Huomioita Jouluapu- ja Apua vähävaraisille -ryhmien avuntarvitsijoista

Vierailija kirjoitti:

Zing kirjoitti:

Sitä en itsekään ymmärrä, että jos ei ole koulutusta eikä töitä ja lisäksi on masennusta ja muuta, niin MIKSI IHMEESSÄ tällaiseen tilanteeseen aina hankitaan niitä lapsia? Eivät ne lapset automaattisesti tee tilanteesta parempaa, on vain lisää suita ruokittavana. En hankkisi lapsia ennenkuin minulla olisi vakituinen työ ja muutenkin asiat paremmalla tolalla. Kyllä ihmisillä itselläänkin pitää olla jotain vastuuta.

Katsos kun näihin sossuelätti-ei koulutusta-ei älyä-ei työkykyä-ei jaksa-ei osaa-ei viitsi-lapset heitteillä-jne. -perheisiin ei ”hankita” lapsia. Niitä vaan tulee. Ovat tottuneet siihen, että sossu maksaa aivan kaiken ja ihmiset lahjoittaa loput.

Eikä edes yritetä miettiä mihin sitä rahaa oikeasti kuluu kun joku muu aina maksaa kaiken, aina vaan on "rahat loppu".

Sinänsä kiinnostava tuo adhd,kun jossain tv-dokumentissa oli yksi adhd-diagnoosin saanut, joka kertoi, ettei arki sujunut kovin hyvin ennen lääkitystä. Mutta hänen arkensa oli sellaista, ettei se olisi sujunut minultakaan,vaikka mulla ei ole diagnosoitu adhd:tä. Jos on esim. kotona monta lasta ja useita lemmikkejä, niin kyllä ainakin minulla menisi pasmat sekaisin ja unohtaisin monta tärkeää asiaa.

Pisti epäilemään, että onko mullakin adhd, kun elämän pitää olla yksinkertaista, jotta pärjään jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä kiinnostava tuo adhd,kun jossain tv-dokumentissa oli yksi adhd-diagnoosin saanut, joka kertoi, ettei arki sujunut kovin hyvin ennen lääkitystä. Mutta hänen arkensa oli sellaista, ettei se olisi sujunut minultakaan,vaikka mulla ei ole diagnosoitu adhd:tä. Jos on esim. kotona monta lasta ja useita lemmikkejä, niin kyllä ainakin minulla menisi pasmat sekaisin ja unohtaisin monta tärkeää asiaa.

Pisti epäilemään, että onko mullakin adhd, kun elämän pitää olla yksinkertaista, jotta pärjään jotenkin.

Se ero voi olla juuri siinä, että sinä ymmärrät tuon kokeilemattakin. ADHD:sta kärsivä ei välttämättä pysty hahmottamaan tuollaista asiaa, ja vaikka hänen tilanteensa jostain syystä muuttuisi (esim. joku ottaisi lemmikit), hän olisi pian uudestaan toisenlaisissa ongelmissa.

ADHD tunnutaan keskusteluissa liitettävän näihin ongelmaperheisiin, mutta se korostuu heillä vain siksi, että heille elämänhallinta on muutenkin vaikeaa. Omassa hyvin toimeentulevassa perheessäni on ADHD:ta (mm. itselläni), mutta ei sitä kukaan meistä arvaisi, jos ei tietäisi. Totuus on kuitenkin se, että teemme pärjäämisemme eteen todella paljon töitä, mikä ei ikinä onnistuisi ilman lääkitystä.

Tyhmän aloittajan xxl-turhat jutut.

Netti mahdollistaa turhan kerjäämisen nykyään,näin säästyy omat rahat kun kerjää ylimääräistä!

Vierailija kirjoitti:

Ai, silloin kun olin työtön, niin mulle ois pitänyt valtion kustannuksella laittaa ehkäisykapseli, etten vaan lisäänny, nyt kun olen töissä taas ollut useamman vuoden, niin olenko ansainnut takaisin oikeuteni päättää itse siitä lisäännynkö vai en, vai veikö tuo työttömyysjakso mun lisääntymisoikeuden lopullisesti?

Olet asian ytimessä ja saa voimaan pahoin, että on niin ajattelevia ihmisiä oikeasti. Vaikka monet pitävät itseään sivistyneenä ja elämässä pärjäävänä, niin sydämen sivistys voi olla täysin kadoksissa silti.

