Lue keskustelun säännöt.
Mikäs nyt eteen, teini haluaa erikoislukioon Helsinkiin
05.11.2017 |
Ysiluokkalainen siis haluaa hakea keväällä helsinkiläiseen erikoislukioon. Hänellä on pitkäaikaista harrastuneisuutta takana ja mahdollisuus päästäkin tähän lukioon. Asumme n. 300km Helsingistä, oma talo, aikuisilla on työpaikat täällä, nuoremmalla sisaruksella yläkoulu.
Lähtisittekö edes miettimään tällaista vaihtoehtoa?
Kommentit (211)
Selvittäkää, mitä lukion käyminen Helsingissä merkitsee käytännössä. Huomioikaa asumiskulut, ruokailut yms. Käykää tämä läpi yhdessä lapsen kanssa.
Onko oma lukio huono vaihtoehto? Mitä oman lukion käyminen vaikuttaa tulevaisuuteen?
Onko erikoislukio taloudellisten ja ajallisten ja muiden uhrausten arvoinen?
Mulla on kolme lasta opiskellut muualla, joten kokemusta on. Alle 18-vuotiaan opiskelut tulevat kaikkein kalleimmaksi, koska asumiseen ei saa minkäänlaista tukea. Vai onko tähän tullut muutosta tänä syksynä, kun opiskelijoiden asumistuki muuttui yleiseksi asumistueksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka kustannuksia pitääkin miettiä, niin täällä on joillain ylimitoitettuja arvioita kustannuksista. Lukiolainen, jonka vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, voi hakea asuntoa opiskelijasolusta. Tällaisen saa pk-seudullakin alle 350 eur / kk. Koska lukiolainen saa arkisin lounaan koulussa, riittää 100-150 eur / kk ruokaan. Lisäksi tulee ehkä matkakortti ja matkat kotiin viikonloppuisin. Kaikki muut kulut (ja osa ruokakuluistakin) ovat sellaisia, jotka tulisivat siinäkin tapauksessa, että nuori asuisi kotonaan ja kävisi kotipaikkakuntansa lukiota.
Lukio on vain lukio. Todellista merkitystä on vasta lukion jälkeisillä opinnoilla. Se että kirjoittaako lähilukiosta vai erikoislukiosta määrää hyvin harvalla elämän suuntaa. Toki, joku poikkeuksellinen huippulahjakkuus voi hyötyä urheilu (tms) lukiosta, mutta sitten koko elämä pitää muutenkin olla halukas omistamaan kyseiselle asialle. Tavallinen lahjakas nuori saa kyllä riittävän alun opinnoilleen tavislukiossa.
No sitten itse kysymykseen, harkitsisinko. Ei, en usko että harkitsisin, jos kotipaikkakunnalla tai lähellä on edes kohtuullisia vaihtoehtoja. Kustannukset ovat liian kovat. Ehkä yhdelle lapselle pystyisi vuokran jne maksamaan, mutta perässä tulee sisarukset. Heillä pitää olla mahdollisuus sitten samaan. Pärjäämisen puolesta uskon kyllä, että järkevä teini pystyy yksinkin elämään. Mutta mitä sitten, jos uudelta paikkakunnalta ei löydy ystäviä esimerkiksi. Herkässä iässä oleva nuori tarvitsee luotettavia ihmisiä ympärilleen. Voisin harkita, jos uudella paikkakunnalta asuisi joku läheinen sukulainen, joka sitoutuisi huolehtimaan teinistä, isovanhempi, täti tms.
Tuen kyllä sitten, kun omat lähtevät jatko-opintoihin, sen minkä pystyn. Lukio/amis menkööt näillä lähivaihtoehdoilla (asutaan siis pikkukaupungissa, mutta täältä löytyy kyllä lukio ja amis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin yksin erikoislukioon 200 km päähän pohjoisen kaupunkiin aikoinani. Oman elämäni kannalta tämä oli tärkeä juttu. Viikonloppuisin voitte vierailla puolin ja toisin.
