Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Imettäminen on kamalaa paskaa! Miten joku nauttii?
13.11.2017 |
Voi luoja että on hankalaa, ensinnäkin tuo kuukauden ikäinen vaan yrittää tarttua ihan raivolla kiinni mutta kyllästyy sekunnissa ja alkaa hirveä ulina. Jos suostuu imemään, niin sitä kestää hyvällä tuurilla 5 minuuttia, sitten kun yritän laskea hänet alas niin taas huuto. Joskus harvoin on joku hyvä päivä että jaksaa keskittyä kunnolla. Joskus haluaa muuten vaan pitää tissiä suussa. Iltaa kohden koko maidontuotanto loppuu ja vauva vaan kitisee kai nälkäänsä, kunnes yöllä sitten tissit räjähtää lakanoille. En tiedä kumpi on vastenmielisempää, liivit päällä vai maidossa nukkuminen.
Yöllä tuo ei ollenkaan malta asettua syömään vaan örisee ja sätkii läpi yön. Annan korviketta yötä vasten, joskus sammuu siihen, viime yönä ei. Miten imetys voi jonkun mielestä olla niin ihanaa? Tekis mieli luovuttaa ja siirtyä 100 % korvikkeisiin, mutta siitäkin tulisi huono omatunto. Jos joku päivä saan pumpattua riittävästi, voin luvata, ettei tuo ulisija näe tissiä enää ikinä!
Kommentit (26)
No harvoin vastasyntyneen imetys on muuta kuin kovaa työtä. Eikä kenenkään imetystaival ole pelkkää ihanuutta.
Minulle mukavat muistot jäi vanhemman lapsen imetyksestä. Silloin se oli pelkkää bonusta ja ihana yhteinen hetki eikä sitä henkiinjäämistaistelua. Alussa oli juurikin tuota kaikkea mitä kuvailet, ja tunsi itsensä vain tissipariksi.
Itse olen jälkeen päin iloinen, etten kuitenkaan lopettanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen asiallisia vastauksia oot saanut, luulis että tällä palstalla sut olisi haukuttu jo tönkköpystyyn. Toki onhan sun varauduttava tuohon lapsesi rikolliskierteeseen ja vankilaan joutumiseen :D
Mun lapset on jo aikuisia mutta muistan kuinka kamalaa imetys oli. Ensin sitä maitoa tuli kuin Esterin pyllystä, lapsi meinas tukehtua. Luovutinkin maitoa, niin paljon sitä tursusi. Kuukauden kuluttua maito loppui kuin seinään! Ei auttanut pumppaamiset ei jatkuvat imettämiset ei hyppelyt ei päällä seisomiset. Loppu mikä loppu. Ja ei, tosiaankaan ei auttanut mikään vaikka kuka väittäisi mitä. Onneksi en ottanut stressiä vaan siirryin vastikkeisiin. Mitä sitä itteä ja lasta kiusaamaan.
Terveitä mukuloita olivat, ei korvatulehduksia eikä juuri flunssiakaan. Että vaikka äidinmaito sitä parasta ravintoa onkin, elää ja kasvaa ne vastikkeillakin. Sitäpaitti n. puolen vuoden iässä aloin opettaa muksuja ihan tavismaitoon, hengissä ovat pysyneet eikä tullu vattavaivoja eikä mitään muutakaan dramaattista.
Tuollaisella asenteella kannattaa miettiä mihin sijaiskotiin lapsen sijoittaa.
Se on sun oma pallerosi, täysin viaton ja avuton, täysin sinusta riippuvainen. Kukaan ei välitä ja rakasta lasta niinkuin oma äiti. Jos oma äiti sanoo saatanaksi kuinka muu maailma palleroa kohtelee?
Oma palleroni kärsi pahasta masuvaivasta, oli uneton ja levoton. Järsi nännit verille, toinen halkes ja sellaiseksi jäi. Ekat kuukaudet jouduin pumppaamaan ja antamaa lisäksi korviketta. Kipu oli sietämätön.Mutta sitten huomasin kun viikkoja oli kulunut rintaruokinnalla ilman huolen häivää.
Ymmärrän että väsyttää ja harmittaa. Itse olen onnessani kun nukun 3h putkeen ja porskutan sillä koko seuraavan viikon. Ja ei en ole ehtinyt nukkua päiväunia. Niitä olen nukkunut 3kpl 5kk aikana. Rintatulehdukset veti sänkypotilaaksi. On isot tilukset hoidettavana ja mies keskittyy töihinsä. Silti vaikka oisin miten rikki en voisi ikinä sanoa lastani saatanaksi. Olen pallerolle kaikki mitä hänellä tällä hetkellä on ja pallero on minulle rakkain.
Täällä pienen vauvan äitinä pikku hormonihuuruissa tuli melkein itku aloittajan ja vauvan puolesta.
Se pikkuihminen siellä vain yrittää syödä ja pysyä hengissä niinkuin luonto ohjaa.
Olkaa ihokontaktissa, pidä vauvaa lähelläsi. Se tarvitsee turvaa! Ja miksi olet "laskemassa sitä alas" heti kun syöminen onnistuu? Kun syö niin anna syödä äläkä tee silloin mitään äläkä muuta mitään. Silti voi syödä tuossa iässä puolen tunnin päästä uudelleen ja se on ihan normaalia. Pikkuhiljaa mahalaukku kasvaa, imu tehostuu ja ruokailu harvenee.
Vierailija kirjoitti:
Millainen tulee lapsesta, kun äidin kielenkäyttö ja käytös tuota luokkaa. Varaudu tapaamaan vauvasi aikanaan vankilan portilla...
Mietin ihan samaa
Alue: Aihe vapaa
Jos olet hermostunut, maito ei välttämättä heru. Yöllä kun rentoudut, tulee siitäkin edestä.
Se, että kutsut vauvaasi nimellä "ulisija" ja sanot hänelle "syö nyt saatana" kertoo siitä että olet väsynyt ja kyllästynytkin ehkä.
Muista, että sinulla on täysin avuton ja sinusta riippuvainen olento siinä. Hän ei sinun kiusaksesi kitise eikä ulise, vaan koska on huono olla eikä hän osaa muuta.
On minullakin vaikeita kausia ollut kummankin lapsen kanssa. Minulla tulee ihan älyttömästi maitoa. Minua on auttanut se ajattelu,että tärkein tehtäväni on suojella ja ruokkia pikkuinen. Ja ei tosiaan kannata odottaa että vauva itkee, vaan tarjota heti kun alkaa maiskutella suutaan, vähän ynähtää tms. Vauvalle ei silloin tule edes tarvetta huutaa nälkäänsä, vaan hän oppii että pienikin viesti riittää.
Kuuntele vaikka hyvää musiikkia, pidä vauvaa paljon sylissä, älä ota stressiä kotitöistä tai muusta. Älä syytä vauvaa vaan yritä ennakoida ja löytää hänelle hyvä asento jotta saa hyvän imuotteen. Kyllä se siitä.