Lue keskustelun säännöt.
Eroon pakko-oireista.. Miten?!
07.11.2017 |
Minulla on melko klassisia pakko-oireita, kuten liiallista käsienpesua. Onko täällä ketään pakko-oireista parantunutta tai tällä hetkellä sairastavaa? Sairaus hävettää minua ja rajoittaa muuten hyvää elämääni. Olen todella surullinen sen takia. Käyn terapiassa, mutta kaipaisin myös vertaista näkökulmaa.
Kommentit (16)
Itselläni oli todella voimakasta tarkastuspakkoa. Liittyy kaikkeen mikä mielestäni olisi voinut sytyttää tulipalon. Myös herätyskelloa tarkastelin. Aikaa näihin asioihin saattoi päivässä mennä tunteja.
Itselläni auttoi terapia ja se, että ymmärsin niiden pakkoajatuksien olevan ahdistuksen oire. Aloin ajattelemaan aina kun minulle tuli tarve mennä tarkastamaan, että mikä minua nyt ahdistaa. Aloin tuntea siis niitä tunteita mitä olin kätkenyt.
Nykyisin en enää tarkasta kuin todella harvoin mitään. Silloinkin mietin vielä omia tunteitani ja puhun sitten niistä tai hyväksyn ne olevaksi. En olisi uskonut ikinä että pääsisin tähän pisteeseen!
Älä luovuta, usko parantumiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskollani on ja läheltä olen sitä nähnyt, kärsinyt niistä jo 20 vuotta (nyt 35). Pakkotoimintapainotteisia pakko-oireita, käsien pesua, tarkistuspakkoa, pakonomaista suihkussa peseytymistä (rutiinit voivat vielä jopa 1,5 tuntia suihkussa). On kokeillut masennuslääkkeitä useaan otteeseen, paras hoitovaste nähtävästi isoannoksisesta sitalopraamista, mutta ei hänellä tehonnut sekään. Tietysti myös itse pakko-oireet jo masentavat... Terapiassa on istunut, ei ole häntä auttanut. Tärkeintä olisi kai viettää säännöllistä ja mahdollisimman stressitöntä elämää, sillä painetilanteet laukaisevat oireet aina pahemmiksi. On pystynyt kuitenkin töissä käymään, onneksi. Perhettä ei ole perustanut, vaikka seurusteleekin. Tsemppiä sinulle, ainakin sivusta katsoneena voin sanoa, ettei helppoa ole. <3
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli todella voimakasta tarkastuspakkoa. Liittyy kaikkeen mikä mielestäni olisi voinut sytyttää tulipalon. Myös herätyskelloa tarkastelin. Aikaa näihin asioihin saattoi päivässä mennä tunteja.
Itselläni auttoi terapia ja se, että ymmärsin niiden pakkoajatuksien olevan ahdistuksen oire. Aloin ajattelemaan aina kun minulle tuli tarve mennä tarkastamaan, että mikä minua nyt ahdistaa. Aloin tuntea siis niitä tunteita mitä olin kätkenyt.
Nykyisin en enää tarkasta kuin todella harvoin mitään. Silloinkin mietin vielä omia tunteitani ja puhun sitten niistä tai hyväksyn ne olevaksi. En olisi uskonut ikinä että pääsisin tähän pisteeseen!
Älä luovuta, usko parantumiseen!
Kiitos!
Luin hetki sitten myös toisaalta, että pakko-oireet ovat myös usein kroonisia. En halua uskoa siihen vaan olen valmis tekemään paljon töitä. Pelästyin vain, että mitä, jos se ei riitäkään.
Tosi hyvä näkökulma se, että aloit ajatella ja tuntea kätkettyjä tunteitasi. Kokeilen sitä.
Ap
Olen ajatellut, että olen ainoa ihminen, joka kärsii pakko-oireista. Oireeni liittyvät juuri käsien pesuun ym. Ns. normaalia elämää vietän lääkityksen kera, mutta ei tämä ole helppoa
Pääsin itse pakko-oireista eroon terapian avulla. Siellä ymmärsin, että tarve suorittaa noita toistuvia rituaaleja kumpuaa ahdistuksesta, ja aloin sisäistämään ettei kukaan kuole, vaikka jättäisinkin jotain tekemättä. Sen jälkeen rupesin tietoisesti vähentämään toistojen määrää. Jos jokin asia piti tehdä vaikkapa seitsemän kertaa, teinkin sen kuusi kertaa, sitten tiputin kerrat viiteen. Lopulta jäljellä oli enää yksi kerta ja ennen pitkää uskalsin jättää senkin pois.
Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskollani on ja läheltä olen sitä nähnyt, kärsinyt niistä jo 20 vuotta (nyt 35). Pakkotoimintapainotteisia pakko-oireita, käsien pesua, tarkistuspakkoa, pakonomaista suihkussa peseytymistä (rutiinit voivat vielä jopa 1,5 tuntia suihkussa). On kokeillut masennuslääkkeitä useaan otteeseen, paras hoitovaste nähtävästi isoannoksisesta sitalopraamista, mutta ei hänellä tehonnut sekään. Tietysti myös itse pakko-oireet jo masentavat... Terapiassa on istunut, ei ole häntä auttanut. Tärkeintä olisi kai viettää säännöllistä ja mahdollisimman stressitöntä elämää, sillä painetilanteet laukaisevat oireet aina pahemmiksi. On pystynyt kuitenkin töissä käymään, onneksi. Perhettä ei ole perustanut, vaikka seurusteleekin. Tsemppiä sinulle, ainakin sivusta katsoneena voin sanoa, ettei helppoa ole. <3
Kiitos!
Ap
ocd kirjoitti:
Olen ajatellut, että olen ainoa ihminen, joka kärsii pakko-oireista. Oireeni liittyvät juuri käsien pesuun ym. Ns. normaalia elämää vietän lääkityksen kera, mutta ei tämä ole helppoa
Kysyisin sinultakin mahdollisista lääkkeen haittavaikutuksista, onko sellaisia omalla kohdallasi?
Samoin minä olen ajatellut! En uskalla puhua läheisilleni miestä lukuun ottamatta, koska häpeän tätä niin paljon. Häpeän, vaikka sairautta ei voi itse valita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli todella voimakasta tarkastuspakkoa. Liittyy kaikkeen mikä mielestäni olisi voinut sytyttää tulipalon. Myös herätyskelloa tarkastelin. Aikaa näihin asioihin saattoi päivässä mennä tunteja.
Itselläni auttoi terapia ja se, että ymmärsin niiden pakkoajatuksien olevan ahdistuksen oire. Aloin ajattelemaan aina kun minulle tuli tarve mennä tarkastamaan, että mikä minua nyt ahdistaa. Aloin tuntea siis niitä tunteita mitä olin kätkenyt.
Nykyisin en enää tarkasta kuin todella harvoin mitään. Silloinkin mietin vielä omia tunteitani ja puhun sitten niistä tai hyväksyn ne olevaksi. En olisi uskonut ikinä että pääsisin tähän pisteeseen!
Älä luovuta, usko parantumiseen!
Kiitos! <3 Aloin itkeä, kun luin kommenttisi. :D Tänään on ollut todella vaikea päivä siksi, että mietin terapiassa, mitä oireet aiheuttavat perheelleni: miehelleni ja erityisesti pienelle vauvalleni.
Luin hetki sitten myös toisaalta, että pakko-oireet ovat myös usein kroonisia. En halua uskoa siihen vaan olen valmis tekemään paljon töitä. Pelästyin vain, että mitä, jos se ei riitäkään.Tosi hyvä näkökulma se, että aloit ajatella ja tuntea kätkettyjä tunteitasi. Kokeilen sitä.
Ap
Pakkomielteenä mm käsienpesu, kodin siivoaminen ja desinfiointi, tiettyjen tavaroiden järjestely. Absurdina vastakohtana se, että kaappini ovat totaalisessa kaaoksessa, ja käytän valtavasti aikaa tavaroiden etsimiseen, esim lompakko, avaimet, lääkkeet, vaatteet. Kannan mukana kertakäyttöisiä kumihanskoja julkisia vessoja varten. En juuri koskaan käytä julkisia kulkuneuvoja, iso syy tässä kaikkialla ja kaikissa ihmisissä vaanivat bakteerit.
Shokkihoitona oli sairastumiseni sairaalabakteeriin. Siivosin nestehukassa niin paljon, että jouduin uudelleen sairaalaan. Lopulta harkitsin kloriitin juomista siivoamisen sijaan, arvelin sen olevan ainoa keino päästä eroon bakteerista. Kyse oli kongreettisesti elämän ja kuoleman valitsemisesta. Lääkitys, terapiaa, eläkkeelle pääseminen, rentoutuksen opettelu, mulla se oli näin pitkä tie. Sairastan toki muutakin kuin ahdistus/paniikkihäiriötä.
