Lue keskustelun säännöt.
Olenko liian tiukka vaimo?
05.11.2017 |
Puolisolla oli eilen pikkujoulut. Ensin oli koko päivän töissä (toki ok), mutta lapset ja minä itse ollaan sairaana ja olin aamusta saakka siis yksin hoidin lapset ja koiranlenkitykset ym. Mies meni töistä suoraan pikkujouluihin ja kotiutui klo.04.30! Rikkoi jonkun lasin tuhannen säpäleiksi olohuoneen lattialle. Aamulla minä sitten sain siivota sotkut ettei lapset tai koira loukkaa itseään, ja jatkaa lasten kanssa yksin touhuamista ja hoitaa kaiken yksin, koska toki herra on nyt kuolemanväsynyt ja krapulassa. Sitten nää perus takki haisee tupakalle ja huulessa on nuuska (ei käytä muuten).
Emme ole koskaan ollut mitään baareilijoita, joten en ylipäätään ole koskaan tykännyt kun juodaan itsensä känniin ja raahaudutaan kotiin aamuyöstä. Ja tuo että ollaan sitten tappiin saakka + seuraava päivä koomassa, vaikka tietää että minä yksin kipeänä olen jo edellisenä päivänä hoitanut kaiken yksin. Itse kuitenkin aina ajattelen näissä asioissa myös miestä enkä hillu ties missä ja juo itseäni siihen kuntoon ettei sängystä ylös pääse seuraavan päivänä.
Ja tähdennän että jos olisimme lapsettomia niin eihän sillä silloin olisi niin väliä. Mutta kun on pienet lapset ja vielä sairastelua perheessä niin voisi hieman ajatella puolisoakin. Enhän minä juhlintaa edes kokonaan ollut kieltämässä, toki sai mennä mutta pakkoko tuossa kunnossa kotiutua...
Tuulettelinkin miehelle jo hieman keuhkojani ja se painui makkariin ovi kiinni.
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paha mieli koska äiti raivoaa. On huonolla tuulella. Ei huomio vaan on nenä kiinni laitteessa. Lapset on jätetty yksin
Toivottavasti isä sentään jaksaa keskittyä lapsiin, eikä vietä aikaa nenä laitteessa. Lapset on ansainneet läsnäolevan vanhemman. Ja hyvän ilmapiirin.
En ole vaan toinen äiti. Istun aamup*skalla. Saako silloin katsoa puhelinta vai pitääkö huutaa lapset paikalle että voin niille antaa hyvän ilmapiirin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh... olen mies ja meillä pieniä lapsia. En toki ole kipeänä, mutta emäntä eilen viihteellä. Ei edes mitkään pikkujoulut, lähti muutaman tunnin varoitusajalla. Heräsin siinä 4 jälkeen, kun rymys kotia. Lojuu tuolla krapuloissaan makkarissa ja haju on aika hurja. Käydään kummatkin sillon tällön viihteellä. Joskus lyhyemmällä, joskus pidemmällä varoitusajalla. Mulle nyt ei oikeastaan ole mikään ongelma tämä. Aamupalat syöty jne. Jossain vaiheessa menen kuitenkin itse kavereiden kanssa. Pienemmällä stressaamisella helpottaa. Itse joskus aikoinaan suhteessa, missä 3 olutta jossain juhlissa oli ihan liikaa. Tästä vain kimmastuin ajatuksella, että minuahan ei komennella. Jos miehelläs menoja, niin kai sullakin on? Me miehet ollaan yksinkertaisia. Jos sulla on kahvihetki, jumppa, lasillinen, harraste tms. - kerro miehelles. Voi vaikka vahingossa todeta, että aha ja homma on hoidossa. Älä kuitenkaan ehdoin tahdoin järkkäile päällekkäin, jos etukäteen jo miehelläs suunnitelmia. Ristiriitoja tulee kuitenkin ja ne on neuvoteltava. Jos tää on kaveri, joka juoksee enemmänkin parilla oluella tms. niin veikkaisin, että isyys ahdistaa. Luopuminen siitä ns. omasta elämästä perhe-elämän vuoksi voinaiheuttaa ristiriitoja. Se isyys ei tule heti, vaan siihen kasvetaan mun mielestä vuosien saatossa. Äidit saavat totutella äitiyteen jo raskausaikana. Meille iseille isketään nyytti käteen synnytyslaitoksella ja kerrotaan, että pitää olla onnellinen. Siinä tilanteessa