Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana ja voin aika huonosti ja mies ei ymmärrä
05.11.2017 |
Lapsi on molempien toivoma ja erittäin odotettu, oikeastaan mies tuntuu jopa olevan enemmän innoissaan kuin minä. Raskausviikkona on nyt kasassa 12. Olen ollut alusta saakka vähän huonossa kunnossa, todella väsynyt ja ollut pahoinvointia, välillä töistä tullessa nukahdan vain suoraan sohvalle tai sitten olen illan yökkimässä vessassa (en ole oksentanut kuin kolme kertaa, mutta jatkuva pahoinvoiva olo saa yökkimään kuin melkein oksentaisi). Kuntoni on romahtanut näissä 12 viikossa siitä mitä se oli ennen raskautta, enkä millään jaksa tehdä oikein mitään. Enkä jaksa edes olla se pirteä ja iloinen itseni, joka luonteeltani olen aina ollut.
Miehen tuntuu olevan aika vaikea ymmärtää tätä. Se selvästi turhautuu kun olen huonossa kunnossa ja ollut siis jostain viikosta 3 tai 4 alkaen eli oikeastaan koko raskausajan, ja tätähän on vielä suurin osa jäljellä. Ollaan oltu kaksi kertaa nyt neuvolassa yhdessä ja siellä olen puhunut siitä että olen uupunut ja voin huonosti ja neuvolatäti sanoo vaan (miehen kuullen siis) että se on normaalia. Eli miehen pitäisi tietää että näin voi olla. Mutta mies on jotenkin kuvitellut, että raskaus väsyttää vasta lopussa eikä se pääse tuosta kuvitelmastaan eroon. Millä saan sen tajuamaan, että en pysty samaan kuin ennen raskautta? Mitään mahaa ei edes vielä vaatteiden päälle kauheasti näy, eli näytän kai "normaalilta ei-raskaana olevalta nuorelta naiselta", jonka pitäisi jaksaa vaikka mitä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt vielä mitä sen sun miehes pitäis tehdä, että olisit tyytyväinen?
Suhtautua ymmärtäväisesti siihen, että raskaana saattaa olla huonossa kunnossa eikä pahastua ja pettyä siitä jos en ole pirteä. Ap.
No se on hänen ongelmansa, ei sinun. Et sä nyt voi muuta kuin nukkua ja maata ja olla.
Voisit etsiä miehelle tietoa raskaudesta. Aamupahoinvointi voi olla voimakasta ja väsyttävää. Hae sairaslomaa tarvitessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
No vittu, nyt vaan oottelet että ALKUraskauden pahoinvointi helpottaa ja antaa nyt hetki olla.
Miestä saa ärsyttää. Ihan niinkuin sä saat valittaa ja tehdä olemattomasta ongelmasta haloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Mies jatkaa ihan yksin tai odottaa et sun olo helpottuu. Siinä vaihtoehdot. Et sä millään miehen hyvällä tahdolla paranna oloasi.
Hianoo, ei oo enää kuin 8 kk jäljellä ja oot jo ihan loppu...:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Mies jatkaa ihan yksin tai odottaa et sun olo helpottuu. Siinä vaihtoehdot. Et sä millään miehen hyvällä tahdolla paranna oloasi.
Hianoo, ei oo enää kuin 8 kk jäljellä ja oot jo ihan loppu...:D
Olen viikolla 12 eli 3 kk jo takana, ei siis enää 8 kk jäljellä. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
No vittu, nyt vaan oottelet että ALKUraskauden pahoinvointi helpottaa ja antaa nyt hetki olla.
Minun raskauspahoinvointini loppui synnytyssairaalassa. Niinkin voi käydä.
Ap, symppaan tilannettasi ja toivotan jaksamista ja tsemppiä! Olen itse 8. viikolla ekassa raskaudessa ja huono olo ja väsymys on todella yllättänyt. Saisitko houkuteltua miehen sun viereen sohvalle pötköttämään tai tekemään muita rentoja juttuja kuten vaikka katsomaan elokuvaa ym? Uskon että on tosi tavallista että mies ei tajua tuota alkuraskautta ollenkaan. Puoliso näyttää samalta kuin ennenkin ja lapsesta ei miehellä ole vielä mitään konkreettista näyttöä. Ja eihän sitä itsekään ymmärtänyt mitä tämä on ennen kuin nyt kun tämän kokee. Haluaisin myös kokemustasi vähättelemättä sanoa että ole onnellinen että sinulla on mies joka haluaa sinut ja lapsen ja vielä lapsi tulossa. Olosi kyllä helpottaa viimeistään kun lapsi syntyy mutta todnäk paljon aikaisemmin. Mulla siis tilanne että suhde saattaakin miehen aloitteesta päätyä eroon raskausaikana vaikka lapsi oli yhdessä toivottu. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Ongelma on se, että hän tarvitsisi minua tekemään paljon enemmän kotihommia kuin mihin pystyin eli sen osuuden, jonka ennenkin sain hoidettua (meillä molemmilla on paljon kiireitä ja muitakin vastuita elämässä eli hoidettavia asioita riittää) ja lisäksi hän kaipaa sitä iloista energista naista, jolla oli aina aikaa ja energiaa jutella hänen kanssaan ja suunnitella yhteisiä juttuja. Hän kokee että hän joutuu yksin tekemään kaikki ja tekemään myös erääseen yhteiseen projektiimme liittyvät suunnitelmat ja päätökset yksin, kun minä en vain jaksa vaikka yritänkin. Ap.
