Olenko liian tiukka vaimo?

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla oli eilen pikkujoulut. Ensin oli koko päivän töissä (toki ok), mutta lapset ja minä itse ollaan sairaana ja olin aamusta saakka siis yksin hoidin lapset ja koiranlenkitykset ym. Mies meni töistä suoraan pikkujouluihin ja kotiutui klo.04.30! Rikkoi jonkun lasin tuhannen säpäleiksi olohuoneen lattialle. Aamulla minä sitten sain siivota sotkut ettei lapset tai koira loukkaa itseään, ja jatkaa lasten kanssa yksin touhuamista ja hoitaa kaiken yksin, koska toki herra on nyt kuolemanväsynyt ja krapulassa. Sitten nää perus takki haisee tupakalle ja huulessa on nuuska (ei käytä muuten).

Emme ole koskaan ollut mitään baareilijoita, joten en ylipäätään ole koskaan tykännyt kun juodaan itsensä känniin ja raahaudutaan kotiin aamuyöstä. Ja tuo että ollaan sitten tappiin saakka + seuraava päivä koomassa, vaikka tietää että minä yksin kipeänä olen jo edellisenä päivänä hoitanut kaiken yksin. Itse kuitenkin aina ajattelen näissä asioissa myös miestä enkä hillu ties missä ja juo itseäni siihen kuntoon ettei sängystä ylös pääse seuraavan päivänä.

Ja tähdennän että jos olisimme lapsettomia niin eihän sillä silloin olisi niin väliä. Mutta kun on pienet lapset ja vielä sairastelua perheessä niin voisi hieman ajatella puolisoakin. Enhän minä juhlintaa edes kokonaan ollut kieltämässä, toki sai mennä mutta pakkoko tuossa kunnossa kotiutua...

Tuulettelinkin miehelle jo hieman keuhkojani ja se painui makkariin ovi kiinni.

Jos kerran kipeänäkin olit, niin olisiko asiasta kannattanut puhua jo ennen kuin mies lähti pikkujouluihin? Jos riittävän ajoissa, hyvin perustellusti kerrot, miksi nyt ei olisi hyvä hetki lähteä, olisi tilanne nyt aivan toisenlainen. Siitä voisi sitten jo sanoakin, jos kännääminen ja pikkujoulut ovat tärkeämpää kuin kumppanin auttaminen kun tämä on kipeä. Nyt sinulla on jo savi housuissa, ihan turhaa enää mistään möykkäät. Mitä muuten tupakanhajusta ja nuuskasta möykkäät? Jos miehesi haluaa mennä pikkujouluihin, jossa jo lähtökohtaisesti ainoastaan myrkytetään omaa ruumista, eikö nuo muutkin mene siinä samalla. Jos miehesi ei kerran omaa ruumistaan arvosta tuon enempää, eikö se ole sitten ihan sama mitä pas*aa siihen tunkee? Sinä kait sen valinnan olet tehnyt, että tuollaisen kanssa olet alkanut olemaan. Oman vaimoni kanssa on aluasta asti ollut selvää. että me elämme täysin päihteetöntä elämää. Ei tarvitse haistella tupakansavuisia vaatteita tai nuuskan saatika viinan löyhkää hengityksessä. Ne on niitä elämän pieniä valintoja. Joka myrkyttäjän kanssa haluaa elää, pitää vain totutella elämään myrkkyjen kanssa.

Jospa lukisit ketjun ennen kuin yrität päteä. Sanoin heti aamusta että en jaksaisi olla yksin lasten kanssa kun olen kipeä itsekkin, että kotiutuu ajoissa.

Ja kun tapasin mieheni vietimme päihteetöntä elämää, tämä muutos miehessä on tapahtunut hiljattain. Ei hän ennen juonut saatikka polttanut.

