Miten voin valita menestyksen?

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Opettele näkemään niin päin, että olet selvinnyt paljosta. Olet selättänyt sairauttasi ja sisäinen palosi ajaa sinua taas kohti parempaa. Et ole luuseri vaan selviytyjä, ehkä jopa voittaja. 

Välillä on tosi vaikea unohtaa, miten onnekasta edes sekin on, että olen vielä hengissä. Kirjaimellisesti. Tai etten ole täysi rapajuoppo. Pahimpina aikoina vain huoli kissasta on pitänyt mua elossa. Nykyisin olen suht vakaa paljon naurava ja hymyilevä ihminen. Ammattilaisetkin on välillä olleet yllättyneitä siitä, miten olen saanut itseni tähän kuntoon ilman sen kummempaa lääkitystä tai muutenkin (mikään ei toiminut, mutta kaikenlaista on kokeiltu). Olen huomannut, että monet samoja asioita läpikäyneet ovat tässä iässä/vaiheessa paljon surkeammassa jamassa.

Mietin tämän aloituksen jälkeen tarkemmin tuota menestystä. Käytin sitä sanaa vähän liian kevyesti ja ajattelematta, myönnetään. Mulle menestys on sitä, että kuolinvuoteellaan ei tarvitse juuri katua. Harvoin sitä katuu tehtyjä asioita niin paljon kuin tekemättömiä. En varmaankaan katuisi esimerkiksi yrityksen perustamista sitten vuosien pääsyä, vaikka se menisikin huonosti, koska kokeilin sitä. Jos en tee mitään, mietin sitten, miksen edes yrittänyt, kun vielä oli mahdollisuus. Olisin voinut tuottaa jotain hyvää muille ja itselleni.

Jos nyt kuolisin, en katuisi mitään, koska sairaana tein voitavani, enkä ole kohdellut ketään huonosti. Viiden vuoden päästä olisi ehkä eri ääni kellossa.

Tämä meni yllättävän syvälliseksi. Kiitos tästä. Te olette herättäneet mussa ajatuksia ja ehkä jotain sisua.

ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi yrityksen perustamista aina pidetään tienä satumaisiin rikkauksiin. Suurin osa yrittäjistä saa surkeaa palkkaa tehtyä työtuntia kohti. Viikot ovat 60–80-tuntisia jos töitä sattuu olemaan. Toki yrittämällä voi rikastua, siitä on paljon esimerkkejä, mutta niin on rikastuneita lätkänpelaajia tai formulakuskejakin. Silti mielenterveysongelmaiselta ei kysytä mikset aja formulaa.

Yrittäjänä pääsee oikotietä kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle. Ei ole työterveyshuoltoa, sairasajan palkkaa, työttömyysturvaa tai mitään muutakaan siltä varalta, että käy huonosti. Luulen, että tämä on suurin syy, miksi viranomaiset yrittävät kammeta kaikkia perustamaan yrityksen. Eivätpähän pääse ainakaan vuoteen takaisin nostamaan tukia.

Itse olen ollut yrittäjänä vuodesta 1986. En ole rikastunut eikä se edes ollut yrityksen perustamisen syy. Se vain sopii minulle elämäntapana, kun ei ole perhettä eikä omistusasuntoa vastuulla.

Kuulostaa rankalta. Tiedän, että yrittäminen olisi mullekin rankkaa, ehkä liiankin rankkaa lopulta. Jos elättäisin itse itseni, pitäisin kyllä itseäni jo voittajana.

Tietty mulla on mielessäni vaihtoehtoja, mutta ne ovat kouluttautumista johonkin ammattiin. En todennäköisesti saisi töitä. Mun palkkaaminin tällä historialla kuulostaa liian riskialttiilta kenelle tahansa. En ehkä itsekään palkkaisi itseäni papereiden perusteella.

Joskus mietin, voisinko elättää itseni auttamalla muita mielenterveysongelmaisia. Vaikka elän tällaista saamatonta elämää, olen silti parantanut itseäni aika paljonkin. Olen yllättävän hyvä puhuja ja esiintyjä, ja mulle on kuulemma helppo puhua henkilökohtaisistakin asioista noin tosielämässä. Etenkin alkoholismi on mulle aihe, josta olen kiinnostunut, ja alkoholistit tarvitsevat apua ja kuuntelijaa. Tukiryhmissä olen huomannut, miten laala-alaisia ongelmia alkohisteilla usein on. Alkoholismi ei ala tyhjästä. Voisin olla hyväkin kokemusasiantuntija, vaikka tosiaan tämä yhteiskuntaan sopeutuminen on vaillinaista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse on myös sen miettimisestä, mitkä valinnat ovat sekä hyviä ja oikeita, että niit, joita oikeasti haluat.