kuinka rankkaa kodinhoito voi olla noin niinkuin kahden aikuisen taloudessa, for real? Miten ihmeessä te pärjäätte lapsen kanssa?
No meillä on elämässä muitakin vastuita ja projekteja kuin pelkkä kodinhoito, se pelkästään ei olekaan kovin rankkaa. Ne muut projektit voi lopettaa kun lapsi syntyy, mutta niiden alas ajaminen vie kuukausia, ei voi lopettaa nyt heti. Ap.
Mies jatkaa ihan yksin tai odottaa et sun olo helpottuu. Siinä vaihtoehdot. Et sä millään miehen hyvällä tahdolla paranna oloasi.
Hianoo, ei oo enää kuin 8 kk jäljellä ja oot jo ihan loppu...:DOlen viikolla 12 eli 3 kk jo takana, ei siis enää 8 kk jäljellä. Ap.
No katos vaan, ei enää kuin 6 kk ja sulla on jo noin vaikeaa. Hyvä.
Miehestähän se onkin kiinni.
Älä viitsi olla tuollainen huomio*****. Meet nyt maate ja pidät ihan itsestäsi huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella, että ap ei tule kärsimään liitoskivuista,iskiasvaivoista,suonikohjuista eikä muistakaan loppuraskauden vaivoista, koska säälik käy miestä jo nyt. Aikamoinen dramaqueen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt vielä mitä sen sun miehes pitäis tehdä, että olisit tyytyväinen?
Suhtautua ymmärtäväisesti siihen, että raskaana saattaa olla huonossa kunnossa eikä pahastua ja pettyä siitä jos en ole pirteä. Ap.
Miksi miehellä ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa? Se on siis pahastunut ja pettynyt. Selvä. Niin varmaan sinäkin olet (tuskin kukaan haluaa olla väsynyt). Toteatte miehen kanssa yhdessä tunteenne ja mietitte miten käytännön asiat saadaan hoidettua nyt kun sinusta ei siihen ole. Voisitteko kehties pyytää joltakulta apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mies ei ole kovin empaattinen, mutta se voi johtua kokemattomuudesta. Hän ei ehkä vain ymmärrä, että raskaus voi aiheuttaa voimakkaita oireita jo silloin kun raskaus ei näy lainkaan. Sisareni esim. arvasi toisen sisareni raskauden soittaessaan tälle keskellä päivää ja kuullessaan tämän olleen päiväunilla.
Itse kärsin rajusta pahoinvoinnista kuopusta odottaessani. Pyysin miestä ostamaan minulle pienen pullon päärynälimsaa. Sain sen, join sen ja oksensin sen. Mieheni sanoi ihan tosissaan, että sinne menivät nekin rahat, kun olin oksentanut. Kuopus on jo parikymppinen eikä mies enää noin sanoisi, mutta hyvin se jäi mieleen, kun oli minusta niin rumasti sanottu. Ihan kuin olisin tahallani oksentanut limsat ja antanut rahojen mennä hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt vielä mitä sen sun miehes pitäis tehdä, että olisit tyytyväinen?
Suhtautua ymmärtäväisesti siihen, että raskaana saattaa olla huonossa kunnossa eikä pahastua ja pettyä siitä jos en ole pirteä. Ap.
Miksi miehellä ei ole oikeutta omiin tunteisiinsa? Se on siis pahastunut ja pettynyt. Selvä. Niin varmaan sinäkin olet (tuskin kukaan haluaa olla väsynyt). Toteatte miehen kanssa yhdessä tunteenne ja mietitte miten käytännön asiat saadaan hoidettua nyt kun sinusta ei siihen ole. Voisitteko kehties pyytää joltakulta apua?
Saa se olla pettynyt kunhan ei purkaisi sitä minuun. Olen minäkin pettynyt siitä että olen huonossa kunnossa, mutta yritän hoitaa sitä lepäämällä enkä valittamalla. Mies sen sijaan hoitaa pettymystään valittamalla minulle siitä kun en jaksa. Ap.