Itse olen hyvin taiteellinen. Nyt nelikymppisenä olen katkera että vanhempani muuttivat pois Helsingistä juuri kun synnyin. He liikkuivat taidepiireissä. Jos oltaisiin jääty Helsinkiin niin olisin elänyt inspiroivissa taidepiireissä ja tutustunut vanhempieni tuttavien lapsiin, jotka nyt ovatkin taidealalla kun ovat saaneet kunnon kouluja käydä ja eläneet oikeanlaisessa kannustavasssa elinpiirissä. Me kun asuttiin maalla niin en saanut mitään kannustusta, elinympäristö hyväksyi vain maalaiselämän ja maalaistalon työt,esim. taideharrastus on tyhjänpäiväistä vouhotusta, oikeampaa työtä olisi vaikka kerätä risuja. Muunlaisesta elämästä haaveileva on jonninjoutava haahuilija ja hänestä puhutaan pahaa pitkin kyliä. Nyt olen aika masentunut kun tajusin että monet mahdollisuudet minulla on mennyt ohi kun minut on lannistettu.
Eli haluan sanoa että kannustakaa lapsianne ja antakaa mahdollisuuksia jo pienestä pitäen. Jo alle kouluikäinen saattaa tietää mikä hänen tuleva elämänsä intohimo on.
Todellinen taiteellisuus tunkee läpi olemuksen eikä kotipaikalla ole merkitystä. On vain niin vahva luova tarve toteuttaa itseään, ettei mitkään naapureiden naureskelut vaikuta siihen. Mahdatkohan olla ihan niin taiteellinen kuin otaksut?
Höpö höpö. Katsokaapas menestyviä taiteilijoita. ..kuka kenen lapsi, lapsenlapsi, puoliso jne. Pienet on piirit. Harva sinne onnistuu tiensä raivaamaan ulkopuolelta.
Muistan omat opiskeluaikani kun ystäväni lähti opiskelemaan kauas kotoa. Tarjolla oli nuorille koulun asuntola, joka takasi edulliset asumiskustannukset ja siellä oli nuorille saatavilla valvontaa ja apua ja säännöt olivat luonnollisesti tavallista asumista tiukemmat.
Meno siellä oli ihan hirveää. Viinanhuuruiset bileet joka ilta jossain asunnossa, joka tietysti oli hienoa kaltaiselleni teinille sillä hetkellä kuin vierailin. Poliisi kävi asunnolla vähintään kerran viikossa selvittämässä ongelmia ja moni oli erotusuhanalla koulusta kun biletys oli vienyt mehut ja ei oltu jaksettu sitten krapulassa raahautua enää kouluun.
Älkää päästäkö niitä lapsia heitteille tuollaisina ihmisraakileina, seuraukset voivat olla todella kovat. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on vain lukio. Todellista merkitystä on vasta lukion jälkeisillä opinnoilla. Se että kirjoittaako lähilukiosta vai erikoislukiosta määrää hyvin harvalla elämän suuntaa. Toki, joku poikkeuksellinen huippulahjakkuus voi hyötyä urheilu (tms) lukiosta, mutta sitten koko elämä pitää muutenkin olla halukas omistamaan kyseiselle asialle. Tavallinen lahjakas nuori saa kyllä riittävän alun opinnoilleen tavislukiossa.
No sitten itse kysymykseen, harkitsisinko. Ei, en usko että harkitsisin, jos kotipaikkakunnalla tai lähellä on edes kohtuullisia vaihtoehtoja. Kustannukset ovat liian kovat. Ehkä yhdelle lapselle pystyisi vuokran jne maksamaan, mutta perässä tulee sisarukset. Heillä pitää olla mahdollisuus sitten samaan. Pärjäämisen puolesta uskon kyllä, että järkevä teini pystyy yksinkin elämään. Mutta mitä sitten, jos uudelta paikkakunnalta ei löydy ystäviä esimerkiksi. Herkässä iässä oleva nuori tarvitsee luotettavia ihmisiä ympärilleen. Voisin harkita, jos uudella paikkakunnalta asuisi joku läheinen sukulainen, joka sitoutuisi huolehtimaan teinistä, isovanhempi, täti tms.
Tuen kyllä sitten, kun omat lähtevät jatko-opintoihin, sen minkä pystyn. Lukio/amis menkööt näillä lähivaihtoehdoilla (asutaan siis pikkukaupungissa, mutta täältä löytyy kyllä lukio ja amis).
Olen samaa mieltä. Lukio määrää vain harvoin elämänuran.
Vierailija kirjoitti:
Onko pk-seudulla ketään sukulaista teillä, jonka alivuokralaisena voisi asua?
