Jos ette ole nukkuneet yöllä minuuttiakaan, menettekö aamulla töihin?

Mulla satoja tollasia öitä ja aina olen töihin mennyt. Nykyään onneksi unilääkitys pitkäkestoiseen vaikeaan unettomuuteen niin saan nukuttua edes jotenkuten.

Itken ja menen. Vähän asiakkaat katsoo pitkään mutta en jaksa välittää.

He hee.. Joo, mä sanon pomolle että jään nukkumaan koska mä olenkin 10-vuotias 🙄 töihin vain, yks nukkumaton yö menee vaikka päällään.

Tietysti menen töihin. Ei kai se työpaikan syy ole jos jätän nukkumatta kun on sen aika. Miksi työpaikan sitten pitäisi siitä kärsiäkkään.

Niin, itsellänihän unihäiriö. Pomo kyllä tietää jotain, mutten silti kertoisi syyn työkyvyttömyyteen olevan nukkumattomuus jälleen. Sillä, ei unihäiriöisen väsymystä ymmärrä oikeasti kukaan terve. He luulevat unihäiriöisen väsymyksen olevan samaa luokkaa kuin heidän lauantauväsymys jälkeen juhlien. Se että oot vuosikausia kerännyt vajetta etkä kykene fysiologisesti palautumaan öisin vie ajan kanssa hautaan, niin vakavasta aiheesta oikeasti kyse -muttei terve sitä oikeasti kykene konkreettisesti tajuamaan.

Omassa tapauksessani saisin varmaan ihan pitkänkin sairasloman unettomuuden taas pahetessa, mutta itse en sitä halua. Kotona on tylsää. Parempi olla töissä ja pitää satunnainen sairaspäivä silloin tällöin.

Työ josta minulle maksetaan palkkaa: menen yhden totaaliunettoman yön jälkeen, kahden peräkkäisen totaaliunettoman yön jälkeen en pysty menemään

Ilmaistyö: en mene edes yhden totaaliunettoman yön jälkeen

Menen töihin... muuten tulee nukuttua päivällä ja sitten ei saa seuraavanakaan yönä unta ja kierre on valmis. Toimistohommissa joten silloin tällöin tietsikan ääressä nuokkuminen ei ole vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti menen töihin. Ei kai se työpaikan syy ole jos jätän nukkumatta kun on sen aika. Miksi työpaikan sitten pitäisi siitä kärsiäkkään.

Eihän se (yleensä) ole työpaikan syy sekään, jos työntekijä sattuisi sairastumaan influenssaan, migreeniin, norovirukseen, syöpään, masennukseen jne. Mutta ei fyysisesti tai psyykkisesti liian huonossa kunnossa vain mennä töihin. 

24 tunnin valvomisen jälkeen ihminen on yhtä tarkkaavainen kuin yhden promillen humalassa. Uni ei ole valinnainen toiminto valvomiselle yöaikaan. Jos on viettänyt unettoman yön unettomuuden vuoksi, se ei ole oma valinta vaan vakavasti otettava paikka. Valvotusta yöstä palautuminen kestää noin viikon, joten aloittaisin sen palautumisen kyllä heti seuraavasta aamusta. En menisi töihin. 

Raflaavasti sanoen: Jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta ja levätä silloin, kun keho ja mieli sitä vaatii, voi pahimmillaan käydä peruuttamattomasti. Ja jos on viimeisillä voimillaan kuitenkin tehnyt töitä, koska "niin kuuluu tehdä" ja "eihän se ole työnantajan vika", niin ei se työnantaja sinne haudalle tule kiveä silittämän, että kiitos panoksesta, ja teitpä hyvin. 

Jos unettomuus olisi pitkäaikaista ja jatkuvaa, siihen toki pitää hakea apua niin kuin muihinkin työkykyä uhkaaviin pulmiin.  

3 vuorotyössä oli pari sairaslomapäivää kun ei ollut nukkunut yhtään. Lääkäri määräsi unilääkkeitä. Menen ihan sekaisin jos olen valvonut liikaa.

Vierailija kirjoitti:

3 vuorotyössä oli pari sairaslomapäivää kun ei ollut nukkunut yhtään. Lääkäri määräsi unilääkkeitä. Menen ihan sekaisin jos olen valvonut liikaa.

Ja syy on työnantajan joka pakottaa ihmisen vaihtamaan unirytmiä viikon välein, eli sairasloma on ihan aiheellinen.

Menen töihin. Ei ole työnantajan syy, että en ole nukkunut syystä tai toisesta yön aikana. Kyllä yhden nukkumattoman yön jälkeen aikuinen pystyy tekemään töitä. Eri asia jos niitä on useita peräjälkeen mutta silloin varmasti jo menisinkin lääkärille selvittämään missä on vika.

En mene töihin, mutta en myöskään kerro syytä. Meillä ei tarvitse kertoa. Sanon vain että tänään en ole työkykyinen, ja sillä sipuli.

