Jos rakkaanne kaipapsikin jotakuta toista, niin eikö se teistä olisi maailmanloppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tulee aina, aina ensi kädessä olla vastuullinen itselleen ja rakastaa itseään. Kuvailemassasi skenariossa rakkauden kohde asetetaan ylempään asemaan kuin itse, jolloin pelkkä rakkauden kohteen läsnäolo kumppanina (jopa ilman rakkautta) on tärkeämpää kuin itsekunnioitus. Yhdyn aiemman vastaajan sanoihin: tuo on läheisriippuvaisuutta. Jos luet läheisriippuvaisuudesta tarkemmin, huomaat, että se ei itse asiassa ole rakkautta lainkaan, vain kietoutuneisuutta.

Vain kaksi kokonaista ihmistä voivat rakastaa toisiaan ilman, että rakkaus muuttuu tarvitsevaksi. Heti kun tarvitsevuus astuu kuvaan, astuu myös hyväksikäyttö, itsekkyys ja manipulaatio - rakkauden vastakohdat. Rakastaja alkaa rakkauden kohteessa rakastaa tältä saamiaan asioita, ei rakkauden kohdetta itseään.

Kun kaksi kokonaista, kypsää ihmistä rakastaa toisiaan, tarvitsematta toisiltaan mitään, _se_ on oikeaa rakkautta.

Harva suhde nyt vaan varmaan on tällainen. Varsinkin se, ettei tarttis toiselta mitään raivostuttaa jo ajatuksenakin mua.

ap

Juuri näin. Sinua ei kiinnosta mitä sinä voit antaa

Sinä olet ottaja

Olen huomannut, että elämässä harvoin tunnepuoli menee tasan. Se, jota rakastan paljon, ei rakasta minua yhtä paljon tai kenties lainkaan.

Se, jonka olemassa oloa tuskin olen huomannut, onkin ollut ihastunut minuun.

Ystävä, joka on minulle läheinen ja tärkeä, ei välitäkään minusta yhtä paljon.

Tyyppi, jonka seura uuvuttaa, roikkuu kintereillä.

Noin se vaan usein menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tulee aina, aina ensi kädessä olla vastuullinen itselleen ja rakastaa itseään. Kuvailemassasi skenariossa rakkauden kohde asetetaan ylempään asemaan kuin itse, jolloin pelkkä rakkauden kohteen läsnäolo kumppanina (jopa ilman rakkautta) on tärkeämpää kuin itsekunnioitus. Yhdyn aiemman vastaajan sanoihin: tuo on läheisriippuvaisuutta. Jos luet läheisriippuvaisuudesta tarkemmin, huomaat, että se ei itse asiassa ole rakkautta lainkaan, vain kietoutuneisuutta.

Vain kaksi kokonaista ihmistä voivat rakastaa toisiaan ilman, että rakkaus muuttuu tarvitsevaksi. Heti kun tarvitsevuus astuu kuvaan, astuu myös hyväksikäyttö, itsekkyys ja manipulaatio - rakkauden vastakohdat. Rakastaja alkaa rakkauden kohteessa rakastaa tältä saamiaan asioita, ei rakkauden kohdetta itseään.

Kun kaksi kokonaista, kypsää ihmistä rakastaa toisiaan, tarvitsematta toisiltaan mitään, _se_ on oikeaa rakkautta.

Harva suhde nyt vaan varmaan on tällainen. Varsinkin se, ettei tarttis toiselta mitään raivostuttaa jo ajatuksenakin mua.

ap

Juuri näin. Sinua ei kiinnosta mitä sinä voit antaa

Sinä olet ottaja

No jos toinen ei tarvitse minulta mitään, niin miksi mä sellaiselle edes menisin antamaan mitään???? Täysin turhaa.

ap

Varmana en anna sellaiselle, joka ei tarvitse minulta mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi rakastaisi sinua? Sinussa ei ole mitään rakastamisen arvoista

Koska on valinnut elää minun kanssani ja tehdä lapsia.

ap

Ei hän rakasta sinua yhtään enempää kuin sinä rakastat häntä. Saman valinnan olet sinäkin tehnyt. Molemmat ilman rakkautta

Ainoa ero on että mies rakastaa lapsia. Sinä et siihenkään kykene

Kyllä minäkin heistä välitän.

ap

Rakkaus on tekoja

Mä annan sellaiselle, jolle mä olen tärkeä. Joka tarvitsee minua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi rakastaisi sinua? Sinussa ei ole mitään rakastamisen arvoista

Koska on valinnut elää minun kanssani ja tehdä lapsia.

