Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana ja voin aika huonosti ja mies ei ymmärrä
05.11.2017 |
Lapsi on molempien toivoma ja erittäin odotettu, oikeastaan mies tuntuu jopa olevan enemmän innoissaan kuin minä. Raskausviikkona on nyt kasassa 12. Olen ollut alusta saakka vähän huonossa kunnossa, todella väsynyt ja ollut pahoinvointia, välillä töistä tullessa nukahdan vain suoraan sohvalle tai sitten olen illan yökkimässä vessassa (en ole oksentanut kuin kolme kertaa, mutta jatkuva pahoinvoiva olo saa yökkimään kuin melkein oksentaisi). Kuntoni on romahtanut näissä 12 viikossa siitä mitä se oli ennen raskautta, enkä millään jaksa tehdä oikein mitään. Enkä jaksa edes olla se pirteä ja iloinen itseni, joka luonteeltani olen aina ollut.
Miehen tuntuu olevan aika vaikea ymmärtää tätä. Se selvästi turhautuu kun olen huonossa kunnossa ja ollut siis jostain viikosta 3 tai 4 alkaen eli oikeastaan koko raskausajan, ja tätähän on vielä suurin osa jäljellä. Ollaan oltu kaksi kertaa nyt neuvolassa yhdessä ja siellä olen puhunut siitä että olen uupunut ja voin huonosti ja neuvolatäti sanoo vaan (miehen kuullen siis) että se on normaalia. Eli miehen pitäisi tietää että näin voi olla. Mutta mies on jotenkin kuvitellut, että raskaus väsyttää vasta lopussa eikä se pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Millä saan sen tajuamaan, että en pysty samaan kuin ennen raskautta? Mitään mahaa ei edes vielä vaatteiden päälle kauheasti näy, eli näytän kai "normaalilta ei-raskaana olevalta nuorelta naiselta", jonka pitäisi jaksaa vaikka mitä.
Kommentit (49)
Olen nyt raskaana viikolla 37 ja täytyy sanoa, että alkuraskaus oli henkisesti ja fyysisesti kaikkein raskainta! Nyt synnytyksen lähestyessä voin mainiosti ja olen hyvällä tuulella, ja kaikki olisivat silti vaan passaamassa kun iso maha herättää sympatiat. On hyvä todennäköisyys, että itsekin voit vielä jossain vaiheessa oikein hyvin. Yritä miehelle saada selitettyä, että ne alkuraskauden hormoonimuutokset tosiaan pistää kropan ja pään sekaisin, vaikka mitään ei ulospäin vielä näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kaikissa kolmessa raskaudessa ollut juurikin alkuraskaudessa kaikkein väsynein, lisäksi ensimmäisen kohdalla oli järkyttävä pahoinvointi! Keski ja loppuraskaudessa olinkin sitten täynnä virtaa, mutta alku oli kamalaa. Nukahtelin istuaalteen ja suunilleen kesken lauseen, ensimmäisessä huutooksensin vielä joka paikkaan mm. liikennevaloissa autosta ulos! Jos mies olisi käskenut "lopettaa esittämisen " olisin varmaan itkenyt, vetänyt turpaan ja ottanut eron.
Sympatiat ap:lle! Mulla on ollut kaikki raskaudet samanlaista kyökkimistä vkolle 16 ja tokassa raskaudessa aivan jäätävä väsymys, ei riittänyt kahdet päiväunet viikonloppuisin vaikka nukuin kellon ympäri. Samassa raskaudessa sain kamalat finnit selkääni ja 21 kg painoa vaikka muissa tuli 7-14 kg. Hormoneista kaikki kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
Eiköhän teillä ole projektina perheenlisäys ja se on prioriteetti nro yksi, jouduthan sinäkin raskaana olemaan yksin ja kärsimään pahoinvoinnit ja synnytykset. Eiköhän hän pysty tämän toisen projektin päätöksiä yksin tekemään, kun sinä kannat teidän yhteistä lasta.
Eikö se mies tajua, ettei ole ihan pikku juttu tehdä oman kropan sisällä uutta ihmistä? Käske sen ottaa asioista selvää ja ottaa pää pois perseestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Mies jatkaa ihan yksin tai odottaa et sun olo helpottuu. Siinä vaihtoehdot. Et sä millään miehen hyvällä tahdolla paranna oloasi.
Hianoo, ei oo enää kuin 8 kk jäljellä ja oot jo ihan loppu...:DOlen viikolla 12 eli 3 kk jo takana, ei siis enää 8 kk jäljellä. Ap.
No katos vaan, ei enää kuin 6 kk ja sulla on jo noin vaikeaa. Hyvä.
Miehestähän se onkin kiinni.
