Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun yksi lapsen kavereista on melko holtiton tapaus?
6-vuotiaan äiti
08.11.2017 |
Kyse päiväkoti-ikäisistä. Olen nähnyt kys. lapsen käytöstä mm. hakiessa ja viedessä omaa lastani ja se on holtitonta.. hoitajillakin näyttää olevan pinna kireällä hänen kanssaan. Lapsellani ja tällä toisella on ilmeisesti jonkinlainen kaverisuhde, mutta siihen sisältyy paljon konflikteja ja yhteinen tekeminen on enemmän tai vähemmän riehumista ja "pahojen tekemistä". Aina jos lapsi on leikkinyt tämän toisen kanssa päiväkodissa niin kotonakin käytös on holtitonta. Haukkumista, ärjymistä, suunsoittoa, niskojen nakkelua, räkänaurua. Ja vastaus on aina että "Kallekin tekee sitä ja tätä; Kallekin potkii ja Kallekin rikkoi". Me saadaan miehen kanssa olla tosi tiukkoina sitten kotona ja sata kertaa on myös rauhallisesti selitetty että miksi niin ei saa käyttäytyä ja että hänen ei tarvitse matkia kaverin tyhmiä juttuja.
Lapsellani on myös muita kavereita ja jos esim tämä "Kalle" on ollut poissa, päikystä kotiutuu aivan eri lapsi.
Hoitajat ei tietenkään voi ottaa kantaa toisen lapsen asioihin eikä asiasta tunnu voivan puhua edes ääneen. Onko muilla ollut samanlaisia "haasteita" lapsen kaverisuhteissa ja miten niihin suhtauduitte?
Kommentit (9)
No tämä toinen lapsi ehkä villitsee omaa lastasi, mutta et voi syyttää vain tätä toista omasi huonosta käyttäytymisestä. Selkeästi omaasikin kiinnostaa tuo riehuminen ja huono käytös. Ehkä tämän toisen lapsen vanhemmat ajattelevat teidän lapsestanne samalla tavalla, että leikkiessään teidän lapsen kanssa omansa on villi ja huonokäytöksinen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä täsmälleen sama ongelma. Jostain syystä mun sosiaalisesti kömpelö lapsi on ottanut idolikseen sen turvenuijakersan. Tämä toinen lapsi karjuu, kiroilee, huutaa haistav*ttua äidillensä kun ovat lähdössä kotiin pk:sta, vaihtoehtoisesti voi maata pitkin pituuttaan rapalätäkössä ja kiukutella. Tönii ja ilkkuu. Ilmeisesti järjestäkaikenlaista pikkujäynää, ja mun lapsi seuraa perässä. Ja nimenomaan sen perseilyn aloittaa se toinen lapsi, ja mun oma apinoi idioottia. Tämä tieto pk:n henkilökunnalta.
Lapseni osaa kuulemma osaa käyttäyttyä ikätasonsa mukaisesti, kun tämä häirikkö on pois. 4-vuotiaita ovat. Tuon häirikön vanhemmille tuskin on hyötyä puhua, eivät kovin välkyille vaikuta. "pojat on poikia" -mentaliteettia on havaittavissa.
Ja siis todellakin on pinna kireällä. Minulla ja miehellä myös. Ilmeisesti myös pk:n henkilökunnalla. Kun ei oikein voi pyytää pk:ssa, että eivät antaisi mun lapsen leikkiä häirikkölapsen kanssa.
Ikävää. Ja tätähän se tulee olemaan jatkossakin, kun erityisluokkia ei enää saa pitää vaan kaikki häiriköt integroidaan tavallisiin luokkiin eskarista lähtien peruskoulun päättymiseen saakka. Joka luokassa 3-5 häirikköä sekä muut raasut päälle. Kyllä koulumotivaatio Suomen koululaisissa nyt nousee, kun päivittäin tulee nyrkkiä mahaan ja räkää naamalle ja huutoa suoraan korvaan. Huoh!
Tämä häiriköinti kun alkaa jo ennen eskaria. Outoa, että ns. normaalilapsista ei olla huolissaan, vaan kaikki tehdään käytöshäiriöisten ja erityistarpeita omaavien ehdoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli lapsi integroidussa ryhmässä päiväkodissa (erityislapsilla esim. adhd, raivokohtauksia, väkivaltaa suuttuessa ym.) Lapsi stressaantui, alkoi itsekin saada raivareita kotona ja matki erityislasten outoa käytöstä. Päiväkodissa käytös oli hyvää. Hain eskariin eri puolelle kaupunkia, "normaalien" ryhmään. Muuttui takaisin omaksi itsekseen huonojen vaikutteiden loputtua.
Olen aika varma että lapsella on joitakin erityistarpeita tai kotioloissa häikkää, koska käytös on sen verran räikeää.
Ja omalla pojalla on puheen kehityksen viivettä jota on kuronnut umpeen paljon viime aikoina, mutta myös hän on sosiaalisesti hieman arka, koska häntä ei aiemmin huolittu samalla tapaa leikkeihin epäselvän puheen vuoksi. Hän kuitenkin tietää ja ymmärtää varsin hyvin käytöksensä (ja kaverin käytöksen) olevan väärin. Lisäksi uskon että iso osa hänen kiukustaan johtuu stressaavasta hoitopäivästä, kun varmaan kovasti haluaisi olla kaveria toisen kanssa, sitten joutuvat ongelmiin, leikit on epämääräistä riekkumista ja välillä tämä toinen on myös mm. lyönyt poikaani yms hoitopäivän aikana.
Enhän minä mitään sille toiselle lapselle voi ja avun tarpeessa hänkin varmaan on. Mietin vain miten muut on tätä tilannetta jaksaneet ja miten olette siihen suhtautuneet. Miten kasvattaa lapsesta niin vahva ettei lähtis tuollaiseen mukaan.. siinäpä pulma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohduttavaa, että jollain muullakin on tämä ongelma.
Kunpa tosiaan osaisi valaa lapseensa uskoa itseensä, ettei apinoisi huonosti käyttäytyvää.
up