilille. Itse tienaan nettona noin 1000 euroa enemmän kuin vaimoni. Vaimo tekee lasten takia 4 päiväistä viikkoa ja tienaa osaksi siksi vähemmän. Itse maksan kuluista enemmän mm asuntolaina suhteessa 65/35. Jos toisen tilillä vähemmän makselen enemmän tai siirrän hänelle rahaa. Rahasta ei tosiaankaan riidellä. Lähes kaikki kuitenkin menee mitä tulee. Vaimo kyllä tekee kotona enemmän. On toki yhden päivän enemmän kotonakin viikossa. Onneksi siitäkään ei enää tarvitse riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

Vähintä mitä audimies voi tosiaan tehdä, on antaa vaimonsa matkustella autossaan, koska naisen vähistä varoista ylläpitämä yhteinen elintaso estää naisen oman auton hankinnan. En edes brassailisi sillä, että kuskailen vaimoani sinne ja tänne vaan autosta on aidosti hyötyä hänelle vain jos hän saa ajaa sitä tarvittaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Ei ole, jos selvität mikä tuossa kuviossa on vastavuoroisesti miehen vastuu. Jos sitä ei voi todentaa, voidaan puhua orjuuttamisesta.

"Orjuus on ihmisen pitämistä toisen (ihmisen tai valtion) vallan alla työssä ilman oikeutta palkkaan, vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa. Orja ei pääse ulos asemastaan."

Tosiaanko voidaan puhua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksesi perusteella miehellä ei ole vaimoa, vaan orja kotonaan.

Naisille nykyään kaikki velvollisuudet ovat "orjuutta".

Ei ole, jos selvität mikä tuossa kuviossa on vastavuoroisesti miehen vastuu. Jos sitä ei voi todentaa, voidaan puhua orjuuttamisesta.

"Orjuus on ihmisen pitämistä toisen (ihmisen tai valtion) vallan alla työssä ilman oikeutta palkkaan, vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa. Orja ei pääse ulos asemastaan."

Tosiaanko voidaan puhua?

Voidaan, koska se oli lainausmerkeissä. Voit myös keksiä tilalle paremman termin ja sitten vastata kysymykseen. 

Meillä toimii tämä "jyvitys" paremmin kuin hyvin.

Kotityöt: se tekee kumpi pystyy / ehtii. Töitä on ihan tolkuttomasti vanhassa puutalossa ja puutarhassa. Sekä sisä- että ulkotöitä. Periaatteena se, että jos on mahdollisuus, niin tehdään yhdessä - jos ei ole, toinen tekee sitä mitä itse parhaaksi näkee. Jos toinen näkee toisen hääräävän, myös toinen tarttuu johonkin työhön. Työajat ovat suunnilleen samanpituiset, työmatka-aika minulla (mies) hieman pitempi.

Menot: Meillä on tulot melkein samansuuruiset. Toimitaan käytännössä niin, että molemmat jättävät käyttöönsä palkastaan omalle tilille ns. käyttörahan, joka on ehkä 700-800€/kk per naama. Loppu siirretään yhteiselle tilille, josta maksetaan asumisen kulut, auton kiinteät kulut, isot hankinnat, matkat, yhteiset laskut.

Omilta tileiltä maksetaan päivittäistavaramenot, omat laskut (puhelin & netti), omat vaatteet, bensa- ja muut matkakustannukset (mulla bussikortti), parturi-kampaamomenot, ym. henkilökohtaiset menot. Lapsen vaatemenot maksetaan yhteisistä rahoista / lapsilisistä. Tarkasti rahaa käyttäen tämä kyllä onnistuu eli tuo käyttöraha riittää edellämainittuihin menoihin. Tämä on hyvä systeemi, koska yhteiselle tilille rahaa kertyy tasaiseen tahtiin, vaikka sieltä maksetaan esim. remontteja, autonostoja ja muita isoja menoja. Lisäksi minulla on tili, johon tulevat erikseen pääomatulot. Näitä tuloja käytän 1-2 krt/vuodessa yleensä rahoittaakseni jotakin isoa yhteistä hankintaa, autoa, remonttia tai matkaa. Pääomatuloja ei tule hirveitä summia, noin 3000-4000€/v netto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä asiasta.