Mikämikä kärttyisä kiukkupussi ketjuun on iskeytynyt? Onhan se elimistölle raskasta kehittää kokonainen ihminen muutaman kuukauden aikana. Naapuri kärsi raskauspahoinvoinnista koko rasskauden, oli välillä sairaalassa tiputuksessa. Hänen miehellään riitti empatiaa kipeää vaimoaan kohtaan. En tiedä, kumpaa sukupuolta sinä olet, mutta olet kuitenkin ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Mies jatkaa ihan yksin tai odottaa et sun olo helpottuu. Siinä vaihtoehdot. Et sä millään miehen hyvällä tahdolla paranna oloasi.
Hianoo, ei oo enää kuin 8 kk jäljellä ja oot jo ihan loppu...:DOlen viikolla 12 eli 3 kk jo takana, ei siis enää 8 kk jäljellä. Ap.
No katos vaan, ei enää kuin 6 kk ja sulla on jo noin vaikeaa. Hyvä.
Miehestähän se onkin kiinni.Mikämikä kärttyisä kiukkupussi ketjuun on iskeytynyt? Onhan se elimistölle raskasta kehittää kokonainen ihminen muutaman kuukauden aikana. Naapuri kärsi raskauspahoinvoinnista koko rasskauden, oli välillä sairaalassa tiputuksessa. Hänen miehellään riitti empatiaa kipeää vaimoaan kohtaan. En tiedä, kumpaa sukupuolta sinä olet, mutta olet kuitenkin ilkeä.
No kuulostaa tosi vakavalta ja suurehkolta projektilta laittaa pyykkiä kuivumaan.
Kukaan ei tule ap.ta laittamaan lepäämään, täytyy mennä ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ei mies voi mitenkään ymmärtää miltä aivan tarkalleen tuntuu kun on raskaana. En minäkään ymmärrä, olen lapseton nainen. Ei ole oikein, jos nainen tällaista ymmärrystä odottaa, eikä myöskään se jos mies kuvittelee olevansa oikeutettu kiukuttelemaan miten lystää kun ei kykene mahdottomaan. Sen verran pitäisi kuitenkin kaikkien yksinkertaisempien miestenkin osata päätellä, että nainen oksentaa ja suree ja nukkuu -> naisella luultavasti jollain tavalla hankala olo -> empatiaa. Ei sitä tuon enempää tarvikaan, eikä tuo ole mikään tunneälyn äärimmäinen taidonnäyte. Mikä ihmeen kohta tuosta oikein tökkii? Paljonko se myötätunto näille miehille oikein maksaa? Älkää turhaan vääntäkö rautalangasta ja kantako niille loputtomasti materiaalia jossa selvitetään juurta jaksaen mitä se raskaus nyt onkaan, ongelma ei ole oikeasti siellä. Kyllä typerinkin niistä oikeasti tietää (vaikka muuta väittäisi) ettei kukaan oksentele huvikseen, joku outo sadismi vaan pelissä. Antakaa noiden sen enempää selittelemättä kuulla kunniansa.
Aika "huvittavaa" muuten, että juuri aiemmin luin täältä ketjua jossa joku valitti alkoholistimiehestään joka vaan makaa krapulassa sohvalla kun pitäisi jotain tehdä. Ja tätä miestähän ei tietenkään saisi monien kommentoijien (arvatenkin näiden samojen ulisijoiden) mielestä sättiä eikä edes syyllistää. Kun onhan se kuitenkin ihan ok jos ei välillä jaksa, ei se maailma siihen kaadu vaikka tulisi lapsetkin laiminlyötyä, parisuhteessa pitää tukea toista, riidanhaastamisella ei saa aikaan mitään hyvää jne. Selittäkääpä oikeasti miksi juopotteleva mies ansaitsee myötätuntoa ja kärsivällisyyttä mutta raskaana oleva nainen ei. Kai sille makaavalle juoppomiehellekin voisi vastaavasti vaan todeta tylysti, että krapula ei ole sairaus. :D
Alue: Aihe vapaa
Täytyy vielä todeta yleisesti tähän omallakin kohdalla ajankohtaiseen alkuraskauden väsymykseen ja pahaan oloon, että itse olen alkanut harjoittaa todella suurta armeliaisuutta itseäni kohtaan. Uskon että kaikkien kannattaa tehdä samaa, pistää vaan kylmästi oma jaksaminen etusijalle aina kun se on mahdollista. Olen nyt yksin kotona ja kotityöt ym on ihan minimissään. Jos saan itseni syötettyä ja vaatetettua niin olen tyytyväinen. Toki raskauden edetessä on sitten pakko jaksaa valmistautua käytännössä vauvan tuloon, oli olo mikä hyvänsä. Toivottavasti parempi!