Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian tiukka vaimo?
05.11.2017 |
Puolisolla oli eilen pikkujoulut. Ensin oli koko päivän töissä (toki ok), mutta lapset ja minä itse ollaan sairaana ja olin aamusta saakka siis yksin hoidin lapset ja koiranlenkitykset ym. Mies meni töistä suoraan pikkujouluihin ja kotiutui klo.04.30! Rikkoi jonkun lasin tuhannen säpäleiksi olohuoneen lattialle. Aamulla minä sitten sain siivota sotkut ettei lapset tai koira loukkaa itseään, ja jatkaa lasten kanssa yksin touhuamista ja hoitaa kaiken yksin, koska toki herra on nyt kuolemanväsynyt ja krapulassa. Sitten nää perus takki haisee tupakalle ja huulessa on nuuska (ei käytä muuten).
Emme ole koskaan ollut mitään baareilijoita, joten en ylipäätään ole koskaan tykännyt kun juodaan itsensä känniin ja raahaudutaan kotiin aamuyöstä. Ja tuo että ollaan sitten tappiin saakka + seuraava päivä koomassa, vaikka tietää että minä yksin kipeänä olen jo edellisenä päivänä hoitanut kaiken yksin. Itse kuitenkin aina ajattelen näissä asioissa myös miestä enkä hillu ties missä ja juo itseäni siihen kuntoon ettei sängystä ylös pääse seuraavan päivänä.
Ja tähdennän että jos olisimme lapsettomia niin eihän sillä silloin olisi niin väliä. Mutta kun on pienet lapset ja vielä sairastelua perheessä niin voisi hieman ajatella puolisoakin. Enhän minä juhlintaa edes kokonaan ollut kieltämässä, toki sai mennä mutta pakkoko tuossa kunnossa kotiutua...
Tuulettelinkin miehelle jo hieman keuhkojani ja se painui makkariin ovi kiinni.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian ankara. Pikkujoulut saattaa työpaikasta riippuen olla iso juttu, ja miehelläsi on oikeus juhlia kerran vuodessa, tai pari, ihan ajattelematta sairaita omaisia kotona.
JOs raa'asti sanotaan, pikkujoulu on vain kerran vuodessa, mutta lapsi ja sinä sairaana aika useinkin, eikö? Niitä tilaisuuksia hoitaa teitä tulee muitakin, pikkujouluihin pitää mennä silloin kun ne ovat.
N52
Kukaan ei kieltänyt menemästä pikkujouluihin, kyse on siitä millaisessa kunnossa sieltä kotiudutaan ja missä hapessa ollaan seuraavana päivänä. Kyllä pikkulapsiperheessä mielestäni joustetaan ensisijaisesti niistä pikkujouluista yms, koska niitä kerkii juhlimaan rauhassa sitten 52-vuotiaanakin. Lapset on pieniä vain kerran, pikkujouluja tulee aina uusia - joka vuosi.
Olenko mielestäsi liian vanha neuvomaan, kun nostat minun ikäni esiin? Onko lapset pieniä vain sen yhden illan?
Pikkujoulut on parhaimmillaan karnevaaleja, joissa voidaan jättää arkihuolet syrjään, juodaan ja tanssitaan ja kontataan kotiin. Jos et itse sellaista irtiottoa kaipaa, ehkä miehellesi se oli kuitenkin paikallaan.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään tämä perisuomalainen kännipositiivuus. #kännipositiivisuus
Minä en katselisi tuollaista menoa kovin montaa kertaa. Meille ei tarvitse tulla kännissä kotiin ikinä. Pieni hiprakka toki on inhimillistä, mutta känni ja krapula ei. Ja kyllä jokainen ei-alkoholisti aikuinen ymmärtää lopettaa juomisen ajoissa, niin ettei tarvitse seuraavaa omaa sekä lastensa ja vaimon päivää pilata krapulalla.
Väitätkö, että ihminen on alkoholisti, jos joskus ja pikkujouluna juo itsensä siihen kuntoon, että on aamulla krapula? Kuulostat aika nipottajalta. Odota vaan, kun miehelläsi alkaa menojalkaa vipattaa ;)
Minä ymmärrän ap:ta vain siinä asiassa, että miehen olisi todellakin kuulunut siivota lasinsirut itse. Vaarallista lapsille ja koiralle. Sinä voisit ap kanssa joku viikonloppu irrotella niin, että miehesi olisi vastuussa lapsista ja antaisi sinun nukkua krapulasi rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Käykö mies usein pitkän kaavan kautta baarissa? Jos ei, vaan esim. just pikkujoulut ja ehkä firman kesäjuhlat tai kaverin polttarit, niin olet tiukka. Ikävää, että sattui sairautta samaan aikaan, mutta jos tosiaan harvinaista miehelle, niin anna olla. Mieluummin tee rakkauden tekoja sinä. Enemmän se hyödyttää kuin keuhkoaminen.