Mua pelottaisi päästää ladta yksin kauas herkässä teini-iässä. Pelkäisin, että ajautuu väärille teille. Teinin aivot eivät ole kypsät eikä harkintakyky aikuisen tasolla. Onko mahdollista toisen vanhemman muuttaa esim vuorovookpin teinin kanssa esim 100 km päähän Helsingistä junan varteen? Olisi tilapäisesti pitkä työ/koulumatka kummallakin. Mutta mulla oli Helsingissä yksi kollega, joka kävi päivittäin töissä Salosta ja toinen, joka kävi päivittäin töissä Lahdesta siellä junalla. En jaksaisi pysyvästi, mutta ehkä vuorotellen tilapäisesti.
T varhaisteinin äiti
Eli lukiolaisen koulumatka olisi pysyvästi sen 200 km päivässä? Aika rankalta kuulostaa, kun monessa erityislukiossa tehdään pidempiä päiviä mitä normaaleissa (tai näin oli ainakin ennen). Teoriassa ihan hyvä ajatus ja vähän lyhyemmillä välimatkoilla voisi toimiakin, mutta aloittajan tilanteessa ei tuolla systeemillä käydä kotona kuin nukkumassa.
Voiko jompi kumpi vanhemmista jäädä vaikka vuorotteluvapaalle, jotta nuoren ei tarvitsisi aloittaa elämää Helsingissä ihan yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorta voi päästää yksin asumaan Helsinkiin. Jos ei mitään tukiverkkoja ole paikkakunnalla niin ei onnistu. Sitten vielä rahapuolikin, elämiseen kuluu paljon muuhunkin rahaa kuin vain siihen vuokraan.
Ja seuraavat lapset? Niille pitää sitten pystyä tarjoamaan samanlaiset vaihtoehdot.
Eikö lapsi voisi syventää osaamistaan toisella tapaa? Maksakaa vaikka kesäloman ajan asunto sinne Helsinkiin ja lapsi voi käydä kesäkursseja aiheesta avoimessa yliopistossa, AMK:ssa tai missä sellaisia nyt järjestetäänkään.
En tunne ap:n lapsen tilannetta, mutta mikään kesäkurssi ei pysty korvaamaan nuorelle sitä, jos hän koko ajan tuntee itsensä ulkopuoliseksi koulukavereidensa keskuudessa ja koulukaverit hyljeksivät häntä, koska hän on kavereiden mielestä niin erilainen ja kiinnostuksen kohteet ovat toiset. Tällainen tilanne oli omalla lapsellani ennen kuin hän meni Ressuun, ja monella muullakin kympin oppilaalla. Kyllä lapseni olisi varmasti kirjoittanut laudaturinsa, vaikka hän olisi käynyt mitä tahansa lukiota, mutta Ressussa hän sai ensimmäistä kertaa elämässään kokea olevansa ihan tavallinen oppilas muiden joukossa ja tulevansa hyväksytyksi porukkaan omana itsenään.
Täytyy olla todella kypsä nuori, jos 16-vuotiaana hänet voi lähettää omilleen. Ajattelen vain omia opiskeluaikojani, kun lukion jälkeen lähdettiin jatko-opintopaikkaan. Todella isolla osalla vielä parikymppisenä oli oman elämän hallinta hakusessa. Kodinhoidosta ei ollut tietoakaan, opiskelut jäivät retuperälle mutta viihteellä käytiin ahkerasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorta voi päästää yksin asumaan Helsinkiin. Jos ei mitään tukiverkkoja ole paikkakunnalla niin ei onnistu. Sitten vielä rahapuolikin, elämiseen kuluu paljon muuhunkin rahaa kuin vain siihen vuokraan.
Ja seuraavat lapset? Niille pitää sitten pystyä tarjoamaan samanlaiset vaihtoehdot.
Eikö lapsi voisi syventää osaamistaan toisella tapaa? Maksakaa vaikka kesäloman ajan asunto sinne Helsinkiin ja lapsi voi käydä kesäkursseja aiheesta avoimessa yliopistossa, AMK:ssa tai missä sellaisia nyt järjestetäänkään.