No vaikka nyt opiskelualan valinta, mistä hitosta sen voi etukäteen tietää, mitkä ovat menestyksen kannalta hyviä ja oikeita (pl. lääketiede joka ei minua kiinnosta). Olen pari kertaa jo opiskellut alalle jonka piti työllistää varmasti. Ja paskat! Minulle siis riittäisi ihan sellainen pikkumenestys, että olisi vakituiset palkkatulot. Nyt en enää uskalla riskeerata kaikkia säästöjä opiskellakseni kolmannen hyödyttömän tutkinnon.

Siihen on syynsä, miksi heikoista olosuhteista menestykseen ponnistaneet ovat sankaritarinoita: he ovat poikkeus. Kun heidän elämäänsä tarkastelee, onnistumiseen löytyy kyllä syy, joka on sellainen, johon ei ole voinut itse vaikuttaa. Huono perhe? Ehkä naapurissa oli hyvä esimerkki. Ei tukea eikä kavereita? Ehkä tämä poikkeusyksilö on esimerkiksi tavallista älykkäämpi ja uteliaampi. Ehkä hänellä oli pääsy kirjastoon jne.

"Senkus vain valitset", on todella mustavalkoinen ja vähättelevä ohje menestykseen.

Se joka lukee tätä ja käy töissä saaden tyydyttävää palkkaa, ei olisi jossain toisessa elämässä eri tiedoilla, taidoilla, ihmissuhteilla, ravinnolla ym. todennäköisesti "valinnut" yhtä hyvin, vaikka älykkyys, kiinnostus ja ahkeruus olisi samaa kuin nytkin. Jossain toisessa elämässä sinulta olisi vaadittu menestymiseen enemmän kuin tässä, enemmän kuin mitä sinusta saa puristettua, joten realistisesti ajatellen päättäisit olla tuhlaamatta voimavarojasi epätodennäköisiin unelmiin, turhiin haihatteluihin.

Luet vain lääkäriksi ja perustat menestyvän klinikan :)

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Siihen on syynsä, miksi heikoista olosuhteista menestykseen ponnistaneet ovat sankaritarinoita: he ovat poikkeus. Kun heidän elämäänsä tarkastelee, onnistumiseen löytyy kyllä syy, joka on sellainen, johon ei ole voinut itse vaikuttaa. Huono perhe? Ehkä naapurissa oli hyvä esimerkki. Ei tukea eikä kavereita? Ehkä tämä poikkeusyksilö on esimerkiksi tavallista älykkäämpi ja uteliaampi. Ehkä hänellä oli pääsy kirjastoon jne.

"Senkus vain valitset", on todella mustavalkoinen ja vähättelevä ohje menestykseen.

Se joka lukee tätä ja käy töissä saaden tyydyttävää palkkaa, ei olisi jossain toisessa elämässä eri tiedoilla, taidoilla, ihmissuhteilla, ravinnolla ym. todennäköisesti "valinnut" yhtä hyvin, vaikka älykkyys, kiinnostus ja ahkeruus olisi samaa kuin nytkin. Jossain toisessa elämässä sinulta olisi vaadittu menestymiseen enemmän kuin tässä, enemmän kuin mitä sinusta saa puristettua, joten realistisesti ajatellen päättäisit olla tuhlaamatta voimavarojasi epätodennäköisiin unelmiin, turhiin haihatteluihin.

Hmm, usein se onkin oletus, että historiasta löytyy jokin positiivinen vaikutin. Psykologisissa kyselyissä on usein kysymyksiä, joihin sisältyy vastaavia oletuksia. Esim. kysymyksiä, joissa oletetaan, että ihmisellä on ystäviä tai jokin lähipiiri, tai että hän käy välillä elokuvissa, rahintoloissa yms. paikassa. Viimeksi kun täyttelin tällaista kyselyä, niin mulla oli taas vaikeuksia, koska osalla kysymyksistä ei ollut mitään tekemistä mun elämäni kanssa. Se on niin kuin kysyisi, käytänkö puuvillaa vai jotain tekokuitua avaruuspukuni alla. Jos on pakko vastata, pitää sitten vain kuvitella, mitä tekisi, jos jostain syystä siihen tilanteeseen joutuisi.