ite ainakin olin vain pöllämystynyt. Äidit tekevät rankan työn synnytyksessä, mut me miehet kun ei voida synnyttää, niin meillä ei ole hajuakaan mitä tehdä. Varsinkin ihan pienet lapset on vähän hankalia, kun itsekään en kertakaikkiaan osaa olla hiekkalaatikolla ihmettelemässä taaperon hiekkakakkuja. Se ei rakkautta lasta kohtaan muuta mihinkään. Kun lapset kasvaa (meillä eri-ikäisiä), mies pystyy mun mielestä ottaa paremmin isän roolia. Keskusteleminen on ihan hyvä, mutta itse en ainakaan jaksais lähtee keskustelemaan ”sun täytyy miettiä lapsias, perhettä jne. )” asenteella. Vähän kuin olisin syytettyjen penkillä. Lapset ei mene rikki, jos jompikumpi vanhempi käy viihteellä. Ai niin, meilläkin on ollut koira, tosin on jouduttu jo lopettamaan. Mistä vielä tulikin mieleen, et toivottavasti teidän perhe-elämä ei ole suorittamista. Toivottavasti teillä on niitä hetkiä (koiran kanssa hankalempaa), kun voitte koko lauantaiaamun vaan lojua. Sanotaan nyt vielä, että meillä lapsilla on harrastuksia kuskaamisineen päivineen jne., asunto ym. asiat, mut toi toimettomuus välillä voi olla terapeuttistakin. Just saying.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän ehkä apta. Meillä kumpikin käy kyllä ulkona mutta kun minä olen lähdössä laitan ensin lapsia nukkumaan ja kun mies lähtee laitan minä yksin lapset nukkumaan.
Jos olen ollut ulkona seuraavana aamuna nousen ylös ja teen kaiken kuten normaalisti. Jos mies on ollut ulkona nukkuu puoli päivää ja loput makaa sohvalla.
Minä en siis koskaan lähde irroittelemaan samoin kuin mies eli unohdan sen mitä kotona on. Kai se on miehille helpompaa? Onko täällä yhtään miestä jolla mielipide asiaan?
Jos mies on luvannut hoitaa lapset minulle ei ole ollenkaan vaikeaa lähteä. Keskityn lähtemiseen kun isä hoitaa lastensa nukkumaan laittamisen. Räkäkännejä en halua juoda mutta voin kyllä levätä seuraavanakin päivänä jos lapset edelleen on isänsä kanssa.
Mä oon kyl ihan kamala äiti ja vaimo. Perjantaina olin pikkujouluissa, kotiuduin kyl ihan ihmisten aikaan mutta vähän liikaa ottaneena. Mies oli lasten kaa kotona, vaikka sil pitkä työviikko takana. Edellisen viikonlopun bilettelin myös kamujen kaa. Harrastamassakin käyn useamman kerran viikossa 2-3 tuntii kerralla. Nyt mies lenkittämäs koiraa ja mä makoilen sängyssä. Kohta nousen ja lähden salille.
Minä ainakin ymmärrän erittäin hyvin että ottaa päähän. Eihän tässä nyt missään vaiheessa kai ollut kysymys siitä, ettei ap:n mies olisi saanut mennä ollenkaan pikkujouluihin? En tiedä oletteko mammat koskaan kuulleet tästä, mutta juhlista voi lähteä myös esim. klo 02 ja juoda voi vähemmänkin kuin pään täyteen. Voi pitää hauskaa, mutta samaan aikaan olla huomaavainen sairasta puolisoa kohtaan ja olla toimintakykyinen seuraavana päivänä. Sellaista minä itsekin olisin vastaavassa tilanteessa vaatinut, kuten varmaan mieskin minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käykö mies usein pitkän kaavan kautta baarissa? Jos ei, vaan esim. just pikkujoulut ja ehkä firman kesäjuhlat tai kaverin polttarit, niin olet tiukka. Ikävää, että sattui sairautta samaan aikaan, mutta jos tosiaan harvinaista miehelle, niin anna olla. Mieluummin tee rakkauden tekoja sinä. Enemmän se hyödyttää kuin keuhkoaminen.
Jos mies juoksee menoillaan usein (kerran kuussa tai enemmän), niin sitten ok olla vihainen.
Samaa mieltä. Minun on vaikeaa ymmärtää miksi juhliminen muutaman kerran vuodessa olisi niin kamalaa. Turhaa siitä on stressata, vaan antaa toisen rauhassa levätä.
