työttömän arki
mitä teet? itse pelaan joka päivätuntikausia pokeria ja worms reloaded peliä
ikä 46, naimaton mies 2 maisteritutkintoa, ei osaa tehdä muuta
Kommentit (44)
Pääsin sisään Haaga Heliaan, mutta en voi opiskella päätoimisena, koska en saisi työttömyyskovausta. Joten suoritan vaan vähän opintoja ja teen kaikkea extraa.
Tosin opo vakuutti työvoimatoimistosta ei olla ennenkään heiltä tarkistettu kuinka vähän joku on opiskellut, eli käyn aamutunneilla ja iltatunneilla ja vapaa-aikana mm teen fb.hen ilmoituksia ja niitä koulun tehtäviä.
Yliopistoon pääsee opiskelemaan lakia, jos on 50 op suoritettu, mutta ei alemmassa tutkinnossa, tosin tässäkin on tehty poikkeuksia ja opiskelen avoimessa sitten noita kursseja.
Voisin heti huomenna muuttaa Itä-Suomeen. Helsingissä on liikaa kilpailua, liian kalliit asunnot. Tuolla sais muutamalla satasella keskusta-asunnon ja kun on tottunut Helsingin tarjontaan, voisi pari vuotta mennä hyvin hiljaiselolla .
Siivosin kaapit ja nyt on kirpparipöytä pystyssä.
Ehdin joka päivä järjestelemään.
Niinhän se yleensä ainakin perheettömällä työttömällä on, että nukkumaan silloin kun toiset lähtee töihin ja herääminen, kun toiset tulevat töistä. Ja yöllä voi sitten elää, kuunnella musiikkia ja tehdä muuta ajankulua.
Herään siinä yhdeksän-kymmenen aikaan. Vähän aamupalaa ja aamukahvit nautiskelen samalla kun katson jotain sarjaa läppäriltä. Sit vähän opiskelen englantia netissä yhdellä ohjelmalla, tavoitteena joka päivä 45min opiskella ja oppia puhumaan englantia hyvin. Sit alkaakin olla aika päivän ohjelman, käyn kolme-neljä kertaa viikoon kuntosalilla treenaamassa. Jos ei ole salipäivä tai ei ole kroppa vielä palautunut edellisestä treenistä, saatan käydä kävelyllä/kirpparikierroksella/kauppoja kiertelemässä/tavata kavereita tai vaan olla kotona koneella selailemassa ja odotella miestä töistä. Silloin tällöin lähden käymään siskon tai vanhempien luona ja olen siellä muutaman yön, saattaa viikkokin vierähtää. Koitan nauttia niistä työttömyyden parhaista puolista ja myöskin yrittää kehittää itseäni kun kerrankin on aikaa.