Raskaana ja voin aika huonosti ja mies ei ymmärrä
Lapsi on molempien toivoma ja erittäin odotettu, oikeastaan mies tuntuu jopa olevan enemmän innoissaan kuin minä. Raskausviikkona on nyt kasassa 12. Olen ollut alusta saakka vähän huonossa kunnossa, todella väsynyt ja ollut pahoinvointia, välillä töistä tullessa nukahdan vain suoraan sohvalle tai sitten olen illan yökkimässä vessassa (en ole oksentanut kuin kolme kertaa, mutta jatkuva pahoinvoiva olo saa yökkimään kuin melkein oksentaisi). Kuntoni on romahtanut näissä 12 viikossa siitä mitä se oli ennen raskautta, enkä millään jaksa tehdä oikein mitään. Enkä jaksa edes olla se pirteä ja iloinen itseni, joka luonteeltani olen aina ollut.
Miehen tuntuu olevan aika vaikea ymmärtää tätä. Se selvästi turhautuu kun olen huonossa kunnossa ja ollut siis jostain viikosta 3 tai 4 alkaen eli oikeastaan koko raskausajan, ja tätähän on vielä suurin osa jäljellä. Ollaan oltu kaksi kertaa nyt neuvolassa yhdessä ja siellä olen puhunut siitä että olen uupunut ja voin huonosti ja neuvolatäti sanoo vaan (miehen kuullen siis) että se on normaalia. Eli miehen pitäisi tietää että näin voi olla. Mutta mies on jotenkin kuvitellut, että raskaus väsyttää vasta lopussa eikä se pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Millä saan sen tajuamaan, että en pysty samaan kuin ennen raskautta? Mitään mahaa ei edes vielä vaatteiden päälle kauheasti näy, eli näytän kai "normaalilta ei-raskaana olevalta nuorelta naiselta", jonka pitäisi jaksaa vaikka mitä.
Kommentit (49)
Kuulostaapa surullisen tutulle. Kärsin molempien lapsieni odotusaikana jäätävästä väsymyksestä ja pahoinvoinnista, Molempien aikana oksentelin mm.seinille, rappukäytävään, lähikaupan eteen.. Mieheni häpesi minua ja sanoi että lopeta esittäminen.
Ehkä sinun kannattaisi näyttää vaikka netistä muiden pahoinvoivien odottajien kertomuksia?
Nykyään häntä nolottaa kun käyttäytyi minua kohtaan niin. Tsempit odotukseen! :)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kusipää.
Ai koska ei ymmärrä täysin tuntemattomasta asiasta mitään?
Pahoinvointi saattaa myös viedä voimat. Todennäköisesti ja toivottavasti pahoinvointi loppuu pian ja saat energiasi takaisin ainakin osaksi.
Moni jaksaa keskiraskauden aikana kuitenkin ihna hyvin tehdä kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on kusipää.
Ai koska ei ymmärrä täysin tuntemattomasta asiasta mitään?
Lisäksi taitaa olla tyhmä.
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.
LisaL kirjoitti:
Kuulostaapa surullisen tutulle. Kärsin molempien lapsieni odotusaikana jäätävästä väsymyksestä ja pahoinvoinnista, Molempien aikana oksentelin mm.seinille, rappukäytävään, lähikaupan eteen.. Mieheni häpesi minua ja sanoi että lopeta esittäminen.
Ehkä sinun kannattaisi näyttää vaikka netistä muiden pahoinvoivien odottajien kertomuksia?
Nykyään häntä nolottaa kun käyttäytyi minua kohtaan niin. Tsempit odotukseen! :)
En ole siis juurikaan valittanut miehelle huonosta olostani, sanonut vain että on huono olo koko ajan, jotta se tietää asian. Mutta näkeehän se sen että nukahdan istualteni enkä saa mitään aikaiseksi eikä minuun saa välttämättä edes kontaktia kun olen puoliunessa kun yritän vaikka ripustaa pyykkiä ja tavarat putoaa käsistä.. Pahimmillaan sekin kai luulee että esitän, onneksi se ei ole sellaista koskaan sanonut. Mutta eksäni luuli että esitän aina kun olin sairas, lopulta lääkärin kirjaama vakava diagnoosi paperilla herätti hänet, että en ehkä esitäkään, mutta se oli tosiaan eksäni ja siitä on useita vuosia aikaa eikä liity nyt tähän, tuli vain mieleen kertomuksestasi.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.