Jos mies tienaa enemmän, nainen vähemmän ja on ehkä vähemmän ajasta töissä. Molemmat maksaa pakolliset menot.

Onko oikein, että mies tekee vähemmän kotona ja hankkii itselleen enemmän mitä rahalla nyt saa. Vaatteita, lomia, auton, elektroniikkka?

Sopimuskysymys siitä, millainen elintaso perheelle halutaan. Tasa-arvoisessa parisuhteessa näistäkin asioista pitäisi pystyä keskustelemaan.

Miehenkään ei tarvitse kaikkia rahoja laittaa perhe-elämän pyörittämiseen, mutta jos enemmän tienaava haluaa paremman elintason, kuin mihin kumppanilla on järkevästi varaa, hän myös maksaa siitä sitten mielestäni enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä asiasta.

Jos mies tienaa enemmän, nainen vähemmän ja on ehkä vähemmän ajasta töissä. Molemmat maksaa pakolliset menot.

Onko oikein, että mies tekee vähemmän kotona ja hankkii itselleen enemmän mitä rahalla nyt saa. Vaatteita, lomia, auton, elektroniikkka?

Sopimuskysymys siitä, millainen elintaso perheelle halutaan. Tasa-arvoisessa parisuhteessa näistäkin asioista pitäisi pystyä keskustelemaan.

Miehenkään ei tarvitse kaikkia rahoja laittaa perhe-elämän pyörittämiseen, mutta jos enemmän tienaava haluaa paremman elintason, kuin mihin kumppanilla on järkevästi varaa, hän myös maksaa siitä sitten mielestäni enemmän.

Aika ympäripyöreä vastaus. Mutta siis nimenomaan näistä pitäisi pystyä keskustelemaan ja pääsemään molempia tyydyttävään yhteisymmärrykseen. Valitettavasti kuitenkin osa ihmisistä on itsekkäitä ja tuijottaa vain omaa etuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Rahat käyttää se, joka ne tienaa. Kodin siivoaa se, jota sotku häiritsee. Ruoan laittaa se, jolla on nälkä. Lomat maksaa se, joka matkoille haluaa. Jne. Yksinkertaista.

Jeesus mikä ****.

Tulee olemaan sinkkuna ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis millä silmillä ihmiset katsoo maailmaa? Mikä on avioliitto ja mikä on perhe?

Jos mies esimerkiksi tienaa 4000 euroa käteen ja nainen 2000 euroa ja yhteiset asumiseen ja välttämättömään elämiseen menevät kulut lainoineen ovat 4000 euroa. Niin pitäisikö molemmat maksaa puolet, jolloin miehelle jäisi 2000 omaan käyttöön ja naiselle ei jäisi mitään. Tai toisinpäin, nainen tienaisi enemmän.

Tai jos molemmat käyvät töissä ja toinen maksaa enemmän yhteisiä kuluja hyvän palkkansa takia. Kun tulevat illalla kotiin, niin toinen hoitaa kaikki kotityöt väsyneenä ja toinen kokee ettei hänen tarvitse tehdä mitään, koska hänellä on parempi palkka. Molemmat ovat olleet töissä kuitenkin yhtä pitkän päivän. Toisella olisi kuitenkin enemmän vapaa aikaa sen takia että hänellä on oikeus, koska hänellä on parempi palkka.

Tai toinen tekee kaikki päätökset perheessä, koska seisoo rahakirstun päällä. Herätkää!!! Minkälaisen parisuhteen haluatte?

