Lue keskustelun säännöt.
Mikäs nyt eteen, teini haluaa erikoislukioon Helsinkiin
05.11.2017 |
Ysiluokkalainen siis haluaa hakea keväällä helsinkiläiseen erikoislukioon. Hänellä on pitkäaikaista harrastuneisuutta takana ja mahdollisuus päästäkin tähän lukioon. Asumme n. 300km Helsingistä, oma talo, aikuisilla on työpaikat täällä, nuoremmalla sisaruksella yläkoulu.
Lähtisittekö edes miettimään tällaista vaihtoehtoa?
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Yleistä asumislisää voi saada, jos nuori saisi opintolainaa. Siihen vaikuttaa perheen tulot. Kokeile laskurilla. Kela ei kuitenkaan vaadi opintolainan nostamista.
Opintotukeahan tuon ikäinen saa.
Meillä nuori haluaisi musiikkilukioon ja lähim on 160 km päässä.
Opintotukea ja lapsilisää ei saa samaan aikaan. Suurin osa täyttää 17 ekan luokan kevätlukukaudella tai myöhemmin. Ja jos vanhemmilla on normaalit tulot, opintotuki on pieni, tulot vaikuttavat jopa 20-vuotiaaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti Kallion lukio tai Sibis.
Vierailija kirjoitti:
Yleistä asumislisää voi saada, jos nuori saisi opintolainaa. Siihen vaikuttaa perheen tulot. Kokeile laskurilla. Kela ei kuitenkaan vaadi opintolainan nostamista.
Opintotukeahan tuon ikäinen saa.
Meillä nuori haluaisi musiikkilukioon ja lähim on 160 km päässä.
Siis EI saa opintotukea
Sehän on siitä kiinni onko ylimääräistä rahaa ja voiko lapseen luottaa.
Itse lähdin yksin erikoislukioon 200 km päähän pohjoisen kaupunkiin aikoinani. Oman elämäni kannalta tämä oli tärkeä juttu. Viikonloppuisin voitte vierailla puolin ja toisin.
Itse olen hyvin taiteellinen. Nyt nelikymppisenä olen katkera että vanhempani muuttivat pois Helsingistä juuri kun synnyin. He liikkuivat taidepiireissä. Jos oltaisiin jääty Helsinkiin niin olisin elänyt inspiroivissa taidepiireissä ja tutustunut vanhempieni tuttavien lapsiin, jotka nyt ovatkin taidealalla kun ovat saaneet kunnon kouluja käydä ja eläneet oikeanlaisessa kannustavasssa elinpiirissä. Me kun asuttiin maalla niin en saanut mitään kannustusta, elinympäristö hyväksyi vain maalaiselämän ja maalaistalon työt,esim. taideharrastus on tyhjänpäiväistä vouhotusta, oikeampaa työtä olisi vaikka kerätä risuja. Muunlaisesta elämästä haaveileva on jonninjoutava haahuilija ja hänestä puhutaan pahaa pitkin kyliä. Nyt olen aika masentunut kun tajusin että monet mahdollisuudet minulla on mennyt ohi kun minut on lannistettu.
Eli haluan sanoa että kannustakaa lapsianne ja antakaa mahdollisuuksia jo pienestä pitäen. Jo alle kouluikäinen saattaa tietää mikä hänen tuleva elämänsä intohimo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi itse maksaa kaiken niin suostuisin. Muuten en todellakaan koska en edes ymmärrä koko lukiota josta ei saa edes ammattia itselleen toisinkuin amiksesta.
Millä ihmeellä lapsi itse maksaa vuotuiset noin 13 000 euron kulut?!
Onko teistä maksamaan hänen menojaan siihen asti että täyttää sen 17v? Tuon ikäinen pärjää vallan mainiosti Helsingissä, paitsi ei tietenkään rahallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahallisena satsauksena puhutaan vuokrat , mahdolliset matkat kotiin viikonlopuksi, lukiokirjat & tavarat, puhutaan ainakin n. 20 000€ :sta. On otettava huomioon myös se, että jos seuraava lapsi haluaa myös erikoislukioon Helsinkiin...
Kyllä, mutta osa kuluista olisi myös kotilukiota käydessä. Ehkä vuotuinen erotus olisi 12 000 - 15 000 euron luokkaa.
Harvemmin lukio määrää elämänuran. Jos teidän tapauksessa on näin, niin sitten muutatte pääkaupunkiseudulle koko perhe. Nuorta ei jätetä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtaisi paikkakuntaa sen takia. Teini voi muuttaa yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi itse maksaa kaiken niin suostuisin. Muuten en todellakaan koska en edes ymmärrä koko lukiota josta ei saa edes ammattia itselleen toisinkuin amiksesta.
Seuraatko nykypäivän elämään ollenkaan ja mistä 15-16 -vuotiaalla olisi rahat yksin asumiseen Helsingissä, n 600-800€/kk?
