Mitä mieltä termistä sekundäärinen lapsettomuus?

kun joku valittaa olevansa sekundäärisesti lapseton. Itsellä on pitkien hoitojen jälkeen vihdoin lapsi ja vaikka toivoisinkin toistakin lasta, en pidä sitä enää välttämättömyytenä.

Täysin lapsettomuus on ihan eri asia, silloin jäät kokonaan paitsi elämästä lapsen kanssa.

Et tiedä koskaan miltä tuntuu pitää omaa lasta ensimmäistä kertaa sylissä, miltä tuntuu imettää, miltä tuntuu kun joku kutsuu sinua äidiksi, et tule koskaan mummoksi, jne.

Toisaalta lapseton voi tarkoittaa myös ihmistä, jolla ei ole lasta lainkaan. NÄmä eivät aina ole samoja ihmisiä, huom., on myös omasta tahdostaan lapsettomia.



Hae lakkaa satamasta kun lakkaa satamasta.

sekundaarinen hedelmättömyys (infertilitatis secundaris tai jotenkin noin latinaksi. Diagnoosi lukee laparoskopiapapereissa) . Ja yksi lapsi on, toista ei koskaan tullut.

heillä on jo yksi lapsi. Sekundäärisesti sanaa lapsi tuski ymmärtää.

ja kärsin hedelmättömyydestä. Lapsettomaksi en osaa itseäni ajatella.

vaikka haluaisikin"

Ei kuulosta niin hienolta, eihän ;)?

Sanonhan herpeksestäkin herpes, enkä yskänrokko.

Eihän kyse ole siitä vaan vain termeistä. En hyväksy termiä, mutta hyväksyn toki sen surun kun lasta ei saa. Ymmärsitkö? Joku voi sanoa, että " minua itkettää, kun vaari päästi kylmän pierun" . En hyväksy tätä termiä kuolemasta puhuttaessa, mutta hyväksyn toki ihmisen surun. Miksi edes pitää käyttää jotain lapsettomuustermiä jos ei olla oikeasti lapsettomia? Tiedätkö miltä se minusta oikeasti lapsettomasta kuulostaa?

Toissijainen ei ole sekundaarisen synonyymi, koska se on merkitykseltään vähemmän neutraali, lähellä sanaa " toisarvoinen" .

ja nyt iän myötä olen oppinut ymmärtämään, mitä minulta puuttuu, kun ei ole sisaruksia. Itselleni olisi suuri suru, jos toista lasta ei tulisi, koska en halua oman lapseni kokevan näitä tunteita. Toisille ei tietenkään ole mikään tragedia olla ainokainen, ei minullekaan lapsena, kun sain jakamattoman huomion ja muut ainouden edut. Olen jutellut asiasta parin muunkin ainoan lapsen kanssa, ja en ilmeisesti ole ainoa, joka on myöhemmin ymmärtänyt sisarusten merkityksen.



Tämä viesti oli siis vastaus niille, joiden mielestä se, että toista lasta ei tule, ei voi olla suuren suuri tragedia. Tässä asiassa ei varmaan ole kuin mielipiteitä, ei totuuksia.

" Eikö se vähennä niiden olemassaolevien lasten arvoa, kun niitä ei lasketa lapsiksi?" kuten ap jo avauksessaan.

Ei kait siinä ole mitään ihmeellistä. Outoja kommentteja taas joillakin.. Höh. Mutta kaikesta huolimatta oikein mukavaa pääsiäistä!

Lainaan itseäni:



han huuhaata koko käsite. Ainoat paikat, joissa tätä mukamas lapsettomuuden yhtä muotoa viljellään, on perheaiheiset keskustelupalstat, jossa yritetään " pikku kakkosta" .

lapsettomuutta joka aiheutuu ikäänkuin sivutuotteena eli vaikkapa kaavinnan tuloksena.

Nauraisikohan lääkäri, kun kolmen lapsen äiti menisi valittamaan lapsettomuutta? Joo olen lapseton, siis kvaternäärisesti, tarviin hedelmöityshoitoja..

" Pikkukakkosen alullesaamisvaikeus" ?



Jokainen fiksu ihminen kyllä ymmärtää mitä tarkoittaa termi sekundäärinen = TOISSIJAINEN. Eli juuri sitä sillä halutaan sanoakin. Luojan kiitos lapsia jo on, mutta lisää tuntuu olevan hankala saada. Onko olemassa jokin absoluuttinen yläraja kuinka paljon lapsia saa oikeutetusti haluta? Missä vaiheessa suremisen oikeutus loppuu, jos lisää toivottuja lapsia ei kuulukaan?

Parempi olisi esim. sekundäärinen hedelmättömyys tms. Mutta sinänsä tiedän, että on usein ihan yhtä vaikea paikka kuin tällainen " perinteinenkin" lapsettomuus, ja ei minulla mitään ongelmia tuon termin kanssa ole - ei siis nypi minun napaani.

jos ei saa toista lasta!



- 3

Ihme mielipide... Me olemme kärsineet lapsettomuudesta ennen molempia raskauksia, enkä voi niitä eritellä kumpi olisi pahempaa. Tottakai esikoisen jälkeen on kiitollinen siitä, että on yhden lapsen saanut, mutta tuttavien raskaudet ja vauvat tuntuvat toista yrittäessä aivan yhtä pahalta kuin ekalla kerrallakin. Lapsettomuus on aina kipeä asia, oli se millaista muotoa tahansa!