Se alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys voi tosiaan olla melko jäätävää, itellä alko olo koheneen vasta joskus viikolla 16, ja siitä eteenpäin oliki sit ihan hyvä olo aina sinne raskauden puoliväliin asti. Sillon pääs hemoglobiini vähän putoon mut ku se saatiin korjattua ni sit ei ollu jaksamisen kans taas mitään ongelmia. Tsemppiä, kyllä se alkaa muutaman viikon sisällä siitä helpottaan :)
Kylläpä ihmiset vastailee täällä ikävästi! Oon myös raskaana ekalla kolmanneksella ja pahoinvointi ja väsymys on todella uuvuttavaa. Symppaan sua täysin, myös mun miehen on ollut vaikeaa ymmärtää jatkuvaa pahoinvointia ja väsymystä. Kuitenkin tämä meidän toinen lapsi, eli aika tuoreessa muistissa molemmilla millaista tämä taas olikaan. Lepää, huolehdi itsestäs. Ajan kanssa helpottaa. Inhottaa lukea täältä kusipäisiä kommentteja huomion hakemisesta, kun tiedän että viikkoja pahoin voineena ei jaksa ajatellakaan muuta kuin omaa pahaa oloa. Tsemppiä sulle! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella, että ap ei tule kärsimään liitoskivuista,iskiasvaivoista,suonikohjuista eikä muistakaan loppuraskauden vaivoista, koska säälik käy miestä jo nyt. Aikamoinen dramaqueen
Millä tavalla minä olen dramaqueen? En valita miehelle huonosta olostani, vaan yritän vain levätä sitä pois kaikessa hiljaisuudessa. En myöskään pyydä miestä hoitamaan minun osuutta kotitöistä ja muista vastuista vaan minun osuus saisi puolestani vain jäädä tekemättä tai hoitua myöhemmin. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sun olo helpottaa kyllä kohta.. Ja olet taas hetken kuin oma itsesi. Nuo on alkuraskauden oireita, sulla on pitkä tie jäljellä.
Älä nyt itse stressaa niin paljon ja hae mieheltä huomiota ja pilaa hommaa liialla kireydellä.
Rauhoitu nyt.En minä hae mieheltä huomiota enkä ole yhtään kireä tai kiukkuinen. Haluan vain levätä, mieluiten yksin, en kaipaa huomiota kun se vain uuvuttaa lisää. Ap.
No mikä tässä nyt sit on ongelma...?
Tässäpä mielenkiintoinen ketju jälleen kerran. Miksiköhän raskaana oleva ei saisi valittaa puolella sanallakaan, kun kimppuun lehahtaa aggressiivisten ilkiöiden parvi? Kateutta, oletan.
Kai nyt siinä tulevaa äitiä pelottaa, jos aiemmin normaali mies muuttuu ymmärtämättömäksi ja tylyksi, vaikka odotus oli varmaankin päinvastainen. Jos naisilla olisi ryhmänä jotain järkevääkin ryhmäkuria eikä vain tuota ikuista nokkimistouhua, niin ette olisi koko ajan repimässä onnekkaampia kanssasiskoja alaspäin omalle tasollenne, vaan tajuaisitte heidän hyvän kohtelunsa olevan ainoa tae sille, että omien tytärtennekin tulevaisuus olisi miellyttävämpi. Mutta olette epäilemättä niin kateellisia myös niille tyttärillenne, ettette sulata heidänkään onneaan ja menette ymmärtämättömän vävyn puolelle, kun tytär nyt vain on drama queen... Voi voi. Alan todella kohta ihmetellä, onko sittenkin jotain perää miesten ikiaikaisissa väitteissä, että naisäly ei kykene katsomaan asioita yleisellä tasolla. Niin vapaasti tätä oman pesän likaamista saatte harjoittaa ilman, että kukaan teistä kovin pontevasti viitsisi laittaa vastaan.
Olen nainen siis itsekin, mutta alan toivoa vapautusta sukupuolestani, jos tämä tällainen touhu saa kukoistaa kenenkään edes ymmärtämättä hävetä. Olisiko se nyt oikeasti niin paljon pyydetty, että koettaisiin myötätuntoa naista kohtaan, joka on itsekin häkeltynyt voimien katoamisesta? Progesteronia voidaan käyttää rauhoittavana lääkkeenä. Mutta supersankarittarien mielestä pitäisi omien hormonien huumaamanakin vain olla iloinen ja hiljaa, kun on sentään vielä mies plakkarissa? Että siltä mieheltä ei sovi mitään toivoa, eikä naisen ole mahdollista olla kuin luonnottomasti pettynyt, vaikka mieheltä samat tunteet ovat täysin normaaleja?
Alue: Aihe vapaa
No voi. Nyt sun ei auta kuin olla väsynyt muutaman viikon, siitä jatkuu sitten hommat.
Kotityöt nyt vaan jää vähemmälle ja rojektit tauolle. Voi kyynel.
En usko että mies sua mihinkään pakottaa.