Omasta ympäristöstäni löytyy lähinnä tuhoisia vaikutteita. Ainoa asia, joka on saanut mut jaksamaan saattaa ehkä kuulua sairauteeni. Yliluonnolliset kokemukset. En ole varma niiden todellisuudesta, mutta koko elämäni ajan olen tuntenut saavani apua toiselta puolelta. Mulla oli jopa vuosien ajan "ystävä", jonka kanssa "puhuin telepaattisesti". Sain käytännön neuvoja ja seuraa. Kun hiljattain olin isossa leikkauksessa, näin enkelien kaltaisia olentoja ja he sanoivat puhui mulle elämästäni ja sanoivat, että olen menossa oikeaan suuntaan. Ilman näitä juttuja en olisi ehkä tässä. Tunnetasolla nämä jutut on lääkinneet mua jollain tavalla, vaikken usko niistä oikein mihinkään.

Se on sattumaa, että hulluudessani on ollut tämmöinen positiivinen mauste. Täyttä sattumaa. Mulle olisi voinut käydä huonomminkin, jos sitä ei olisi ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Luet vain lääkäriksi ja perustat menestyvän klinikan :)

Tsemppiä!

Juuri tällaista yritystä mietinkin! ;)

ap

Ap, olet jo voitin puolella koska tunistat sen että haluat muutosta elämääsi! Yrittäjyydessä lähtisin eteenpäin miettimällä mikä on sinun intohimosi? Elokuvat, musiikki, valokuvat, tietotekniikka, koodaus, leipominen, kauneudenhoito, kosmetiikka jne. Joihinkin näihin aloihin ei edes tarvitse mitään pitkän linjan koulutusta. Esim joku 2 vuoden aikuiskoulutus ei välttämättä olisi huono idea tilanteessasi. Esim blogin pitäjät ovat yrittäjiä. He ovat ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet jostakin tietystä alasta ja harrastavat sitä ja tuottavat/jakavat tietoa ja omia mielipiteitä.  Yrittäjyys ei nykypäivänä merkitse sitä että olisi jokin fyysinen tuote jota myydä ja markkinoida. Kun päätät alkaa yrittäjäksi, tärkeintä on saada samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi. Mene jonnekin start-up iltaan kuuntelemaan muiden ideoita ja inspiroitumaan:) Kovasti tsemppiä! Elämä ei aina ole reilu mutta itse voi yrittää vaikuttaa siihen. Helppoa yrittäjyys ei kumminkana ole.

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet jo voitin puolella koska tunistat sen että haluat muutosta elämääsi! Yrittäjyydessä lähtisin eteenpäin miettimällä mikä on sinun intohimosi? Elokuvat, musiikki, valokuvat, tietotekniikka, koodaus, leipominen, kauneudenhoito, kosmetiikka jne. Joihinkin näihin aloihin ei edes tarvitse mitään pitkän linjan koulutusta. Esim joku 2 vuoden aikuiskoulutus ei välttämättä olisi huono idea tilanteessasi. Esim blogin pitäjät ovat yrittäjiä. He ovat ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet jostakin tietystä alasta ja harrastavat sitä ja tuottavat/jakavat tietoa ja omia mielipiteitä.  Yrittäjyys ei nykypäivänä merkitse sitä että olisi jokin fyysinen tuote jota myydä ja markkinoida. Kun päätät alkaa yrittäjäksi, tärkeintä on saada samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi. Mene jonnekin start-up iltaan kuuntelemaan muiden ideoita ja inspiroitumaan:) Kovasti tsemppiä! Elämä ei aina ole reilu mutta itse voi yrittää vaikuttaa siihen. Helppoa yrittäjyys ei kumminkana ole.