Ennemmin voisit ajatella asiaa siltä kantilta, jos vaimosi NYT yhtäkkiä tekisi samat temput kuin minun mieheni. Siis muuttuisi. Vain siten voisit ymmärtää minun näkökantaani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies77 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolisolla oli eilen pikkujoulut. Ensin oli koko päivän töissä (toki ok), mutta lapset ja minä itse ollaan sairaana ja olin aamusta saakka siis yksin hoidin lapset ja koiranlenkitykset ym. Mies meni töistä suoraan pikkujouluihin ja kotiutui klo.04.30! Rikkoi jonkun lasin tuhannen säpäleiksi olohuoneen lattialle. Aamulla minä sitten sain siivota sotkut ettei lapset tai koira loukkaa itseään, ja jatkaa lasten kanssa yksin touhuamista ja hoitaa kaiken yksin, koska toki herra on nyt kuolemanväsynyt ja krapulassa. Sitten nää perus takki haisee tupakalle ja huulessa on nuuska (ei käytä muuten).

Emme ole koskaan ollut mitään baareilijoita, joten en ylipäätään ole koskaan tykännyt kun juodaan itsensä känniin ja raahaudutaan kotiin aamuyöstä. Ja tuo että ollaan sitten tappiin saakka + seuraava päivä koomassa, vaikka tietää että minä yksin kipeänä olen jo edellisenä päivänä hoitanut kaiken yksin. Itse kuitenkin aina ajattelen näissä asioissa myös miestä enkä hillu ties missä ja juo itseäni siihen kuntoon ettei sängystä ylös pääse seuraavan päivänä.

Ja tähdennän että jos olisimme lapsettomia niin eihän sillä silloin olisi niin väliä. Mutta kun on pienet lapset ja vielä sairastelua perheessä niin voisi hieman ajatella puolisoakin. Enhän minä juhlintaa edes kokonaan ollut kieltämässä, toki sai mennä mutta pakkoko tuossa kunnossa kotiutua...

Tuulettelinkin miehelle jo hieman keuhkojani ja se painui makkariin ovi kiinni.

Jos kerran kipeänäkin olit, niin olisiko asiasta kannattanut puhua jo ennen kuin mies lähti pikkujouluihin? Jos riittävän ajoissa, hyvin perustellusti kerrot, miksi nyt ei olisi hyvä hetki lähteä, olisi tilanne nyt aivan toisenlainen. Siitä voisi sitten jo sanoakin, jos kännääminen ja pikkujoulut ovat tärkeämpää kuin kumppanin auttaminen kun tämä on kipeä. Nyt sinulla on jo savi housuissa, ihan turhaa enää mistään möykkäät. Mitä muuten tupakanhajusta ja nuuskasta möykkäät? Jos miehesi haluaa mennä pikkujouluihin, jossa jo lähtökohtaisesti ainoastaan myrkytetään omaa ruumista, eikö nuo muutkin mene siinä samalla. Jos miehesi ei kerran omaa ruumistaan arvosta tuon enempää, eikö se ole sitten ihan sama mitä pas*aa siihen tunkee? Sinä kait sen valinnan olet tehnyt, että tuollaisen kanssa olet alkanut olemaan. Oman vaimoni kanssa on aluasta asti ollut selvää. että me elämme täysin päihteetöntä elämää. Ei tarvitse haistella tupakansavuisia vaatteita tai nuuskan saatika viinan löyhkää hengityksessä. Ne on niitä elämän pieniä valintoja. Joka myrkyttäjän kanssa haluaa elää, pitää vain totutella elämään myrkkyjen kanssa.

Jospa lukisit ketjun ennen kuin yrität päteä. Sanoin heti aamusta että en jaksaisi olla yksin lasten kanssa kun olen kipeä itsekkin, että kotiutuu ajoissa.

Ja kun tapasin mieheni vietimme päihteetöntä elämää, tämä muutos miehessä on tapahtunut hiljattain. Ei hän ennen juonut saatikka polttanut.

Ennemmin voisit ajatella asiaa siltä kantilta, jos vaimosi NYT yhtäkkiä tekisi samat temput kuin minun mieheni. Siis muuttuisi. Vain siten voisit ymmärtää minun näkökantaani.

Ap

Et jaksaisi olla lapsien kanssa. Tämä lause ei tarkoita yhtään mitään, se ei ole tahdon ilmaisu, vaan jotain epämääräistä vihjailua! Olen kipeä, en halua että menet, siinä kerrotaan oma tahto toiselle, eikä vihjailla mitään epämääräistä. Jollet osaa omaa tahtoasi kertoa, kannattaa totutella siihen että sinua kohdellaan kuin lapasta.

