Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Tuntuu hassulta, että jotkut haluaisivat ikään kuin erottautua muista parisuhteista ja yhdessä asujista jotenkin muka parempina ja vakavastiotettavimpina. :D Ei se sitoumus tai vakaus rakennu tuollaisista ulkoisista merkeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
WT-suhde. Kuvaisi hyvin kaikkia tietämiäni "teinikihlautujia".
En ole muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa kevyessä parisuhteessa. Miksi olla sitoutunut vain kevyesti? Eikö silloin deittailla? Kevytseurustelu tai kevytavoliitto, kovin teini-ikäisten touhua. Joko ollaan sitoutuneita tai ei olla. Ihan kuin niilla feikkikihlasormuksilla se seurustelu tai avoliitto muuttuisi jotenkin vakavammaksi.
Kovin vaikuttaa siltä, että näiden teinikihlautujien perimmäinen tarkoitus on vain merkata toinen sormuksella omaksi omaisuudekseen. Phyi. Ja kirsikkana kakun päällä jotkut vielä kehtaavat pitää kihlajaiset ja ottaa vastaan lahjoja, myöhemmin mummit, äidit, isät ja enot ihmettelevät milloin häät; ei me sellaisia järjestetä kun ollaan vaan tällee leikisti kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
WT-suhde. Kuvaisi hyvin kaikkia tietämiäni "teinikihlautujia".
En ole muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa kevyessä parisuhteessa. Miksi olla sitoutunut vain kevyesti? Eikö silloin deittailla? Kevytseurustelu tai kevytavoliitto, kovin teini-ikäisten touhua. Joko ollaan sitoutuneita tai ei olla. Ihan kuin niilla feikkikihlasormuksilla se seurustelu tai avoliitto muuttuisi jotenkin vakavammaksi.
Kovin vaikuttaa siltä, että näiden teinikihlautujien perimmäinen tarkoitus on vain merkata toinen sormuksella omaksi omaisuudekseen. Phyi. Ja kirsikkana kakun päällä jotkut vielä kehtaavat pitää kihlajaiset ja ottaa vastaan lahjoja, myöhemmin mummit, äidit, isät ja enot ihmettelevät milloin häät; ei me sellaisia järjestetä kun ollaan vaan tällee leikisti kihloissa.
No eikö se ole niille mummuille, äideille ja isillekin sitten halvempaa ja vaivattomampaa, kun ei tarvii enää toisia lahjoja ostella. Kyllä minäkin oken monet monet häälahjat ostellut pareille, jotka ovat eronneet myöhemmin ja toisille on pitänyt jo uudetkin lahjat viedä.
Mä en yhtään pahastu ja loukkaannu, jos joku pari ei sitten menekään naimisiin. Sinäkö pahastut?
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Mä sanon ihan miten milloinkin. Puoliso, avokki, miesystävä, boyfriend, lasten isä, mies. Ja en kyllä ole koskaan kuullut, että jollain kaverilla tai sukulaisella olis vaikeuksia keksiä meille nimitystä. Meille aivan sama vaikka sanoisi että teinikihlautuneet. Sehän olisi söpö nimitys :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WT-suhde. Kuvaisi hyvin kaikkia tietämiäni "teinikihlautujia".
En ole muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa kevyessä parisuhteessa. Miksi olla sitoutunut vain kevyesti? Eikö silloin deittailla? Kevytseurustelu tai kevytavoliitto, kovin teini-ikäisten touhua. Joko ollaan sitoutuneita tai ei olla. Ihan kuin niilla feikkikihlasormuksilla se seurustelu tai avoliitto muuttuisi jotenkin vakavammaksi.
Kovin vaikuttaa siltä, että näiden teinikihlautujien perimmäinen tarkoitus on vain merkata toinen sormuksella omaksi omaisuudekseen. Phyi. Ja kirsikkana kakun päällä jotkut vielä kehtaavat pitää kihlajaiset ja ottaa vastaan lahjoja, myöhemmin mummit, äidit, isät ja enot ihmettelevät milloin häät; ei me sellaisia järjestetä kun ollaan vaan tällee leikisti kihloissa.
