Nyt on pakko avautua lähihoitajista

Mietin tovin viitsinkö kommentoida ja siten nostaa aloitustasi, mutta tiedän parikin sairaanhoitajaa jotka myy persettään lisätienestien vuoksi plus toisella lääkevarastelua töistä ja yhden lääkärin jolla skitsofrenia, oireet alkoivat jo opiskellessa ja sekoili kunnolla, ei väliä.

Todellakin pitäisi tiukentaa pääsyä alalle. Lähihoitajista kuitenkin pulaa, siksi kai otetaan miltei kuka vain?

Itsekin olen lähihoitaja, työ on henkisesti ja fyysisesti tosi rankkaa. Eikä helpota yhtään, kun ympärillä on hyvien hoitajien lisäksi LIIKAA niitä, joita homma ei vois vähempää kiinnostaa. Huutavat, tiuskivat vanhuksille, epäkunnioittavaa käytöstä. Järjissää olevat vanhukset arasti avautuvat meille mukaville hoitajille, mutta mitäs me voidaan, esimies antaa varoituksia mutta irtisanoa ei voi kun ei ole sitten muita tilalle hoitamaan.

Ala on rankka, ymmärrän työkavereiden väsymyksen ja turhautumisen (ei siinä itsekään jaksa olla aina kovin iloisella mielellä, kun dementoitunut vanhus lyö, raapii, yrittää sylkeä sinua naamaan ja huorittelee, kun koitat pestä häntä ulosteestaan, jota on lääppinyt itseensä naamasta varpaisiin saakka eikä ymmärrä itse tilannetta) ...mutta... Silti pitäisi jaksaa tai edes pystyä hakeutumaan toisen alan hommiin, ilman karensseja tms..

Valitettavasti minullakin on tuttuja, jotka ovat lähihoitajakoulutuksessa ja narkkaavat. Ovat näitä ratakanoja. Eli erityisesti viikonloppuisin vetävät mm. nappeja, piriä sun muuta. Diilaavat ja osa varastelee kaupoista ja heilutaan linnakundien kanssa. En kyllä ikinä haluaisi joutua heidän hoidettavakseen...

Huono kontrolli/valvonta jossain jos pystyy paljonkin varastaa lääkkeitä. Eikä Lähihoitajat niitä avaimia kovin usein kantele edes. Ehkä yövuorossa.

Eikö palvelutalot/vanhainkodit nykyisin tilaa lääkeet valmiiksi pussitettuina nykyisin? Sairaallassa arkisin farmaseutti jakaa ja hallitsee lääkekaappia vai viekö se ne lääkkeet suoraan mummojen kipoista?

Tollanen pitäs käräytttää.

Aikuiskoulutuksessa oli kyllä vain asiallisia ihmisiä. 

Monet yliopiston käyneitä vähän "pudokkaita" tai ainakin monella oli toisen asteen tutkinto takana.

Pitkä kotonaolo lasten kanssa, työttömyys oli ajanut alalle. Siihen vielä ainakin viitisen vuotta kannustettiin kovasti TE-toimiston taholta. 

Nuorisopuolelle ajautuvat ne, joilla ei kykyä ole muuhun. Porukka notkui röökillä v-alkuista sanaa hokien ohi mennessä. 

Varmasti sielläkin on ihan alalle sopivia tyyppejä, mutta yleisvaikutelma tämä. 

En ole IKINÄ mistään muualta lukenut näitä tarinoita kuin av:lla. Olen ollut yli 20 sosiaali- ja terveydenhuollon harjoittelussa, plus töissä, enkä ole ikinä törmännyt lähihoitajaan, joka käyttäisi huumaavia aineita tai olisi mt-potilas tai mitään muutakaan. Joko nämä av-palstan tarinat ovat vain tarinoita, tai sitten koulut hyödyntävät SORA-lainsäädäntöä ja erottavat ko.ihmiset (tai todennäköisemmin eivät ikinä pääse edes opinnoista läpi ja lopettavat itse). Työelämässä heitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pitäisi tiukentaa pääsyä alalle. Lähihoitajista kuitenkin pulaa, siksi kai otetaan miltei kuka vain?