En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
Niin mitä mies sinulta vaatii mihin et pysty? Ymmärrän miestäsi jos et yhtäkkiä enää jaksa edes siivota omia jälkiäsi, mutta sinua jos mies vaatii jotain yhteisiä asmulenkkejä klo 6 jne.
Vierailija kirjoitti:
No ei se nyt vaan ole niin rankkaa vielä tuossa vaiheessa. Ryhdistäydy. Raskaus ei ole sairaus.
Alkuraskaus nimenomaan väsyttää. Siihen päälle pahoinvointi, niin voin kuvitella, että on kurjaa. Yleensä onneksi suurimmalla osalla sekä pahoinvointi että väsymys hellittää keskiraskaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Vierailija kirjoitti:
LisaL kirjoitti:
Kuulostaapa surullisen tutulle. Kärsin molempien lapsieni odotusaikana jäätävästä väsymyksestä ja pahoinvoinnista, Molempien aikana oksentelin mm.seinille, rappukäytävään, lähikaupan eteen.. Mieheni häpesi minua ja sanoi että lopeta esittäminen.
Ehkä sinun kannattaisi näyttää vaikka netistä muiden pahoinvoivien odottajien kertomuksia?
Nykyään häntä nolottaa kun käyttäytyi minua kohtaan niin. Tsempit odotukseen! :)
En ole siis juurikaan valittanut miehelle huonosta olostani, sanonut vain että on huono olo koko ajan, jotta se tietää asian. Mutta näkeehän se sen että nukahdan istualteni enkä saa mitään aikaiseksi eikä minuun saa välttämättä edes kontaktia kun olen puoliunessa kun yritän vaikka ripustaa pyykkiä ja tavarat putoaa käsistä.. Pahimmillaan sekin kai luulee että esitän, onneksi se ei ole sellaista koskaan sanonut. Mutta eksäni luuli että esitän aina kun olin sairas, lopulta lääkärin kirjaama vakava diagnoosi paperilla herätti hänet, että en ehkä esitäkään, mutta se oli tosiaan eksäni ja siitä on useita vuosia aikaa eikä liity nyt tähän, tuli vain mieleen kertomuksestasi.
Ap.
Voi anteeksi nyt vaan mutta mene sinne pötkölleen äläkä ripustele pyykkiä puoliunissasi tai tiputtele tavaroita. Sanot miehelle että teepä sinä, minä meen maate.
Esittämiseltä ja huomionhakemiselta tuo minustakin kuulostaa.. Vai pakottaako se siippa sinut johonkin.
Lopeta nyt tuo diivailu, kohta helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mene maate ja käske miehen ripustaa ne pyykit ja lopeta kitinä!!!:D
Vittu sulle tulee piiiiitkä 9 kk!!!!
Eiköhän se mies itsekin näe jos et jotain jaksa. Ei se varmaan oleta sun olevan pirteä, jos nuokut puoliunessa. En nyt hiffaa tän aloituksen tarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se mies itsekin näe jos et jotain jaksa. Ei se varmaan oleta sun olevan pirteä, jos nuokut puoliunessa. En nyt hiffaa tän aloituksen tarkoitusta.
Ei se kai oletakaan minun olevan pirteä mutta se haluaa minun olevan pirteä ja sitä ärsyttää kun en pysty olemaan. Ap.
Sano nyt vielä mitä sen sun miehes pitäis tehdä, että olisit tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt vielä mitä sen sun miehes pitäis tehdä, että olisit tyytyväinen?
Suhtautua ymmärtäväisesti siihen, että raskaana saattaa olla huonossa kunnossa eikä pahastua ja pettyä siitä jos en ole pirteä. Ap.
Miehesi on kusipää.