Ajattelin, että 2-3 vuoden kouluttautuminen ja sinä aikana myös yrittäjyyteen tutustuminen olisi realistista. Haluaisin edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia jotenkin, jollain pienellä tavalla. Mulla on myös erityistä kokemusta tietyllä alueella, ja mulla on perheenjäsen, jonka kiinnostuksenkohteen voisi yhdistää tähän ideaan. Itse joutuisin ottamaan vastuun ja hän olisi työntekijänä, mutta se on ok. En haluaisi saattaa ketään vaikeuksiin oman "kunnianhimoni" takia. Tiedän, että hän lähtisi tähän mukaan tällä tavalla. Hänkin elää tuilla, ja mieluummin tienaisi sen rahan työllä. Kyseessä olisi erikoisliike. Tuotteet olisi varmasti hyviä. Mitään p*skaa en myisi. Mulla on tämän lisäksi muitakin ajatuksia, jotka vaatisivat tuon koulutuksen, mutta sinänsä tuntuisivat juuri senkin takia turvallisemmalta.

Tuntuu pelottavalta ja innostavalta, jos lopettaisi pelkän tällaisen ajatusleikin ja ryhtyisi tuumasta toimeen.

sp

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet jo voitin puolella koska tunistat sen että haluat muutosta elämääsi! Yrittäjyydessä lähtisin eteenpäin miettimällä mikä on sinun intohimosi? Elokuvat, musiikki, valokuvat, tietotekniikka, koodaus, leipominen, kauneudenhoito, kosmetiikka jne. Joihinkin näihin aloihin ei edes tarvitse mitään pitkän linjan koulutusta. Esim joku 2 vuoden aikuiskoulutus ei välttämättä olisi huono idea tilanteessasi. Esim blogin pitäjät ovat yrittäjiä. He ovat ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet jostakin tietystä alasta ja harrastavat sitä ja tuottavat/jakavat tietoa ja omia mielipiteitä.  Yrittäjyys ei nykypäivänä merkitse sitä että olisi jokin fyysinen tuote jota myydä ja markkinoida. Kun päätät alkaa yrittäjäksi, tärkeintä on saada samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi. Mene jonnekin start-up iltaan kuuntelemaan muiden ideoita ja inspiroitumaan:) Kovasti tsemppiä! Elämä ei aina ole reilu mutta itse voi yrittää vaikuttaa siihen. Helppoa yrittäjyys ei kumminkana ole.

Ajattelin, että 2-3 vuoden kouluttautuminen ja sinä aikana myös yrittäjyyteen tutustuminen olisi realistista. Haluaisin edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia jotenkin, jollain pienellä tavalla. Mulla on myös erityistä kokemusta tietyllä alueella, ja mulla on perheenjäsen, jonka kiinnostuksenkohteen voisi yhdistää tähän ideaan. Itse joutuisin ottamaan vastuun ja hän olisi työntekijänä, mutta se on ok. En haluaisi saattaa ketään vaikeuksiin oman "kunnianhimoni" takia. Tiedän, että hän lähtisi tähän mukaan tällä tavalla. Hänkin elää tuilla, ja mieluummin tienaisi sen rahan työllä. Kyseessä olisi erikoisliike. Tuotteet olisi varmasti hyviä. Mitään p*skaa en myisi. Mulla on tämän lisäksi muitakin ajatuksia, jotka vaatisivat tuon koulutuksen, mutta sinänsä tuntuisivat juuri senkin takia turvallisemmalta.

Tuntuu pelottavalta ja innostavalta, jos lopettaisi pelkän tällaisen ajatusleikin ja ryhtyisi tuumasta toimeen.

sp

Yrittäjyydessä on kaksi keskeistä asiaa: mitä myyt ja mistä saat riittävästi asiakkaita, jotta yritystoimintasi olisi taloudellisesti kannattavaa. Myymäsi asia vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten paljon tarvitset asiakkaita. Sun pitää miettiä, tarvitsetko liike- ja/tai varastotilaa sekä tarvitsetko jotain investointeja (myytävät tavarat) ennenkuin pystyt aloittamaan koko yritystoiminnan. Eli teet laskelman, mitä maksaa mahdollisen liiketilan vuokra, sähkölasku, vakuutus, puhelin yms juoksevat kulut. Sitten lasket myytävien tuotteiden hankintahinnan. Jos aiot palkata jonkun työntekijän, niin laske hänen palkkansa + työnantajamaksut ja huomioi, että joudut maksamaan myös loma-ajan palkan, lomarahat yms. Lisäksi sun pitää laskea mukaan myymäsi tuotteen ja/tai palvelun arvonlisävero.  Kun sulla on tämä laskelma jokaisen kuukauden juoksevista menoista, pystyt arvioimaan, montako asiakasta sulla pitää kuukaudessa olla, jotta saat yrityksesi juoksevat menot sekä työntekijän palkan maksettua. Tällä asiakasmäärällä et vielä itsellesi saa euroakaan vaan sun pitää sen jälkeen laskea, montako asiakasta edellisten lisäksi sun pitää saada, jotta saat itsellesikin jotain palkkaa. 