Jos mies juoksee menoillaan usein (kerran kuussa tai enemmän), niin sitten ok olla vihainen.
Onko vaimo ja lapset usein sairaana samaan aikaan? Jos ei, niin onhan mies hyvin itsekäs. Ikävää, että pikkujoulut sattuivat samaan aikaan, mutta jos tosiaan sairastelu samaan aikaan ei ole jokapäiväistä, niin miehen olisi pitänyt olla perheen tukena ja yksinkertaisesti jättää tämän vuotiset pikkujoulut väliin tai vain käväistä niissä ja sitten tulla takaisin auttamaan kipeää vaimoa kipeiden lasten hoidossa. Mieluummin voisi siis mies tehdä rakkauden tekoja ja huolehtia sairastuneista ja heikossa kunnossa olevista vaimostaan ja lapsistaan, kuin ryypätä tappiin asti. Enemmän se hyödyttäisi kuin kännääminen ja krapulassa makaaminen.
(Oikeastiko ihmiset ajattelevat, että pikkujouluista ei voi joustaa, mutta sairaiden lapsien hoidosta voi?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paha mieli koska äiti raivoaa. On huonolla tuulella. Ei huomio vaan on nenä kiinni laitteessa. Lapset on jätetty yksin
Toivottavasti isä sentään jaksaa keskittyä lapsiin, eikä vietä aikaa nenä laitteessa. Lapset on ansainneet läsnäolevan vanhemman. Ja hyvän ilmapiirin.En ole vaan toinen äiti. Istun aamup*skalla. Saako silloin katsoa puhelinta vai pitääkö huutaa lapset paikalle että voin niille antaa hyvän ilmapiirin?
Nyt sain itselleni aamupalan. Käskenkö lasten lopettaa leikit ja tulla kanssani pöytään kokemaan läsnäoloani? Voin koko päivän tulla raportoimaan jokaisen pikkuhetken kun saan istua ja tehdä muuta kuin kotitöitä. Saat sitte rauhassa haukkua miten huono äiti olen.
Lisää kierroksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään suosittelen palvelemaan krapulaista miestä ajatellen kuin hän olisi yksi lapsi porukan jatkeena. Tarjoat ruokaa (tilaa vaikka pizzaa) ja annat rauhan. Lapset tableteille tai tv:n ääreen, leikkikää tai olisiko mahdollisesti päiväunet koko porukalle ok? Tänään voi joustaa, koska olet ainoa perheen kannattelija ja vielä puolikuntoinen!
Kirjoita miehellesi kirje, jota et tosin anna tänään. Kerro, millainen sinun ihannemiehesi on. Olisiko nykyisestä miehestäsi niiden kriteerien täyttäjäksi? Pohjimmiltaanhan hyvä ja onnellinen parisuhde syntyy siitä, ettei kummankaan tarvitse yrittää olla sitä, mitä ei ole. Puntaroikaa kumpikin omat voimavaranne ja tehkää suunnitelma, miten te jaksatte yhdessä kantaa perhetilanteenne. Mikä teille teille voimaa?
Tästä käsillä olevasta tilanteesta komppaan aiemmin kirjoittanutta miestä, joka kertoi isyyden kriiseistä. Menojalan vipattaminen voi sattua kummalle vaan vanhemmalle ja se on mielestäni seurausta tarpeesta paeta käsillä olevaa todellisuutta. Tartu nykytilan selvittämiseen ennenkuin se on myöhäistä. Ero ei ole kahden ihmisen välinen asia, kun heillä on yhteisiä lapsia! Tsemppiä ja ole itsellesi armollinen! Itke, se helpottaa ja laukaisee väsymystä ja vihaa <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paha mieli koska äiti raivoaa. On huonolla tuulella. Ei huomio vaan on nenä kiinni laitteessa. Lapset on jätetty yksin
Toivottavasti isä sentään jaksaa keskittyä lapsiin, eikä vietä aikaa nenä laitteessa. Lapset on ansainneet läsnäolevan vanhemman. Ja hyvän ilmapiirin.En ole vaan toinen äiti. Istun aamup*skalla. Saako silloin katsoa puhelinta vai pitääkö huutaa lapset paikalle että voin niille antaa hyvän ilmapiirin?
Nyt sain itselleni aamupalan. Käskenkö lasten lopettaa leikit ja tulla kanssani pöytään kokemaan läsnäoloani? Voin koko päivän tulla raportoimaan jokaisen pikkuhetken kun saan istua ja tehdä muuta kuin kotitöitä. Saat sitte rauhassa haukkua miten huono äiti olen.