Itse sinä sen valinnan teet että elätkö myrkyttäjän kanssa vai et. Jos minun vaimolle alkaisi nyt alko, tupakka ja nuusta maistua, hän voisi lähteä saman tien maistelemaan kyseisiä tuotteita jonnekin muualle. Se on hänen valintansa, minun valintani on että minä en myrkyttäjän kanssa elä, en päivääkään.

Ei sinun näkökulmassa ole mitään muuta ymmärrettävää, kuin että itse sitä savea housuihisi väännät, ja muita omista virheistäsi syytät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sinä olisit terve, olisi ihan ok toimintaa mieheltäsi. Mutta kun sinä ja lapset kipeitä, niin kyllähän vastuullinen puoliso olisi vain piipahtanut pikkujouluissa ja tullut sitten kotiin hoitamaan velvollisuuksiaan.

Paljon tietysti on mammoja jotka on tottuneet kantamaan enemmän vastuuta arjesta kuin mies, mutta kyllä jaettuun vastuuseen tottuneet korviin miehen toiminta kuulostaa itsekkäältä.

Niinpä! Kuinka moni vaimo joisi itsensä räkäkänniin, toikkaroisi aamuneljältä kotiin ja rikkoisi lasit lattialle toisen korjattavaksi - samalla kun mies on lasten kanssa kipeänä ja hoitanut kaiken kotipuolessa edellisestä aamusta saakka?

Väitän ettei yksikään, ellei kyse ole alkoholistista. Naisilta ja miehiltä odotetaan edelleen täysin eri asioita, vuonna 2017. Naiselle tämä olisi vastuutonta ja itsekästä käytöstä, miehelle taas pitäisi vaan tehdä "rakkaudentekoja", silitellä päätä... niinpä niin. 

AP

No täällä on sellainen "alkoholistivaimo", joka kerran pari vuodessa käy viihteellä, kotiutuu myöhään ja saa nukkua aamulla kahdeksaa pidempään. Miehelleni ei tuota ongelmia huolehtia lapsista sillä aikaa, koska käy itsekin sen pari kertaa vuodessa juhlimassa pidemmän kaavan mukaan. Omat sotkumme kyllä siivotaan pois muiden tieltä, eli siitä toki huomauttaisin miehen herättyä. Muuten en marmattaisi, koska tiedossahan tämä oli jo etukäteen.

Sairaustapauksissa sovimme miehen kanssa etukäteen, että jaksaako sairas puoliso lapset kuitenkin hoitaa vai pitääkö pikkujouluilijan huomioida tämä juhlia rajoittamalla. Jos ei olla sovittu, että pitää tulla ajoissa kotiin ja nousta kukonlaulun aikaan ylös, saa mennä ihan rauhassa.

No sittenhän teillä asia on aivan eri kuin ap:lla. Siivoatte omat sotkunne ja tarvittaessa jätätte menemättä jne toisen huomioiden. Ap:n mies oli tappiin ja veti perseet, sikaili päälle. Daa.

En koko ketjua jaksanut lukea, mutta siihen viestiin mennessä, johon vastasin, ei ap ollut maininnut mitään sellaista, että mies olisi luvannut tulla ajoissa kotiin ja ottaa vastuun lapsista heti aamuvarhaisella. Jos näin kuitenkin oli yhteisymmärryksessä sovittu, niin my bad.