Mutta käy toki amis esim jossain Kainuussa, jää työttömäksi ja syrjäydy loppuelämäksesi. Sekö on parempi kuin lähteä unelmiensa perässä jonnekin muualle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin miettisin. Helsinki on turvallisempi kuin moni pikkupaikka. Helsingissä voi valita seuransa. Tietysti se tulee kalliiksi ja ideaali olisi löytää jonkun mummon vuokraama huone. Soluasuntokin tai jos saa vielä kaverin mukaan samaan lukioon niin se olisi hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Itse lähdin yksin erikoislukioon 200 km päähän pohjoisen kaupunkiin aikoinani. Oman elämäni kannalta tämä oli tärkeä juttu. Viikonloppuisin voitte vierailla puolin ja toisin.
Itse olen hyvin taiteellinen. Nyt nelikymppisenä olen katkera että vanhempani muuttivat pois Helsingistä juuri kun synnyin. He liikkuivat taidepiireissä. Jos oltaisiin jääty Helsinkiin niin olisin elänyt inspiroivissa taidepiireissä ja tutustunut vanhempieni tuttavien lapsiin, jotka nyt ovatkin taidealalla kun ovat saaneet kunnon kouluja käydä ja eläneet oikeanlaisessa kannustavasssa elinpiirissä. Me kun asuttiin maalla niin en saanut mitään kannustusta, elinympäristö hyväksyi vain maalaiselämän ja maalaistalon työt,esim. taideharrastus on tyhjänpäiväistä vouhotusta, oikeampaa työtä olisi vaikka kerätä risuja. Muunlaisesta elämästä haaveileva on jonninjoutava haahuilija ja hänestä puhutaan pahaa pitkin kyliä. Nyt olen aika masentunut kun tajusin että monet mahdollisuudet minulla on mennyt ohi kun minut on lannistettu.
Eli haluan sanoa että kannustakaa lapsianne ja antakaa mahdollisuuksia jo pienestä pitäen. Jo alle kouluikäinen saattaa tietää mikä hänen tuleva elämänsä intohimo on.
Todellinen taiteellisuus tunkee läpi olemuksen eikä kotipaikalla ole merkitystä. On vain niin vahva luova tarve toteuttaa itseään, ettei mitkään naapureiden naureskelut vaikuta siihen. Mahdatkohan olla ihan niin taiteellinen kuin otaksut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt näitä nuoria, jotka lähtevät kaukaa erikoislukioon Helsinkiin. Minusta on aivan mahtavaa, että vanhemmat pystyvät tarjoamaan nuorelle tämän mahdollisuuden. Siis että heillä on varaa kustantaa ne ylimääräiset kulut, mitä siitä tulee. Asuminen on Helsingissä kallista ja halpakin vuokrakämppä maksaa sievoisesti. En tiedä onko lukiolaisilla mahdollisuutta päästä HOASin asuntoon? Se tulisi edullisemmaksi ja sitä suosittelisin, jos suinkin mahdollista.
Mutta näiden nuorten kannalta olen miettinyt sitä, miten rankaksi elämä käy, jos kyse on esim. urheilulukiosta. Nämä huippu-urheilijat treenaavat todella paljon, mikä jo itsessään on rankkaa yhdistettynä lukio-opintoihin. Mutta sen lisäksi heidän pitää suoriutua itsenäisestä elämästä - laittaa ruokaa ja pestä loputon määrä pyykkiä. Urheilijalla sen ruuankin kanssa on tarkempaa kuin jollain nörtillä.
Jotenkin toivoisin, että näillä nuorilla olisi mahdollisuus asua esim. jossain perheessä, jossa lapset ovat lentäneet pesästä. Olisi paljon helpompaa jos saisi vähän jeesiä pyykinpesuun eikä tarvitsisi olla vastuussa omasta ruokahuollosta, vaan riittäisi kun olisi auttamassa ruuanlaitossa. Tai edes että joku muu huolehtisi sen valtavan ruokamäärän kuskaamisesta kotiin.
Jos kyse on taidelukiosta tai luonnontiedepainotuksesta, en näe tuota kuviota niin raskaana.
Mahdollisesta raskaudesta huolimatta olen sillä kannalla, että nuorelle kannattaa tarjota mahdollisuus seurata unelmiaan jos perheen talous suinkin tähän venyy. 300km ei ole edes paha matka, nuori voi käydä kotona vaikka joka toinen viikonloppu, jos harrastusaikataulu sallii. Jotkut tulevat etelään Lapista asti ja heillä ei ole mahdollisuutta käydä kotona noin usein.
En päästäisi 15 - 16-vuotiasta lastani yksin vieraalle paikkakunnalle asumaan, vaikka luotankin häneen. Minusta kyseessä olisi heitteillejättö.
Onneksi asumme isossa kaupungissa eikä lapsellakaan ole sellaisia erityislahjoja, etteikö hän niitä tällä paikkakunnalla pystyisi harjoittamaan. Ei tarvitse tehdä tällaista ratkaisua.