Itsekin olen lähihoitaja, työ on henkisesti ja fyysisesti tosi rankkaa. Eikä helpota yhtään, kun ympärillä on hyvien hoitajien lisäksi LIIKAA niitä, joita homma ei vois vähempää kiinnostaa. Huutavat, tiuskivat vanhuksille, epäkunnioittavaa käytöstä. Järjissää olevat vanhukset arasti avautuvat meille mukaville hoitajille, mutta mitäs me voidaan, esimies antaa varoituksia mutta irtisanoa ei voi kun ei ole sitten muita tilalle hoitamaan.

Ala on rankka, ymmärrän työkavereiden väsymyksen ja turhautumisen (ei siinä itsekään jaksa olla aina kovin iloisella mielellä, kun dementoitunut vanhus lyö, raapii, yrittää sylkeä sinua naamaan ja huorittelee, kun koitat pestä häntä ulosteestaan, jota on lääppinyt itseensä naamasta varpaisiin saakka eikä ymmärrä itse tilannetta) ...mutta... Silti pitäisi jaksaa tai edes pystyä hakeutumaan toisen alan hommiin, ilman karensseja tms..

Kyllä pitää voida irtisanoa jos kriteerit täyttyy. Vakituiseen paikkaan riittää kyllä tulijoita. Hoitoala on rankka, en ymmärrä miten työoloja saadaan parannettua edes niin että hoitajia on tarpeeksi vaikka sitten palkkaa ei saisikaan korotettua. Miksi hoitoalan ammattiliitot eivät lyö kova kovaa vastaan ja vaatimalla vaadi lisää tekijöitä.

Mikä ihme siinä on että  vuodet ja vuosikymmenet kuluvat eikä muutosta saada aikaan. Lapselleni en voi suositella hoioalaa, vaikka pidän sitä tärkeänä työnä ja olen itsekin sitä tehnyt. Kuitenkin itseäänkin pitää arvostaa eikä suostua mihin vaan. Moni hoitaja vaan ei näe ulospääsytietä alalta koska ovat perheellisiä, velkaisia tai muusta syystä ei ole mahdollista hakeutua opiskelemaan uutta alaa.

Itseäni huolestuttaa myös se, että joku näistä saattaisi lipsauttaa jotain vaitiolosäännösten piiriin kuuluvaa.

Mikä olisi näille ihmisille parempi ala? Miksi kukaan normaalijärkinen ja elämässä pärjäävä haluaisi lähihoitajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi näille ihmisille parempi ala? Miksi kukaan normaalijärkinen ja elämässä pärjäävä haluaisi lähihoitajaksi?

Itse halusin hoitoalalle siksi, että koen työni todella merkitykselliseksi ja lähes liikutun siitä kiitollisuuden määrästä, minkä hoitamaltani ihmiseltä saan ja kuulen. ...niiltä joilla vielä ajatus kulkee..

Minun mittapuullani en tee "kovin ihmeellistä" sinänsä, käytän huonokuntoisen mummon vaikka saunassa, pesen, laitan papiljotit, siinä samalla kuuntelen häntä, jutustellaa yhdessä lämpimästi. Mummeli sitten saattaa lähtiessäni ottaa käsistäni kiinni, katsoa suoraan silmiin ja kiittää monisanaisesti lämpimästä ja ystävällisestä hoidosta ja hyvästä olosta, toivottaa kaikkea hyvää ja siunausta minulle ja koko perheelleni.

Siinä välillä liikuttuu itsekin. Niin pieni teko minulta, mutta kuinka merkityksellistä se olikaan toiselle. Puhdas olo, juttuseuraa, ystävällisyyttä, kunnioittavaa huomioimista.