No eikö se ole niille mummuille, äideille ja isillekin sitten halvempaa ja vaivattomampaa, kun ei tarvii enää toisia lahjoja ostella. Kyllä minäkin oken monet monet häälahjat ostellut pareille, jotka ovat eronneet myöhemmin ja toisille on pitänyt jo uudetkin lahjat viedä.
Mä en yhtään pahastu ja loukkaannu, jos joku pari ei sitten menekään naimisiin. Sinäkö pahastut?
En veisi kenellekään "onnea seurustelun johdosta" -lahjoja. Ei ole sellaista tapana tehdä eikä ole mielestäni edes tarpeellista. Jos kutsutaan kihlajaisiin, odottaa sen tarkoittavan tiettyä asiaa, ei seurustelujuhlaa. Entäs muut lapseni ja lähisukulaiseni jotka jäivät ilman seurustelulahjoja?
Voi vapaasti kutsua autoa vaikka omenaksi, mutta ei voi olettaa muiden ymmärtävän mitä tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WT-suhde. Kuvaisi hyvin kaikkia tietämiäni "teinikihlautujia".
En ole muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa kevyessä parisuhteessa. Miksi olla sitoutunut vain kevyesti? Eikö silloin deittailla? Kevytseurustelu tai kevytavoliitto, kovin teini-ikäisten touhua. Joko ollaan sitoutuneita tai ei olla. Ihan kuin niilla feikkikihlasormuksilla se seurustelu tai avoliitto muuttuisi jotenkin vakavammaksi.
Kovin vaikuttaa siltä, että näiden teinikihlautujien perimmäinen tarkoitus on vain merkata toinen sormuksella omaksi omaisuudekseen. Phyi. Ja kirsikkana kakun päällä jotkut vielä kehtaavat pitää kihlajaiset ja ottaa vastaan lahjoja, myöhemmin mummit, äidit, isät ja enot ihmettelevät milloin häät; ei me sellaisia järjestetä kun ollaan vaan tällee leikisti kihloissa.
No eikö se ole niille mummuille, äideille ja isillekin sitten halvempaa ja vaivattomampaa, kun ei tarvii enää toisia lahjoja ostella. Kyllä minäkin oken monet monet häälahjat ostellut pareille, jotka ovat eronneet myöhemmin ja toisille on pitänyt jo uudetkin lahjat viedä.
Mä en yhtään pahastu ja loukkaannu, jos joku pari ei sitten menekään naimisiin. Sinäkö pahastut?
En veisi kenellekään "onnea seurustelun johdosta" -lahjoja. Ei ole sellaista tapana tehdä eikä ole mielestäni edes tarpeellista. Jos kutsutaan kihlajaisiin, odottaa sen tarkoittavan tiettyä asiaa, ei seurustelujuhlaa. Entäs muut lapseni ja lähisukulaiseni jotka jäivät ilman seurustelulahjoja?
Voi vapaasti kutsua autoa vaikka omenaksi, mutta ei voi olettaa muiden ymmärtävän mitä tarkoitat.
Ok, no ei se mitään. Ei kenenkään olle pakko mihinkään juhliin osallistua jos ei tahdo. Jatka vain samalla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hassulta, että jotkut haluaisivat ikään kuin erottautua muista parisuhteista ja yhdessä asujista jotenkin muka parempina ja vakavastiotettavimpina. :D Ei se sitoumus tai vakaus rakennu tuollaisista ulkoisista merkeistä.
Niin, mistä tulee tämä tarve erottautua muista, olla jotenkin muka sitoutuneempi tms kuin muut? Kaikki suhteet muutoinkin ovat keskenään täysin erilaisia suhdestatuksesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
WT-suhde. Kuvaisi hyvin kaikkia tietämiäni "teinikihlautujia".
En ole muutenkaan ole koskaan ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka kokevat olevansa kevyessä parisuhteessa. Miksi olla sitoutunut vain kevyesti? Eikö silloin deittailla? Kevytseurustelu tai kevytavoliitto, kovin teini-ikäisten touhua. Joko ollaan sitoutuneita tai ei olla. Ihan kuin niilla feikkikihlasormuksilla se seurustelu tai avoliitto muuttuisi jotenkin vakavammaksi.
