Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidistäni on tullut negatiivinen ja yhteydenpito hänen kanssaan on vaikeaa. Analyyseja tilanteestani?
08.11.2017 |
Taustatietoa: olen 22-vuotias yliopisto-opiskelija, asun poikaystäväni kanssa yhdessä. Muutin omilleni 3 v sitten.
Ongelmani on vaivannut minua jo pitkään. Olen analysoinut sitä päässäni todella paljon yksikseni, ja nyt haluaisin teidän näkökulmaanne asiaan, kun ajattelin, että mammoilla voisi olla kokemusta. En osaa sanoa, milloin tämä alkoi, mutta viimeisten vuosien aikana on tuntunut pahentuneen. Sanotaan nyt, että äitini on ollut aina omalaatuinen ihminen ja vaatinut minulta paljon, ja on aina ilmaissut tyytymättömyyttään minuun. Kuitenkin joskus hän vielä kehui jos onnistuin jossakin tms. ja tuntui helpommalta seuralta.
Äidistäni on tullut hirveän negatiivinen. Kaikki, mitä hän kommentoi, on jotakin ikävää. Luulisi, että minuun voisi olla ihan tyytyväinen, sillä olen päässyt opiskelemaan korkeakouluun suoraan lukiosta ja pärjännyt siellä hyvin. Valmistun tavoiteajassa. Osaan huolehtia itsestäni ja kodistamme, minulla on ystäviä, olen aktiivisesti mukana yliopiston jutuissa jne. Harrastan liikuntaa, syön normaalisti, kaikki on hyvin. Tuntuu, että minulla ei ole mitään ongelmaa, mutta hän kehittää niitä. Miettii, mikä kaikki voi mennä pieleen. Pelottelee, etten tule koskaan samaan töitä tai että minut ''potkitaan yliopistosta''. Antaa kuvan, että olen epäonnistunut ihmisenä, eikä minusta tule koskaan mitään (ilmeisesti, koska ammatinvalintani ei ollut se, jota hän oli suunnitellut siitä saakka kun olin lapsi).
Tämä on niin laaja asia että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Annan esimerkin. Hiljattain oli yhdet akateemiset juhlat, joihin laittauduttiin ystävien kanssa kunnolla. Otimme meistä kuvan ja lähetin sen äidilleni. Ajattelin, että häntä kiinnostaisi nähdä se. Sain kommentiksi vain ''miksi kaikilla on mustat mekot?''. Aivan kuin se olisi ollut olennaisinta koko asiassa. Oma mekkoni ei edes ollut musta... Tämä oli ehkä vähän huono esimerkki. Tarkoitus on havainnollistaa sitä, kuinka hän jatkuvasti kommentoi minua alentavasti. Hänen viestinsä oli siis se, että meidän asujemme väri ei ollut hänen mieleen.
Aina kun käyn vanhempien luona, meinaan tulla hulluksi. Se ilmapiiri on niin raskas, etten kestä sitä muutamaa tuntia pidempään. Surettaa ja tulee epätoivoinen olo, kun en voi tehdä mitään. Varmaankin jotain mielenterveysongelmia on taustalla, ei tämä normaalia voi olla. Hän on ikään kuin katkeroitunut koko maailmalle ja purkaa pahaa oloaan minuun. Ei hänellä oikeastaan ole ystäviäkään. Niistäkin, jotka ovat halunneet pitää häneen yhteyttä ja pyytäneet ulos neljän seinän sisältä, hän on löytänyt vikoja ja ei pidä heitä tarpeeksi hyvänä seurana itselleen. Sekin on mielenkiintoista, että toiseen, vielä kotona asuvaan sisarukseeni hän ei suhtaudu todellakaan näin negatiivisesti kuin minuun. En tiedä mitä tehdä. Rakastan kuitenkin häntä ja tiedän, että hän on uhrannut paljon sen eteen, että olen voinut lapsena harrastaa jne. Osa hänen negatiivisuudestaan on huolta. Näen mielessä ne onnelliset hetket lapsuudesta... Kuinka ihminen voi muuttua noin?