Ei todellakaan tarvitse miettiä työpäivän jälkeen, onko työlläni mitän merkitystä, ja onko minusta iloa kenellekään.

2

Opiskelupaikkoja on tietty määrä ja hakijoita aina moninkertaisesti. Ei todellakaan ole helppo päästä opiskelemaan lähihoitajaksi. Ämmän ylioppilaana, kaksi ammattia takana ja älykkäänä itseäni pitävänä pääsin toisella yrityksellä kouluun. Jos paikkoja on 40 ja hakijoita 400, ei mitenkään ole mahdollista ottaa kaikkia.

Lähhoitaja koulutuksen ongelma on se, että se on viime vuodet vai pitäsikö sanoa vuosikymmenet mielletty erinomaiseksi työvoimapolittiiseksi koulutukseksi: Verraten lyhyt ja suppea koulutus, jonka jälkeen verraten varma työllistyminen; ainakin jos koulutuksen suorittanut on ollut valmis muuttamaan töiden perässä. - Varjopuoli on sitten se, että on kuviteltu, korjaan haluttu uskotella, että kuka hyvänsä omaa valmiudet  ja mahdollisen halunkin, etten sanoisi kutsumuksen toimia sosiaali- /terveyden hoitosektorilla töissä. - Toki tällä kentällä on hyvin monenlaisia työ ja toimenkuvia. Mutta perustason hoitaja tutkinnolla ei kovin edetä tai hakeuduta todella erilaisiin tehtäviin. Halu toimia hoitajana täytyy tulla sisältä, eikä vain siksi, että jossain on työvoimapolittiisesti pakko ja ehdottomuus työskennellä.     

Vierailija kirjoitti:

Opiskelupaikkoja on tietty määrä ja hakijoita aina moninkertaisesti. Ei todellakaan ole helppo päästä opiskelemaan lähihoitajaksi. Ämmän ylioppilaana, kaksi ammattia takana ja älykkäänä itseäni pitävänä pääsin toisella yrityksellä kouluun. Jos paikkoja on 40 ja hakijoita 400, ei mitenkään ole mahdollista ottaa kaikkia.

Tässä kohtaa vaikeinta saattaa sinulle, kuten myös vaikka sitten itselläni vaikeuksia siinä, että kukaan ei ota meitä vakavasti otettavna hakijoina, koska olemme joko liian levottomia (ei olla tyydytty vain yhteen tutkintoon/ ammattiin, miksi sitten juuri lähihoitajuus olsi tuo meidän juttu?)  Tai sitten olemme "liian päteviä" -Oletus on, että haemme lähihoitajaksi koska voimme paremmin, että meillä on mikätahansa mielekäs työ tai opiskelupaikka. Mutta jos ja kun vain pääsemme jaloillemme meidän uskota sitoutuvan lähihoitajan hommaan, vaan hakeutuvan heti tai hyvin pian johonkin toiseen "haatavamapaan" hommaan / toimenkuvaan, eikä vain siksi, että lähihoitajien palkat on, mitä on e. ei useinkaan kovin kummoset. Kolmanneksi meidät mielletään henkilöiksi, jotka "ajattelemme liikaa" eli meidän ei uskota välttämättä sopeutuvan verraten tiukkaan ja ankaraan -paljossa perustelluista syistä anakaran hierarkiselle sosiaali ja terveyssektorille toimeen, joka monesta juhlapuheesta huolimatta on arvostuksessa (joka näkyisi mm. palkassa tai mahd, vaikuttaa...) siellä hierarkian alemmalla portaalla, josta eteneminen ylöspäin merkitsee monesti mm. kokonaan uutta koulutusta.        

