G: Miksi ihmeessä kumppani pitää "koeajaa"?

Miksi ihmeessä avioituisin sellaisen ihmisen kanssa joka on umpisurkea sängyssä? Tai  edes seurustelisin?

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole seksin osalta yhtään sen kummempaa kuin muissakaan parisuhteen osa-alueissa. Aika harva kai pystyy sellaiseen ensitreffit alttarilla -tyyppiseen ratkaisuun, vaan kyllä se valinta halutaan tehdä itse ja yksi osa-alue voi olla se seksi. 

Ja tähän vielä jatkan, että en oikein ymmärrä, miksi painotetaan, että puoliso pitää valita huolella ja häneen pitää tutustua kunnolla, ennen kuin voi tehdä päätöstä. Seksi on yksi tutustumisen muoto. Miksi ihmeessä sen kohdalla pitäisi vain tyytyä siihen, mitä vastaa tulee, mutta muilta osin voi tutustumiselle olla suuriakin vaatimuksia? 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkien kanssa ei vaan ole seksuaalista kemiaa, ei vaikka kuinka rakastaisi.

Mutta miksi menisitkään sellaisen ihmisen kanssa naimisiin? 

Onko ap keskustellut jo kumppaninsa kanssa paljonkin seksistä, kertonut toiveitaan esim.?

En koeaja. Sen sijaan avioliitto olisi minulle niin iso päätös, että sitä ennen haluaisin seurustella useita vuosia ja asuakin jonkin aikaa avoliitossa. Olisi aika outoa jakaa koko arki ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi myös seksielämää.

Ja kyllä seksin pitää toimia, jotta voisin edes seurustella. Ei kyse ole mistään tekniikoista vaan siitä, että on samanlainen suhtautuminen seksiin ja seksuaalisuuteen, suunnilleen samanlaiset halut ja että seksi on hauskaa yhdessä. En voisi nauttia jonkun totisen panomiehen kanssa, tai miehen, joka ei nauti suuseksin antamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse alistua "koeajettavaksi". Voi kuitenkin miettiä jos haluaa kokeilla esim. viikkoa ennen kuin postittaa hääkutsut sillä voihan se seksi juuri sen kumppanin kanssa olla ihan surkeaa. Ottaako riskin vai ei, siinäpä pulma.

Kerro, mitä se "surkea" seksi rakkaan ihmisen kanssa sitten on? Onhan läheisyyttä tietenkin ollut jo vaikka yhdyntää vielä ei. Seksissä on käsittääkseni kyseessä paljolti läheisyydestä, toisen hyvänä pitämisestä, siitä että suudelmat ja hyväilyt vie asiasta toiseen. Mikä kohta on sitten se "surkea"? Se ettei saa ekalla kerralla orgasmia vai? Seksiähän pitää opetella, miksi en opettelisi rakkaan puolisoni kanssa? Olisipa pinnallista sanoa jo ekan kerran jälkeen, että ei vastannut odotuksiani, et saa uutta mahdollisuutta, otetaan avioero!

Minusta tuntuu, että joko olet seksuaalisesti täysin kokematon, tai sitten et ole koskaan tuntenut seksuaalista kemiaa ja himoa. Silloin näitä asioita voi olla yhtä vaikea selittää kuin auringonlaskua syntymäsokealle. Kun on tuntenut voimakasta intohimoa ja fyysistä halua toista kohtaan, niin ei enää halua suhdetta jossa sitä ei ole. Toki läheisyys on iso osa seksiä, mutta seksi on paljon enemmän kuin pelkkää läheisyyttä.

Olen ollut vuosia naimisissa ja olen tuntenut kemiaa ja himoa, eiköhän se on avioliittoon menemisessä yksi tärkeä asia. Silloinhan kaikki on hyvin, kun tunnen himoa, voin uskoa, että papin aamenen jälkeenkin asiat hoituu kivasti? Mikä ongelma on mennä pian naimisiin? Luuletteko että me kärvistelimme vuositolkulla, ehei, kyllä se tikanpoika veti avioliiton satamaan hyvin pian ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa, en ymmärrä tätä.

