Maksatteko ystävillenne jotain palkkaa, kun nämä tulevat vahtimaan lapsianne?

Ihan absurdi ajatus, että ystäväni tarjoaisivat rahaa kun silloin tällöin vahdin heidän lapsiaan. Ei ole koskaan käynyt edes mielessä, että ystävien kesken maksettaisiin palkkaa toisen auttamisesta.

Ystäväni mies meni tekemään keikan ulkomaille , ystävä ja lapset menivät mukaan. Kaikille oli ostettu kalliit lentoliput.

Sitten toiselle lapselle tuli todella tärkeä meno ja ystäväni pyysi minua heille asumaan . Voin tehdä töitä helposti etänä , joten olisi ollut helppoa.

Tuntui oudolta asua lapsuudenystäväni kotona 2 viikkoa, ensinnäkin poissa oman perheen luota.

Sanoin suoraan ei kiitos, tulee aivan liian kalliiksi. Heillä on upea asunto, sanoi voi asua meillä ilmaiseksi. No ei ne kulut meiltä mihinkään häviä.

Lopulta teimme niin, että hänen äitinsä tuli heille ensimmäiseksi viikoksi ja lähti pois maanantaina aamusta, kun lapsi meni kouluun. Minä olin odottamassa ma kun tuli koulusta ja pe taas lähdin kotiin ja mummo tuli taas vkonlopuksi.

Just ja just suostui maksamaan junaliput. Ei hirveesti ollut ruokaa muuta kuin pakkasessa, mutta pärjättiin. Päätin ei mun tarvi heidän ruokia maksaa.

Jälkikäteen ei tullut kiitosta eli lahjoja. Kysyi joskus olisinko halunnut kotivahdiksi. Ei kiitos.

Olin nuorena sukulaisillani lastenhoitajana säännöllisesti ja silloin sain palkkaa. Nyt vahdin siskon ja ystävien lapsia pari kertaa vuodessa, enkä tietenkään odota rahaa siitä. Jääkaappiin varatut ruoat ovat olleet tarpeeksi ja vastavuoroisesti saan heiltä joskus apua johonkin, mihin itse tarvitsen.

Riippuu tilanteesta. Sellaiselle ystävälle en maksa, jolle minulla on mahdollisuus tehdä vastaava palvelus. Nuorelle sukulaiselle maksan. Äidilleni tai anopilleni en maksa, loukkaantuisivat takuuvarmasti. Kaikissa tapauksissa varaan syötävää, ettei tarvitse nälkää nähdä.  

ystäville, joiden kanssa on YAA-sopimus voimassa, ei yleensä makseta. Jos koko ilta menee, varaan tietysti syötävää. Aikuisen ihmisen pitää tajuta, keltä voi pyytää palveluksia. Tarkoittaa  vastavuoroisuutta. 

natural pay kirjoitti:

Maksan luonnossa.

Uusperhe?

Uskokaa tai älkää, on olemassa ihmisiä, jotka pitävät lapsista. 

Itse olen yli 60-vuotias, omat lapset jo kymmenisen vuotta olleet omillaan nuorinkin. 

Naapurissa asuu varsin rasittuneen yksinhuoltajaäiti (lapset 2 ja 4v.). Tarjosin spontaanisti lastenhoitoapua pienimuotoisesti eli että pääsee joskus rauhassa kävelylle, kauppaan ym. omille asioille. 

Äiti oli kovin kiitollinen tarjouksesta, mutta sanoi olevansa niin tiukilla, ettei juuri mitään pysty maksamaan. Sanoin, etten mitään sellaista ajatellutkaan, ihan itseäni viihdyttääkseni tulisin ja siitä vieläpä hyötyä muille. 

Olen nyt n. kerran viikossa äidille apua pari tuntia kerrallaan. On tuonut leipomuksia ja lapset askarteluja :D Ihanat lapset ja kaikki olemme iloisia. 

Kovin on taas vihamielinen ketju, mutta niinhän ne melkein kaikki täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei hyvätuloinen sukulaisperhe maksa mitään. Tunteja on kuitenkin kertynyt aikamoinen määrä. Ystävän ja sukulaisen roolissa mielelläni autan ja saan jotain apua vastavuoroisesti heiltäkin, mutta kyllä hieman silti ihmetyttää etteivät he ollenkaan ota huomioon että lapsen hoidosta pitäisi jotain korvatakin.