Onko pk-seudulla ketään sukulaista teillä, jonka alivuokralaisena voisi asua?
Mua pelottaisi päästää ladta yksin kauas herkässä teini-iässä. Pelkäisin, että ajautuu väärille teille. Teinin aivot eivät ole kypsät eikä harkintakyky aikuisen tasolla. Onko mahdollista toisen vanhemman muuttaa esim vuorovookpin teinin kanssa esim 100 km päähän Helsingistä junan varteen? Olisi tilapäisesti pitkä työ/koulumatka kummallakin. Mutta mulla oli Helsingissä yksi kollega, joka kävi päivittäin töissä Salosta ja toinen, joka kävi päivittäin töissä Lahdesta siellä junalla. En jaksaisi pysyvästi, mutta ehkä vuorotellen tilapäisesti.
T varhaisteinin äiti
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ikinä ajatellut tuotakaan puolta maalla asumisessa.
Itsellä ei paljon omaisuutta ja koti on vuokra-asunto kerrostalossa mutta lukion nuo lapset ovat saaneet valita ihan itse, nytkin yksi lapsista eliittilukiossa ja yksi valitsi haluamansa painotuksen yläkouluun mennessä.
Eli vaikka on köyhähkö yh, lapsilta ei puutu mahdollisuuksia kun asuu valmiiksi pääkaupunkiseudulla.
No me asumme 2km Helsingin keskustasta ja silti meidän lapsi lähti erikoislukioon maaseudulle (Päivölä) ja muutti koululle asumaan. Keskiarvo (9,8) olisi riittänyt minne vain, mutta hän halusi nörttipainotukseen ja kävi kolmen koulun pääsykokeissa. Ennen kuin hänellä tämä nörttiys alkoi tulla esiin, kuvittelin että hän käy koulunsa loppuun keskustassa kävelymatkan päässä, mutta niin vain karkasi lukioon sinne maaseudun rauhaan. Alkusulattelun jälkeen olen todella iloinen hänen puolestaan, että hän pääsee toteuttamaan unelmiaan. Uskon että monelle nörtille nuo Päivölä-vuodet ovat elämän parasta aikaa. (Sama pätee varmasti moneen muuhunkin erikoislukioon, mutta harvassa paikassa ollaan koulukavereiden kanssa aamusta iltaan/yöhön ja viikonlopunakin.)
Itse kävin Helsingissä erikoislukion. Kaksi parasta stäväni tulivat muualta ja muuttivat omaan asuntoon 15–16-vuotiaina. Olimme kaikki hyvin varhaiskypsiä hikareita ja varmasti omasta mielestämme kovin aikuisia. Ystävien vanhemmat olivat kovin ylpeitä tyttäristään, jotka heidän mielestään olivat vastuullisia ja valmiita asumaan omillaan. Perheet olivat huomattavan varakkaita, ja kykenivät kustantamaan lasten asumisen ja elämisen Helsingin keskustassa (rahaa meni varmaankin suunnilleen 1000-1200 €/kk)
Näin monien vuosien jälkeen olen vakuuttunut siitä, että ratkaisu ei ollut kovin hyvä. Lukioikäinen ei pärjää henkisesti omillaan. Vaikka hän vaikuttaisi kuinka kypsältä, hän tarvitsee vielä vanhempien tukea ja varsinkin rajoja. Liian varhainen aikuistuminen on aiheuttanut uskoakseni näille ystävilleni trauman, jota he käsittelevät terapiassa edelleen aikuisina.
Riippuu lapsen kypsyydestä pystyykö huolehtimaan olemisestaan, asumisestaan, ruoanvalmistuksesta yms. itsenäisesti. Nyt lapsi viimeistään kokkaamaan ja siivoamaan osoittaakseen pärjäämisensä. Rahankäyttökin pitää olla hallussa.
Jos lapseni olisi halunnut erityislukioon toki häntä olisin siihen kannustanut. Musiikkiluokalla oli peruskoulussa luokat 3-9. Musiikkia harrasti myös lukioajan ja nyt on AMK:ssa ja opiskelee musiikkipedagogiksi, pääaineena laulu.
Jos lapsi riittävän kypsä ja taloudellinen tilanteenne mahdollistaa opiskelun muualla niin hakekoon opiskelupaikkaa.
Nykyään ysillä tekevät koulussa hakemukset jatko-opintoihin niin vanhempi ei kyllä voi päättää mitä lapsi hakee. Tiedän tapauksen jossa nuori haki opiskelupaikkaa toiselta paikkakunnalta vaikka perhe oli sitä vastaan. Nuori pääsi minne halusi ja kaikki asiat saivat järjestymään.
Rahallisena satsauksena puhutaan vuokrat , mahdolliset matkat kotiin viikonlopuksi, lukiokirjat & tavarat, puhutaan ainakin n. 20 000€ :sta. On otettava huomioon myös se, että jos seuraava lapsi haluaa myös erikoislukioon Helsinkiin...