Seksuaalisen kemian huomaa suudellessa ja kosketellessa. Henkisen yhteensopivuuden huomaa keskustellessa. Jos nämä asiat toimivat, en oikein ymmärrä kuinka itse seksi kumppanin kanssa voisi olla niin surkeaa, että siitä ei mitenkään saisi hyvää.

Ihanaa että edes joku täällä ymmärtää, aamen ja pus :)

Vierailija kirjoitti:

Yhteen sopimattomat vehkeet ja eriävät mieltymykset tuhoaisivat liittoni aika nopeasti. Eka kerta toisen kanssa voi olla mitä tahansa kyllä, mutta saahan siitäkin osviittaa. Huolellinen koeajo sen olla pitää. En ikimaailmassa voisi olla vaniljamiehen kanssa.

Onko jollain siis ollut ns. huonot vehkeet? Nyt tuli uusi termi, vanilijamies?

Mistä sä ap sitten tiedät, että mies haluaa sua just oikealla lailla? Jos se onkin ihan tyytyväinen ruuanlaittajaan ja pikuvaimoon tai seuraan?

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa, en ymmärrä tätä.

Seksuaalisen kemian huomaa suudellessa ja kosketellessa. Henkisen yhteensopivuuden huomaa keskustellessa. Jos nämä asiat toimivat, en oikein ymmärrä kuinka itse seksi kumppanin kanssa voisi olla niin surkeaa, että siitä ei mitenkään saisi hyvää.

Mikropenis. Hoitoresistentit potenssiongelmat. Naisen vaikeat yhdyntäkivut. Haluttomuus - eikä muuten lainkaan välttämättä korreloi sen kanssa miten seksuaalinen ihminen luulee olevansa ennen seksielämän aloittamista. Näin muutamia mahdollisuuksia mainitakseni.

Vierailija kirjoitti:

No en tykkää sanasta koeajaa, enkä koeaja toista ennen seurustelua. Mutta kun mun mielestä naimisiin ei kannata mennä, ellei ole ensin katsottu, että tullaan toimeen ja seksi on yksi osa sitä. Siis en menisi naimisiin seurustelemattakaan. Miksi ap seksi pitää leikata siitä pois? Sehän jatkuu papin aamenen jälkeenkin.

Käytännössähään harva meistä, jotka olemme halunneet odottaa avioon olemme pystyneet sinne asti odottamaan. Mutta se ajatus on se, että tutustutaan ensin henkisellä tasolla, jos voi kuvitella voivansa elää toisen kanssa kunnes kuolema korvaa, ei kun naimisiin :) Siksikin kannattaa odottaa, koska seksissä on ihmisiä yhdistävä puoli, ja jos yhdistät itsesi ihmiseen ennekuin tiedät tykkääväsi oikeasti, on hankalampi erota, koska tosiaan se seksi on jo yhdistänyt. Helpompi erota, jos seksiä ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos seksuaaliset mieltymykset eivät sitten käykään yhteen? Toinen suostuu säälistä lauantaisaunan jälkeen pimeässä lähetyssaarnaajaan ja toinen haluaisi kinkyä menoa. 

Sitä paitsi avioliitto vaatii mielestäni pitkää ja syvällistä tuntemista, enkä ole koskaan kuvitellutkaan, että olisin niin pitkään ilman seksiä. Ihan hullu ajatuskin.

Kyllä niistä mieltymyksistä voi ja täytyy puhua ennen sänkyyn menoa, minusta.  Minä taas en ajattele, että täytyy pitkään seurustella, uskon että aikuinen (ei siis mikään ihan 20v) ihminen tietää aika piankin, voiko toisen kanssa elää koko loppuelämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse alistua "koeajettavaksi". Voi kuitenkin miettiä jos haluaa kokeilla esim. viikkoa ennen kuin postittaa hääkutsut sillä voihan se seksi juuri sen kumppanin kanssa olla ihan surkeaa. Ottaako riskin vai ei, siinäpä pulma.