Yhden yön jälkeen menen kyllä töihin, mutta varoitan työkavereita ja pomoa aamulla, etten ole nukkunut, joten ei kannata odottaa mitään tärkeitä päätöksiä ja suuria tekoja. Jos tilanne jatkuisi useammman yön, en menisi töihin ja ilmoittaisin rehellisesti syyn. Onneksi noita pitempiä unettomuusjaksoja ei omalle kohdalle ole sattunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3 vuorotyössä oli pari sairaslomapäivää kun ei ollut nukkunut yhtään. Lääkäri määräsi unilääkkeitä. Menen ihan sekaisin jos olen valvonut liikaa.

Ja syy on työnantajan joka pakottaa ihmisen vaihtamaan unirytmiä viikon välein, eli sairasloma on ihan aiheellinen.

Silloin kolmi-vuorotyö ei sovi kyseiselle henkilölle. Pitää vaihtaa sellaiseen työhön missä ei ole tuollaisia vuoroja.

Teini-ikäisestä asti unettomuudesta kärsineenä olen kehitellyt selviytymiskeinoja unettomuuden varalle. Jonse, että rentoutuu ja lepää silmät kiinni helpottaa seuraavaa päivää. Eli myönnän reilusti itselleni sen, että tänäkään yönä ei tule nukuttua, mutta otanpa ilon irti tästä, että saan kuitenkin rentouttaa silmiä ja ajatella omia asioita.

Tähän päästäksen on kyllä täytynyt monta vuotta itseään psyykata, on niin stressaavaa yrittää nukkua kun tietää, että töihin pitäisi kohta päästä.

Nykyään yksi uneton yö ei tunnu kovin paljon kun kuitenkin saa vähän levättyä, mutta jos kaksi tai useampi muutaman tunnin unilla vedettyä yötä sattuu peräkkäin niin sitten alkaa jo olla vaarallista. Kerran ajoin pysäköityä autoa päin pyörällä, koska olin vain niin väsynyt, etten tajunnut ettei se liiku edestä pois. Sen jälkeen olen mennyt bussilla jos on huono päivä tai jäänyt suosiolla kotiin, koska ei noin saa töissä kuitenkaan mitään aikaiseksi. Turha siellä on penkkiä kuluttaa ja näytellä ahkeraa jos työpanos on 0.

Tottakai menen. Mä olen kärsinyt unettomuudesta 34 vuotta, enhän mä olisi voinut käydä töissä ollenkaan!?

Hyvinä öinä nukun alkuyöstä 2-4h ja aamuyöllä vielä tunnin yhtäjaksoista unta. Muuten vartin pilkkimisiä tai valvomista.

Huonoimpien öiden jälkeen olo on kuin laskuhumalassa (n 4/7 päivää viikossa) mutta minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti menen töihin. Ei kai se työpaikan syy ole jos jätän nukkumatta kun on sen aika. Miksi työpaikan sitten pitäisi siitä kärsiäkkään.

Eihän se (yleensä) ole työpaikan syy sekään, jos työntekijä sattuisi sairastumaan influenssaan, migreeniin, norovirukseen, syöpään, masennukseen jne. Mutta ei fyysisesti tai psyykkisesti liian huonossa kunnossa vain mennä töihin. 

24 tunnin valvomisen jälkeen ihminen on yhtä tarkkaavainen kuin yhden promillen humalassa. Uni ei ole valinnainen toiminto valvomiselle yöaikaan. Jos on viettänyt unettoman yön unettomuuden vuoksi, se ei ole oma valinta vaan vakavasti otettava paikka. Valvotusta yöstä palautuminen kestää noin viikon, joten aloittaisin sen palautumisen kyllä heti seuraavasta aamusta. En menisi töihin. 

Raflaavasti sanoen: Jos ei ymmärrä pitää itsestään huolta ja levätä silloin, kun keho ja mieli sitä vaatii, voi pahimmillaan käydä peruuttamattomasti. Ja jos on viimeisillä voimillaan kuitenkin tehnyt töitä, koska "niin kuuluu tehdä" ja "eihän se ole työnantajan vika", niin ei se työnantaja sinne haudalle tule kiveä silittämän, että kiitos panoksesta, ja teitpä hyvin. 

Jos unettomuus olisi pitkäaikaista ja jatkuvaa, siihen toki pitää hakea apua niin kuin muihinkin työkykyä uhkaaviin pulmiin.  

Se että ei ole nukkunut kun pitäisi on yleensä oma valinta eikä mikään sairaus.

Jos sitten on selvästi unettomuutta, niin silloin se on sairaus ja se on syytä tutkia ja selvittää niin kuin muutkin työkykyä haittaavat sairaudet.

Menen töihin. Pari ekaa päivää sujuu ongelmitta, kun koko ajan on fyysistä tekemistä.

Kolmantena yönä unikin jo maittaa.

Lounaskokki

Pakko se on mennä. Ei voi olla monta viikkoa putkeen pois töistä, eikä unettomuudesta saa saikkua. Olen monesti nukahtanut työpöydän ääreen. Lapsi on aina nukkunut yönsä huonosti. Viikonloppuna saan sitten nukuttua vähän, kun vuorotellaan heräilyissä.

En mene. Olen työssä vastuussa muista ihmisistä, joten on oltava skarpissa kunnossa. Valvotun yön jälkeen en ole, vaikka itsestä siltä tuntuisikin.