Miten olemme kasvattaneet pullamössösukupolven?
Olen viisikymppinen ja puhuimme juuri töissä, että meidän 15-25-vuotiaat ovat varsinaista pullamössösukupolvea. Varsinkin pojat.
Eivät ota vastuuta, ei suunnitelmia, ei tavoitteita, ei jaksa tehdä töitä, mitä välii, ei huvita tehdä töitä....
Mitä olemme tehneet, kun olemme sellaiset kasvattaneet? Itse 80-luvulla olimme aktiivisempia.
Kommentit (24)
Vaikuttaa kummalliselta. En tiedä missä asut mutta suurin syy tuollaiseen käytökseen ovat mielenterveysongelmat joihin pojat varsinkaan eivät hae apua. Itäisessä Suomessa tuo on oikea ongelma mutta ei täällä etelässä.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kasvatus.
Ei ole. No, kaikista en tiedä, mutta ei ole vapaa kasvatus. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä, mutta vastuu heiltä puuttuu. Ja sitkeys.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa kummalliselta. En tiedä missä asut mutta suurin syy tuollaiseen käytökseen ovat mielenterveysongelmat joihin pojat varsinkaan eivät hae apua. Itäisessä Suomessa tuo on oikea ongelma mutta ei täällä etelässä.
Helsinki-Espoo - linjalla keskustelimme.
Ei nämä mitään ongelmanuoria ole. Ihan lukiota käyvät. Jos jaksavat. Ja vähän vanhempia.
Mut kasvatettiin epävarmaksi. Eikä saa olla omatoiminen vaan kaikkeen pitää kysyä lupa.
Pullamössöllä kasvatettiin suuret ikäluokat.
Varhaislapsuus ja teini-ikä oli kovin siloiteltu, myönnän. Mutta sitten lapsi reipastui ja aktivoitui. Opetteli hitsaamaan, vaihtamaan renkaat, käyttämään porakonetta, moottorisahaa ja muita vempeleitä. Samalla koko elämä aktivoitui ja olemus jämäköityi. Onneksi näin.
Vierailija kirjoitti:
Pullamössöllä kasvatettiin suuret ikäluokat.
Ja sen kyllä huomaa.
Elämä on liian helppoa ja elintaso korkea. Ei tajuta, että sen eteen on tehty paljon töitä, koska he eivät ole nähneet, miten se on syntynyt. Eivät tajua, että se ei ole kaikki itsestään selvää.
Ennen oli normaalia että oli pakko tehdä. Ei ollut nettiä mihin juuttuu ja netti laiskistaa.
Itsekkin olen samanlainen nykyään.
Ikää mulla 52v.
Nuorena ulkoiltiin, pyöräiltiin pitkiä matkoja ja tein töitä jo ollessani 17 vuotta.
Kahden pojan äitinä yhdyn tähän. 13v. on kuin perässä vedettävä. Mukavuus tulee ensin.
Ap antaa esimerkkejä:
- yksi tuli armeijasta. Ei hae töitä, kun haluaa chillailla. Ja matkustaa, ihmetteli kun äiti ei maksa. ( niin minäkin nuorena, mutta kävin töissä, jotta pystyin matkustaa).
- yksi ei mene työharjoitteluun, koska ei saa palkkaa. Korvaa työharjoittelun projektilla ( minä nuorena tajusin työkokemuksen merkityksen).
- yhdelle vanhemmat hakevat kaikki kesätyöt yms., itse ei saa mitään aikaseksi. Halusi muuttaa pois kotoa, ei onnistunut ennenkuin äiti hommasi asunnon.
- yksi lopetti kesätyöt kahden viikonnjälkeen. Kun ei jaksanut enää.
Suuret ikäluokat ainakin jaksoivat tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Varhaislapsuus ja teini-ikä oli kovin siloiteltu, myönnän. Mutta sitten lapsi reipastui ja aktivoitui. Opetteli hitsaamaan, vaihtamaan renkaat, käyttämään porakonetta, moottorisahaa ja muita vempeleitä. Samalla koko elämä aktivoitui ja olemus jämäköityi. Onneksi näin.
Ja siis kysymys tytöstä, nyt jo nuoresta aikuisesta.
Jaa. Oma kuvani on täysin päinvastainen, nuoret on niitä jotka suunnittelee tulevaisuutta, opiskelee, matkustelee..
Vikahan ei voi olla vanhemmissa. Kenessäköhän se tällä kertaa olisi?
Piilevät infektiot ovat aina olleet ihmiskunnan vitsaus.. ne ovat usein oireettomia, mutta nykyaikainen hektinen elämänmeno repii niitä esille herkemmin kuin aikaisemmin, jolloin ne aiheuttavat enemmän haittaa.
Kenties silmin nähtävissa oleva tavallisin infektio, joista valtaosa aikuisista kärsii, on parodontiitti, >50% aikuisilla on se, ja sehän on periaatteessa oireeton, mitä nyt hampaat löystyvät ja vinoutuvat suussa. Mutta joka tapauksessa se on kerrassaan iso infektiopesäke, ja mikroskooppikuvat näyttävät että ikenissä on spirokeettoja ja muita lajikkeita, jotka sitkeän biofilmin avulla ovat turvassa.. niillä on myös piileviä kystamuotoja, tavallaan kovia kuoria, joihin mikrobit suojautuvat, jos niitä esim. antibiooteilla yrittää häätää.