Kerro, mitä se "surkea" seksi rakkaan ihmisen kanssa sitten on? Onhan läheisyyttä tietenkin ollut jo vaikka yhdyntää vielä ei. Seksissä on käsittääkseni kyseessä paljolti läheisyydestä, toisen hyvänä pitämisestä, siitä että suudelmat ja hyväilyt vie asiasta toiseen. Mikä kohta on sitten se "surkea"? Se ettei saa ekalla kerralla orgasmia vai? Seksiähän pitää opetella, miksi en opettelisi rakkaan puolisoni kanssa? Olisipa pinnallista sanoa jo ekan kerran jälkeen, että ei vastannut odotuksiani, et saa uutta mahdollisuutta, otetaan avioero!

Minusta tuntuu, että joko olet seksuaalisesti täysin kokematon, tai sitten et ole koskaan tuntenut seksuaalista kemiaa ja himoa. Silloin näitä asioita voi olla yhtä vaikea selittää kuin auringonlaskua syntymäsokealle. Kun on tuntenut voimakasta intohimoa ja fyysistä halua toista kohtaan, niin ei enää halua suhdetta jossa sitä ei ole. Toki läheisyys on iso osa seksiä, mutta seksi on paljon enemmän kuin pelkkää läheisyyttä.

Olen ollut vuosia naimisissa ja olen tuntenut kemiaa ja himoa, eiköhän se on avioliittoon menemisessä yksi tärkeä asia. Silloinhan kaikki on hyvin, kun tunnen himoa, voin uskoa, että papin aamenen jälkeenkin asiat hoituu kivasti? Mikä ongelma on mennä pian naimisiin? Luuletteko että me kärvistelimme vuositolkulla, ehei, kyllä se tikanpoika veti avioliiton satamaan hyvin pian ;)

Uskovaisille onkin tyypillistä, että hypätään kiiman vallassa nuorena ja pikaisesti naimisiin. Sitten hiljaa kärsitään, kun ei yhteisön paineen vuoksi uskalleta erotakaan. Hienoa elämää kerrassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse alistua "koeajettavaksi". Voi kuitenkin miettiä jos haluaa kokeilla esim. viikkoa ennen kuin postittaa hääkutsut sillä voihan se seksi juuri sen kumppanin kanssa olla ihan surkeaa. Ottaako riskin vai ei, siinäpä pulma.

Kerro, mitä se "surkea" seksi rakkaan ihmisen kanssa sitten on? Onhan läheisyyttä tietenkin ollut jo vaikka yhdyntää vielä ei. Seksissä on käsittääkseni kyseessä paljolti läheisyydestä, toisen hyvänä pitämisestä, siitä että suudelmat ja hyväilyt vie asiasta toiseen. Mikä kohta on sitten se "surkea"? Se ettei saa ekalla kerralla orgasmia vai? Seksiähän pitää opetella, miksi en opettelisi rakkaan puolisoni kanssa? Olisipa pinnallista sanoa jo ekan kerran jälkeen, että ei vastannut odotuksiani, et saa uutta mahdollisuutta, otetaan avioero!

Minusta tuntuu, että joko olet seksuaalisesti täysin kokematon, tai sitten et ole koskaan tuntenut seksuaalista kemiaa ja himoa. Silloin näitä asioita voi olla yhtä vaikea selittää kuin auringonlaskua syntymäsokealle. Kun on tuntenut voimakasta intohimoa ja fyysistä halua toista kohtaan, niin ei enää halua suhdetta jossa sitä ei ole. Toki läheisyys on iso osa seksiä, mutta seksi on paljon enemmän kuin pelkkää läheisyyttä.

Olen ollut vuosia naimisissa ja olen tuntenut kemiaa ja himoa, eiköhän se on avioliittoon menemisessä yksi tärkeä asia. Silloinhan kaikki on hyvin, kun tunnen himoa, voin uskoa, että papin aamenen jälkeenkin asiat hoituu kivasti? Mikä ongelma on mennä pian naimisiin? Luuletteko että me kärvistelimme vuositolkulla, ehei, kyllä se tikanpoika veti avioliiton satamaan hyvin pian ;)

Ihmiset ovat toki erilaisia, mutta minä ainakin olen tuntenut himoa myös sellaisia ihmisiä kohtaan, joiden kanssa seksi ei lopulta ole toiminutkaan. Tuollainen kiusoittelupohjainen teoreettinen himo ei kuitenkaan vastaa ihan sitä mitä tuossa tarkoitin.