Kodin ja lasten hoitamisella ei ole mitään tekemistä palkan kanssa. Molemmat asuvat kodissa ja molemmat ovat olleet osallisena lasten hankinnassa. Jos toinen on kotona ja toinen tekee pitkää päivää, niin kotitöiden jakaminen ei mene tasan. Enkä tarkoita tässä palkka-asiassa, että toisella pitäisi olla vapaa pääsy toisen rahapussille. Mutta kohtuus ja tasa-arvoisuus suhteessa tulisi täyttyä.

Tähän liittyy niin paljon muitakin asioita. Molemmat eivät esimerkiksi voi välttämättä tehdä uraa kun lapset ovat pieniä. Totuus on vieläkin tässä maailmassa, että useasti miehen on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin naisen. Perinteisesti jo naisvaltaiset alat ovat huonommin palkattuja, vaikka ihmiset niissä tekevät tärkeää ja raskastakin työtä.

Asioita ei voi katsoa noin yksinkertaisesti kun niitä tässä on monen osalta katsottu. Mutta jatkakaa vain noin. Sillä tavalla ette koskaan tule saavuttamaan sitä, mikä parisuhde, avioliitto ja perhe tulisi olla. Jonain päivänä huomaatte, että jokin tässä meni väärin, silloin se taitaa kuitenkin olla myöhäistä.

Minusta noilla tuloilla ei hankita elintasoa, jossa asuminen ja eläminen maksaa 4000 €. Pienempituloisellahan ei ole tuohon elintasoon varaa. Tunnen pariskuntia, joilla on ollut merkittävä tuloero sekä nk yhteiset rahat ja eron jälkeen pienempituloinen on pudonnut kovaa ja korkealta, kun elintaso on mitoitettu suurempituloisen mukaan. Ja hyvin usein myös katkeroitunut, kun joutuukin elämään sellaista elintasoa, johon omat tulot mahdollisine yhteiskunnan  tukineen riittää. Omassa parisuhteessani olen halunnut, että mahdollinen ero ei laske elintasoa. Olen meistä suurituloisempi ja elintasomme on mitoitettu siten, että molemmille jää rahaa säästöönkin. Vaikka siis maksamme kaikki yhteiset menot puoliksi. Mulle säästöön jää enemmän kuin miehelle, mutta molemmille jää ihan riittävästi, koska kummallakin olisi elintasoomme varaa yksinkin ja kun kulut nyt jaetaan puoliksi, se on molemmille taloudellisesti kannattavaa. Säästöön jäävistä rahoista kumpikin voi käyttää omia rahojaan miten haluaa eikä isommistakaan hankinnoista tarvitse keskustella, koska niitä ei makseta yhteiseltä taloustililtä. Minusta parisuhteessa asumisen ja elämisen kulujen pitää puolittua verrattuna siihen, mitä ne olisivat yksin eläessä. Nykyisin monet tuntuvat pyrkivän nostamaan elintasoaan, kun menevät parisuhteeseen. Ts kaikki menee, mikä tuleekin. Ja sitten ollaan lirissä, jos tulee lapsia, työttömyyttä, sairauksia tai ero. 

Eli eletään liitossa mielessä pitäen aina, että erohan voi tulla milloin tahansa? :D Eikä kannata elämästä nauttia, kun voihan sen kaiken pian kuitenkin menettää? Eli eletään elämää pitäen mielessä aina, että pian kuitenkin kaikki on paskaa? No, kukin toki tyylillään. Itse tykkään elää tätä hetkeä ja olla onnellinen. Jos taloudellinen kriisi iskisi meidän perheeseemme syystä tai toisesta, niin emmehän me kuitenkaan ikinä kadulle joudu hyvinvointivaltiossa. Kaikki siis on ok, ja elämme täysillä tätä hetkeä, myös taloudellisesti. :-)