Sitä huonompi äiti olet mitä enemmän käyt täällä "hoitaessasi" lapsia
Nyt lapset nukkuu. Noin kymmenen minuuttia aikaa istua alas ennen kuin pyykinpesukone pysähtyy. Olen huono äiti kosta tässä istun vaikka voisin hoitaa tiskit tähän väliin. Hupsista ajatellen sittenkin kotitöitä tässä olessa eli en sittenkään ole huono?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet liian ankara. Pikkujoulut saattaa työpaikasta riippuen olla iso juttu, ja miehelläsi on oikeus juhlia kerran vuodessa, tai pari, ihan ajattelematta sairaita omaisia kotona.
JOs raa'asti sanotaan, pikkujoulu on vain kerran vuodessa, mutta lapsi ja sinä sairaana aika useinkin, eikö? Niitä tilaisuuksia hoitaa teitä tulee muitakin, pikkujouluihin pitää mennä silloin kun ne ovat.
N52Kukaan ei kieltänyt menemästä pikkujouluihin, kyse on siitä millaisessa kunnossa sieltä kotiudutaan ja missä hapessa ollaan seuraavana päivänä. Kyllä pikkulapsiperheessä mielestäni joustetaan ensisijaisesti niistä pikkujouluista yms, koska niitä kerkii juhlimaan rauhassa sitten 52-vuotiaanakin. Lapset on pieniä vain kerran, pikkujouluja tulee aina uusia - joka vuosi.
AP
52 vuotiaana ne pikkujoulut ei sitten kiinnosta enää ketään. Kannattaa vaan juhlia vielä kun sellaiset riennot kiinnostaa.
Pia kirjoitti:
Tänään suosittelen palvelemaan krapulaista miestä ajatellen kuin hän olisi yksi lapsi porukan jatkeena. Tarjoat ruokaa (tilaa vaikka pizzaa) ja annat rauhan. Lapset tableteille tai tv:n ääreen, leikkikää tai olisiko mahdollisesti päiväunet koko porukalle ok? Tänään voi joustaa, koska olet ainoa perheen kannattelija ja vielä puolikuntoinen!
Kirjoita miehellesi kirje, jota et tosin anna tänään. Kerro, millainen sinun ihannemiehesi on. Olisiko nykyisestä miehestäsi niiden kriteerien täyttäjäksi? Pohjimmiltaanhan hyvä ja onnellinen parisuhde syntyy siitä, ettei kummankaan tarvitse yrittää olla sitä, mitä ei ole. Puntaroikaa kumpikin omat voimavaranne ja tehkää suunnitelma, miten te jaksatte yhdessä kantaa perhetilanteenne. Mikä teille teille voimaa?
Tästä käsillä olevasta tilanteesta komppaan aiemmin kirjoittanutta miestä, joka kertoi isyyden kriiseistä. Menojalan vipattaminen voi sattua kummalle vaan vanhemmalle ja se on mielestäni seurausta tarpeesta paeta käsillä olevaa todellisuutta. Tartu nykytilan selvittämiseen ennenkuin se on myöhäistä. Ero ei ole kahden ihmisen välinen asia, kun heillä on yhteisiä lapsia! Tsemppiä ja ole itsellesi armollinen! Itke, se helpottaa ja laukaisee väsymystä ja vihaa <3
Krapula iän paapomisesta ei ole mitään hyötyä. Jos ei löydä kaapista jotakin ruokaa kun tulee nälkä olkoot nälässä tai tilatkoon itselleen pitsan. Jos mahdollista itse lähtisin jonnekin muualle lasten kanssa ja antaisin miehen todellakin parannella itsensä rauhassa ja mahdollisuuksien mukaan poissa silmistäni (ja etenkin lasten silmistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap vaikuttaa täydeltä lehmältä.
Enpä ihmettele, että miehelle on alkanut harrastukset ja baarit maistumaan, kun kotona on vastassa riivinrauta itsekehittelemiensä sääntöjen kanssa.
En lukenut koko ketjua mutta kertomasi perusteella voisi sanoa ettei mies ollut järin huomaavainen sinua kohtaan. Eli suomeksi sanottuna miehesi on ns mäntti. Muuta neuvoa en voi antaa kuin keskustelu. Itselleni on tosi tärkeää että ihmiset ovat huomaavaisia toisiaan kohtaan mutta olen todennut ihmissuhteissani että se on katoava luonnonvara..sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten joku kaatokänniläinen mitään lasinsuruja siivoaa. Sinne ois kuitenkin jäänyt muutama siru sinne tänne. Parempi kun aloittaja siivosi, niin kukaan ei loukannut itseään. Harmi tietysti, että näin pääsi käymään.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut koko ketjua mutta kertomasi perusteella voisi sanoa ettei mies ollut järin huomaavainen sinua kohtaan. Eli suomeksi sanottuna miehesi on ns mäntti. Muuta neuvoa en voi antaa kuin keskustelu. Itselleni on tosi tärkeää että ihmiset ovat huomaavaisia toisiaan kohtaan mutta olen todennut ihmissuhteissani että se on katoava luonnonvara..sääli.