Tämän jälkeen mietit, mistä saat asiakkaat. Miten paljon alueella on kilpailevia yrityksiä. Missä mainostat, miten ja mitä markkinointi yrityksellesi maksaa. Markkinointikulut lisäät noihin lukuihin, joilla lasket kannattavuutta. Oletko itse hyvä myyntitykki? Myyt vaikka hiekkaa Saharaan? Jos et ole, millaiset verkostot sulla on? Ts kuka markkinoi yritystä puolestasi ja miten laajalla alueella? Jos joudut tähänkin ostamaan markkinointipalveluita yrityksesi ulkopuolelta, niin nekin kulut on laskttava mukaan kannattavuuslaskelmaan. 

Mä myyn osaamistani, joten toimitiloja en tarvitse. Teen töitä kotona. Mulla oli alalla hyvät verkostot jo ennen yrittäjäksi ryhtymistäni. Teen hommia lähinnä alihankintana isommille yrityksille. Aloituskustannukset ja kuukausittaiset juoksevat menot ovat siis aika pienet. 

Vierailija kirjoitti:

Luet vain lääkäriksi ja perustat menestyvän klinikan :)

Tsemppiä!

Yksi vankilassa ollut taparikollinenhan teki juuri näin, hänestä tuli kirurgi.

Kokoomuksen äänestäjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, olet jo voitin puolella koska tunistat sen että haluat muutosta elämääsi! Yrittäjyydessä lähtisin eteenpäin miettimällä mikä on sinun intohimosi? Elokuvat, musiikki, valokuvat, tietotekniikka, koodaus, leipominen, kauneudenhoito, kosmetiikka jne. Joihinkin näihin aloihin ei edes tarvitse mitään pitkän linjan koulutusta. Esim joku 2 vuoden aikuiskoulutus ei välttämättä olisi huono idea tilanteessasi. Esim blogin pitäjät ovat yrittäjiä. He ovat ihmisiä jotka ovat kiinnostuneet jostakin tietystä alasta ja harrastavat sitä ja tuottavat/jakavat tietoa ja omia mielipiteitä.  Yrittäjyys ei nykypäivänä merkitse sitä että olisi jokin fyysinen tuote jota myydä ja markkinoida. Kun päätät alkaa yrittäjäksi, tärkeintä on saada samanhenkisiä ihmisiä ympärillesi. Mene jonnekin start-up iltaan kuuntelemaan muiden ideoita ja inspiroitumaan:) Kovasti tsemppiä! Elämä ei aina ole reilu mutta itse voi yrittää vaikuttaa siihen. Helppoa yrittäjyys ei kumminkana ole.

Ajattelin, että 2-3 vuoden kouluttautuminen ja sinä aikana myös yrittäjyyteen tutustuminen olisi realistista. Haluaisin edistää henkistä ja fyysistä hyvinvointia jotenkin, jollain pienellä tavalla. Mulla on myös erityistä kokemusta tietyllä alueella, ja mulla on perheenjäsen, jonka kiinnostuksenkohteen voisi yhdistää tähän ideaan. Itse joutuisin ottamaan vastuun ja hän olisi työntekijänä, mutta se on ok. En haluaisi saattaa ketään vaikeuksiin oman "kunnianhimoni" takia. Tiedän, että hän lähtisi tähän mukaan tällä tavalla. Hänkin elää tuilla, ja mieluummin tienaisi sen rahan työllä. Kyseessä olisi erikoisliike. Tuotteet olisi varmasti hyviä. Mitään p*skaa en myisi. Mulla on tämän lisäksi muitakin ajatuksia, jotka vaatisivat tuon koulutuksen, mutta sinänsä tuntuisivat juuri senkin takia turvallisemmalta.

