Oletko sitoutuneempi parisuhteeseen avioliitossa kuin avoliitossa? Miten se näkyy?
Jotkut ovat sitä mieltä, että avioliitto on erityinen sitoumus, jolla on muutakin merkitystä kuin juridis-taloudellinen. Jos olet tätä mieltä, millä tavalla sitoutuminen näkyy käyttäytymisessäsi? Mitä teet käytännössä eri tavalla avioliitossasi kuin ennen avioliittoa?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Antaisin pettämisen ja (lievän, kertaluonteisen) väkivallan anteeksi avioliitossa mutta en avoliitossa.
Kuulostaapa hyvältä systeemiltä naisen kannalta. Ehkä se avioliittohullu onkin oikeassa. :D -ap
Monella on taloudelliset kannustimet jäädä avioliittoon juuri niiden "juridis-taloudellisten" seikkojen takia.
En ole, eli se ei näy mitenkään. Avioliitto on juridinen sopimus.
Olen ihan yhtä sitoutunut. Tiedän, minkä vuoksi seurustelen ja mihin olen valmis, eikä se asia siitä miksikään muutu, oli kyseessä sitten kevyt tapailu, pidempi seurustelusuhde, avoliitto tai avioliitto.
t. mies
Avoliitossa en koskaan pettänyt, avioliitossa montakin kertaa. Tämä onkin kyllä ihan täysi kulissiliitto.
Vierailija kirjoitti:
Antaisin pettämisen ja (lievän, kertaluonteisen) väkivallan anteeksi avioliitossa mutta en avoliitossa.
Minä en antaisi moisia anteeksi vaikka avioliitossa olenkin. Ei kannata mennä naimisiin väkivaltaan taipuvaisen miehen kanssa.Sitoutuminen ei tarkoita sitä että lakkaa arvostamasta itseään ja antaa moisia anteeksi vain koska avioliitto. Typeräkö olet?
Sitoutuminen on sitä, että ollaan perhe yhdessä. Kaikki lähtee siitä. (Ei esim mitään: joulut vietetään "omien perheiden" kanssa tms. höpsöä) On tunnustettu ääneen ja virallisesti, että minä tahdon tätä koko loppuelämäni, huonoina ja hyvinä aikoina. Avioliitolla on edelleenkin tärkeä yhteiskunnallinen ja moraalinen merkitys, tiedän ettei monet näin asiaa enää ajattele
Minusta alkuperäinen kysymyksenasettelu "Oletko sitoutuneempi avioliitossa kuin avoliitossa" on kummallinen.
Ite ajattelen sen niin, että "Haluan sitoutua tähän henkilöön", joten menen naimisiin. Jos en halua sitoutua, eroan.
Eihän niillä ole juuri eroa enää, edes juridisesti. Avoliittoonkin tuli oikeus rahalliseen hyvitykseen eron tai kuoleman sattuessa.
Minä petin avopuolisoita, halveksin ja katsoin alaspäin. Se, jonka kanssa menin naimisiin, on henkilö, jota rakastan ja kunnioitan, enkä koskaan toimisi noin. Sellainen ero avoliittojen ja avioliiton välillä oli minulla. (En asunut aviopuolisoni kanssa avoliitossa, menimme ensin naimisiin ja sitten muutimme yhteen.)
Elimme ensimmäiset 6 vuotta avoliitossa ja lapsen syntyessä olimme juuri menneet naimisiin - nyt jo 15v aikaa. Ei mitään eroa sitoutumisessa.
Joskus miehen kanssa mietittiin että avo- ja avioliittoa suurempi sitoumus meille oli tontin osto ja talon rakennus omin käsin. Siinä myös testattiin suhteen kestävyys. 2 kertaa peräti:D
Vierailija kirjoitti:
Minusta alkuperäinen kysymyksenasettelu "Oletko sitoutuneempi avioliitossa kuin avoliitossa" on kummallinen.
Ite ajattelen sen niin, että "Haluan sitoutua tähän henkilöön", joten menen naimisiin. Jos en halua sitoutua, eroan.
Juuri näin. Se sitoutuminen näkyy juuri siinä että on menty naimisiin. Avoliitossa on aina takaovi auki. Avioliitossa tullaan yhdeksi perheeksi, me ollaan perheyksikkö, me vastaan maailma. Ja siinä avioliitossa tulee myös toisen suku siihen juttuun mukaan, eli sitä alkaa kohdella puolison sukulaisia enemmän kuin omia. En tiedä miten se pitäisi näkyä arkipäiväisessä käytöksessä, enemmän se on kuitenkin pään sisällä tapahtuvaa sitoutumista.
En. Koen sitoutuneeni mieheeni täysillä jo kun tapasimme ja rakastuimme (naimisiin menimme käytännön syistä 8v myöhemmin).
Mutta sillä lailla koen avioliiton merkitykselliseksi, että olisin loukkaantunut, jos mies olisi ollut ehdottomasti avioliittoa vastaan. Ottaen huomioon avioliiton symboliarvon kulttuurissamme, olisin kokenut, että tämä vihjaa, että hän ei ole sittenkään niin rakastunut minuun. Tiedän, että monista tämä kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, mutta näin koen, vaikka sinällään minulle avoliitto ja avioliitto ovat ihan sama.
Olen sitoutunut parisuhteessa, suhteen status ei muuta sitoutumistani.
En näe mitään eroa avoliiton tai avioliiton välillä.
Siksi en ole koskaan ollut avoliitossa. Olen ollut (ja edelleen olen) kaksi kertaa avioliitossa.
En muuttaisi miehen kanssa yhteen, ellen olisi tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Sitoutuminen on sitä, että ollaan perhe yhdessä. Kaikki lähtee siitä. (Ei esim mitään: joulut vietetään "omien perheiden" kanssa tms. höpsöä) On tunnustettu ääneen ja virallisesti, että minä tahdon tätä koko loppuelämäni, huonoina ja hyvinä aikoina. Avioliitolla on edelleenkin tärkeä yhteiskunnallinen ja moraalinen merkitys, tiedän ettei monet näin asiaa enää ajattele
Aika outo näkemys. Itse en koe olevani perhe puolisoni kanssa, ja hän on vieläpä aika usein joulun iäkkäiden vanhempiensa luona, kun minä en joulua vietä. Ilmeisesti emme ole sitoutuneita, vaikka yhteistä taivalta takana jo kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En. Koen sitoutuneeni mieheeni täysillä jo kun tapasimme ja rakastuimme (naimisiin menimme käytännön syistä 8v myöhemmin).
Mutta sillä lailla koen avioliiton merkitykselliseksi, että olisin loukkaantunut, jos mies olisi ollut ehdottomasti avioliittoa vastaan. Ottaen huomioon avioliiton symboliarvon kulttuurissamme, olisin kokenut, että tämä vihjaa, että hän ei ole sittenkään niin rakastunut minuun. Tiedän, että monista tämä kuulostaa tyhmältä ja lapselliselta, mutta näin koen, vaikka sinällään minulle avoliitto ja avioliitto ovat ihan sama.
Jotenkin lammasmaista ajattelua. Ei tullut mieleen, että kaikille avioliiton symboliarvo ei ole suinkaan sama?
Antaisin pettämisen ja (lievän, kertaluonteisen) väkivallan anteeksi avioliitossa mutta en avoliitossa.