Kommentit (41)
Oletko tullut ajatelleeksi että äidin käytöksen taustalla voi olla alkava muistisairaus? Jos ihmisen käytös muuttuu reilusti huonompaan suuntaan niin taustalta löytyy usein sairaus. Esim muistisairaus yhdistyneenä masennukseen. Joillakin alkaa jo n 50v: na.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan niin kuin minun äidistäni olisit kirjoittanut!
Äiti kohtelee minua ja siskoani samalla tavalla, mitkään saavutukset eivät riitä aluksikaan. Kun haluaa jakaa hänen kanssa iloisen asian, kommentti onkin aina negatiivinen.
Kun kerroin vauvan tulosta, hän muistutti abortista vaihtoehtona...
Arvostelee kovasti minun ja siskoni kumppanivalintoja. Se onkin ironista, että vaikka hän kritisoi meitä molempia, niin yksikään mies ei silti tunnu olevan riittävän hyvä hänen tyttärille.
Edelleen vanhempien kanssa asuva aikuinen veljeni saa taas ihan erilaista kohtelua. Jokaisesta pienestäkin onnistumisesta kerrotaan naapureille ja sukulaisille jopa hieman liiotellen.
Vaikea sanoa, mistä johtuu. Äiti on aina ollut vaikea ihminen. Hän on ollut myös jo ainakin 20 vuotta työttömänä, koska jokaisessa työpaikassa on aina ollut jotain vikaa, ja koska hän on "liian hyvä tekemään tyhmiä hommia".
Kavereita hän karkottaa pois omalla negatiivisuudella, mutta onneksi pari tyyppiä on kestänyt. Ja isä.
Minusta tuntuu, että äitimme on meille katkera. Hän itse kokee epäonnistuneensa elämässään (hän on itse tästä puhunut). Ja vaikka hän ehkä haluaisikin olla meidän puolesta iloinen ja onnellinen, katkeruus vie voiton. Hän on ehkä myös kateellinen.
Pojan (siis miehen) kohdalla hänen on helpompaa olla aidosti iloinen, koska häneen hän ei samaistu yhtään.
Mun ratkaisu on ollut valitettavasti vain pysyä kauempana äidistä. Pari kertaa vuodessa näemme, ja parin-kolmen päivän vierailu on jo raskasta henkisesti.
Harmittaa ja ärsyttää myös isän puolesta, vaikka kyseessä on toki aikuinen mies.
Tulee mieleen minun äitini. Jotenkin pärjättiin siihen asti kunnes sain lapsen, sitten meni ihan sairaaksi.
Äitisi on kade elämästäsi. Osoita kiitollisuutta hänen osastaan sinulle! Hän hakee arvostusta omalle työlleen kanssasi! Anna sitä ! Ja tuo loppuu.
Kolmen teinin äiti kirjoitti:
Kutsu hänet luoksesi syömään Äitylinn maksamakkarakeittoa. Hyvä maksamakkarakeitto on aukonut monia ihmissuhteiden solmuja. Äityliinin keiton ääressä asiat selviävät.
https://www.vauva.fi/keskustelu/2977384/helppoja-ja-nopeita-lounaitaval…
Hienoa, kun edes joku pyrkii auttamaan äitiä ja tytärtä pääsemään ongelmastaan yli eikä vain naureskele heidän vaikeuksilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko hän aina ollut mökkiintynyt? Onko hänellä kodin ulkopuolella harrastuksia? Neljän seinän sisälle jämähtäminen takuulla masentaa ja kapeuttaa ajatuksia ja tällöin ihminen muuttuu negatiiviseksi kun mitään uutta ei tule ulkopuolelta.
Minun äidilleni on käynyt noin. Toki hän on aina ollut negatiivinen ja raskasta seuraa mutta nyt asia on vain pahentunut kun nököttää kotonaan. Käy lähinnä kaupassa. Kaikissa tutuissa on joku vika eikä halua esim. vastata heidän soittoonsa.