Huomaavaisuus ihmissuhteissa yleensä vähenee aikalailla pikkuhiljaa eikä se useinkaan ole yksipuolista häviämistä. Kun huomioithan muita vähemmän ei yritäkään kiinnosta huomioida siunua. Jos huomioithan vain omat tarpeesi parisuhteessa ja vähät välittää puolison tarpeesta käydä vaikka välillä viihteellä, ei puoliso jaksa sinua yhtään paremmin huomioida. Kehittyy oravanpyörä joka ruokkii itse itseään, mutta onneksi se tapahtuu myös toisinpäin mitä enemmän huomioithan läheisiäsi sitä paremmin hekin ajattelevat muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Martyyriasenne ei huomioi oikein ketään ei edes itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä taas nähdään tämä perisuomalainen kännipositiivuus. #kännipositiivisuus
Minä en katselisi tuollaista menoa kovin montaa kertaa. Meille ei tarvitse tulla kännissä kotiin ikinä. Pieni hiprakka toki on inhimillistä, mutta känni ja krapula ei. Ja kyllä jokainen ei-alkoholisti aikuinen ymmärtää lopettaa juomisen ajoissa, niin ettei tarvitse seuraavaa omaa sekä lastensa ja vaimon päivää pilata krapulalla.
Väitätkö, että ihminen on alkoholisti, jos joskus ja pikkujouluna juo itsensä siihen kuntoon, että on aamulla krapula? Kuulostat aika nipottajalta. Odota vaan, kun miehelläsi alkaa menojalkaa vipattaa ;)
En väittänyt mitään. Totesin, että kyllä ei-alkoholisti ymmärtää lopettaa ajoissa. Se on eri asia, haluaako lopettaa. Onneksi meidän perheessä tämä ikiaikainen kännäyskulttuuri ei näy juuri koskaan (toki virhearviointeja voi sattua kenelle vain ja esim. joku elämänkriisi voi ajaa ryyppäämään satunnaisesti), eikä pikkujoulut tai muutkaan juhlat ole mikään oikeutus typerälle käytökselle.
Mutta näin tosiaan toimitaan meillä. Tehkää te muut, miten parhaaksi näette. Mielestäni ap:n kannattaisi kuitenkin ensisijaisesti avautua sille miehelle, eikö av-palstalle.
No, sinne se jäi potemaan. Jätin lapset ja koiran ja ruuanlaiton ym hänelle. Minäkin hoidin puolikuntoisena sen kaiken, miksi hän ei voisi? Miksi krapulainen mies tarvitsee rakkaushoitoa, mutta kuumeinen vaimo ei?
Ymmärrän että osalle tuollainen elämä on normaalia, vedetään pää täyteen ja kontataan krapulassa kotiin. Minun ja lasten elämään se ei kuulu. Mies itse päättäköön illalla loppuuko moinen käytös vai lähteekö lätkimään. Ehkä olen tiukka, mutta tulin siihen tulokseen että tässä asiassa en aio joustaa, koska mielestäni joustan muutenkin jo paljon hänen menojensa suhteen.
Kiitos vastauksista, jätän asian sen kummemman vatvomisen tähän.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
No, sinne se jäi potemaan. Jätin lapset ja koiran ja ruuanlaiton ym hänelle. Minäkin hoidin puolikuntoisena sen kaiken, miksi hän ei voisi? Miksi krapulainen mies tarvitsee rakkaushoitoa, mutta kuumeinen vaimo ei?
Ymmärrän että osalle tuollainen elämä on normaalia, vedetään pää täyteen ja kontataan krapulassa kotiin. Minun ja lasten elämään se ei kuulu. Mies itse päättäköön illalla loppuuko moinen käytös vai lähteekö lätkimään. Ehkä olen tiukka, mutta tulin siihen tulokseen että tässä asiassa en aio joustaa, koska mielestäni joustan muutenkin jo paljon hänen menojensa suhteen.
Kiitos vastauksista, jätän asian sen kummemman vatvomisen tähän.
Ap.
Todennäköinen vaihtoehto on sekin että mies luopuu molemmista sekä vaimosta että kännäämisestä josta ei ole enää mitää iloa hänelle kun ei ole enää vaimoa joka yrittäisi sitä rajoittaa.
Miten tää liittyy sun tiukkuuteen? Seksi palsta on muuten erikseen..
Ensin kysyt otsikossa että oletko liian tiukka, mutta kun sulle vastaa että kyllä oot niin sitten et kestä sitäkään..
Miksi miehen krapula pilaisi minun päiväni?