En tunne ap:n lapsen tilannetta, mutta mikään kesäkurssi ei pysty korvaamaan nuorelle sitä, jos hän koko ajan tuntee itsensä ulkopuoliseksi koulukavereidensa keskuudessa ja koulukaverit hyljeksivät häntä, koska hän on kavereiden mielestä niin erilainen ja kiinnostuksen kohteet ovat toiset. Tällainen tilanne oli omalla lapsellani ennen kuin hän meni Ressuun, ja monella muullakin kympin oppilaalla. Kyllä lapseni olisi varmasti kirjoittanut laudaturinsa, vaikka hän olisi käynyt mitä tahansa lukiota, mutta Ressussa hän sai ensimmäistä kertaa elämässään kokea olevansa ihan tavallinen oppilas muiden joukossa ja tulevansa hyväksytyksi porukkaan omana itsenään.
Kympin oppilas tai muuten erikoislahjakas nuori kykenee kyllä netistä löytämään itselleen vertaisryhmän. Pelkän itsensä erilaiseksi tuntemisen takia ei tarvitse muuttaa pois kotoaan alaikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan omat opiskeluaikani kun ystäväni lähti opiskelemaan kauas kotoa. Tarjolla oli nuorille koulun asuntola, joka takasi edulliset asumiskustannukset ja siellä oli nuorille saatavilla valvontaa ja apua ja säännöt olivat luonnollisesti tavallista asumista tiukemmat.
Meno siellä oli ihan hirveää. Viinanhuuruiset bileet joka ilta jossain asunnossa, joka tietysti oli hienoa kaltaiselleni teinille sillä hetkellä kuin vierailin. Poliisi kävi asunnolla vähintään kerran viikossa selvittämässä ongelmia ja moni oli erotusuhanalla koulusta kun biletys oli vienyt mehut ja ei oltu jaksettu sitten krapulassa raahautua enää kouluun.
Älkää päästäkö niitä lapsia heitteille tuollaisina ihmisraakileina, seuraukset voivat olla todella kovat. :(
En päästäisi teiniä yksin. Kävin aikoinaan Helsingissä erikoislukiota, jossa oli paljon diplomaattien lapsia. Eli vanhemmat ulkomailla ja lapset asuivat koulun valvomassa asuntolassa. Ihan järkky meno siellä, osasta tuli alkoholisteja jo nuorina, myös huumeita käytettiin siellä jo silloin, kun niistä ei muualla yhteiskunnassa oltu kunnolla kuultukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on vain lukio. Todellista merkitystä on vasta lukion jälkeisillä opinnoilla. Se että kirjoittaako lähilukiosta vai erikoislukiosta määrää hyvin harvalla elämän suuntaa. Toki, joku poikkeuksellinen huippulahjakkuus voi hyötyä urheilu (tms) lukiosta, mutta sitten koko elämä pitää muutenkin olla halukas omistamaan kyseiselle asialle. Tavallinen lahjakas nuori saa kyllä riittävän alun opinnoilleen tavislukiossa.
No sitten itse kysymykseen, harkitsisinko. Ei, en usko että harkitsisin, jos kotipaikkakunnalla tai lähellä on edes kohtuullisia vaihtoehtoja. Kustannukset ovat liian kovat. Ehkä yhdelle lapselle pystyisi vuokran jne maksamaan, mutta perässä tulee sisarukset. Heillä pitää olla mahdollisuus sitten samaan. Pärjäämisen puolesta uskon kyllä, että järkevä teini pystyy yksinkin elämään. Mutta mitä sitten, jos uudelta paikkakunnalta ei löydy ystäviä esimerkiksi. Herkässä iässä oleva nuori tarvitsee luotettavia ihmisiä ympärilleen. Voisin harkita, jos uudella paikkakunnalta asuisi joku läheinen sukulainen, joka sitoutuisi huolehtimaan teinistä, isovanhempi, täti tms.
Tuen kyllä sitten, kun omat lähtevät jatko-opintoihin, sen minkä pystyn. Lukio/amis menkööt näillä lähivaihtoehdoilla (asutaan siis pikkukaupungissa, mutta täältä löytyy kyllä lukio ja amis).
No juurikin näin. Lukio on todellakin vain lukio, kolme vuotta opintoja joiden aikana etsitään itseä ja suuntaa elämälle ja hankitaan samalla sivistystä. Teinistä itsestään asia tietenkin on maailman suurin, ja sillä hetkellä onkin, mutta koko elämän mittakaavassa lukio on vain pieni piperrys.
