Listataan eron syitä. Miksi erosit? Poika-/tyttöystävästä, avio-/avopuolisosta....?

Aikoinaan poikaystävä jätti koska "olin liian hieno hänelle." Avioliitosta en ole eronnut....vielä....mutta syynä voisivat olla miehen puhumattomuus, pihtaus (seksissä), itserakkaus....pallottelen asioita vielä, mutta tuskin tämä nyt tästä parempaan muuttuu.

Mies lopetti fyysisen suhteen täysin. Ei nukuttu yhdessä, ei seksiä, ei halauksia. Ei tehty mitään yhdessä. Kateellisena ja mieli pahana näin pariskuntia lenkillä, kaupassa ja kuuntelin, kun kaverit kävivät puolisoiden kanssa viikonloppureissuissa. Ei sellaista jaksa.

Erosin miehestäni, syinä mm. alkon liiallinen käyttö, kylmyys minua kohtaan, läheisyyden puute.

Aviomiehestä: se ei halunnut olla mun kaa. Kelpasi ruoka ja puhdas koti mutta ei se mun kanssa ollut. Reilu 20v meni ennen kuin oivalsin.

1. Poikakaveri: sen lisäksi että lupasi erota vaimostaan, takertui. Kaikki niinkuin hän halusi. Mutta halusi olla mun kaa 👍

2. Poikakaveri: ei edes luvannut erota vaimostaan. Miksi edes aloin? En tiedä.

Mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja kontrolloiva, huoritteli päivittäin ja varasti minulta rahaa sekä pihtasi seksiä 5 vuotta. Voisi ihmetellä, miksen eronnut aiemmin.

Aettiin vähitellen saamaan riita vähän kaikesta ja meidän työt meni ihan eri aikaan. Yritettiin pitkään, mutta ei saatu hommaa toimimaan ja oli parempi vaan erota kuin jatkuvasti riidellä ja olla pahalla tuulella.

Mikä syynä tähän miesten pihtaamiseen ja tunnekylmyyteen? Meillä sama, enkä tiedä syytä. Kuulemma väsymys ja ikä (yli 50) hänen sanojensa mukaan. Mutta kun ei tuollaista mörökölleilyä kukaan nainen kestä! Onko kenelläkään miehellä sanottavaa tähän? Ps. Ei, en nalkuta asioista ja muutenkin olen kelpo vaimo!

Ex jätti sanoen mm. että meidän on parempi erota ennen kuin hän hakkaa mut sairaalakuntoon.

Olin silloin henkisesti aivan rikki, minkä takia en itse jaksanut tehdä loppua huonosta suhteesta. Kiitos exälle, että päästi mut pois helvetistä.

Avoliitto, 12v. Oltiin kuin sisko ja sen veli. Lisäksi tapasin sen oikean.

Olin se eron ottava osapuoli.

Mies jätti mut täysin yksin vastuuseen valvottavasta, mutta muuten tosi ihanasta ja antoisasta pikkuvauvastamme.

Ei tuonut edes ruokaa kaupasta. Linnoittautui kakkosasuntoon surffailemaan netissä yms.

Miehellä on asperger, oli aktiivinen hakemaan kommunikoinnin ongelmiin kuntoutusta yms. toiveita antanutta, kunnes tulin raskaaksi.

Ai niin, ulkopuolista apua ei ollut sopivaa pyytää. Se loukkasi häntä.

Ex oli homo, joten ei se suhde sitten oikein sujunut. En tiedä miksi alkoi kuitenkin olemaan mun kanssa. Lopulta läheisyys loppui, hän petti mua miehen kanssa ja sitten erottiin.

Erosin ensimmäisestä seurustelusuhteestani koska mies ei halunnut millään lailla suunnitella yhteistä tulevaisuutta. Kolmen vuoden seurustelun jälkeenkään mies ei halunnut puhua yhteenmuutosta edes sillä tasolla, että joskus muutettaisiin yhteen. 

Toisen poikaystävän jätin välittömästi, kun hän vuoden seurustelun jälkeen sanoi, ettei rakasta minua eikä tule koskaan rakastamaan. Kanssani kuulema oli mukavaa ja hauskaa mutta en ollut hänelle se "oikea". 

Kumpikin tapaus järkyttyi eroilmoituksesta ja piti sitä täysin kohtuuttomana. Omasta mielestäni taas on ihan normaalia omanarvontuntoa, ettei suostu olemaan mikään "ollaan yhdessä parempaa odotellessa". Nykyisen mieheni kanssa tunnen itseni rakastetuksi ja arvostetuksi elämänkumppaniksi. 

1. Erilaiset arvot, mies oli "nolo" (joo oltiin nuoria)

2. Jätti koska vaadin liikaa (miehellä elämänhallinnan ongelmia)

3. Huumeiden käyttö ja pettäminen

4. Ei halunnut perhettä ja seksuaalinen mielenkiintoni loppui

5. Nykyinen jää todennäköisesti läheisyyden puutteen ja alkon käytön vuoksi

Yleisin syy on ollut, että en vain ole välittänyt ihmisestä tarpeeksi. Siihen on ollut syynä mm. mustasukkaisuus, erilaiset tulevaisuuden haaveet, liika päällepäsmäröinti, yritys rajoittaa elämääni jne...

Ekan poikaystäväni jätin, koska hän oli sairaalloisen mustasukkainen, lisäks narsistisia piirteitä, en tiedä oliko oikeasti narsisti vai vaan muuten kusipää ja myös alkoholi maistui aivan liikaa.

Aviomieheni jätin, kun 15v yhteiselon jälkeen täysin yllättäen riidan yhteydessä löi niin, että horjahdin portaat alas. Joskin palasimme yhteen, kun selvisi, että miehellä kasvain aivoissa, joka aiheutti aggressiivisen käytöksen. Valitettavasti mies hävisi lopulta taistelun syöpää vastaan.

En jaksanut olla enää poikaystävälleni äiti, kodinhoitaja ja seksuaalisen nautinnon tyyssija. En halunnut elatettavaa aikuista lasta. 

Oikeastaan kaikkien poikaystävien kanssa ero on tullut siitä syystä, että olen kyllästynyt ihmiseen. Eli siis kiinnostus/ihastus/rakkaus on vaan hiipunut. Yhden jätin alkavien mt-ongelmien takia, joihin yhdistyi alkon käyttö ja itsetuhoisuus.

Jätin poikaystävän, joka runkkasi eksiensä kuville jatkuvasti, mutta ei halunnut parisuhteessa seksiä (tilanne ollut sama niiden eksienkin kanssa). Ei tehnyt hyvää itsetunnolle, lisäksi olen todella seksuaalinen itse.

Jätin myös siksi, että kuulin poikaystävän käyneen aikoinaan huorissa. En todellakaan halua miestä, joka kykenee sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jätin poikaystävän, joka runkkasi eksiensä kuville jatkuvasti, mutta ei halunnut parisuhteessa seksiä (tilanne ollut sama niiden eksienkin kanssa). Ei tehnyt hyvää itsetunnolle, lisäksi olen todella seksuaalinen itse.

Jätin myös siksi, että kuulin poikaystävän käyneen aikoinaan huorissa. En todellakaan halua miestä, joka kykenee sellaiseen.

No tää oli paha!

Mies oli ilkeä ja epäluotettava, saattoi häipyä kapakkaan vaikka kesken työpäivän ja tulla kotiin ties koska, usein vasta seuraavana päivänä. Teki näin silloinkin kun olin työssä ja hän oli vastuussa lapsista. Erosin heti kun lapset kasvoivat tarpeeksi isoiksi.