ap

Ei hän rakasta sinua yhtään enempää kuin sinä rakastat häntä. Saman valinnan olet sinäkin tehnyt. Molemmat ilman rakkautta

Ainoa ero on että mies rakastaa lapsia. Sinä et siihenkään kykene

Kyllä minäkin heistä välitän.

ap

Rakkaus on tekoja

No nii-in.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehesi rakastaisi sinua? Sinussa ei ole mitään rakastamisen arvoista

Koska on valinnut elää minun kanssani ja tehdä lapsia.

ap

Ei hän rakasta sinua yhtään enempää kuin sinä rakastat häntä. Saman valinnan olet sinäkin tehnyt. Molemmat ilman rakkautta

Ainoa ero on että mies rakastaa lapsia. Sinä et siihenkään kykene

Kyllä minäkin heistä välitän.

ap

Rakkaus on tekoja

Mutta minä en osta teoilla rakkautta. Jos mua ei rakasteta, niin ei sitten. Hei hei. Teen lapsilleni ne asiat, jotka katson tärkeiksi, ja jotka kykenen. Ei he kaikkea pyytämäänsä saa.

ap

Tai oikeastaan lapseni eivät saa kaikkia moralistien äideille asettamien ohjeiden mukaista elämää.

ap

Mä en tajua tuollaisia suhteita, joissa kukaan ei tarvitse toistaan. Täyttä hevonpaskaa.

ap

Ap, oletko kännissä?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen tulee aina, aina ensi kädessä olla vastuullinen itselleen ja rakastaa itseään. Kuvailemassasi skenariossa rakkauden kohde asetetaan ylempään asemaan kuin itse, jolloin pelkkä rakkauden kohteen läsnäolo kumppanina (jopa ilman rakkautta) on tärkeämpää kuin itsekunnioitus. Yhdyn aiemman vastaajan sanoihin: tuo on läheisriippuvaisuutta. Jos luet läheisriippuvaisuudesta tarkemmin, huomaat, että se ei itse asiassa ole rakkautta lainkaan, vain kietoutuneisuutta.

Vain kaksi kokonaista ihmistä voivat rakastaa toisiaan ilman, että rakkaus muuttuu tarvitsevaksi. Heti kun tarvitsevuus astuu kuvaan, astuu myös hyväksikäyttö, itsekkyys ja manipulaatio - rakkauden vastakohdat. Rakastaja alkaa rakkauden kohteessa rakastaa tältä saamiaan asioita, ei rakkauden kohdetta itseään.

Kun kaksi kokonaista, kypsää ihmistä rakastaa toisiaan, tarvitsematta toisiltaan mitään, _se_ on oikeaa rakkautta.

Kyllä mä ainakin tarvitsen jotain ihan perkeleesti, että viittisin jonkun kanssa elää. Ja tarvitsenkin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, oletko kännissä?

En ole!!!!!!!! Olen vitun vihainen ja tajunnanvirrassa.

ap

Toi "mä en tarvitse kumppaniani" bullshit näkyy nykynuorten puheissa suhteissaan toisiin. Hyi että.

ap

Sitten oletetaan, että toinenkaan ei tarvitse minua ja esim. ei saada suhdetta siksi kehenkään. Haha, olen vahingoniloinen.

ap

Suhteet ei vain käynnisty, kun kukaan ei tarvitse ketään!!! Hehe ja jonkun mielestä tälainen suhde on oikea ideaali! Onpa typerää! Toimii ehkä jumaltasolla, mut hei me ollaan ihmisiä, newsflash!

ap

Tai sitten koska joku itsekäs pikkupillu ei tarvitse keneltäkään mitään se voi pyörittää viittä miestä ja nyyhkii mielessään, että miksei kukaan rakasta mua?

ap

Joskus 50-luvulla se ois ollut aika selvää, miksei kukaan häntä rakasta. Mutta ei enää nykyään.

ap

Nykyisin siihen pitäis jonkun miehen tulla tätä tyttöstä rakastamaan, vaikkei tämä sitä kyseistä miestä juuri mihinkään tarvitsekaan. Koska sen voi aina korvata petellä, villellä, heikillä...

ap

Kyllä mulle olis maailmanloppu (ja samalla suhteen), jos mies yhtäkkiä täräyttäisi kaipaavan jotain entistänsä. Varmasti myös sama toisinpäin, koska ollaan niin rakastuneita ja sitoutuneita toisiimme, tuollainen loukkaisi yli kaiken.

Varmasti nyt jokainen miettii joskus asioita entisessä elämässään ja mikä olisi voinut mennä toisin, mitähän joillekin ihmisille kuuluu jne, mutta rajansa silläkin. Jos ei nykypäivässä pysty elämään, niin se on moro.