Tuntuu pelottavalta ja innostavalta, jos lopettaisi pelkän tällaisen ajatusleikin ja ryhtyisi tuumasta toimeen.

sp

Yrittäjyydessä on kaksi keskeistä asiaa: mitä myyt ja mistä saat riittävästi asiakkaita, jotta yritystoimintasi olisi taloudellisesti kannattavaa. Myymäsi asia vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten paljon tarvitset asiakkaita. Sun pitää miettiä, tarvitsetko liike- ja/tai varastotilaa sekä tarvitsetko jotain investointeja (myytävät tavarat) ennenkuin pystyt aloittamaan koko yritystoiminnan. Eli teet laskelman, mitä maksaa mahdollisen liiketilan vuokra, sähkölasku, vakuutus, puhelin yms juoksevat kulut. Sitten lasket myytävien tuotteiden hankintahinnan. Jos aiot palkata jonkun työntekijän, niin laske hänen palkkansa + työnantajamaksut ja huomioi, että joudut maksamaan myös loma-ajan palkan, lomarahat yms. Lisäksi sun pitää laskea mukaan myymäsi tuotteen ja/tai palvelun arvonlisävero.  Kun sulla on tämä laskelma jokaisen kuukauden juoksevista menoista, pystyt arvioimaan, montako asiakasta sulla pitää kuukaudessa olla, jotta saat yrityksesi juoksevat menot sekä työntekijän palkan maksettua. Tällä asiakasmäärällä et vielä itsellesi saa euroakaan vaan sun pitää sen jälkeen laskea, montako asiakasta edellisten lisäksi sun pitää saada, jotta saat itsellesikin jotain palkkaa. 

Tämän jälkeen mietit, mistä saat asiakkaat. Miten paljon alueella on kilpailevia yrityksiä. Missä mainostat, miten ja mitä markkinointi yrityksellesi maksaa. Markkinointikulut lisäät noihin lukuihin, joilla lasket kannattavuutta. Oletko itse hyvä myyntitykki? Myyt vaikka hiekkaa Saharaan? Jos et ole, millaiset verkostot sulla on? Ts kuka markkinoi yritystä puolestasi ja miten laajalla alueella? Jos joudut tähänkin ostamaan markkinointipalveluita yrityksesi ulkopuolelta, niin nekin kulut on laskttava mukaan kannattavuuslaskelmaan. 

Mä myyn osaamistani, joten toimitiloja en tarvitse. Teen töitä kotona. Mulla oli alalla hyvät verkostot jo ennen yrittäjäksi ryhtymistäni. Teen hommia lähinnä alihankintana isommille yrityksille. Aloituskustannukset ja kuukausittaiset juoksevat menot ovat siis aika pienet. 

Mä tarvitsisin toimitilat. En ole koskaan koittanut myydä mitään, mutta saan helposti ihmiset mukaan johonkin juttuun. Saatan saada jonkun ostamaan jonkun hyväksi havaitsemani tuotteen aika todennäköisestikin. Tietty mun pitää itse uskoa siihen. En ikinä saisi myytyä mitään, jos tuntisin vedättäväni jotakuta, mutta saatan saada jonkun kokeilemaan jotain, mikä on hänen mukavuusalueensa ulkopuolella, koska tiedän olevani hyvällä asialla. Olen ollut aika tehokas mainostaja tietyille tuotteille, jos olen itse kokenut ne käytössä todella hyviksi ja arkea tai harrastusta helpottaviksi. Mulla on persoona, joka ehkä sopisi tällaiseen kasvotusten myymiseen.

Kilpailijoita ei ehkä juuri olisi tai olisi vähän. Idea, joka vaatisi koulutusta, olisi varmempi, joten siihen lähtisin mieluummin. Se olisi kestävä ajatus, koska sitä ei voi koneistaa tai viedä Kiinaan, ja sille on aina tarvetta. Lisäkoulutusmahdollisuuksiakin on rajattomasti, eli ajan myötä tarjoamieni palveluiden määrä kadvaisi.

Sijainnin tietty pitäisi olla riittävän hyvä. Tai ainakin saavutettava/ihmisten työmatkan varrella.