Huokailee kun on niin pitkiä päivät ja muut ne menee mökille ja teatteriin ja harrastuksiin. Niinpä kun äitini ei lähde teatteriin kun ei jaksa vaikka liput on ostettu ja ei lähde mökille mukaan kun siellä on kuitenkin kylmä ja ei lähde harrastuksiin. Minun pitäisi olla täyspäiväsenä seuraneitinä ja kun en töiltäni tietenkään koko ajan ehdi niin sitten huokailee ja syyllistää siitä kun en sen enempää käy.
Arvelisin, että pohjimmiltaan kyse on kateudesta ja mitätöinnistä.
Ihan vastaavanlaista olen itsekin kokenut äitini taholta. Äiti ylistää sosiaaliavustuksella elävää siskopuoltani,vaikka siskopuolen elämässä ei oikeasti ole mitään ihanaa. Siskopuoleni tehtailee lapsia avustuksien takia ja makailee kotona päivät töitä ja koulutusta vältellen.
Itse olen pyrkinyt pärjäämään omillani heti lukion jälkeen ja opintoni olen itse kustantanut jne. Työelämässä olen pärjännyt ihan mukavasti ja talousasiani ovat kunnossa. Mutta nämä eivät ole äitini mielestä mitenkään mainittava saavutuksia. Kotini tai asemani työelämässä eivät kiinnosta häntä, mikään tekemäni tai omistamani ei aiheuta hänessä mitään positiivista reaktiota. Mutta siskopuolen haalimat ilmaisavustukset ja kaupungilta saama sosiaaliapu ovat hänestä jotenkin kunniamaininnan arvoisia saavutuksia, joita hän jaksaa kehua ja mainostaa.
No voit arvata miten vähän pidän yhteyttä siskopuoleeni tai äitiini. Molempien mielenterveyttä ja järjenjuoksua olen monestikin ihmetellyt ja kummastellut. Mutta aloittajalle siis, että tiedän tunteen, kun mikään mitä olet saavuttanut ei koskaan ole tarpeeksi. Ennen yritin kaikin keinoin ylittää tuon kynnyksen, jotta äitini olisi voinut olla ylpeä minusta. Jossain vaiheessa ymmärsin, että sitä rajaa en pysty ikinä ylittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee vaikutelma masentuneesta ihmisestä, jos aikaisemmin äitisi on ollut valoisampi luonne ja nyt persoonallisuus on noin muuttunut. Minuakin mietitytti myös alkavan muistisairauden mahdollisuus. Silloin voi persoonallisuus muuttua ja aggressiivusuuttakin ilmentyä. Mielenterveyden häiriöt voivat oireilla noin.
Olisi hyvä, jos jollakin konstilla saisit äitisi hakeutumaan lääkärin puheille ja tehtäisiin karkeat masennus- ja muistitestit.
Olet varmasti juuri sellainen nuori nainen kuin äitisi olisi itse halunnut olla. Minulla on tytär, joka on huomattavasti parempi painos itsestäni. Minulla tämä havainto ilmenee huolenpitona ja kehuina, ehkä sinun äitisi ei vaan pysty olemaan iloinen puolestasi. Ihmiset ja tilanteet ovat niin erilaisia. Yritä kestää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos koettaisit jutella äidillesi, että olet huomannut, että hän on jotenkin muuttunut negatiivisemmaksi ja olet hieman huolissasi? Kertoisit, että kaipaat sitä kuinka valoinen hän oli ennen. Jos olet avoin, niin tästä voi viritä hyvä avaava keskustelu. Tiedän ettei se ole helppoa ottaa tällaisia asioita esille, mutta ei se ole myöskään helppoa kinata äitinsä kanssa koko ajan. Se vie todella paljon energiaa ja siinä ihmissuhteessa olevat kaunat ja epäselvyydet raastavat joka päivä. Toivotan sinulle todella paljon tsemppiä, rohkeutta ja ymmärrystä itsellesi ja äidillesi!