T: se "alkoholistivaimo", jota muuten ottaisi aivoon ihan huolella kuunnella puolison huutamista kukonpieraisun aikaan aamulla, oli edellisenä iltana ollut bileet tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Noh... olen mies ja meillä pieniä lapsia. En toki ole kipeänä, mutta emäntä eilen viihteellä. Ei edes mitkään pikkujoulut, lähti muutaman tunnin varoitusajalla. Heräsin siinä 4 jälkeen, kun rymys kotia. Lojuu tuolla krapuloissaan makkarissa ja haju on aika hurja. Käydään kummatkin sillon tällön viihteellä. Joskus lyhyemmällä, joskus pidemmällä varoitusajalla. Mulle nyt ei oikeastaan ole mikään ongelma tämä. Aamupalat syöty jne. Jossain vaiheessa menen kuitenkin itse kavereiden kanssa. Pienemmällä stressaamisella helpottaa. Itse joskus aikoinaan suhteessa, missä 3 olutta jossain juhlissa oli ihan liikaa. Tästä vain kimmastuin ajatuksella, että minuahan ei komennella. Jos miehelläs menoja, niin kai sullakin on? Me miehet ollaan yksinkertaisia. Jos sulla on kahvihetki, jumppa, lasillinen, harraste tms. - kerro miehelles. Voi vaikka vahingossa todeta, että aha ja homma on hoidossa. Älä kuitenkaan ehdoin tahdoin järkkäile päällekkäin, jos etukäteen jo miehelläs suunnitelmia. Ristiriitoja tulee kuitenkin ja ne on neuvoteltava. Jos tää on kaveri, joka juoksee enemmänkin parilla oluella tms. niin veikkaisin, että isyys ahdistaa. Luopuminen siitä ns. omasta elämästä perhe-elämän vuoksi voinaiheuttaa ristiriitoja. Se isyys ei tule heti, vaan siihen kasvetaan mun mielestä vuosien saatossa. Äidit saavat totutella äitiyteen jo raskausaikana. Meille iseille isketään nyytti käteen synnytyslaitoksella ja kerrotaan, että pitää olla onnellinen. Siinä tilanteessa ite ainakin olin vain pöllämystynyt. Äidit tekevät rankan työn synnytyksessä, mut me miehet kun ei voida synnyttää, niin meillä ei ole hajuakaan mitä tehdä. Varsinkin ihan pienet lapset on vähän hankalia, kun itsekään en kertakaikkiaan osaa olla hiekkalaatikolla ihmettelemässä taaperon hiekkakakkuja. Se ei rakkautta lasta kohtaan muuta mihinkään. Kun lapset kasvaa (meillä eri-ikäisiä), mies pystyy mun mielestä ottaa paremmin isän roolia. Keskusteleminen on ihan hyvä, mutta itse en ainakaan jaksais lähtee keskustelemaan ”sun täytyy miettiä lapsias, perhettä jne. )” asenteella. Vähän kuin olisin syytettyjen penkillä. Lapset ei mene rikki, jos jompikumpi vanhempi käy viihteellä. Ai niin, meilläkin on ollut koira, tosin on jouduttu jo lopettamaan. Mistä vielä tulikin mieleen, et toivottavasti teidän perhe-elämä ei ole suorittamista. Toivottavasti teillä on niitä hetkiä (koiran kanssa hankalempaa), kun voitte koko lauantaiaamun vaan lojua. Sanotaan nyt vielä, että meillä lapsilla on harrastuksia kuskaamisineen päivineen jne., asunto ym. asiat, mut toi toimettomuus välillä voi olla terapeuttistakin. Just saying.

Ap:n ja miehensä esikoinen on jo 5v. Kyllä siinä olis ollut aikaa oppia ja tottua isyyteen. Jos ei pikkuhiljaa ala homma olla hallussa niin ei se koskaan tule olemaankaan. 

Tässäkin ketjussa huomaa kuinka toisaalta miestä ei saa kieltää eikä neuvoa ja toisaalta sitten pitää. Miehet on ilmeisesti ikuisia pikkulapsia, joilla on ainainen uhmaikä päällä. Joita vaimon pitää paapoa kuin pikkulasta. Pitää päästää pikkujouluihin oli tilanne mikä hyvänsä ja pitää etukäteen kertoa että nyt ei voi sitten kännätä älyttömästi koska muu porukka on sairaana ja isää tarvitaan arjen pyörittämiseen. Tätä mä en ikinä ymmärrä, siis että aikuiselle miehelle pitää itsestäänselvyyksiä kertoa. Eikö mies itse älyä että vaimo ja lapset on kipeinä? Eikö miehet osaa ajatella itse mitään? Vai pitääkö ne sitä vaimoa niin itsestäänselvänä että voi vaan mennä ja tulla ja olla missä kunnossa hyvänsä. Kyllä vaimo hoitaa hommat. Sen oman vastuunsa ja isyytensä voi pistää sivuun ja kännätä miten haluaa. Vaimo hoitakoon miehenkin osuuden. Naisilla harvemmin on tälläistä kykyä, useimmat äidit muistaa lapset ja pitää jonkun tolkun. Se vastuu kulkee aina mukana. 