Hiton paljon lisätitetoa ja opiskelua tämä vaatisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin kirjoituksesta näkyy hyvin selvästi läpi se, että on valittu menestymättömyys ja sitten keksitty, millä ulkoisilla sekoilla sitä perustella. Tuo asenne tulee selvimmin näkyviin lauseesta: "Kovaan työhön olen kyllä valmis, eli jos uskoisin pystyväni perustamaan yrityksen niin, etten joutuisi siitä keltaiseen nesteeseen, tekisin sen.". Mistä voit tietää, että joutuisit keltaiseen nesteeseen ennen kuin olet edes yrittänyt? Tuo on juuri se ennakkoasenne, joka määrää sen, menestyykö ihminen vai ei, olivat lähtökohdat mitä tahansa. Toiset päättävät jo ennakolta, ettei tästä kuitenkaan mitään tulisi, joten en edes yritä, kun taas toiset toteavat, että hitto vieköön, en minä tästä mitään vielä tiedä, mutta ihan varmasti onnistun, kunhan selvitän, miten homma toimii ja panostan tähän täysillä. Ensimmäiset ovat niitä, josita ei tule muuta kuin vauva-palstalla siitä kitiseviä, miten menestystä ei voi valita ja kaikki on muiden vikaa. Jälkimmäiset ovat niitä, jotka valitsevat menestymisen.

No minä en ole ap, mutta fakta on, että hyvin monille ihmisille riittäisi ihan ok toimeentulo ahkeran palkkatyön vastineeksi. Sitä ei vain enää ole oikein tarjolla.

Minä taas olen näitä, jotka "valitsevat menestymisen" ja silti epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Heh.

Minulla oli talous ihan kunnossa, kunnes monta vuotta sitten perustin yrityksen, joka meni minusta riippumattomista syistä ihan pieleen. Makselin niitä velkoja monta vuotta ja terveyskin meni. Kannattiko? No, jälkiviisaasti sanottuna ei.

Nyt olen taas perustamassa uutta yritystä. Miksi? En minä tiedä. Meneekö taas pieleen? Ehkä. Kannattaako riski? Tuskin. Suosittelisinko tätä kenellekään? En. Miksi siis teen näin? En minä vaan tiedä.

Olenko menestyjä vai keskivertoa tyhmempi, kun en varsinaisesti tunnu oppivan virheistäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin kirjoituksesta näkyy hyvin selvästi läpi se, että on valittu menestymättömyys ja sitten keksitty, millä ulkoisilla sekoilla sitä perustella. Tuo asenne tulee selvimmin näkyviin lauseesta: "Kovaan työhön olen kyllä valmis, eli jos uskoisin pystyväni perustamaan yrityksen niin, etten joutuisi siitä keltaiseen nesteeseen, tekisin sen.". Mistä voit tietää, että joutuisit keltaiseen nesteeseen ennen kuin olet edes yrittänyt? Tuo on juuri se ennakkoasenne, joka määrää sen, menestyykö ihminen vai ei, olivat lähtökohdat mitä tahansa. Toiset päättävät jo ennakolta, ettei tästä kuitenkaan mitään tulisi, joten en edes yritä, kun taas toiset toteavat, että hitto vieköön, en minä tästä mitään vielä tiedä, mutta ihan varmasti onnistun, kunhan selvitän, miten homma toimii ja panostan tähän täysillä. Ensimmäiset ovat niitä, josita ei tule muuta kuin vauva-palstalla siitä kitiseviä, miten menestystä ei voi valita ja kaikki on muiden vikaa. Jälkimmäiset ovat niitä, jotka valitsevat menestymisen.

No minä en ole ap, mutta fakta on, että hyvin monille ihmisille riittäisi ihan ok toimeentulo ahkeran palkkatyön vastineeksi. Sitä ei vain enää ole oikein tarjolla.

Minä taas olen näitä, jotka "valitsevat menestymisen" ja silti epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Heh.

Minulla oli talous ihan kunnossa, kunnes monta vuotta sitten perustin yrityksen, joka meni minusta riippumattomista syistä ihan pieleen. Makselin niitä velkoja monta vuotta ja terveyskin meni. Kannattiko? No, jälkiviisaasti sanottuna ei.

Nyt olen taas perustamassa uutta yritystä. Miksi? En minä tiedä. Meneekö taas pieleen? Ehkä. Kannattaako riski? Tuskin. Suosittelisinko tätä kenellekään? En. Miksi siis teen näin? En minä vaan tiedä.

Olenko menestyjä vai keskivertoa tyhmempi, kun en varsinaisesti tunnu oppivan virheistäni?