Äitisi kuulostaa masennuspotilaalta ja 20v kotona ilman harrastuksia ihan varmasti masentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meet sen kanssa Hollantiin käymään.
Alzheimerin ainakin sitä aggressiota teettää... jos on vaik alkamassa?
MAsennust?
Ikääntyessä helposti ala tuntea itsensä tarpeettomasti j ulkopuoliseksi.
Olisi hyvä saada uusia ystäviä ja harrastuksia ja saada olla seen perheen kanssa yhteydessä.
Ja kiitosta kaivanneet enemmän kuin ennen, kun ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi kuulostaa masentuneelta ja katkeralta. Ikävää, että hän purkaa pahaa oloaan sinuun. Sinussa ei varmasti ole mitään vikasa. Sinuna joko yrittäisin saada hänet hakemaan apua huonoon oloonsa tai sitten pitäisin etäisyyttä, enkä kovin paljon olisi yhteydessä. Vaikka olettekin perhettä, niin se ei velvoita sinua pitämään ikäviä ja negatiivisia ihmisiä elämässäsi. Pahimmassa tapauksessa hän saa myös sinusta imettyä kaiken hyvän energian. Elämästä kannattaa karsia ihmiset, joista tulee enimmäkseen vain paha mieli. Ei nyt tarvitse välttämättä kokonaan heivata, mutta pitäisin sinuna etäisyyttä äitiisi ja keskittyisin omaan elämääni. Toki voit ehdottaa, että äitisi kävisi vaikka keskustelemassa tilanteestaan ulkopuolisen asiantuntijan kanssa. Suostuisikohan äitisi siihen?
Apua kuinka kuulostikin omalle äidilleni :o
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkööni kohdistuvaa kommenttia tulee myös. Kuinka olen ruma, minulla on liian pienet rinnat, pitäisi olla ainakin 10 cm pidempi jne. Sekin on aika raskasta. Ap
En ole koskaan ymmärtänyt, miten kukaan äiti voi puhua lapselleen noin.
Onkohan äidilläsi alkava dementia tai jonkinlainen masennus.
Minunkin äitini on tuollainen. Itse olen tosin jo 40 v. Hän on ollut tuollainen jo kauan, oli ehkä jo lapsuudessani. Hänkin on ollut työtön lähes koko aikuisikänsä ja oli kotona meidän lasten kanssa kun olimme pieniä. Nyt siis jo eläkkeellä. En jaksaisi millään pitää yhteyttä, kun joka kerta se on sitä samaa negatiivisuusryöppyä. Äiti on myös onnistunut katkaisemaan välinsä melkein kaikkiin ihmisiin, sukulaisiin, naapureihin ym. Kaikkiin asioihin ja ihmisiin suhtautuu lähtökohtaisesti negatiivisesti ja koko maailma on häntä vastaan ja ihmiset juoruavat hänestä ja naapurit ovat inhottavia ja sukulaiset myös. Minua hän syyllistää siitä, kun en soita tai käy riittävän usein. Mutta kun en vain jaksa, on niin raskasta kuunnella jatkuvasti sitä kuinka kaikki asiat ovat vialla.
Kannattaisi ottaa etäisyyttä äitiin. Esim. vierailu äitienpäivänä, jouluna joulukortti.
Vaihdevuodet. Käynti lääkärissä ja resepti auttaa.
Alue: Aihe vapaa
Äitisi kärsii ehkä ahdistuneisuudesta ja kysymys on peloista ja negatiivisista ajatuksista, jotka hän kohdistaa sinuun. Hänen huolensa ovat hänelle todellisia, ja hän haluaa varoittaa sinua kaikesta, mikä voi mennä pieleen. Koita puhua hänelle siitä, miltä sinusta tuntuu, ja että hän näkee tilanteesi vääristyneesti.