Kyllä, sitä  kutsutaan varautumiseksi pahan päivän varalle. Kaikkea tulevaa rahaa ei ole mikään pakko laittaa haisemaan. Elämästä voi nauttia muutenkin kuin tuhlaamalla rahaa. Parin vuoden päästä ajattelin ostaa sijoitusasunnon, jossa aikanaan lapset voivat opiskeluaikansa asua. Siihen asti se tuottaa vuokratuloa. Jonain päivänä minä ja mieheni jäämme eläkkeelle eikä ole mitään takeita, että eläkkeitä maksettaisiin nykyisellä tavalla. En halua, että kaikki varallisuuteni tai miehen varallisuus on kiinni asunnossa, jossa asumme. Käytän mieluummin rahojani tulevaisuuteni ja lasteni tulevaisuuden turvaamiseen kuin hummailuun tänään. Tällä tavalla myös omat vanhempani aikoinaan vaurastuivat. 

t. Nro 193

Onko sinulla jo lapsia? Hummailu ja mukavasti asuminen ja eläminen ovat kaksi täysin eri asiaa. :-) Itse en ymmärrä miksi ihmeessä asua neukkuasunnossa ihan vain avioeron tai taloudellisen kriisin pelossa. 

On lapsia, 9- ja 7-vuotiaat tytöt. Mielestäni asumme oikein mukavasti tilavassa kerrostalokolmiossa hyvien kulkuyhteyksien varrella. Mutta en ole koskaan kaivannutkaan omakotitaloa vierashuoneineen, työhuoneineen, takkahuoneineen ja saunaosastoineen. Mieluummin investoin lasteni tulevaisuuteen. Sekä turvaan omaa vanhuuttani kasvattamalla varallisuuttani. En nimittäin luota siihen, että hyvinvointiyhteiskunta tarjoaisi minulle edes tällaista asuntoa,  jos jokin ikävä asia - kuten eläkkeelle jääminen aikanaan varmasti - tapahtuisi. Olen myös lukenut aivan riittävästi, millaista ihmisten elämä yhteiskunnan tukien varassa nykyisin on. Tunnen myös yhden perheen, joka elää tuossa tilanteessa ja joutuu jopa käymään välillä ruokajonoissa. Hänen elämänsä ei ole elämää, jota minä haluaisin elää, joten pyrin varautumaan etukäteen, jotta niin ei kävisi. 

Onko koskaan käynyt mielessä, että se iso omakotitalo voi myös olla investointi sekä lasten nykyiseen elämään että tulevaisuuteen? Minä haluan investoida niin nykyiseen hetkeen että tulevaisuuteen. Minä haluan lasteni elävän mukavan lapsuuden isossa, uudessa omakotitalossa NYT. Sitten kun lapset ovat siinä iässä, että ovat muuttamassa pois kotoa, niin toki tämä iso talo myydään. Ei minulla ole mitään intressiä siivota tätä kämppää enää sitten. :-) Talosta saaduilla rahoilla voidaan sitten ostaa lasten opiskeluajoiksi asunnot. Jännä, että niin hirveästi varaudut huonon päivän varalle, eli avioeroon, työttömyyteen jne. säästämällä, mutta unohdat täysin, että se kaikista huonoin mahdollinen skenaario on, ettei ole edes huonoa päivää odottamassa.

On toki käynyt mielessä, mutta en ole koskaan haaveillut omakotitalossa asumisesta. Käytän rahojani mieluummin vaikka matkusteluun kuin ison asuntolainan maksamiseen. Mulla ei ole edes nyt intressejä siivota isoa kämppää :) Tämä johtuu kuitenkin siitä, että asuin lapsuutenikin kerrostalossa, vaikka vanhemmillani olisi kyllä ollut varaa omakotitaloonkin. Kaikkia kun ei omakotitalossa asuminen viehätä. Ja ainakin täällä omakotitaloissa on aivan käsittämättömän pienet tontit, joten pitäisi muuttaa kauemmas ja se taas tarkoittaisi kahta autoa ja lasten kuljettamista harrastuksiin. Nyt lasteni harrastukset ovat kävelymatkan päässä. Ihmiset arvostavat elämässään erilaisia asioita ja minulle iso omakotitalo ei kuulu niihin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joille sellainen on tärkeää.