Juuri tuo ok toimeentulo ahkeran palkkatyön vastineeksi olisi menestystä mullekin. Menestystä olisi olla kunnioitettava veronmaksaja, vaikka siivooja.

Toivottavasti sulla menisi tällä kerralla paremmin. Eihän sitä voi tietää, mutta se on hyvä toivoa parasta ja varautua pahimpaan kun johonkin ryhtyy.

Tunnen keskivertoa tyhmempiä yrittäjiä, joilla menee hyvin. En sano tätä pahalla. Itse olen joissain asioissa paljon tyhmempi. Olen heidän puolestaan joskus tehnyt matemaattisia laskelmia, joiden pitäisi onnistua peruskoululaiseltakin. Älykkyystestissä kyseiset ihmiset eivät menestyisi, mutta joku on saanut menestymään muuten ja hienoja ihmisiä he ovat. Parempia kuin mä olen. Viisaampia myös. Mä osaan ehkä laskea paremmin, mutta eipä se ole mihinkään johtanut.

Mistä se "menestys" lopulta johtuu? Tuurista?

ap

Vierailija kirjoitti:

Sä et voi kuule valita oikeasti yhtään mitään jos sun alastonkuvat levitetään ympäri Ilmajokea ja Seinäjoekea. 

Siksipä musta ei ole alastonkuvia. Kissani alastonkuvat ovat toisaalta levinneet melko laajalle, mutta eipä se häntä vaivaa.

Suosittelen tekijöiden saattamista vastuuseen, jos sulle on noin käynyt. Mikäli se ei onnistu, ja muutenkin, saattaisin itse vaihtaa paikkakuntaa lopulta, ja hakea jonkinlaista kriisiapua. Toisten alastonkuvien levittely on anteeksiantamatonta. Jotain voi tehdä.

ap

Niino jos vastaus on heti ettei menestys ole vaivannäön arvoista niin tottakai et tue menestymään. Vähän niinku halusiai sixpäkin ja olla hoikka muttei aio tehdä mitään asian sen eteen ja sitten itkee maailman epäreiluutta.

Huoh!

Vierailija kirjoitti:

Niino jos vastaus on heti ettei menestys ole vaivannäön arvoista niin tottakai et tue menestymään. Vähän niinku halusiai sixpäkin ja olla hoikka muttei aio tehdä mitään asian sen eteen ja sitten itkee maailman epäreiluutta.

Huoh!

Totta kai se on, mutta jos tilanne on se, ettei mikään vaivannäkö auta mihinkään suuntaan, niin se on aika pattitilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niino jos vastaus on heti ettei menestys ole vaivannäön arvoista niin tottakai et tue menestymään. Vähän niinku halusiai sixpäkin ja olla hoikka muttei aio tehdä mitään asian sen eteen ja sitten itkee maailman epäreiluutta.

Huoh!

Totta kai se on, mutta jos tilanne on se, ettei mikään vaivannäkö auta mihinkään suuntaan, niin se on aika pattitilanne.

Ei ole totta.

Nimimerkki: 38v, ei työhistoriaa, ei autoja tai ajokorttia, monivammainen jne jne jne.. ja 170.000e osakesalkku. Senkun kuluttaa vähemmän ja sijoittaa. Pienilläkin rahoilla onnistuu.

Ennenkaikkea laitettava aika tekemään työtä puolestaan. Aika on rahaa ja sillä voi tienata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niino jos vastaus on heti ettei menestys ole vaivannäön arvoista niin tottakai et tue menestymään. Vähän niinku halusiai sixpäkin ja olla hoikka muttei aio tehdä mitään asian sen eteen ja sitten itkee maailman epäreiluutta.

Huoh!

Totta kai se on, mutta jos tilanne on se, ettei mikään vaivannäkö auta mihinkään suuntaan, niin se on aika pattitilanne.

Ei ole totta.

Nimimerkki: 38v, ei työhistoriaa, ei autoja tai ajokorttia, monivammainen jne jne jne.. ja 170.000e osakesalkku. Senkun kuluttaa vähemmän ja sijoittaa. Pienilläkin rahoilla onnistuu.

Ennenkaikkea laitettava aika tekemään työtä puolestaan. Aika on rahaa ja sillä voi tienata.

Miten pääsisi alkuun? En tiedä mitään sijoittamisesta. Kuulostaa todella hienolta, mutta pystyykö tuohon kuka vain?

up