Mieheni työpaikalla nuo pikkujoulut ja kesäjuhlat ovat kamalan tärkeitä. Niissä on pakko käydä ja olla sosiaalinen (=jutella humalaisten pomojen kanssa) mikäli haluaa edetä urallaan. Eikä tämä ole mikään höpö-höpö -juttu, vaan ihan fakta. Valitettavasti lähivuosina myös puolison on pitänyt olla mukana ja yrittää olla mahdollisimman edustava. Mieluummin jäisin kotiin (onneksi lasten ollessa pieniä mies ei ollut tuossa firmassa).
Et ole ankara. Ei tartte aikuisen miehen vetää päätä täyteen, kuin joku kokematon teini. Vähän vois ajatella myös muita. Todella itsekästä käytöstä! Mielestäni tosi kiva, että jaksoit hoitaa lapset vaikka olit kipeenä jotta hän pääsi sovittuihin juhliin, mutta hän olisi vähän voinut tulla vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä antaisin lapsille aamupalaa. Laittaisin lounaan tulemaan. Vaikka palapaistin uuniin. Lähtisin ulos koiran ja lasten kanssa. Mies saisi nukkua hiljaisessa kodissa.
Meidän koira jaksaa kyllä odottaa aamupissaa vaikka kymmeneen. Tosin yhdeksältä olisi jo ruoka uunissa ja me pihalla.
Näyttää n tein aina pikkulapsiaukana. En surffaillut netissä. Lapset sai katsoa telkkaria.
Niin teen nytkin. Teinit saa herätä lounaalle. Itse olen käynyt metsälenkillä.
Jos mies olisi krapulassa, saa nukkua. Iltapäivällä voitaisiin vaikka kaikki katsoa elokuvia.
En ymmärrä miksi minä olisin raivoissani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paha mieli koska äiti raivoaa. On huonolla tuulella. Ei huomio vaan on nenä kiinni laitteessa. Lapset on jätetty yksin
Toivottavasti isä sentään jaksaa keskittyä lapsiin, eikä vietä aikaa nenä laitteessa. Lapset on ansainneet läsnäolevan vanhemman. Ja hyvän ilmapiirin.En ole vaan toinen äiti. Istun aamup*skalla. Saako silloin katsoa puhelinta vai pitääkö huutaa lapset paikalle että voin niille antaa hyvän ilmapiirin?
Nyt sain itselleni aamupalan. Käskenkö lasten lopettaa leikit ja tulla kanssani pöytään kokemaan läsnäoloani? Voin koko päivän tulla raportoimaan jokaisen pikkuhetken kun saan istua ja tehdä muuta kuin kotitöitä. Saat sitte rauhassa haukkua miten huono äiti olen.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin lapsille aamupalaa. Laittaisin lounaan tulemaan. Vaikka palapaistin uuniin. Lähtisin ulos koiran ja lasten kanssa. Mies saisi nukkua hiljaisessa kodissa.
Meidän koira jaksaa kyllä odottaa aamupissaa vaikka kymmeneen. Tosin yhdeksältä olisi jo ruoka uunissa ja me pihalla.
Näyttää n tein aina pikkulapsiaukana. En surffaillut netissä. Lapset sai katsoa telkkaria.
Niin teen nytkin. Teinit saa herätä lounaalle. Itse olen käynyt metsälenkillä.
Jos mies olisi krapulassa, saa nukkua. Iltapäivällä voitaisiin vaikka kaikki katsoa elokuvia.
En ymmärrä miksi minä olisin raivoissani
Jos viihtyy tossuna, mikäs siinä. Itselläni on rima vähän korkeammalla. Kyllä minä voin tuon kaiken hoitaa yksin, mutta mitä sillä miehellä sitten enää teen? On vaan tiellä semmonen krapulainen haiseva otus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä olisit terve, olisi ihan ok toimintaa mieheltäsi. Mutta kun sinä ja lapset kipeitä, niin kyllähän vastuullinen puoliso olisi vain piipahtanut pikkujouluissa ja tullut sitten kotiin hoitamaan velvollisuuksiaan.
Paljon tietysti on mammoja jotka on tottuneet kantamaan enemmän vastuuta arjesta kuin mies, mutta kyllä jaettuun vastuuseen tottuneet korviin miehen toiminta kuulostaa itsekkäältä.