Jos teiniä on mahdollista tukea rahallisesti niin, ettei se tunnu missään, sitten en tyrmäisi asiaa täysin. Mutta jos se yhtään pistää muun perheen taloutta tiukille, ei missään nimessä. Toinen vieläkin isompi asia on henkinen kypsyys, se on tottakai kovasti yksilöllistä, mutta useimmat tuon ikäiset kyllä tarvitsevat vanhempaansa vielä ihan päivittäin. Peruselämisen käytännöt kyllä oppii, henkinen yksinäisyys ja turvan kaipuu voi silti olla suuri. Saa olla aika hukmattavan poikkeuksellinen nuori, jotta perusturvallisuuden tunne kannattaa teini-iässä uhrata.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kustannuksia pitääkin miettiä, niin täällä on joillain ylimitoitettuja arvioita kustannuksista. Lukiolainen, jonka vanhemmat asuvat toisella paikkakunnalla, voi hakea asuntoa opiskelijasolusta. Tällaisen saa pk-seudullakin alle 350 eur / kk. Koska lukiolainen saa arkisin lounaan koulussa, riittää 100-150 eur / kk ruokaan. Lisäksi tulee ehkä matkakortti ja matkat kotiin viikonloppuisin. Kaikki muut kulut (ja osa ruokakuluistakin) ovat sellaisia, jotka tulisivat siinäkin tapauksessa, että nuori asuisi kotonaan ja kävisi kotipaikkakuntansa lukiota.
Joka vuosi on kirjoituksia siitä, miten kalliiksi lukion käyminen tulee (kirjat, tietokone, laskimet), jos jo se on kallista, niin mikä on hinta opiskelun vieraalla paikkakunnalla.
Esimerkiksi noille viikonloppuisin tehtäville kotimatkoille tulee hintaa aikatavalla. Oma lapseni opiskeli 350 kilometrin päässä. Normaalihinnalla yksi yhdensuuntainen junamatka maksoi 60 euroa. Opiskelija-alennuksella lipun saa halvemmalla, mutta jos opiskelisi kotona, niin ei tulisi kulua ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni olisi aikoinaan halunnut lähteä urheilulukioon 800 km päähän. Ei päästetty. Rahasta oli pulaa ja sanoin pojalle, että samat ällät kirjoitat oman kylän lukiosta (b:n paperit tulivat). Sillä tiesin sen, että aika menee vain siihen urheiluun, urheiluun ja vielä kerran urheiluun, kotona pystyi vahtimaan vähän sitä koulunkäyntiä. Eläminen olisi siellä koululla ollut asuntolassa asumista, koululta päivällä ruoka, muuten omilla ruuilla. Kisamatkoihin yms. olisi uponnut hirveä summa rahaa. Kaverinsa kävi saman lukion, ammatillisessa mielessä ei netonnut siitä urheilupuolesta mitään, nyt istuu Lidlin kassalla. Oma poika kehittyi urheilupuolella tiettyyn pisteeseen asti, mutta tässä lajissa täytyy olla todella hyvä päästäkseen maailmanmaineeseen. Nyt opiskelee alaa sivuavasti, ja tulleet loukkaantumiset ovat laittaneet uran kohta ehtoopuolelle. Poika nyt 25 v, tässä lajissa 10 vuotta nuoremmat tulevat ja puhaltavat sivulta ohi. Pienestä lajista kyse, Suomessa pienet piirit, joten laji jää tässä mainitsematta. En sitten tiedä, olimmeko itsekkäitä vanhempina, kun lähtölupaa ei annettu, mutta toisaalta tunsin poikani niin hyvin, ettei se koulu olisi palvellut häntä niin hyvin, kuin jotain, joka on aloittanut tämän lajin harrastamisen jo pikkukersana, omani aloitti vasta teininä. Jokainen miettii tykönään.
Hah. Me asumme pk-seudulla, taloudessa sm-tasolla urheileva nuorimies (keskiarvo oli ysillä 9,3) ja silti hänelle riittää aivan hyvin tuo vantaalainen lähilukio. Mahdollisuus olisi ollut hakea ihan mihin vaan täällä ja jo urheilutaustan vuoksi olisi varmasti päässyt. Mutta miksi ihmeessä? Lukio on yksi etappi kohti jatko-opintoja. Turha ottaa riesaksi hankalaa matkaa, kun junalla huokaisee nyt koulumatkan 10 minuutissa kävelyineen. Urheilla/tehdä taidetta/muuta erityispainotusta voi tehdä harrastuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noin nuorta voi päästää yksin asumaan Helsinkiin. Jos ei mitään tukiverkkoja ole paikkakunnalla niin ei onnistu. Sitten vielä rahapuolikin, elämiseen kuluu paljon muuhunkin rahaa kuin vain siihen vuokraan.
