Oletko sitoutuneempi parisuhteeseen avioliitossa kuin avoliitossa? Miten se näkyy?

Vierailija kirjoitti:

Minä petin avopuolisoita, halveksin ja katsoin alaspäin. Se, jonka kanssa menin naimisiin, on henkilö, jota rakastan ja kunnioitan, enkä koskaan toimisi noin. Sellainen ero avoliittojen ja avioliiton välillä oli minulla. (En asunut aviopuolisoni kanssa avoliitossa, menimme ensin naimisiin ja sitten muutimme yhteen.)

Tai sitten ne aikaisemmat kumppanit eivät vain olleet sinulle se oikea. Tuskin se yksi i-kirjain lisää siellä välissä on asennetta mihinkään muuttanut, tapasit vain ihmisen jota todella arvostat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petin avopuolisoita, halveksin ja katsoin alaspäin. Se, jonka kanssa menin naimisiin, on henkilö, jota rakastan ja kunnioitan, enkä koskaan toimisi noin. Sellainen ero avoliittojen ja avioliiton välillä oli minulla. (En asunut aviopuolisoni kanssa avoliitossa, menimme ensin naimisiin ja sitten muutimme yhteen.)

Tai sitten ne aikaisemmat kumppanit eivät vain olleet sinulle se oikea. Tuskin se yksi i-kirjain lisää siellä välissä on asennetta mihinkään muuttanut, tapasit vain ihmisen jota todella arvostat.

Voi asian noinkin ilmaista, olet ihan oikeassa. Kolmas tapa sanoa sama asia on se, että suostuin siihen i-kirjaimeen, kun löytyi minulle sopiva henkilö. Siis i-kirjain osoittaa hyvinkin suurta eroa minun elämässäni.

Avoliitossa ei ollut vielä mitään takeita suhteen jatkuvuudesta, enemmänkin kokeiltiin yhteiseloa. Naimisiin mennessä sovittiin, että yhdessä pysytään. Mulle se on sen verran iso lupaus, että ero ei ole ensimmäisenä mielessä, kun jotain ongelmia tulee. Avoliitossa en ollut yhtä sitoutunut.

Mulle on tärkeää, että voin luottaa toiseen ja siihen, että pysytään yhdessä, vaikka suhteessa olisikin huonompi kausi tai muu stressi painaisi päälle.

Olemme olleet kymmenen vuotta avoliitossa ja meillä ei ole aikeita mennä naimisiin (voimme kyllä mennä, mikäli se myöhemmin tuntuu juridisesti järkevältä). Avioliitto ei varmasti tulisi tekemään liitostamme sitoutuneempaa sen enempää kuin hokkuspokkuksen huutelu.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitossa ei ollut vielä mitään takeita suhteen jatkuvuudesta, enemmänkin kokeiltiin yhteiseloa. Naimisiin mennessä sovittiin, että yhdessä pysytään. Mulle se on sen verran iso lupaus, että ero ei ole ensimmäisenä mielessä, kun jotain ongelmia tulee. Avoliitossa en ollut yhtä sitoutunut.

Mulle on tärkeää, että voin luottaa toiseen ja siihen, että pysytään yhdessä, vaikka suhteessa olisikin huonompi kausi tai muu stressi painaisi päälle.

Minulle ja miehelleni se on taas ilman erityisiä lupauksia täysin selvää, että tahdomme olla toistemme kanssa vaikeinakin aikoina. Rakastamme toisiamme todella syvästi ja se on sellainen side, jota eivät pienet tai isommatkaan ongelmat kovin helpolla riko. Meidän kohdallamme avioliitto ei toisi tähän mitään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä petin avopuolisoita, halveksin ja katsoin alaspäin. Se, jonka kanssa menin naimisiin, on henkilö, jota rakastan ja kunnioitan, enkä koskaan toimisi noin. Sellainen ero avoliittojen ja avioliiton välillä oli minulla. (En asunut aviopuolisoni kanssa avoliitossa, menimme ensin naimisiin ja sitten muutimme yhteen.)

Tai sitten ne aikaisemmat kumppanit eivät vain olleet sinulle se oikea. Tuskin se yksi i-kirjain lisää siellä välissä on asennetta mihinkään muuttanut, tapasit vain ihmisen jota todella arvostat.

Voi asian noinkin ilmaista, olet ihan oikeassa. Kolmas tapa sanoa sama asia on se, että suostuin siihen i-kirjaimeen, kun löytyi minulle sopiva henkilö. Siis i-kirjain osoittaa hyvinkin suurta eroa minun elämässäni.

Eli et ollut etkä olisi halunnutkaan olla hänen kanssaan avoliitossa, koska silloin olisit halveksinut häntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta alkuperäinen kysymyksenasettelu "Oletko sitoutuneempi avioliitossa kuin avoliitossa" on kummallinen.

Ite ajattelen sen niin, että "Haluan sitoutua tähän henkilöön", joten menen naimisiin. Jos en halua sitoutua, eroan.

Juuri näin. Se sitoutuminen näkyy juuri siinä että on menty naimisiin. Avoliitossa on aina takaovi auki. Avioliitossa tullaan yhdeksi perheeksi, me ollaan perheyksikkö, me vastaan maailma. Ja siinä avioliitossa tulee myös toisen suku siihen juttuun mukaan, eli sitä alkaa kohdella puolison sukulaisia enemmän kuin omia. En tiedä miten se pitäisi näkyä arkipäiväisessä käytöksessä, enemmän se on kuitenkin pään sisällä tapahtuvaa sitoutumista.

Miten avioliitossa ei ole takaovea? siitä pääsee eroon heti, kun ei enää hyvita - aivan yhtä helposti.