Onneksi olen itse saanut vastuullisen miehen lasteni isäksi. Mies olis korkeintaan piipahtanut pikkujouluissa ja tullut kotiin sellaisessa kunnossa että lasten hoito olis onnistunut jo silloin yöllä. Suosittelen sullekin, että et enää piiloudu sen vanhan selityksen taakse. Sen että miehen pitää kasvaa isäksi. Ei se kasvu nimittäin vuosia vie. Se selitys on enää pelkkä veruke siinä vaiheessa kun lapset alkaa olla kouluikäsiä.

Miehelläsi on pito ja häntä wwitutt@@ olla kotona.

Meillä mies olisi varmasti vastaavassa tilanteessa mennyt pikkujouluihin, mutta tullut jo puolilta öin kotiin pari kaljaa ottaneena.

Krapulaan meistä ei juo itseään enää kumpikaan, joten ehkä meidän on vaikea ymmärtää muiden kànnäyskeskeistä juomista.

tunnen vähän sääliä ap:ta kohtaan oikeasti. Mun mies ei käy omissa menoissaan juuri koskaan, on koti-ihminen ja tiesin sellaisen saavani kun mentiin yhteen ja "tehtiin" lapset. Just jossain firman pikkujouluissa tms. käy joskus. Silloin kun lapset oli pieniä, järjestin nämä illat yleensä niin, että katsottiin lastenleffoja myöhäiseen, tehtiin popcorneja ja herkkuja sitä varten ja sitten luvan kanssa valvoivat pitkään ja aamulla nukuttiin melkein yhtä kauan kuin krapulainen mies ;)  Niin aamulla sitten ei tullut konfliktia siitä, että lapset riekkuu, mies nukkuu ja itse pitäisi hyssytellä siinä välissä tai mennä väkisin ulkoilemaan 3 tunniksi loskaiseen leikkipuistoon. 

Jos mies käy harvoin, katso läpi sormien ja järjestä jutut mahdollisimman mukavaksi teille kaikille. Jos mies on usein menoissaan, teidän luonteet ja toiveet eivät ehkä kohtaa? Sinä koti-ihminen ja mies sitten "menijä", homma ei ole tasapainossa silloin. Menijälle sopii toinen meneväinen, jolloin kumpikaan ei ole se, joka aina odottaa kotona ja ottaa aina vastuun perheestä. Läpystä vaihto systeemi sopii toisille. Sitten taas koti-ihminen kaipaa toista koti-ihmistä, että ollaan pääasiassa yhdessä ja tehdään asioita kimpassa perheenä. Jos odotukset on liian erilaiset tämän suhteen, niin riitaa ja mökötystä on luvassa...

Jos miehesi on muuten kunnollinen, niin anna olla ja ole tyytyväinen. Joskus ihmisen vaan pitää päästä päästämään höyryjä ulos oikein kunnolla. Tee itse samoin, lähde joskus kavereiden kanssa riekkumaan oikein kunnolla, kyllä miehesi ymmärtää ja pitää lapsista ja huushollista huolen.

V....nipo

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies olisi varmasti vastaavassa tilanteessa mennyt pikkujouluihin, mutta tullut jo puolilta öin kotiin pari kaljaa ottaneena.

Krapulaan meistä ei juo itseään enää kumpikaan, joten ehkä meidän on vaikea ymmärtää muiden kànnäyskeskeistä juomista.

Niin koska krapulahan tulee ainostaan jos kännää huolella. Ei millään voi olla että kun juo harvoin niin toleranssi on pieni ja krapula tulee helpommin. Itse vedin nuorena ihan huolella opiskelijabileissä ja samoilla silmillä kouluun. Nykyään työporukan kanssa kun käy syömässä ja nauttii 4 annosta alkoholia (alkuun lasi skumppaa/shampanjaa, valko- ja punaviini ja ehkä joku gt palan painikkeeksi) niin saattaa aamulla olla aivan kamala olo. Eikä meininki todellakaan ole humalahakuista kännäämistä. Onneksi mies ymmärtää että haluan nukkua pitempään tuollaisina aamuina eikä tule motkottamaan. Näitä kun on sen 1-2 kertaa vuodessa.