Niinpä! Kuinka moni vaimo joisi itsensä räkäkänniin, toikkaroisi aamuneljältä kotiin ja rikkoisi lasit lattialle toisen korjattavaksi - samalla kun mies on lasten kanssa kipeänä ja hoitanut kaiken kotipuolessa edellisestä aamusta saakka?
Väitän ettei yksikään, ellei kyse ole alkoholistista. Naisilta ja miehiltä odotetaan edelleen täysin eri asioita, vuonna 2017. Naiselle tämä olisi vastuutonta ja itsekästä käytöstä, miehelle taas pitäisi vaan tehdä "rakkaudentekoja", silitellä päätä... niinpä niin.
AP
Voi kuule, kyllä niinkin voi käydä. Eikä ole kyse alkoholismista.
Näe vain kuplasi ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkäis minäkään, paskamaista käytöstä mieheltä.
Mies olisi voinut tarjoutua jäämään kotiin (aikuiselle ihmiselle ei oikeasti voi pikkujoulut olla noin tärkeä juttu :D ) ja kotiutua esim. puoliltaöin iloisessa hiprakassa, napata pari nakkia jääkaapista poskeen ja kömpiä nukkumaan. Aivan eri stoori.
Näin minäkin ajattelen. Olisi ollut täysin ok!
Ja tuolle toiselle vastaisin että sanoin kyllä miehelle että ei ole sitten yömyöhään baarissa, koska sunnuntaina pitää jaksaa olla lastenkin kanssa. Lisäksi paha mieli ei ole ainoastaan minulla, vaan myös lapsilla jotka on ikävöineet isää eilispäivästä saakka.
Ap
No voi herranjumala, ikävöineet isää eilisestä saakka, tää lause kertoo kaiken tästä sun marttyyriasenteesta ja kuinka halutaan tehdä kärpäsestä härkänen.
Puhallas nyt ja mieti hetki mikä sua tässä tai siinä miehessä eniten vituttaa. Juttele sit sen kanssa kun on hyvä hetki. Älä huuda, sillä et saavuta mitään.
Jos mies on idiootti, anna sen mennä. Mulla on pönttö mies joka ei tajuu juuri mitään ja olen todennut et pääsen helpommalla jos hoidan itse. Pääsen silti itsekin menoihin kun vaan menen. Jos ero tulee joskus se on sit toinen stoori.
Ja joo olihan tuo typerää käytöstä mieheltä eikä suurin osa äideistä käyttäytyisi koskaan noin lasten läsnäollessa mutta älä sinä lähde tuolla huutamisella siihen mukaan vaan ole fiksumpi. Lapsetkin voi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä täti puhuu nyt asiaa. Olen ollut liian kiltti, luitte oikein: liian kiltti kymmeniä vuosia kestäneessä liitossani. Lopputulos, mies löysi laivalta toisen. Ex puoliso kertoi ilmoitusluontoisesti aina menevänsä sinne tai tänne. Toki teimme yhdessäkin kivoja asioita. Siis suosittelen napakkuutta soveltuvissa määrin, ja erityisesti tapauksessasi. Itse huomaan todellakin olleeni liian nössö. Nuoret naiset, älkää olko nössöjä! Voi käydä huonosti. Olen toki nyt jaloillani ja ex kumppani haluaisi kovasti tulla takaisin. Vielä vinkki, kasvattakaa tyttäristänne itsenäisiä ja vahvoja, mutta ei kovia! Kaikille kirjoittajille toivon uskoa elämään ja kaikkea hyvää.
Täti tavallinen kirjoitti:
Täällä täti puhuu nyt asiaa. Olen ollut liian kiltti, luitte oikein: liian kiltti kymmeniä vuosia kestäneessä liitossani. Lopputulos, mies löysi laivalta toisen. Ex puoliso kertoi ilmoitusluontoisesti aina menevänsä sinne tai tänne. Toki teimme yhdessäkin kivoja asioita. Siis suosittelen napakkuutta soveltuvissa määrin, ja erityisesti tapauksessasi. Itse huomaan todellakin olleeni liian nössö. Nuoret naiset, älkää olko nössöjä! Voi käydä huonosti. Olen toki nyt jaloillani ja ex kumppani haluaisi kovasti tulla takaisin. Vielä vinkki, kasvattakaa tyttäristänne itsenäisiä ja vahvoja, mutta ei kovia! Kaikille kirjoittajille toivon uskoa elämään ja kaikkea hyvää.
Olisiko se "tiukkuus" miestä kohtaan oikeasti estänyt häntä lähtemästä. Epäilen, olisi saattanut lähteä vain jo aikaisemmin.
