Isäni on jännämies

Isäsi parhaat ja huonoimmat puolet?

Miten tämä jännyys ilmenee?

t. Jännänainen

Vierailija kirjoitti:

Isäsi parhaat ja huonoimmat puolet?

Parasta: Osasi viihdyttää, lapsena nauroin jutuilleen silmät sikkarassa.

Huonointa: Katoili viikoiksi, äiti itki ...

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä jännyys ilmenee?

t. Jännänainen

Sitoutumiskyvyttömyytenä, epäluotettavuutena, itsekeskeisyytenä. Paljon muutakin mutta nämä tuli ensimmäisinä mieleen.

Mikä on jännämies?  Sorry, minä en tiedä.

Jokanaisen unelma.. sitten itketään :”D

Minkälaiset välit teillä on nyt? Miksi luulet, että hänestä tuli jännämies? Toistatko jotain hänen jutuistaan omassa elämässäsi?

Onko sinulla hyvät välit isääsi ja ovatko sinun vanhemmat eronneet

En halua kysyä, omankin oli. Outoa kyllä vältän jännämiehiä kuin ruttoa.

Vaikka eikös niiden pitänyt olla parasta a-luokkaa ja geenieni puolesta minun ei tarvitsisi tyytyä b-laadun kiltteihin?

Vierailija kirjoitti:

Minkälaiset välit teillä on nyt? Miksi luulet, että hänestä tuli jännämies? Toistatko jotain hänen jutuistaan omassa elämässäsi?

Välimme paranivat vanhempien erottua, nykyään vierailen luonaan pari kertaa viikossa. Juttelemme monista asioista, luottaa häneen ei tosin edelleenkään voi.

Veikkaisin jännyyden osatekijäksi että oli lellitty kuopus joka sai tehdä vähän mitä huvitti. Suoraan kotoa parisuhteeseen ja sieltä takaisin kotiin kunnes joku nainen taas löytyi... Ei ole tarvinnut kantaa vastuuta mistään.

Olen toistanut monia virheistään ja hakeutunut kaltaistensa ihmisten seuraan. Vasta nyt kolmekymppisenä alkanut ymmärtää kaavaa.

Tämän luettuani, huomasin, että mun mies on just tuollainen = jännämies.

Myös minun isäni on jännämies. Hakkasi meitä, petti äitiä jatkuvasti, on omahyväinen ja itsekeskeinen, perhanan saita (paitsi itselleen sallii kalliitkin jutut) ja muutenkin yleisesti mulkero. En ole enää tekemisissä ja vältän isäni kaltaisia miehiä kuin ruttoa.

Vierailija kirjoitti:

Myös minun isäni on jännämies. Hakkasi meitä, petti äitiä jatkuvasti, on omahyväinen ja itsekeskeinen, perhanan saita (paitsi itselleen sallii kalliitkin jutut) ja muutenkin yleisesti mulkero. En ole enää tekemisissä ja vältän isäni kaltaisia miehiä kuin ruttoa.

Olen pahoillani : ( meitä ei sentään hakattu, isä häipyi ajoissa kun alkoi volyymi nousta.

Onko luottamussuhteesi miehiin hankala ? Itse luotan tuskin itseenikään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös minun isäni on jännämies. Hakkasi meitä, petti äitiä jatkuvasti, on omahyväinen ja itsekeskeinen, perhanan saita (paitsi itselleen sallii kalliitkin jutut) ja muutenkin yleisesti mulkero. En ole enää tekemisissä ja vältän isäni kaltaisia miehiä kuin ruttoa.

Olen pahoillani : ( meitä ei sentään hakattu, isä häipyi ajoissa kun alkoi volyymi nousta.

Onko luottamussuhteesi miehiin hankala ? Itse luotan tuskin itseenikään.

Ap

Yleinen luottamus miehiä kohtaan on melko nollassa, mutta onnekseni löysin jo nuorena aidosti kiltin ja kultaisen miehen joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Isäni vastakohta siis, ei mikään tämän palstan "kilttimies".

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla hyvät välit isääsi ja ovatko sinun vanhemmat eronneet

Välit parantuneet ajan myötä, olen analysoinut isän käytöstä ja kysynytkin suoraan tietyistä asioista, myöntää olleensa kykenemätön normaaliin perhe-elämään. Vanhempani erosivat ollessani ala-asteella.

Tunnetko itsekin vetoa jännämiehiin?

Vierailija kirjoitti:

Tunnetko itsekin vetoa jännämiehiin?

Voi kyllä... Useamman vaikean suhteen jälkeen aloin tiedostamaan kuvion. Nyksä on "siltä väliltä" mutta huomioi silti minut päätöksissään ja tekemisissään eikä tee katoamistemppuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäsi parhaat ja huonoimmat puolet?

Parasta: Osasi viihdyttää, lapsena nauroin jutuilleen silmät sikkarassa.

Huonointa: Katoili viikoiksi, äiti itki ...

Jatkan tästä vielä, katoiluaikaan äiti tsemppasi alkuun isästä kysyessä että on "kaverilla kylässä". Parin päivän jälkeen kun ihmetteli että onpa isä pitkään kylässä purskahti äiti itkuun. Tämä ahdisti tietysti kun ei sitten tiennyt itsekään missä ukko oikeasti menee ja onko kunnossakaan. Kun sitten palasi juoksuiltaan saattoi olla delirium päällä tai mitä milloinkin... Jutteli keittiössä mielikuvituskavereilleen yötä myöten. Kaksi kertaa olin pois koulusta kun perhe ei ollut saanut silmällistäkään unta. Toisen kerran jälkeen äiti hankki meille oman asunnon.

Pahinta taisi olla epävarmuus Kaikesta, mihinkään puheisiin ei voinut luottaa, tämän ymmärsin tosin vasta vanhempana kun perusturva oli jo järkkynyt. Lapsena tietty uskoi isän satuilut.