Tuota en ole tosiaan koskaan ymmärtänyt, että köyhä on lihava.

Omassa lapsuudenperheessäni oltiin köyhiä ja vaikka syötiin sitä epäterveellistäkin (edullista ruokaa), niin ei kukaan kyllä meidän perheessä päässyt lihomaan, kun kaikki ruoat jaettiin perheen kesken eikä sitä ollut mitenkään paljoa. Herkkuja ei kovin usein ostettu, kun ei ollut varaa. Ainoastaan halvinta litran pahvipakkauksessa olevaa jäätelöä oli joskus ja siitäkin kaikille leikattiin n. 1cm viipaleet, ei siinä lihomaan pääse. Meidän perheessä kaksi kolmesta lapsesta oli alipainoisia ja loput perheenjäsenet hoikkia hekin.

Suomessa on se ongelma, että täällä tuetaan vasta sitten kun olet vetänyt homman ihan läskiksi. Tukiputkeen kun pääset, ei sieltä kannata pyrkiä pois .

Jos olet ns. tavallinen työssäkäyvä ihminen, joka kohtaa äkillisen tragedian elämässään, ei hän apua saa.

Täytyy muistaa se, että tavallinen pienipalkkainen suomalainen ei kuitenkaan NIIN PALJON enemmän tienaa, kuin sossusta kuuluttava.

Lisäksi työssäkäyvillä on enemmän kuluja (esim työmatkat, päivähoitomaksut ym), eli käyttöön jäävä netto usein pienempi kuin kotona makaavilla.

Vierailija kirjoitti:

Zing kirjoitti:

Sitä en itsekään ymmärrä, että jos ei ole koulutusta eikä töitä ja lisäksi on masennusta ja muuta, niin MIKSI IHMEESSÄ tällaiseen tilanteeseen aina hankitaan niitä lapsia? Eivät ne lapset automaattisesti tee tilanteesta parempaa, on vain lisää suita ruokittavana. En hankkisi lapsia ennenkuin minulla olisi vakituinen työ ja muutenkin asiat paremmalla tolalla. Kyllä ihmisillä itselläänkin pitää olla jotain vastuuta.

Minä olisin kyllä hankkinut lapsia, vaikka olisin ollut köyhä ja pitkäaikaistyötönkin. Kaipa sitä olisin silloinkin halunnut äidiksi ja kaivannut jotain merkityksellistä sisältöä elämään. Varmaan olisi katkeroittanut, jos olisin joutunut luopumaan kaiken muun lisäksi vielä äitiydestäkin vain siksi, ettei köyhällä saisi olla lapsia. Kyllähän suomalaisen köyhän/pienituloisen perheen lapsen elämä ja lapsuus voi olla ihan hyvääkin. Olisi sekin aika ikävää, että saisi vakituisen työn vasta melkein nelikymppisenä ja sitten ei enää onnistuisikaan lasten hankkiminen - siinä sitten tuntuisi varmaan tosi kivalta ja merkitykselliseltä käydä vakitöissä vuodesta toiseen tietäen, että jos olisi hankkinut lapset työttömänä, pystyisi ne nyt sillä vakityöllä elättämään, mutta lopulta itselle jäi vaan työnteko yksinäisiä eläkepäiviä odotellessa. Tuskin se, että on palkansaajana tekemässä töitä jonkun toisen firman hyväksi, riittää elämänsisällöksi.

Miettikää mitä sanotte, kun kirjoitatte noita "miksi tehdä lapsia" -juttujanne. Välillä kuulostaa minusta siltä, että etenkin jos itsellänne on lapsia ja koette lasten tuoneen elämäänne onnea ja merkityksellisyyttä, haluaisitte vain viedä sen saman kokemuksen joltain muulta. Ja nimenomaan köyhiltä, koska jos itse koette, ettei oma elämänne noin muuten ole niin kiinnostavaa, voisitte sitten kokea, että ainakin tuon toisen elämä on vielä kurjempaa. Muuta selitystä en keksi.

Eihän niitä lapsia tarvitse silti 7 hankkia, jos kuluneet 15 vuotta molemmat vanhemmat ovat olleet pitkäaikaissairaita ja työttömiä.

Edesvastuutonta.