Vaativuus muita kuin itseään kohtaan harvoin on vahvuutta pikkemmin se on heikkoutta olla itse sitä mitä on ja haluaa olla siitä huolimatta että kaikki muut ympärillä ei toimi kuten minä tai kuten minä haluaisin heidän toimivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla on paha mieli koska äiti raivoaa. On huonolla tuulella. Ei huomio vaan on nenä kiinni laitteessa. Lapset on jätetty yksin
Toivottavasti isä sentään jaksaa keskittyä lapsiin, eikä vietä aikaa nenä laitteessa. Lapset on ansainneet läsnäolevan vanhemman. Ja hyvän ilmapiirin.En ole vaan toinen äiti. Istun aamup*skalla. Saako silloin katsoa puhelinta vai pitääkö huutaa lapset paikalle että voin niille antaa hyvän ilmapiirin?
Nyt sain itselleni aamupalan. Käskenkö lasten lopettaa leikit ja tulla kanssani pöytään kokemaan läsnäoloani? Voin koko päivän tulla raportoimaan jokaisen pikkuhetken kun saan istua ja tehdä muuta kuin kotitöitä. Saat sitte rauhassa haukkua miten huono äiti olen.
Sitä huonompi äiti olet mitä enemmän käyt täällä "hoitaessasi" lapsia
Tässä taas nähdään tämä perisuomalainen kännipositiivuus. #kännipositiivisuus
Minä en katselisi tuollaista menoa kovin montaa kertaa. Meille ei tarvitse tulla kännissä kotiin ikinä. Pieni hiprakka toki on inhimillistä, mutta känni ja krapula ei. Ja kyllä jokainen ei-alkoholisti aikuinen ymmärtää lopettaa juomisen ajoissa, niin ettei tarvitse seuraavaa omaa sekä lastensa ja vaimon päivää pilata krapulalla.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän ehkä apta. Meillä kumpikin käy kyllä ulkona mutta kun minä olen lähdössä laitan ensin lapsia nukkumaan ja kun mies lähtee laitan minä yksin lapset nukkumaan.
Jos olen ollut ulkona seuraavana aamuna nousen ylös ja teen kaiken kuten normaalisti. Jos mies on ollut ulkona nukkuu puoli päivää ja loput makaa sohvalla.
Minä en siis koskaan lähde irroittelemaan samoin kuin mies eli unohdan sen mitä kotona on. Kai se on miehille helpompaa? Onko täällä yhtään miestä jolla mielipide asiaan?
Meilläkin just näin. Kumma juttu että että naisilta onnistuu viihteilyn ja perhe-elämän yhdistäminen, mutta miehiltä ei...
Kuulostaa tutulta, ap. Ei meilläkään miestä voisi vähempää kiinnostaa kenenkään taudit, jos hänellä on menoja. Meillä oli pitkään sellainen tilanne, että olin vain lasten kanssa kotona. Ehkä kerran vuodessa kävin jossain bileissä. Mies puolestaan kävi milloin missäkin. Asiasta ei edes koskaan neuvoteltu. Hänen menonsa olivat ilmoitusluontoisia asioita.
Nyt olen palannut työelämään ja sitä kautta on tullut sosiaalista elämää ja menoja. Miehen on ollut todella vaikea hyväksyä tätä! Olemme usein riidelleet asiasta, varsinkin jos menomme ovat päällekkäin. Mies tuolloin toteaa ettei hänellä ole ketään, jota pyytäisi lapsenvahdiksi. Eli jos minä en järjestä lapsenvahtia niin minun menoni peruuntuu! Naurettava logiikka, mutta sellaiseksi tämä on mennyt! Jos minulla on iltamenoja enemmän kuin miehellä, alkaa heti kiukuttelu, kun mies "ei koskaan pääse mihinkään". Ei auta, vaikka olen moneen kertaan vääntänyt rautalangasta, etten itse ollut VUOSIIN päässyt kuin kerran vuodessa ulos. Nyt olen ottanut tavakseni lähteä omiin menoihini miehen jäädessä kiukuttelemaan kotiin. En jaksa enää neuvotella asiasta, kun ei siitä ole mitään hyötyä.
Täällä on kommentoijssa selvästi 2/3 normaaleita kunnollisia ja vastuullisia ihmisiä ja 1/3 kännääviä piiloalkkiksia, joiden mielestä ap:n miesmhen toiminta oli ihan normaalia...