Lue keskustelun säännöt.
Maksatteko ystävillenne jotain palkkaa, kun nämä tulevat vahtimaan lapsianne?
Kommentit (71)
Tää on niin suomalaista toimintaa. Aina pitää materiaalisesti hyötyä kaikesta, vaikka se ilo voisi olla joskus itse auttajallakin ilman palkkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävät ei huoli rahaa mut vastapalvelukseksi leikkaan sit hiukset ilmaiseksi, pidemmistä vahtimisista pyydän käymään kampaamollani ja laitetaan tukka aivan uuteen uskoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm palkanmaksusta tulee vähän sellainen, kuin olisi palkattu joku nuorempi sukulaistyttö lapsenlikaksi, ymmärtääköhän kukaan? Tai siis minulla tulee mieleen, ei välttämättä muilla.
Yksi vaihtoehto on kysyä haluaako vaivanpalkkaa, ja toinen on ostaa ystävälle lahjaksi hyvä viini ja suklaata. Itse tekisin jälkimmäisen, ja lisäksi vuokraisin ystävälle illaksi leffan, ostaisin herkkuja yms.
Mun mielestä on idioottimaista kysyä, että haluaako vaivanpalkkaa. Yleensä jotain pientä vähintään halutaan. Tähän kysymykseen harva nyt tuskin ketään kehtaa vastaa, että: Hyvä kun kysyit, Haluan vaivanpalkaksi 15 euroa, yhden pullon punaviinia ja Fazerin sinisen levyn. Vaikka todellisuudessa tossa nyt olisi edes minimikorvaus, jolla ilta menee rattoisasti lasten kanssa ja saa vähän kuitattua matkakuluja.
No ehkä se punaviinipullo ei siihen tilanteeseen sovi haloo.
Onko sun pakko korkata viinipullo välittömästi kun saat moisen käteesi? No haloo!
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin suomalaista toimintaa. Aina pitää materiaalisesti hyötyä kaikesta, vaikka se ilo voisi olla joskus itse auttajallakin ilman palkkaakin.
Samaa mieltä. Nämä hyödyntavoittelijat varmaan myös jättävät kauppalaskun raaka-aineista jos vievät vastasynnyttäneelle rotinoita ja selvittävät saamiensa joulu- ja muiden lahjojen hinnat, jotta osaavat päättää kuka on "hyvä" ystävä ja kuka on "huono".
Minkä voi tehdä toista auttaakseen, sen tekee. Jos ei voi auttaa, niin sitten ei. Ihan tyhmää on hampaat irvessä, vastentahtoisesti ja itselleen vaikeuksia tuottaen auttaa ja jälkikäteen parkua ja valittaa suureen ääneen miten on tullut "hyväksikäytetyksi". Aikuista asennetta tähänkin asiaan!
Vierailija kirjoitti:
Minusta lastenhoidosta ei pidä maksaa kenellekään, ei edes LTO:lle. Miksi ihmeessä pitäisi, jos sukulaisia ja naapurintyttöjä voi ottaa ilmaiseksi töihin.
Tietenkin lastenhoidosta maksetaan! Harva meistä ihan ilokseen viettää aikaansa vieraiden lasten kanssa ja yrittää 50-sivuisesta ohjekirjasta päätellä, saako lapsi syödä kaurapuuroa maidon kanssa vai ei.
Olethan maksanut aina kavereille muuttoavustakin? Tai hiustenvärjäämisavusta? Tai yhtään mistään mitä joku voi tehdä työkseen...
Miksi se lastenhoito olisi yhtään erilainen palvelus kuin mikään muukaan? Minusta se ei ole. Kyllä pitäisin hieman naurettavana alkaa kavereiden kesken vaihtamaan rahaa(!) En ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta menettelystä. Mielummin jeesataan puolin ja toisin vapaamuotoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En todellakaa, enkä halua rahaa ystäviltäni jos autan heitä milloin missäkin. Ystäväpiirissä autetaan lähimmäisiä, eniten sitä jolla on rankka kausi meneillään. Käydään siivoilemassa kun vauvat valvottaa, annetaan kyyti kipeälle, hoidetaan lapsia, autetaan sairaan puolisoa, otetaan koirat hoitoon matkan ajaksi, kastellaan toisten kukkia ja niin edelleen... ei tulisi mieleenkään palkka-asia. Jos lapsi menee Linnanmäelle kaverin kanssa, laitan toki rahaa mukaan ja meille on tuotu koiran hoitoajaksi pussi koiranruokaa.