Nyt elän mielekästä elämää, stressi, kiire ja somaattinen sairastelu tuovat toki oireita pahemmaksi. Suurin merkitys on sillä, että oppii rentoutumaan. Musiikki, miehen kosketus, hyvä ruoka, elokuva, rento sunnuntailounas perheen kanssa. Näillä saan pidettyä ahdistusta loitolla. Oireita on viime aikoina ollut vähän, aloitin uuden harrastuksen ja nautin jopa shoppailusta! Tsemppiä, kyllä tämän kanssa oppii elämään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virtahepo kirjoitti:
Pääsin itse pakko-oireista eroon terapian avulla. Siellä ymmärsin, että tarve suorittaa noita toistuvia rituaaleja kumpuaa ahdistuksesta, ja aloin sisäistämään ettei kukaan kuole, vaikka jättäisinkin jotain tekemättä. Sen jälkeen rupesin tietoisesti vähentämään toistojen määrää. Jos jokin asia piti tehdä vaikkapa seitsemän kertaa, teinkin sen kuusi kertaa, sitten tiputin kerrat viiteen. Lopulta jäljellä oli enää yksi kerta ja ennen pitkää uskalsin jättää senkin pois.
Tsemppiä ap!
Kiitos!
Ap
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän on tärkeä vapautua häiriöön usein liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon piiriin hakeutumista.
Stressi lisää pakkoajatuksia ja -toimintoja. Oireita voi itsehoidollisesti lievittää säännöllisen liikunnan ja rentoutusmenetelmien avulla. Pakkoajatuksista kärsivän kannattaa opetella erilaisia keinoja ohjata ajatukset muualle. Television tai elokuvien katsominen, video- ja tietokonepelit, kiinnostava lukeminen, erilainen luova toiminta, piirtäminen, soittaminen, puutarhan hoito, kodin korjaustyöt, ristisanatehtävien tekeminen, jne. voivat olla tehokkaita keinoja hallita pakkoajatuksia ja välttää hankalia pakkotoimintoja. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot ("Nuo ovat vain ajatuksia – ne menevät itsestään ohi", tms.) saattavat korvata kiusallisen ritualistiset pakko-toiminnat.
Saatavilla on myös itsehoitokirjoja, joiden sisältämien harjoitteiden avulla pakko-oireista kärsivä voi usein itse lievittää oireitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakkomielteenä mm käsienpesu, kodin siivoaminen ja desinfiointi, tiettyjen tavaroiden järjestely. Absurdina vastakohtana se, että kaappini ovat totaalisessa kaaoksessa, ja käytän valtavasti aikaa tavaroiden etsimiseen, esim lompakko, avaimet, lääkkeet, vaatteet. Kannan mukana kertakäyttöisiä kumihanskoja julkisia vessoja varten. En juuri koskaan käytä julkisia kulkuneuvoja, iso syy tässä kaikkialla ja kaikissa ihmisissä vaanivat bakteerit.
Shokkihoitona oli sairastumiseni sairaalabakteeriin. Siivosin nestehukassa niin paljon, että jouduin uudelleen sairaalaan. Lopulta harkitsin kloriitin juomista siivoamisen sijaan, arvelin sen olevan ainoa keino päästä eroon bakteerista. Kyse oli kongreettisesti elämän ja kuoleman valitsemisesta. Lääkitys, terapiaa, eläkkeelle pääseminen, rentoutuksen opettelu, mulla se oli näin pitkä tie. Sairastan toki muutakin kuin ahdistus/paniikkihäiriötä.
Nyt elän mielekästä elämää, stressi, kiire ja somaattinen sairastelu tuovat toki oireita pahemmaksi. Suurin merkitys on sillä, että oppii rentoutumaan. Musiikki, miehen kosketus, hyvä ruoka, elokuva, rento sunnuntailounas perheen kanssa. Näillä saan pidettyä ahdistusta loitolla. Oireita on viime aikoina ollut vähän, aloitin uuden harrastuksen ja nautin jopa shoppailusta! Tsemppiä, kyllä tämän kanssa oppii elämään :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän on tärkeä vapautua häiriöön usein liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon piiriin hakeutumista.
Stressi lisää pakkoajatuksia ja -toimintoja. Oireita voi itsehoidollisesti lievittää säännöllisen liikunnan ja rentoutusmenetelmien avulla. Pakkoajatuksista kärsivän kannattaa opetella erilaisia keinoja ohjata ajatukset muualle. Television tai elokuvien katsominen, video- ja tietokonepelit, kiinnostava lukeminen, erilainen luova toiminta, piirtäminen, soittaminen, puutarhan hoito, kodin korjaustyöt, ristisanatehtävien tekeminen, jne. voivat olla tehokkaita keinoja hallita pakkoajatuksia ja välttää hankalia pakkotoimintoja. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot ("Nuo ovat vain ajatuksia – ne menevät itsestään ohi", tms.) saattavat korvata kiusallisen ritualistiset pakko-toiminnat.
Saatavilla on myös itsehoitokirjoja, joiden sisältämien harjoitteiden avulla pakko-oireista kärsivä voi usein itse lievittää oireitaan.
Kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteeni/oireeni on kodista poistuessani tarkistaa moneen kertaan vesihanat,hella ym.sähkölaitteet ja ulko-ovi.
Up