Opiskeluaikana hoisin poikaystäväni siskon lasta muutaman kerran. Ei kertaakaan kysynyt haluanko jotain palkaksi. Jouduin jopa kokkaamaan ruuat siellä. Lopulta vetosin opiskelukiireisiin enkä mennyt enää sinne. Tuli kyllä hyväkskäytetty olo. 

Vanhempani ovat aina maksaneet minulle koiran (vaatii huomattavasti vähemmän kuin lapsi) hoidosta lähtiessään lomille. Hoitaisin ilmankin, rakastan koiria. Mutta näin opiskelijana kyllä se lisäraha myös tuo arkeen pientä luksusta.

Lasten kanssa en mielelläni jää yksin, en ole mikään lapsirakas ihminen.  Jos hyvät ystäväni kuitenkin pyytävät, tietenkin voin heidän lapsiaan jonkin aikaa vahtia - kerran on ollut yksi yökylässäkin. Mutta kyllä arvostan, jos siitä pelkän kiitoksen lisäksi tuodaan esimerkiksi pullo hyvää viiniä. Ei todellakaan ole kyse asiasta, jossa saisin 'palkinnon' ihan lasten seurasta itsestään.

Aina oon ruuan tarjonnut ja herkut illaksi. Leffaa tms. Kysellyt, että "paljonko oon velkaa?" - eivät ole koskaan ottaneet mitään rahaa, että tosiaan lasten seura on ollut se palkka. Eräs lapseton lapsirakas pariskunta, viihtyy hyvin meidän mukuloiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, on olemassa ihmisiä, jotka pitävät lapsista. 

Itse olen yli 60-vuotias, omat lapset jo kymmenisen vuotta olleet omillaan nuorinkin. 

Naapurissa asuu varsin rasittuneen yksinhuoltajaäiti (lapset 2 ja 4v.). Tarjosin spontaanisti lastenhoitoapua pienimuotoisesti eli että pääsee joskus rauhassa kävelylle, kauppaan ym. omille asioille. 

Äiti oli kovin kiitollinen tarjouksesta, mutta sanoi olevansa niin tiukilla, ettei juuri mitään pysty maksamaan. Sanoin, etten mitään sellaista ajatellutkaan, ihan itseäni viihdyttääkseni tulisin ja siitä vieläpä hyötyä muille. 

Olen nyt n. kerran viikossa äidille apua pari tuntia kerrallaan. On tuonut leipomuksia ja lapset askarteluja :D Ihanat lapset ja kaikki olemme iloisia. 

Kovin on taas vihamielinen ketju, mutta niinhän ne melkein kaikki täällä. 

Ihastuttava ele sinulta, ja oikein loistavaa että olette löytäneet toisenne  -  molemmat saavat sitä mitä tarvitsevat. Ketjun "vihamielisyys" johtunee siitä, että lastenvahdit eivät ole tähän hommaan itse hakeutuneet, mutta eivät myöskään halua jättää ystäviään pulaan. Siitä olisi kohteliasta antaa jonkinlainen korvaus, ei sen välttämättä tarvitse rahaa olla.

Sinunlaisillesi olisi selvästi enemmänkin kysyntää.

Meidän lapsia ei ole hoitanut kuin isovanhemmaat ja päiväkoti.

Päiväkodin lasku on tietysti maksettu.

Isovanhemmat loukkaantuisivat jos olisin heille rahaa tyrkyttänyt. Yritin aina kysellä jos jotain ruokaa tai herkkuja olisin tuonut mutta eivät halunneet kun kaikki oli aina valmiina.

Mulla on yks kaveri jolla on suunnilleen saman ikäinen lapsi, niin jos tarvitaan lapsenvahtia puolin tai toisin, niin voi lähes aina viiä. Elikkä meillä toimii tää vastapalvelussysteemi. 

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, on olemassa ihmisiä, jotka pitävät lapsista. 

Itse olen yli 60-vuotias, omat lapset jo kymmenisen vuotta olleet omillaan nuorinkin. 

Naapurissa asuu varsin rasittuneen yksinhuoltajaäiti (lapset 2 ja 4v.). Tarjosin spontaanisti lastenhoitoapua pienimuotoisesti eli että pääsee joskus rauhassa kävelylle, kauppaan ym. omille asioille. 