Eksyin vahingossa tälle palstalle, vaikka lapseni ovat jo nuoria aikuisia. Haluaisin sanoa AP:lle, että arvosta itseäsi ja yritä tehdä elämästäsi sellainen, kuin haluat sen olevan. Saattaa olla, että miestäsi tosiaan ahdistaa perhe-elämä. Harva nuori isä kasvaa isäksi kovin nopeasti. Kokemuksesta sanon, että huuto ja mökötys eivät auta. Se auttaa, että puhut miehelle rauhallisesti asioista ja rupeat itse elämään haluamasi kaltaista elämää. Järjestä vaikka lapsenvahti ja mene harrastuksiisi tai muihin menoihin. Älä missään nimessä näytä lapsillesi esimerkkiä marttyyriudesta. Uskon, että olet hyvä äiti. 

Minusta on pelkkää plussaa, jos vaimo on tiukka. Vaikka olenkin hyvinvarustettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö, se on nukknut 2h? Ei kai kukaan ole siinä vaiheessa nousemassa lapsia leikittämään? :o

No eikai! Mutta oma valinta kotiutua niin myöhään vaikka tietää mikä kotona on tilanne!

Ja olis nyt edes omat sotkunsa voinut siivota kun lapset herää!! Olisi ollut vähintä!

AP

...ttu mikä vosu. Kyllä lähtisit vauhdin kanssa jos mun akka olisit.

Ihan älytöntä nillitystä! Onko tällainen edes todellista?? Ei ihme, että eroja ja pettämisiä tapahtuu, kun naiset ovat tuollaisia. Miten sinä ap ajattelet, että yksinhuoltajat pärjäävät 24/7 lasten kanssa yksin, kun sinä et selviä yhtä päivää. Naurettavaa. Ymmärtäisin, jos tätä tapahtuisi joka viikonloppu, että ottaisi pattiin, mutta yhdet sovitut pikkujoulut, ei helvetti. Pirttihirmu hullu.

Onpa erikoinen parisuhde. Pikkujoulut ovat kerran vuodessa ja monella työpaikalla sosiaalisen elämän kannalta tärkeä. Lisäksi ne voivat olla todella hauskoja. Jos kävisi niin, että sairastuisin, soittaisin kyllä ensisijaisesti siskoa tai ystävää apuun, jos tuntuisi, etten jaksa. Koska harmittaa se minuakin, jos mies ei pääse. Sama myös toisinpäin. Meillä halutaan kannustaa kaikkiin kokemuksiin ja ei haluta ehdoin tahdoin ankeuttaa toisen elämää tai suhdetta. Silloin pitää välillä nähdä enemmän vaivaa, mutta se on sen arvoista.

Siitä on turha nalkuttaa tällaisista, kun tilanne olisi ollut ratkaistavissa, jos olisi vähän yrittänyt. Kuka haluaa elää suhteessa, jossa lytätään tuolla tavoin? Ihmiset sitäpaitsi muuttuvat. Ei kukaan ole vuosikymmeniä samanlainen vaan ihmiset kasvavat koko ajan. ei sitä voi estää, vaikka ei olisikaan mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Käykö mies usein pitkän kaavan kautta baarissa? Jos ei, vaan esim. just pikkujoulut ja ehkä firman kesäjuhlat tai kaverin polttarit, niin olet tiukka. Ikävää, että sattui sairautta samaan aikaan, mutta jos tosiaan harvinaista miehelle, niin anna olla. Mieluummin tee rakkauden tekoja sinä. Enemmän se hyödyttää kuin keuhkoaminen.

Jos mies juoksee menoillaan usein (kerran kuussa tai enemmän), niin sitten ok olla vihainen.

Juuri näin, turhaan vaikeutat kaikkien elämää haukkumalla miestä, jos kerran vuodessa näin käy. Mies ei ihan heti tuollaista unohda, itse ainakin pitäisin etäisyyttä aika pitkään tuollaisen jälkeen.