Kovin vaikuttaa siltä, että näiden teinikihlautujien perimmäinen tarkoitus on vain merkata toinen sormuksella omaksi omaisuudekseen. Phyi. Ja kirsikkana kakun päällä jotkut vielä kehtaavat pitää kihlajaiset ja ottaa vastaan lahjoja, myöhemmin mummit, äidit, isät ja enot ihmettelevät milloin häät; ei me sellaisia järjestetä kun ollaan vaan tällee leikisti kihloissa.
No eikö se ole niille mummuille, äideille ja isillekin sitten halvempaa ja vaivattomampaa, kun ei tarvii enää toisia lahjoja ostella. Kyllä minäkin oken monet monet häälahjat ostellut pareille, jotka ovat eronneet myöhemmin ja toisille on pitänyt jo uudetkin lahjat viedä.
Mä en yhtään pahastu ja loukkaannu, jos joku pari ei sitten menekään naimisiin. Sinäkö pahastut?
Minä pahastun vain siitä, että minulle on valehdeltu. En siitä, miten kukin haluaa elämäänsä elää. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, ei se minua sinänsä kiinnosta. Vain se, että väittää olevansa menevänsä naimisiin, pitää ehkä jopa juhlat yms. mutta ei sitten menekään. Valehteluahan tuo on. Jos ei halua naimisiin, miksi väittää niin muille kertomalla kihlauksesta?
Vähän kun sanoisi, että on raskaana ja sitten kun kysyy että milloin on laskettu aika niin vastaus onkin että ei meille mitään vauvaa synny, mutta halusin vain olla raskaana. Vähän jää wtf-olo. Että mistä tässä nyt on oikein kyse.
Kyllähän sitä väkisinkin pitää näitä "kihlautujia" vähän vajaaälyisinä tai vähintäänkin tietämättöminä, että ymmärtääkö ne ollenkaan käyttämiensä sanojen merkityksiä ja mihin heidän sanomaansa voi sitten luottaa. Että ymmärtävätkö nämä suomea ollenkaan vai pitääkö alkaa selittämään jotain ihan yksinkertaisempiakin sanoja heille kuin lapselle. Koko suhtautuminen ihmiseen muuttuu, koska ei tiedä, puhutaanko me samaa kieltä ollenkaan. Ja toki tulee itsellekin vähän hölmö olo, että olenko mä nyt käsittänyt jotain väärin. Aika kiusallisia tilanteita tällaiset. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitto tai jos ei edes asuta yhdessä niin teinikihlat. Todella nolo tämä seitsämättä kertaa "kihloissa", eikä aikomustakaan mennä naimisiin meno. On vaan niin romanttista käydä joka poikaystävän kanssa ostamassa se Diana.
Minä pahastun vain siitä, että minulle on valehdeltu. En siitä, miten kukin haluaa elämäänsä elää. Kenenkään ei ole pakko mennä naimisiin, ei se minua sinänsä kiinnosta. Vain se, että väittää olevansa menevänsä naimisiin, pitää ehkä jopa juhlat yms. mutta ei sitten menekään. Valehteluahan tuo on. Jos ei halua naimisiin, miksi väittää niin muille kertomalla kihlauksesta?
Vähän kun sanoisi, että on raskaana ja sitten kun kysyy että milloin on laskettu aika niin vastaus onkin että ei meille mitään vauvaa synny, mutta halusin vain olla raskaana. Vähän jää wtf-olo. Että mistä tässä nyt on oikein kyse.