Ja seuraavat lapset? Niille pitää sitten pystyä tarjoamaan samanlaiset vaihtoehdot.
Eikö lapsi voisi syventää osaamistaan toisella tapaa? Maksakaa vaikka kesäloman ajan asunto sinne Helsinkiin ja lapsi voi käydä kesäkursseja aiheesta avoimessa yliopistossa, AMK:ssa tai missä sellaisia nyt järjestetäänkään.
En tunne ap:n lapsen tilannetta, mutta mikään kesäkurssi ei pysty korvaamaan nuorelle sitä, jos hän koko ajan tuntee itsensä ulkopuoliseksi koulukavereidensa keskuudessa ja koulukaverit hyljeksivät häntä, koska hän on kavereiden mielestä niin erilainen ja kiinnostuksen kohteet ovat toiset. Tällainen tilanne oli omalla lapsellani ennen kuin hän meni Ressuun, ja monella muullakin kympin oppilaalla. Kyllä lapseni olisi varmasti kirjoittanut laudaturinsa, vaikka hän olisi käynyt mitä tahansa lukiota, mutta Ressussa hän sai ensimmäistä kertaa elämässään kokea olevansa ihan tavallinen oppilas muiden joukossa ja tulevansa hyväksytyksi porukkaan omana itsenään.
Onko tämä Ressu jokin AV:n sisäpiirivitsi vai onko se niin iso asia nykyään oikeasti, että tässäkin lyhyessä ketjussa se on useasti nimetty? Silloin kun itse kävin kouluja, niin koko lukio oli vain jonkinlainen päiväkerho. Eihän sillä ollut mitään merkitystä, kun pääsykokeet ratkaisivat, eikä ahkera pänttäys tuonut elämäänkään mitään eväitä, kun harva meistä meni opiskelemaan historiaa, biologiaa ja uskontoa yhtäaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Me asumme pk-seudulla, taloudessa sm-tasolla urheileva nuorimies (keskiarvo oli ysillä 9,3) ja silti hänelle riittää aivan hyvin tuo vantaalainen lähilukio. Mahdollisuus olisi ollut hakea ihan mihin vaan täällä ja jo urheilutaustan vuoksi olisi varmasti päässyt. Mutta miksi ihmeessä? Lukio on yksi etappi kohti jatko-opintoja. Turha ottaa riesaksi hankalaa matkaa, kun junalla huokaisee nyt koulumatkan 10 minuutissa kävelyineen. Urheilla/tehdä taidetta/muuta erityispainotusta voi tehdä harrastuksena.
Miten urheilutaustalla pääsee sinne sibikseen, kallioon tai mihin lie ap:n skidi hakee?
Tulee ryyppäämään, harrastamaan sexiä, notkumaan baareissa (jos on tyttö, pojat ei pääse) yms. Toki tyttö parhaassa iässä ja varmasti ihana saada huomiota, joten ei se huono ole. Harva nainen pääsee enää ikinä muilla ansioilla läheskään samaan huomioon kuin mitä parhaassa iässä oleva teinityttö.
Jos taloudellisesti varaa, niin antaa mennä. On soluasuntoja ja opiskelija-asuntoja. Jos teille työpaikka niin muutto sitten. Eihän se olisi kuin väliaikaista jos ette viihdykään?
Ei noin nuorta voi päästää yksin asumaan Helsinkiin. Jos ei mitään tukiverkkoja ole paikkakunnalla niin ei onnistu. Sitten vielä rahapuolikin, elämiseen kuluu paljon muuhunkin rahaa kuin vain siihen vuokraan.
Ja seuraavat lapset? Niille pitää sitten pystyä tarjoamaan samanlaiset vaihtoehdot.
Eikö lapsi voisi syventää osaamistaan toisella tapaa? Maksakaa vaikka kesäloman ajan asunto sinne Helsinkiin ja lapsi voi käydä kesäkursseja aiheesta avoimessa yliopistossa, AMK:ssa tai missä sellaisia nyt järjestetäänkään.