Uskottavuudelta meni pohja  lopullisesti siinä vaiheessa kun lasi oli mennyt pirstaleiksi ja sitä ruvettiin aamulla siivoilemaan, "etteivät koira ja lapset satuta itseään." Tuossa vaiheessa ainakin koiran tassut olis jo haavoilla.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö mies usein pitkän kaavan kautta baarissa? Jos ei, vaan esim. just pikkujoulut ja ehkä firman kesäjuhlat tai kaverin polttarit, niin olet tiukka. Ikävää, että sattui sairautta samaan aikaan, mutta jos tosiaan harvinaista miehelle, niin anna olla. Mieluummin tee rakkauden tekoja sinä. Enemmän se hyödyttää kuin keuhkoaminen.

Jos mies juoksee menoillaan usein (kerran kuussa tai enemmän), niin sitten ok olla vihainen.

Juuri näin, turhaan vaikeutat kaikkien elämää haukkumalla miestä, jos kerran vuodessa näin käy. Mies ei ihan heti tuollaista unohda, itse ainakin pitäisin etäisyyttä aika pitkään tuollaisen jälkeen.

Daiju ei edes viitsi lukea ketjua, mutta silti pitää mussuttaa mielipide.

Sairaat lapset menevät pikkujouluryyppäämisen edelle kaikilla vastuuntuntoisilla miehillä. Palstanassukoiden kannattaa jäädä yksin ja perheettömiksi, jos sitä eivät tajua!

Parrakas nainen kirjoitti:

Jos miehesi on muuten kunnollinen, niin anna olla ja ole tyytyväinen. Joskus ihmisen vaan pitää päästä päästämään höyryjä ulos oikein kunnolla. Tee itse samoin, lähde joskus kavereiden kanssa riekkumaan oikein kunnolla, kyllä miehesi ymmärtää ja pitää lapsista ja huushollista huolen.

Oletko lukutaidoton? Kyse ei ollut siitä, etteikö mies saisi mennä silloin tällöin ulos. Mutta pitääkö mennä silloinkin kun on sekä vaimo että lapset sairaana ja olla vielä aamuun asti pois kotoa ja viettää seuraava päiväkin krapuloissaan, niin ettei pysty mitenkään auttamaan sairasta vaimoaan hoitamaan heidän yhteisiä sairaita lapsiaan? Hemmetti kyllä suomalaiset keksivät miehien ryyppäämiselle vaikka mitä selityksiä. Kaikkea ollaan valmiita katsomaan läpi sormien. "Kyllä sen rassumiehen pitää vähän saada pitää hauskaa ja ryypiskellä perskännit..." Voi saasta mitä sakkia tälläkin palstalla näköjään liikkuu. Kunnon WT-meininkiä näköjään tässäkin ketjussa lähes kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies olisi varmasti vastaavassa tilanteessa mennyt pikkujouluihin, mutta tullut jo puolilta öin kotiin pari kaljaa ottaneena.

Krapulaan meistä ei juo itseään enää kumpikaan, joten ehkä meidän on vaikea ymmärtää muiden kànnäyskeskeistä juomista.

Niin koska krapulahan tulee ainostaan jos kännää huolella. Ei millään voi olla että kun juo harvoin niin toleranssi on pieni ja krapula tulee helpommin. Itse vedin nuorena ihan huolella opiskelijabileissä ja samoilla silmillä kouluun. Nykyään työporukan kanssa kun käy syömässä ja nauttii 4 annosta alkoholia (alkuun lasi skumppaa/shampanjaa, valko- ja punaviini ja ehkä joku gt palan painikkeeksi) niin saattaa aamulla olla aivan kamala olo. Eikä meininki todellakaan ole humalahakuista kännäämistä. Onneksi mies ymmärtää että haluan nukkua pitempään tuollaisina aamuina eikä tule motkottamaan. Näitä kun on sen 1-2 kertaa vuodessa.

Niin siinä parin kaljan juomisessa meneekin koko ilta ja yö. Eihän se ap:n mies ollut töiden jälkeen kuin klo 4 asti aamulla kännäämässä. Tosiaan kaksi olutta vain joi juu.