Äiti oli kovin kiitollinen tarjouksesta, mutta sanoi olevansa niin tiukilla, ettei juuri mitään pysty maksamaan. Sanoin, etten mitään sellaista ajatellutkaan, ihan itseäni viihdyttääkseni tulisin ja siitä vieläpä hyötyä muille. 

Olen nyt n. kerran viikossa äidille apua pari tuntia kerrallaan. On tuonut leipomuksia ja lapset askarteluja :D Ihanat lapset ja kaikki olemme iloisia. 

Kovin on taas vihamielinen ketju, mutta niinhän ne melkein kaikki täällä. 

Ihana ihminen olet <3 Tutulla perheellä on myös tuollainen varamummu, josta on tullut lapsille tosi tärkeä ihminen. Kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia lähellä tai edes elossa. Silloin on kullanarvoista, jos saa ystäväksi tuollaisen mummuikäisen, jolta voi kuulla tarinoita menneiltä ajoilta ja jonka kanssa voi (myöhemmin) vaikka oppia neulomaan villasukkia. Ihan kullanarvoista! Ja ennen kaikkea iloa molemmille osapuolille - sille vanhukselle, jolla ei ehkä ole vielä lapsenlapsia tai he saattavat olla kaukana, mutta myös sille lapsiperheelle, joka saa lainamummin elämäänsä.

Hiljattain luin jutun eläkeläisikäisestä miehestä, joka käy parina päivänä viikossa sairaalan keskososastolla (USA:ssa). Hän pitää keskosia sylissään, silittelee ja juttelee heille. Henkilökunnalla ei ole tähän aikaa eikä vanhemmillakaan riittävästi, osa heistä saattaa asua kaukana. Tuo mies oli ihan innoissaan kun sai pitää vauvoja sylissä ja keskoset myös kehittyvät paremmin kun saavat ihmisen lämpöä ja kosketusta.

Ihmiset mielellään hyväksikäyttävät muita. Nuorena sinkkuna hoisin paljon kavereiden lapsia. Koskaan ei kukaan mitään tarjonnut tai maksanut. Koska kyllähän lapseton on innoissaan, että saa katsoa meidän lasten perään viikonlopun.

Kun tuli omia lapsia, niin huomasin, että olin ilmainen kuski lasten kavereille. Kummasti tila-automme penkit täyttyi, kun oltiin menossa jonnekkin. Koskaan ei muiden vanhemmat kuskanneet, mutta eivätpä maksaneet bensarahaakaan minulle.

Nyt olen päättänyt, että jokainen hoitaa omansa. Minä olen hoitanut itse omat lapseni ja siinä sivussa muidenkin ja hädintuskin kiitosta on saanut mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei hyvätuloinen sukulaisperhe maksa mitään. Tunteja on kuitenkin kertynyt aikamoinen määrä. Ystävän ja sukulaisen roolissa mielelläni autan ja saan jotain apua vastavuoroisesti heiltäkin, mutta kyllä hieman silti ihmetyttää etteivät he ollenkaan ota huomioon että lapsen hoidosta pitäisi jotain korvatakin.

Opiskeluaikana hoisin poikaystäväni siskon lasta muutaman kerran. Ei kertaakaan kysynyt haluanko jotain palkaksi. Jouduin jopa kokkaamaan ruuat siellä. Lopulta vetosin opiskelukiireisiin enkä mennyt enää sinne. Tuli kyllä hyväkskäytetty olo. 

Joo, no minä joka tuon aiemman kirjoitin, opiskelen vielä myös. En ole laskenut, mutta kuluneen vuoden aikana ihan päiviä käyttänyt auttamiseen. En heiltä varsinaista palkkaa edes haluaisi, mutta jonkinlaista arvostusta ja vaikka sillointällöin köntässä pientä vaivanpalkkaa. Minun mielestäni vähintään kulukorvaukset pitäisi tarjota. Olen alkanutkin pyytämään heiltä kyydit jos menen sinne.

Vierailija kirjoitti:

Uskokaa tai älkää, on olemassa ihmisiä, jotka pitävät lapsista. 

Itse olen yli 60-vuotias, omat lapset jo kymmenisen vuotta olleet omillaan nuorinkin. 

Naapurissa asuu varsin rasittuneen yksinhuoltajaäiti (lapset 2 ja 4v.). Tarjosin spontaanisti lastenhoitoapua pienimuotoisesti eli että pääsee joskus rauhassa kävelylle, kauppaan ym. omille asioille. 