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietää ensitilassa, olemmeko seksuaalisesti sopivia ja sitä ei voi millään keskusteluilla saada selville.

Seksiin saakka ei tosin tarvitse mennä, vaan paljastuu ”jo” suudellessa ja tietysti voi housujen päältä vähän kokeilla, ettei mikrokulli ole.

Keskusteluissa saa selville mieltymyksiä ja libidon tasoa, mutta todellinen seksuaalinen yhteensopivuus selviää vasta fyysisessä kontaktissa.

Itse tajusin tämän vasta silloin, kun ihastuin yhteen todella ihanaan mieheen jonka kanssa synkkasi loistavasti, oli samat arvot, hyvännäköinen, haluttavan oloinen jne., kunnes sitten fyysiseen kontaktiin päästessä huomasin, ettemme olekaan seksuaalisesti sopivia ja tuntui kuin olisi veljeään suudellut (todella ällöttävää).

Mietin vaan jälkeenpäin mikä hirveä tragedia olisi ollut, jos olisin mennyt NAIMISIIN sen miehen kanssa ja harrastanut fyysistä kanssakäymistä vasta aamenen jälkeen....

Todella riskaabelia naida joku ilman mitään tietoa siitä, onko biologisesti toisilleen sopivat.

Kiitos analyysistä! Mutta kuten itsekin sanoit, jo suudellessa huomasit kemian puuttuvan. Kyllähän me "odottajat" ollaan suudeltu tuhansi tunteja ennen sitä papin aamenta, todellakin sen ehtii huomata, himottaako siitä eteenpäin vai ei. Jos ei, niin kannattaa lopettaa seurustelu ja olen lopettanutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos seksuaaliset mieltymykset eivät sitten käykään yhteen? Toinen suostuu säälistä lauantaisaunan jälkeen pimeässä lähetyssaarnaajaan ja toinen haluaisi kinkyä menoa. 

Sitä paitsi avioliitto vaatii mielestäni pitkää ja syvällistä tuntemista, enkä ole koskaan kuvitellutkaan, että olisin niin pitkään ilman seksiä. Ihan hullu ajatuskin.

Kyllä niistä mieltymyksistä voi ja täytyy puhua ennen sänkyyn menoa, minusta.  Minä taas en ajattele, että täytyy pitkään seurustella, uskon että aikuinen (ei siis mikään ihan 20v) ihminen tietää aika piankin, voiko toisen kanssa elää koko loppuelämänsä. 

En usko, että seksuaalinen yhteensopivuus puhumalla selviää. Siksi toisekseen en ikinä menisi ensihuumassa naimisiin asumatta ensin yhdessä. Muut tehkööt tavallaan, mutta minä en ikinä toimisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en tykkää sanasta koeajaa, enkä koeaja toista ennen seurustelua. Mutta kun mun mielestä naimisiin ei kannata mennä, ellei ole ensin katsottu, että tullaan toimeen ja seksi on yksi osa sitä. Siis en menisi naimisiin seurustelemattakaan. Miksi ap seksi pitää leikata siitä pois? Sehän jatkuu papin aamenen jälkeenkin.

Käytännössähään harva meistä, jotka olemme halunneet odottaa avioon olemme pystyneet sinne asti odottamaan. Mutta se ajatus on se, että tutustutaan ensin henkisellä tasolla, jos voi kuvitella voivansa elää toisen kanssa kunnes kuolema korvaa, ei kun naimisiin :) Siksikin kannattaa odottaa, koska seksissä on ihmisiä yhdistävä puoli, ja jos yhdistät itsesi ihmiseen ennekuin tiedät tykkääväsi oikeasti, on hankalampi erota, koska tosiaan se seksi on jo yhdistänyt. Helpompi erota, jos seksiä ei ole ollut.