Up

Osaamiseltaan lähihoitaja on se entinen perushoitaja. Jos jokaisessa ammatissa vaadittaisiin täydellistä hyveellisyyttä, siveellisyyttä ja täydellistä inhimillisyyttä tuskin enää löytyisi tekijää mihinkään työhön, koska kaikki me ihmiset olemme omalla tavallamme epätäydellisiä. Jotenkin tästä aloituksesta tulee mieleen se surkea myytti hoitoalasta jonain pyhänä kutsumusamaattina, minkä vuoksi lähihoitajan työkenttä laajenee ja paukkuu joka suuntaan (työssä olet myös tiskari, siivoja, pyykkäri, otat pikaserppiä tai -inriä, pistät ekg-piuhta viuh-vauh, olet laulumestari, tuolijumppari, bakelsimestari ja ulkoiluttaja. Yksityisellä sektorilla kaksi hoitajaa klaaraa 30 asukasta illassa, kaupungilla 10-15. Työn määrä kasvaa exponentaalisti mutta palkka pysyy samana.

Erityisesti vanhustyössä pyritään täyttämään ulkoisia laatukriteereitä, , että ulospäin näyttäisi siltä, että hoito on "laadukasta". Todellisuudessa se on mitoitettu sellaiseksi liukuhihnaraadannaksi ikäänkuin asukkaat/ asiakkaat eivät olisi ihmisiä vaan robotteja.  Tässä muutamia todellisia ongelmia kentältä jos niitä halutaan kaivaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä olisi näille ihmisille parempi ala? Miksi kukaan normaalijärkinen ja elämässä pärjäävä haluaisi lähihoitajaksi?

Itse halusin hoitoalalle siksi, että koen työni todella merkitykselliseksi ja lähes liikutun siitä kiitollisuuden määrästä, minkä hoitamaltani ihmiseltä saan ja kuulen. ...niiltä joilla vielä ajatus kulkee..

Minun mittapuullani en tee "kovin ihmeellistä" sinänsä, käytän huonokuntoisen mummon vaikka saunassa, pesen, laitan papiljotit, siinä samalla kuuntelen häntä, jutustellaa yhdessä lämpimästi. Mummeli sitten saattaa lähtiessäni ottaa käsistäni kiinni, katsoa suoraan silmiin ja kiittää monisanaisesti lämpimästä ja ystävällisestä hoidosta ja hyvästä olosta, toivottaa kaikkea hyvää ja siunausta minulle ja koko perheelleni.

Siinä välillä liikuttuu itsekin. Niin pieni teko minulta, mutta kuinka merkityksellistä se olikaan toiselle. Puhdas olo, juttuseuraa, ystävällisyyttä, kunnioittavaa huomioimista.

Ei todellakaan tarvitse miettiä työpäivän jälkeen, onko työlläni mitän merkitystä, ja onko minusta iloa kenellekään.

2

Muistan, olin joskus kotihoitotoimessa. Ne papiljotitkin laitettiin, kahvit keitettiin. Tietysti ruuanlaitto ja siivous hoidettiin. Onkohan nykyään aikaa mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Osaamiseltaan lähihoitaja on se entinen perushoitaja. Jos jokaisessa ammatissa vaadittaisiin täydellistä hyveellisyyttä, siveellisyyttä ja täydellistä inhimillisyyttä tuskin enää löytyisi tekijää mihinkään työhön, koska kaikki me ihmiset olemme omalla tavallamme epätäydellisiä. Jotenkin tästä aloituksesta tulee mieleen se surkea myytti hoitoalasta jonain pyhänä kutsumusamaattina, minkä vuoksi lähihoitajan työkenttä laajenee ja paukkuu joka suuntaan (työssä olet myös tiskari, siivoja, pyykkäri, otat pikaserppiä tai -inriä, pistät ekg-piuhta viuh-vauh, olet laulumestari, tuolijumppari, bakelsimestari ja ulkoiluttaja. Yksityisellä sektorilla kaksi hoitajaa klaaraa 30 asukasta illassa, kaupungilla 10-15. Työn määrä kasvaa exponentaalisti mutta palkka pysyy samana.