Samoja mikrobipesäkkeitä voi muodostua aivoihin, näennäisen oireettomia nekin, mutta aiheuttavat juuri tällaisia "don't care"-tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat näennäisen terveitä, mutta tarvitsisivat kuitenkin pitkäkestoisen antibioottihoidon. Alzheimerin tauti taas on niin pitkälle edennyt mikrobisairaus, että ei ole varmaa, voiko potilasta enää edes pelastaa mikrobilääkkeillä. Joten interventioon täytyy olla erittäin matala kynnys.
Jos tämä kaikki kuulostaa scifiltä, se johtuu juuri siitä että lääketiede on edelleen kivikaudella, ja te siinä samalla mukana, kenties heitätte toisianne kivillä, kun yritätte etsiä syyllisiä, mutta järkevät ovat jo ryhtyneet hoitamaan itseään mikrobilääkkeillä, jonkin tietyn protokollan tai hoitosuunnitelman avulla.
No tarkkoja jos ollaan, niin käsitteellä pullamössösukupolvi viitattiin alunperin 80-luvun nuoriin eli juuri nykyisiin 5-kymppisiin, joiden aikaan oli taloudellinen nousukausi ja kesätyöpaikatkin tippui taivaasta.
90-luvun nuoret olivat jo laman lapsia ja sitä myöhemmillekin epävarmuus elämässä tuttua.
Vierailija kirjoitti:
No tarkkoja jos ollaan, niin käsitteellä pullamössösukupolvi viitattiin alunperin 80-luvun nuoriin eli juuri nykyisiin 5-kymppisiin, joiden aikaan oli taloudellinen nousukausi ja kesätyöpaikatkin tippui taivaasta.
90-luvun nuoret olivat jo laman lapsia ja sitä myöhemmillekin epävarmuus elämässä tuttua.
Joo, meitä sanottiin pullamössöiksi, mutta emme sitä ole.
Nämä nuoret, joista puhun, ovat syntyneet 1997-2000. Kukaan ei ole laman lapsi, vaan korkeakoulutetusta perheistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Piilevät infektiot ovat aina olleet ihmiskunnan vitsaus.. ne ovat usein oireettomia, mutta nykyaikainen hektinen elämänmeno repii niitä esille herkemmin kuin aikaisemmin, jolloin ne aiheuttavat enemmän haittaa.
Kenties silmin nähtävissa oleva tavallisin infektio, joista valtaosa aikuisista kärsii, on parodontiitti, >50% aikuisilla on se, ja sehän on periaatteessa oireeton, mitä nyt hampaat löystyvät ja vinoutuvat suussa. Mutta joka tapauksessa se on kerrassaan iso infektiopesäke, ja mikroskooppikuvat näyttävät että ikenissä on spirokeettoja ja muita lajikkeita, jotka sitkeän biofilmin avulla ovat turvassa.. niillä on myös piileviä kystamuotoja, tavallaan kovia kuoria, joihin mikrobit suojautuvat, jos niitä esim. antibiooteilla yrittää häätää.
Samoja mikrobipesäkkeitä voi muodostua aivoihin, näennäisen oireettomia nekin, mutta aiheuttavat juuri tällaisia "don't care"-tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat näennäisen terveitä, mutta tarvitsisivat kuitenkin pitkäkestoisen antibioottihoidon. Alzheimerin tauti taas on niin pitkälle edennyt mikrobisairaus, että ei ole varmaa, voiko potilasta enää edes pelastaa mikrobilääkkeillä. Joten interventioon täytyy olla erittäin matala kynnys.
Jos tämä kaikki kuulostaa scifiltä, se johtuu juuri siitä että lääketiede on edelleen kivikaudella, ja te siinä samalla mukana, kenties heitätte toisianne kivillä, kun yritätte etsiä syyllisiä, mutta järkevät ovat jo ryhtyneet hoitamaan itseään mikrobilääkkeillä, jonkin tietyn protokollan tai hoitosuunnitelman avulla.
Linkittäisitkö tutkimuksia aiheeseen. Ja kerro lisää mikrobilääkkeistä.
Omituinen mielipide, että nuoriso olisi pilalla. En ole tällaista koskaan kuullut.
En usko, että syy on kasvatuksessa. Pikemminkin syy on muuttuneessa maailmassa. Töissä on aina käyty, jotta saadaan katto pään päälle, leipää pöytään ja perhe elätettyä. Nykyisin katon pään päälle ja leivän pöytään saa yhteiskunnan tuillakin. Moni nuori - varsinkin mies - ei edes halua lapsia, joten tuota kolmatta kohtaa ei tarvitse edes ajatella. Jotta työssä käynnissä olisi jotain järkeä, työn pitäisi olla tekijälleen mielekästä. Työpaikkojen määrä kuitenkin laskee koko ajan, meitä ihmisiä on jo enemmän kuin tarvitaan. On siis erittäin vaikea edes valita alaa, joka vielä 5 vuoden päästäkin työllistäisi. Tästä seuraa, ettei osalla nuorista ole suunnitelmia eikä tavoitteita. Tulevaisuudelta ei odoteta yhtään mitään.
Omassa nuoruudessani (1980-luvulla) oli selvää, että ensin opiskeltiin ammatti, hankittiin työpaikka, otettiin asuntolaina ja perustettiin perhe. Nykyisin pätkätöiden, työttömyyden, 0-tuntisopimusten, työkokeilujen ja työharjoitteluiden jaksottamassa elämässä ei oteta asuntolainaa, ei perusteta perhettä eikä tehdä paljon muutakaan.
Vapaa kasvatus.