Eli tämä olikin tällainen feikkialoitus aiheesta? No toi on täysin eri asia, josta puhut. Säälittävää, että rinnastat pitkän seurustelun ja avioliiton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ap:n kanssa, en ymmärrä tätä.

Seksuaalisen kemian huomaa suudellessa ja kosketellessa. Henkisen yhteensopivuuden huomaa keskustellessa. Jos nämä asiat toimivat, en oikein ymmärrä kuinka itse seksi kumppanin kanssa voisi olla niin surkeaa, että siitä ei mitenkään saisi hyvää.

Mutta jos homma väljähtää jo parissa vuodessa ei kannata mennä naimisiin ennen kuin katsoo sen pari vuotta.

Mitäs jos väljäthtääkin vasta 10v päästä? Seuraava koeajoon seuraavaksi 10vuodeksi? Lapsellista minusta pelätä jotain väljähtämistä, se voi tulla tai olla tulematta, aina täytyy tehdä töitä ettei se niin opeasti tule arjen ja vauvanvaippojen keskellä. Minusta ihmisiä ei voi käyttää omaan nautintoon, rakkaus on ihan jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos seksuaaliset mieltymykset eivät sitten käykään yhteen? Toinen suostuu säälistä lauantaisaunan jälkeen pimeässä lähetyssaarnaajaan ja toinen haluaisi kinkyä menoa. 

Sitä paitsi avioliitto vaatii mielestäni pitkää ja syvällistä tuntemista, enkä ole koskaan kuvitellutkaan, että olisin niin pitkään ilman seksiä. Ihan hullu ajatuskin.

Kyllä niistä mieltymyksistä voi ja täytyy puhua ennen sänkyyn menoa, minusta.  Minä taas en ajattele, että täytyy pitkään seurustella, uskon että aikuinen (ei siis mikään ihan 20v) ihminen tietää aika piankin, voiko toisen kanssa elää koko loppuelämänsä. 

Ehdottomasti samaa mieltä tuosta keskustelemisesta, mutta aika pitkälti eri mieltä siitä, voiko pelkällä keskustelulla arvioida riittävän hyvin seksuaalista yhteensopivuutta. Tämä minusta korostuu silloin, jos toinen on totaalikokematon ja puheet mieltymyksistä perustuu pelkkiin mielikuviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan tietää ensitilassa, olemmeko seksuaalisesti sopivia ja sitä ei voi millään keskusteluilla saada selville.

Seksiin saakka ei tosin tarvitse mennä, vaan paljastuu ”jo” suudellessa ja tietysti voi housujen päältä vähän kokeilla, ettei mikrokulli ole.

Keskusteluissa saa selville mieltymyksiä ja libidon tasoa, mutta todellinen seksuaalinen yhteensopivuus selviää vasta fyysisessä kontaktissa.

Itse tajusin tämän vasta silloin, kun ihastuin yhteen todella ihanaan mieheen jonka kanssa synkkasi loistavasti, oli samat arvot, hyvännäköinen, haluttavan oloinen jne., kunnes sitten fyysiseen kontaktiin päästessä huomasin, ettemme olekaan seksuaalisesti sopivia ja tuntui kuin olisi veljeään suudellut (todella ällöttävää).

Mietin vaan jälkeenpäin mikä hirveä tragedia olisi ollut, jos olisin mennyt NAIMISIIN sen miehen kanssa ja harrastanut fyysistä kanssakäymistä vasta aamenen jälkeen....

Todella riskaabelia naida joku ilman mitään tietoa siitä, onko biologisesti toisilleen sopivat.

Kiitos analyysistä! Mutta kuten itsekin sanoit, jo suudellessa huomasit kemian puuttuvan. Kyllähän me "odottajat" ollaan suudeltu tuhansi tunteja ennen sitä papin aamenta, todellakin sen ehtii huomata, himottaako siitä eteenpäin vai ei. Jos ei, niin kannattaa lopettaa seurustelu ja olen lopettanutkin.

Mikä logiikka tossa sitten on, että suudella saa muttei penetroitua?