Lue keskustelun säännöt.
Sain 22-vuotiaana kohtalaisen perinnön.
14.11.2017 |
Osa rahoista on vieläkin säästössä, vielä noin kymmenen vuoden jälkeen. Muita?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kohtalaisen kokoisista perinnöistä menee myös kohtalainen perintövero. Usein omaisuutta joutuu myymään saadakseen verot maksettua. Nuorella ihmisellä harvoin on säästössä varoja perintöveron maksuun.
Siksikään en kadehdi ap:ta tai vertaisiaan.
Tiina
Fiksu perinnönjättäjä kyllä huolehtii siitä, että pesässä on riittävästi likvidejä varoja hautajaisten järjestämiseen ja perintöverojen maksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse sain asunnon (kaksi makuuhuonetta ja olohuone) lahjaksi Helsingistä 21-vuotiaana. Vanhempani olivat säästäneet lapsuuteni että oli varaa maksaa lahjavero. Kyllähän se auttoi elämänalkuun aivan eri tavalla kun niillä, joiden piti asua vuokralla ja samalla yrittää säästää omistusasuntoon.
Mikä olisikaan parempi säästökohde kun oma lapsi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itse sain asunnon (kaksi makuuhuonetta ja olohuone) lahjaksi Helsingistä 21-vuotiaana. Vanhempani olivat säästäneet lapsuuteni että oli varaa maksaa lahjavero. Kyllähän se auttoi elämänalkuun aivan eri tavalla kun niillä, joiden piti asua vuokralla ja samalla yrittää säästää omistusasuntoon.
Minä kävin nuoresta pitäen töissä ja säästin omistusasuntoa varten, kun muut vielä pistivät suuren osan rahoistaan merkkivaatteisiin jne.
Silti kuulin kuinka asuntoni on hankittu vanhempieni rahoilla. Muuthan sen aina tietävät paremmin. Tällainen "bimbo" kun ei osaa raha-asioitaankaan hoitaa. Ja tyhmyydestä se sinkkuuskin johtuu... Joopajoo!
Sitä ei lapsena ymmärtänyt, kuinka hieno mies isä loppupeleissä oli. Tietenkään. Lapset on lapsia ja hyvä niin. Mutta, että sitä kokonaiskuvaa ei tajua. Oli isässäkin omat huonotkin puolensa, mutta niinhän kaikissa on.
Kylläpäs tämä lähestyvä Joulu nyt herkistää..
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse sain asunnon (kaksi makuuhuonetta ja olohuone) lahjaksi Helsingistä 21-vuotiaana. Vanhempani olivat säästäneet lapsuuteni että oli varaa maksaa lahjavero. Kyllähän se auttoi elämänalkuun aivan eri tavalla kun niillä, joiden piti asua vuokralla ja samalla yrittää säästää omistusasuntoon.
Minä kävin nuoresta pitäen töissä ja säästin omistusasuntoa varten, kun muut vielä pistivät suuren osan rahoistaan merkkivaatteisiin jne.
Silti kuulin kuinka asuntoni on hankittu vanhempieni rahoilla. Muuthan sen aina tietävät paremmin. Tällainen "bimbo" kun ei osaa raha-asioitaankaan hoitaa. Ja tyhmyydestä se sinkkuuskin johtuu... Joopajoo!
Voi kuule, minäkin olen kuulemma "kullankaivaja" :D *halaus*
(Sanoo kukapa muukaan kun mustasukkainen yksilö..) Hänpä ei tiedäkään asioiden todellista laitaa..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat fiksulta ihmiseltä - jatka samaan tyyliin.
Pahoittelut menetyksestä.
Raha ei korvaa läheisiä, ei tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat fiksulta ihmiseltä - jatka samaan tyyliin.
Pahoittelut menetyksestä.
Raha ei korvaa läheisiä, ei tietenkään.
Kiitos. :) Parhaani yritän..
Isä opetti talouden hallintaa ja monia muitakin taitoja mm salvostamaan. Jos voittaisin lotossa, ostaisin yhdessä salvomamme mökin perheelleni takaisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri sai perinnön ja vakuutuskorvaukset. Äitinsä kuoli kaverini ollessa 13v ja siskonsa oli 3v. Aikuisena saivat sitten ko. varat itselleen.
No nyt ollaan kolmekymppisiä. Molemmilla kaksi kappaletta suurin piirtein saman ikäistä lasta. Kaverini on taloudellisesti pärjännyt saamillaan varoilla ihan mukavasti, itse olen taloudelliselta kannalta joutunut tekemään enemmän töitä, mutta hyvin pärjään minäkin.
Silti en vaihtaisi missään nimessä paikkaa kaverini kanssa. Siinä missä minä ja lapseni kävimme viime viikonloppuna kylpylässä minun ja isovanhempiensa kanssa kaverini lapset katsovat kuvaa naisesta, joka esittää heidän mummoaan. Mummoa, jota eivät koskaan nähneet.
Läsnäoloa ei korvaa raha. Toki helpottaa taloudellisesti elämää.
Miltä susta olis tuntunut menettää oma äitisi, jommankumman tytöistä ikäisenä?
ap
Mun tytär sai 9-vuotiaana perinnön, jolla ostettiin kerrostaloyksiö pääkaupunkiseudulta. Siitä tuli säännöllisiä vuokratuloja ja asunnon arvo kaksinkertaistui kahdessatoista vuodessa, jolloin muutti itse vähäksi aikaa siihen. Nyt on jo myynyt asunnon ja ostanut isomman. Asuntolainaa tarvitsi vain vähän ja senkin on nyt vähän päälle kolmekymppisenä maksanut jo pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri sai perinnön ja vakuutuskorvaukset. Äitinsä kuoli kaverini ollessa 13v ja siskonsa oli 3v. Aikuisena saivat sitten ko. varat itselleen.
No nyt ollaan kolmekymppisiä. Molemmilla kaksi kappaletta suurin piirtein saman ikäistä lasta. Kaverini on taloudellisesti pärjännyt saamillaan varoilla ihan mukavasti, itse olen taloudelliselta kannalta joutunut tekemään enemmän töitä, mutta hyvin pärjään minäkin.
Silti en vaihtaisi missään nimessä paikkaa kaverini kanssa. Siinä missä minä ja lapseni kävimme viime viikonloppuna kylpylässä minun ja isovanhempiensa kanssa kaverini lapset katsovat kuvaa naisesta, joka esittää heidän mummoaan. Mummoa, jota eivät koskaan nähneet.
Läsnäoloa ei korvaa raha. Toki helpottaa taloudellisesti elämää.
Miltä susta olis tuntunut menettää oma äitisi, jommankumman tytöistä ikäisenä?
ap
Miksi esität noin typerän kysymyksen? Eihän hän vähätellyt kaverinsa surua. Ainut mikä pisti silmiin on tuo kohta, jossa kertoi kun lapset katsovat mummunsa kuvaa. Inhottavaa veitsen kääntämistä haavassa. Ihan takuulla kaverikin näitä miettii ihan ilman, että siitä täytyy muistuttaa. Pakko myöntää että olen hiukan kateellinen. Oma äitini kuoli, kun olin lapsi. Senttiäkään ei jäänyt ja toinen vanhempi kavalsi henkivakuutusrahat.
Ei ole kiirettä tuonpuoleiseen, mutta lohdullinen, kaunis ajatus. Kiitos.
ap