Äiti oli kovin kiitollinen tarjouksesta, mutta sanoi olevansa niin tiukilla, ettei juuri mitään pysty maksamaan. Sanoin, etten mitään sellaista ajatellutkaan, ihan itseäni viihdyttääkseni tulisin ja siitä vieläpä hyötyä muille. 

Olen nyt n. kerran viikossa äidille apua pari tuntia kerrallaan. On tuonut leipomuksia ja lapset askarteluja :D Ihanat lapset ja kaikki olemme iloisia. 

Kovin on taas vihamielinen ketju, mutta niinhän ne melkein kaikki täällä. 

Samaa mieltä olen:) On paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti haluavat olla lasten kanssa ja se riittää "palkkioksi". Kaikilla ei ole omia lapsia tai lapsenlapsia tai mielellään omien lisäksi hoitaa muitakin.

Mun lapsi kuoli pitkäaikaiseen sairauteen ja olen mielelläni hoitanut ystävien lapsia. On mahtavaa, kun saa olla lasten kanssa ja luoda oman suhteen heihin. Paras palkka mulle on ollut, kun lapsia harmittaa, kun lähden kotiin tai haluavat tulla meille kylään ihan yksin ilman äitiä. Mulle on ihanaa, kun lapset antavat halauksen lähtiessä ja piristää omaa mieltä, kun saanut leikkiä ja touhuta heidän kanssaan. Lisäksi oman kokemuksen kautta ilahduttaa, kun väsyneet vanhemmat saavat levätä tai omaa aikaa. 

Ystävien kohdalla tosin tiedän, että voin pyytää itsekin apua. Toisaalta mielelläni auttaisin hoitamalla muiden lapsia, vaikken apua itse saisikaan tarvittaessa. Lähipiirissä on nyt niin paljon pieniä lapsia, että niissä on jo tarpeeksi hoidettavaa, todennäköisesti tulevaisuudessa ryhdymme tukiperheeksi tms tavalla autamme, jos lähipiiristä ei löydy.

Meidän lastamme hoiti muutama varamummo, jotka ihan itse tarjoutuivat ilmaiseksi hoitamaan (eikä meillä tosin olisi ollut varaa maksaakaan). Ja heidän ja lapsemme välille syntyi lämpimät ja läheiset isovanhempi välit, jossa he rakastivat lastamme ja lapsi heitä. He ovat surreet lapsemme kuolemaa kanssamme. Siitäkin kokemuksesta ihmettelen palstan välillä kylmää suhtautumista lapsiin ja muiden auttamiseen. Oma kokemukseni "autettavana" ja "auttajana" on, että molemmat saavat ja että ympärille voi saada läheisiä ihmissuhteita, vaikka ei olisi mitään verisiteitä.

Paikkansa toki lastenhoidosta maksamiseen on, varsinkin jos itsellä on varaa ja kyse ei ole halusta viettää aikaa toisen lapsen kanssa tai auttaa toista. On vain surullista, jos mitään apua ei voi antaa tai pyytää ilman tuntitaksaa edes läheisimmiltä. (hyväksikäyttö onkin ihan eriasia).

Ihanaa, että olet hoitanut naapurin yksinhuoltajan lapsia. Hän varmasti arvostaa sitä ja lapset tykkäävät varamummosta:) Haluan olla samanlainen kuin sinä vanhempana. Toivon, että läheiset välit hoitamiini lapsiin säilyvät ja aikanaan saisin heidänkin lapsiaan hoitaa:)

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö tarjota maksuksi jotain?

Lapset jo teinejä, joten nuo tilanteet ovat eilispäivää, mutta emme tietenkään. Kotona oli hyvää ruokaa ja juomaa lapsenvahdille, kuten meillekin oli ystävien kotona kun vahdimme heidän lapsiaan. Kyse ei siis meillä ole "turvaverkosta" vaan ystävyydestä ja kaveriavusta. 

Ystävien teineille kyllä maksettiin palkkaa kun he vahtivat meidän lapsiamme. 

En koskaan rasita muita lapsenhoidolla. Lapseni on päiväkodissa, kun olen töissä. Lasta vahtii vapaa-ajalla joko mieheni tai minä. Jaksan odottaa 10 vuotta, että lapsen voi jättää joksikin aikaa yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Heille palkkio on aika minkä saavat olla lasteni kanssa.

Aivan varmasti.