Erityisesti vanhustyössä pyritään täyttämään ulkoisia laatukriteereitä, , että ulospäin näyttäisi siltä, että hoito on "laadukasta". Todellisuudessa se on mitoitettu sellaiseksi liukuhihnaraadannaksi ikäänkuin asukkaat/ asiakkaat eivät olisi ihmisiä vaan robotteja.  Tässä muutamia todellisia ongelmia kentältä jos niitä halutaan kaivaa...

Ei lähihoitaja ole pelkästään sama asia kuin perushoitaja. Lähihoitajahan on sama asia kuin kaikki entisen koulutasoiset terveydenhoidon ja sosiaalialan ammatit.

Kauheinta on, että meistä lähdes kaikki viettävät viimeiset hetkensä näiden luuserien parissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaamiseltaan lähihoitaja on se entinen perushoitaja. Jos jokaisessa ammatissa vaadittaisiin täydellistä hyveellisyyttä, siveellisyyttä ja täydellistä inhimillisyyttä tuskin enää löytyisi tekijää mihinkään työhön, koska kaikki me ihmiset olemme omalla tavallamme epätäydellisiä. Jotenkin tästä aloituksesta tulee mieleen se surkea myytti hoitoalasta jonain pyhänä kutsumusamaattina, minkä vuoksi lähihoitajan työkenttä laajenee ja paukkuu joka suuntaan (työssä olet myös tiskari, siivoja, pyykkäri, otat pikaserppiä tai -inriä, pistät ekg-piuhta viuh-vauh, olet laulumestari, tuolijumppari, bakelsimestari ja ulkoiluttaja. Yksityisellä sektorilla kaksi hoitajaa klaaraa 30 asukasta illassa, kaupungilla 10-15. Työn määrä kasvaa exponentaalisti mutta palkka pysyy samana.

Erityisesti vanhustyössä pyritään täyttämään ulkoisia laatukriteereitä, , että ulospäin näyttäisi siltä, että hoito on "laadukasta". Todellisuudessa se on mitoitettu sellaiseksi liukuhihnaraadannaksi ikäänkuin asukkaat/ asiakkaat eivät olisi ihmisiä vaan robotteja.  Tässä muutamia todellisia ongelmia kentältä jos niitä halutaan kaivaa...

Ei lähihoitaja ole pelkästään sama asia kuin perushoitaja. Lähihoitajahan on sama asia kuin kaikki entisen koulutasoiset terveydenhoidon ja sosiaalialan ammatit.

Onkohan tämä myös, että "Lähihoitajahan on sama asia kuin kaikki entisen koulutasoiset terveydenhoidon ja sosiaalialan ammatit." myös yksi syy lähihoitajien aliarvostamiseen. - Samalla ammattinimikkeellä yritettän olla niin paljon, sen sijaan, että erikoiistuttaisiin enempi, koska vaikea uskoa, että noin parin vuoden koulutuksella saataisiin täysin yks.yhteen vanhat tutkinnot kattava yleistutkinto. -Sen sinaan tuloksena on enempi -vähempi onnistunut kompromissi. - Tietysti dissaamiseen voi olla syynä puhdas tietämättömyys ja epäluuloisuus siitä, että mitä tai millaista osaamista oikeasti voi saavuttaa ja siten suoriutua 2-3 vuoden koulutuksella, ainakaan sosiaali ja terveys-sektorilla, jossa perinteisesti on odotettu rautaista osaamista; ajatuksella, että Suomessa (/ pohjoismaisssa) on maailman parhain (julkinen) sosiaali ja terveyssektori.   

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta on, että meistä lähdes kaikki viettävät viimeiset hetkensä näiden luuserien parissa.

Oliko tarkootuksesi olla, muutakin kuin ilkeä ja pahansuopa, vai mistä nyt hiertää?