Kyllähän sitä väkisinkin pitää näitä "kihlautujia" vähän vajaaälyisinä tai vähintäänkin tietämättöminä, että ymmärtääkö ne ollenkaan käyttämiensä sanojen merkityksiä ja mihin heidän sanomaansa voi sitten luottaa. Että ymmärtävätkö nämä suomea ollenkaan vai pitääkö alkaa selittämään jotain ihan yksinkertaisempiakin sanoja heille kuin lapselle. Koko suhtautuminen ihmiseen muuttuu, koska ei tiedä, puhutaanko me samaa kieltä ollenkaan. Ja toki tulee itsellekin vähän hölmö olo, että olenko mä nyt käsittänyt jotain väärin. Aika kiusallisia tilanteita tällaiset. -eri[/quote]
Ajattelin kommentoida, mutta täällä olikin jo omat ajatukset erinomaisen hyvin sanoina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan onhan sekin hölmöä puhua ylipäätään kihloissa olemisesta. Miksei vaan puhuta parisuhteesta siihen asti, kunnes ollaan naimisissa? Ei kai se ole sen kummempi tilanne kuin se feikkikihlauskaan.
Miksi pitää keksiä jokin uusi sana? Ei ketään kiinnosta millä tavalla te ajattelette suhteestanne, ei minua ainakaan jaksaisi kiinnostaa yhtään jos joku tuttu tai kaveri selittää siitä miten on kestoliitossa. Jos haluat puheessa korostaa teidän ikuista rakkautta sano että olette naimisissa. Ei tarvi aina olla niin erilainen ja uniikki kun teidän suhde on kuitenkin ihan samanlainen kuin kenen tahansa muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan onhan sekin hölmöä puhua ylipäätään kihloissa olemisesta. Miksei vaan puhuta parisuhteesta siihen asti, kunnes ollaan naimisissa? Ei kai se ole sen kummempi tilanne kuin se feikkikihlauskaan.
Jokainen saa itse päättää miten puhuu parisuhteestaan, mutta oletusarvoisesti ihmisen pitäisi tietää mitä tarkoittaa kihlaus, avioliitto, avoliitto ja parisuhde, jos kerran sanoo sellaisessa olevansa. Näillä sanoilla kun on joku merkitys eivätkä ole vain jotain yleisnimityksiä jollekin ihmissuhteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
No kyllä mä vähintään ihmettelisin, jos sanoisit miestäsi aviomieheksi, mutta ette ole naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan onhan sekin hölmöä puhua ylipäätään kihloissa olemisesta. Miksei vaan puhuta parisuhteesta siihen asti, kunnes ollaan naimisissa? Ei kai se ole sen kummempi tilanne kuin se feikkikihlauskaan.
No ei se mikään sen kummempi tilanne olekaan, mutta silloin ihminen on oikeasti kihloissa. Ei makaronilaatikkokaan ole sen kummempi kuin maksalaatikko, ja sitä kutsutaan makaronilaatikoksi, koska se on makaronilaatikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan onhan sekin hölmöä puhua ylipäätään kihloissa olemisesta. Miksei vaan puhuta parisuhteesta siihen asti, kunnes ollaan naimisissa? Ei kai se ole sen kummempi tilanne kuin se feikkikihlauskaan.
Jokainen saa itse päättää miten puhuu parisuhteestaan, mutta oletusarvoisesti ihmisen pitäisi tietää mitä tarkoittaa kihlaus, avioliitto, avoliitto ja parisuhde, jos kerran sanoo sellaisessa olevansa. Näillä sanoilla kun on joku merkitys eivätkä ole vain jotain yleisnimityksiä jollekin ihmissuhteelle.
Tarkoitin sitä, kun tässä sanotaan, että sillä "kihlauksella" ei ole mitään merkitystä parisuhteen vakavuuden kannalta, niin eihän sillä oikeallakaan kihlauksella ole, mutta silti sellaista sanaa on joku kokenut tarpeelliseksi käyttää. Miksi ostaa kihlasormuksia ja pitää kihlajaisia, kun se naimisiinmenohan on vasta se oikea tapahtuma? Eihän kihloihin mennessä mitään vielä tapahdu.
Ketju on lukittu.
Jos pari ei asu yhdessä, eikä ole menossa naimisiin, ovat he parisuhteessa.
Se ei tarkoita, ettei voisi olla sitoutunut vaikka loppuelämän yhdessäoloon.