Kiitos tästä
Vierailija kirjoitti:
Uskokaa tai älkää, on olemassa ihmisiä, jotka pitävät lapsista.
Itse olen yli 60-vuotias, omat lapset jo kymmenisen vuotta olleet omillaan nuorinkin.
Naapurissa asuu varsin rasittuneen yksinhuoltajaäiti (lapset 2 ja 4v.). Tarjosin spontaanisti lastenhoitoapua pienimuotoisesti eli että pääsee joskus rauhassa kävelylle, kauppaan ym. omille asioille.
Äiti oli kovin kiitollinen tarjouksesta, mutta sanoi olevansa niin tiukilla, ettei juuri mitään pysty maksamaan. Sanoin, etten mitään sellaista ajatellutkaan, ihan itseäni viihdyttääkseni tulisin ja siitä vieläpä hyötyä muille.
Olen nyt n. kerran viikossa äidille apua pari tuntia kerrallaan. On tuonut leipomuksia ja lapset askarteluja :D Ihanat lapset ja kaikki olemme iloisia.
Kovin on taas vihamielinen ketju, mutta niinhän ne melkein kaikki täällä.
Olet mahtava!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai!
Ilmaista työtäkö yrität teettää?
Luultavasti maksusta kieltäydytään, jolloin jäät kiitollisuudenvelkaan.
Kiitollisuudenvelka on varmaan pahin velkasuhde kaikista mahdollisista velkasuhteista -ainakin jos av:ta on uskominen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei hyvätuloinen sukulaisperhe maksa mitään. Tunteja on kuitenkin kertynyt aikamoinen määrä. Ystävän ja sukulaisen roolissa mielelläni autan ja saan jotain apua vastavuoroisesti heiltäkin, mutta kyllä hieman silti ihmetyttää etteivät he ollenkaan ota huomioon että lapsen hoidosta pitäisi jotain korvatakin.
Se riippuu ja roikkuu kait ihan siitä, mitä se "jotain apua" on, mitä saat vastavuoroisesti heiltä. Jos se vastaa vaivaltaan sinun antamaasi apua, ei siinä mitään rahakorvauksia kuulukaan maksella. Tietysti jos sinä olet enemmän antavana osapuolena, he ovat sinulle velkaa joko apua tai palkkaa.
Jos nämä vastavuoroiset hommat olisi lähellekään tasapainossa, en edes kirjoittaisi tästä. Tarvitsen erittäin satunnaisesti, ehkä paristi vuodessa muutaman tunnin, apua jossain mistä en yksin selviäisi. Tämäkin meni paremmin yksiin silloin, kun auttelin sinkkusukulaistani. Tilanne on vähän eri, kun pakettiin on tullut pieni lapsi ja tökerö puoliso, joka ilmeisesti pitää opiskelijaa ehtymättömänä ilmaisen lastenhoidon lähteenä. Tässäkin tympäisee ennen kaikkea asenne toisen aikaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia ja vahdin joskus satunnaisesti kavereiden lapsia, jos he tarvitsevat apua. En halua mitään rahaa siitä, tietenkään. En minä siellä ansion takia ole vaan auttaakseni; oma tuntipalkkani olisi vähän muuta kuin lapsenlikan tienesti.
Omassa kaveripiirissäni ystäviä autetaan ja pyydetään apuun lasten- ja koirienhoidossa, maalaustalkoissa, muuttopäivinä ja vastaavissa. Ruokaa ja juomaa tarjotaan, ei rahaa. Kieltäytyä voi aina, vaikkei olisikaan mitään erityistä syytä. Ei ole tietenkään pakko joka kerta mennä kun pyydetään, jos on itse vaikka levon tarpeessa.
Itse autan mielelläni jos voin. Tuntuu kyllä kivalta, kun kaverit vuorostaan auttavat minua, kun tarvitsen.
En todellakaa, enkä halua rahaa ystäviltäni jos autan heitä milloin missäkin. Ystäväpiirissä autetaan lähimmäisiä, eniten sitä jolla on rankka kausi meneillään. Käydään siivoilemassa kun vauvat valvottaa, annetaan kyyti kipeälle, hoidetaan lapsia, autetaan sairaan puolisoa, otetaan koirat hoitoon matkan ajaksi, kastellaan toisten kukkia ja niin edelleen... ei tulisi mieleenkään palkka-asia. Jos lapsi menee Linnanmäelle kaverin kanssa, laitan toki rahaa mukaan ja meille on tuotu koiran hoitoajaksi pussi koiranruokaa.