Voiko nimijuhliin pyytää papin siunaamaan lapsen?
En missään tapauksessa halua liittää lasta kirkkoon ja mies taas haluaisi koska se on perinne. Koska tuntuu typerältä riidellä tällaisesta, voisin ehdottaa kompromissina, että kutsuttaisiin pappi paikalle vaikka kastetta ei tulekaan. Onnistuuko?
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, miksi kirkkoon kuulumattoman hautajaisiin saa sitten papin siunaamaan?
Aika leväperäistä toimintaa jos syntynyttä lasta ei kuitenkaan onnistu siunata..
Anyone? En usko tähän että jättäisivät lasta suinaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät tule papit siunaamaan, eivät missään tapauksessa. Evankelisluterilaisen kirkon papit eivät saa siunata, koska kirkko ei halua mitään kevytversiota kasteesta.
Hellluntaiseurakuntaan voi varmaan viedä siunattavaksi tällaisen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kokemusta vuosilta 1996, 1998, 2000.
Lapseni syntyivät tuolloin Naistenklinikalla. Sattumalta sairaalapastori oli aina silloin sairauslomalla ja niinpä kiikutin vauvat sinne 2-3 viikon ikäisinä siunattavaksi. Tietenkin sovin asian etukäteen. Läsnä oli vain vauva, pappi ja minä. Poltettiin omaa kastekynttilääni vuodelta 1963. Pappi luki samat litaniat kuin ristiäisissä, mutta kohta "minä kastan sinut" muodossa "minä siunaan sinut".
Erosimme kirkosta kummikysymyksen vuoksi. En halunnut kummeja ja ilman kummeja ei lapsi pääse kirkkoon. Raamatun Jeesus oli yksinäisten ja hyljättyjen ystävä, joka sanoi "antakaa lasten tulla minun tyköni". Ev.lut kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole mistä marssittaa liutaa kavereita/sukulaisia kummiksi.
Olisin mielelläni kastattanut, jos se olisi onnistunut ilman kummeja. Nyt mentiin näin ja lapset ovat opiskelleet koulussakin et:tä. Perheestämme ei siis kukaan kuulu kirkkoon.
Kristityn velvollisuus on siunata, jos joku siunausta pyytää.
Esikoinen syntyi kuolleena ja hänet on siunattu hautaan. Kaikki lapsemme ovat siis saaneet tasa-arvoisen kohtelun.
Miksi olet halunnut lapsillesi siunauksen, jos et usko Jeesukseen tai Jumalaan?
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa halua liittää lasta kirkkoon ja mies taas haluaisi koska se on perinne. Koska tuntuu typerältä riidellä tällaisesta, voisin ehdottaa kompromissina, että kutsuttaisiin pappi paikalle vaikka kastetta ei tulekaan. Onnistuuko?
Et sä voi olla tosissas. Please, unohda se pappi, tossa ei ole mtn järkeä.
Voisin tehdä samoin kun ap, koska en haluaisi kummeja lapselle. Molemmat kuulutaan kirkkoon miehen kanssa. Mutta itselleni kummius on tarkoittanut ainoastaan sitä että ostelen lahjoja synttäreille ja jouluna.
En halua kenellekkään samanlaista pakkopullaa. Jos haluat, lahjan voit ostaa muutoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla kokemusta vuosilta 1996, 1998, 2000.
Lapseni syntyivät tuolloin Naistenklinikalla. Sattumalta sairaalapastori oli aina silloin sairauslomalla ja niinpä kiikutin vauvat sinne 2-3 viikon ikäisinä siunattavaksi. Tietenkin sovin asian etukäteen. Läsnä oli vain vauva, pappi ja minä. Poltettiin omaa kastekynttilääni vuodelta 1963. Pappi luki samat litaniat kuin ristiäisissä, mutta kohta "minä kastan sinut" muodossa "minä siunaan sinut".
Erosimme kirkosta kummikysymyksen vuoksi. En halunnut kummeja ja ilman kummeja ei lapsi pääse kirkkoon. Raamatun Jeesus oli yksinäisten ja hyljättyjen ystävä, joka sanoi "antakaa lasten tulla minun tyköni". Ev.lut kirkon Jeesuksen luo ei ole lapsilla mitään asiaa, ellei vanhemmilla ole mistä marssittaa liutaa kavereita/sukulaisia kummiksi.
Olisin mielelläni kastattanut, jos se olisi onnistunut ilman kummeja. Nyt mentiin näin ja lapset ovat opiskelleet koulussakin et:tä. Perheestämme ei siis kukaan kuulu kirkkoon.
Kristityn velvollisuus on siunata, jos joku siunausta pyytää.
Esikoinen syntyi kuolleena ja hänet on siunattu hautaan. Kaikki lapsemme ovat siis saaneet tasa-arvoisen kohtelun.
Ei kasteen ehtona ole sukulaiset tai ystävät. Kummi on kasteen todistaja, ja vaikka suntio ja kanttori voivat tarvittaessa todistaa, jos muuta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
En tajua näitä yhdistelmiä: siviilivihkiminen mutta sitten siunataan kirkossa. Tämä menee samaan sarjaan. Se on joko tai. Omassa suvussa ei pidetä niitä nimijuhliakaan eikä se tee elämästämme yhtään sen kurjempaa tai köyhempää.
Pariskunnilla saattaa olla erilaiset arvot. Toinen saattaa kuulua kirkkoon ja haluta kirkkohäät, toinen taas ei kuulu kirkkoon eikä halua liittyä siihen vihkimisen takia. Silloin siviilivihkiminen ja siunaus kirkossa on hyvä kompromissi, jossa molemmat joustavat. Parisuhteessa täytyy tehdä kompromisseja monissa muissakin asioissa, koska harvalla pariskunnalla on täsmälleen samat toiveet ja odotukset. Omassa lähipiirissä oli aloituksen kaltaiset tuoreet vanhemmat, ja he pyysivät toisen sukuun kuuluvan papin siunaamaan lapsen ihan epävirallisesti.
Itse en puhu mitään lapselleni. Päättäköön sitten aikuisena mitä kieltä alkaa puhumaan.
En tajua näitä yhdistelmiä: siviilivihkiminen mutta sitten siunataan kirkossa. Tämä menee samaan sarjaan. Se on joko tai. Omassa suvussa ei pidetä niitä nimijuhliakaan eikä se tee elämästämme yhtään sen kurjempaa tai köyhempää.