Lue keskustelun säännöt.
Pelkään kuolleita ihmisiä. Muita?
04.11.2017 |
Pelkään vainajia. Näen joskus painajaisuniakin heistä. Minua pelottaa kuolleissa se, että he näyttävät tavallisilta ihmisiltä ja tavallaan ovatkin, mutta siellä sisällä ei ole ketään. He näyttävät katsovan ja näkevän jonnekin, kun silmät on auki, mutta ne eivät katso eivätkä näe.
Onko muita joista kuolleet ihmiset on pelottavia?
Kommentit (28)
Nuo pelot... yks työkaveri pelkää lintuja ja yks kaveri klovneja :D
Itse pelkään narkkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan nähnyt kuollutta ihmistä, vaikka ikää on yli 50. En tiedä pelkäisinkö enemmän vai vähemmän, jos näkisin, mutta en halunnut nähdä esim. omaa isääni kuolleena. Pelkäsin että muistaisin hänestä vain sen, mitä hän näytti kuolleena. Olen kyllä kuullut sanottavan, että kuollut ihminen näyttää siltä kuin olisi tyhjä kuori, pieni ja kevyt.
Pitkän työuran aikana hoitanut paljon kuolevia ihmisiä ja tietenkin myös kuolleita. Kun ihminen kuolee on kaikki kipu ja tuska pois, jäljellä on on vain rauhan saanut vainaja.
Kuolleissa ei ole mitään pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näin juuri muutama kuukausi sitten kuolleen ihmisen ensimmäistä kertaa (työn puolesta). Kyllä minuakin jotenkin karmi, en esimerkiksi uskaltanut koskettaa häntä (siis silittämään tms.). Kai sekin on tottumiskysymys, jotenkin vain tuntui "väärältä" ja karmi, vaikka samalla toki tiesin että vanhalle ihmiselle kuolema on luonnollinen päätös siinä missä armollinenkin, ei kipuja tai vastaavaa. Ja tästäkin henkilöstä kuolemaa osasi odottaa, kun hän laihtui silmissä ja lopulta kieltäytyi syömästä kokonaan.
Kyllä se hetken pyöri mielessä, mutta toisaalta hoitotyössä kuolema on osa työtä ja varmasti tulen työurani aikana kohtaamaan kuolemaa ja kuolleita jokusen kerran.
Minua taas se pelottaa et me kaikki kuollaan joskus. Pelottavaa ajatella et minäkin kuolen joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitteko vasta tutkimuksen missä todettiin että tajuat olevasi kuollut ja kuulet ympäristön puhet vielä hetken kuolemasi jälkeen. Aivot sammuvat vasta viimeisenä. Aikas karmivaa.
Enemmän pelottaa ne ketkä tekee kuolleita ihmisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla ihan luontaista ihmiselle, että kuollut pelottaa ja karmii jollain tapaa. Harvapa varmaan suhtautuu kuolleeseen ruumiiseen täysin välinpitämättömästi.
Siisti, kliininen kuolema sairaalassa/vanhainkodissa jne, ei mitään ihmeellistä. Ruumis siistitään ja hautaustoimisto noutaa.
Ruumis onnettomuuden jälkeen kun aivonkappaleita kaavitaan asfaltista, tai ruumis joka on jo mädännyt jonkun aikaa metsässä, no, heikkoa tekee. Mut ei se ruumis itse tee sulle yhtään mitään. Eikä katsele kaukaisuuteen eikä näe mitään.
terv. ensihoitaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä tapaat heitä?
Lähinnä sairaalan kylmiössä.
T. patologi
vau! Minusta se olisi siistii nähdä kuollut ihminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pelkää! kirjoitti:
vau! Minusta se olisi siistii nähdä kuollut ihminen!
Mulle kuoli lemmikki syliin ja yksi ihminen, joka kuoli, kun kävin katsomassa. Ajattelin nyt se ei enää jaksa puhua ja hyvästelin. Sen vaan tiesi ja hoitaja kertoi menneensä heti lähtöni jälkeen paikalle ja sukulaiseni oli poissa.
Ei siihen totu. Olin liian nuori.
Eikä itselläkään hyvin mene ja joku läheiseni joutuu mahdollisesti kokemaan saman kanssani. Lapsille menetykset on musertavan traumaattisia. Kuolema on osa elämää, mutta tuo siistiä kuulostaa aika perverssiltä. Se on lauermamaista ankeutta ja onnettomuutta, kuten koko juttu.
Pelkään myös. Tavallaan ihmettelen, miksi kävin katsomassa ennenaikaisesti poistunutta isääni. Se kuva vaan ei poistu silmistä, ahdistaa aina kun palaa mieleeni. Sen tapahtuman jälkeen olen alkanut myös pelkäämään että herään joskus kuolleen puolison vierestä. Välillä saatan yöllä herätä ja tarkistan että hän hengittää. Myönnettäköön että ei olisi tehnyt pahaksi käydä psykologin puheilla. Isäni kuoli tänä vuonna, toivon vain että tämä tunne joskus helpottaa. En osaa kuvitellakaan mitä kävisin läpi jos olisin vielä ollut se joka olisi löytänyt hänet.
Ei pelottavia mutta surullisia. Juuri se, että he ovat kuin kuoria. Sitä elämää ei enää ole ja ihminen on kuin nukke. Kyllähän se jollain tapaa kai pelottaakin.
Mää oon nähnyt useamman kuoleen ihmisen, eikä siinä mitään pelottavaa ole. Tosin kaikki ovat olleet ikääntyneitä ja vakavasti sairaita ja toivoneet kuolemaa itsekin jo. Ehkä tuntuisi pahemmalta nähdä onnettomuuden seurauksena kuollut ihminen tai lapsi.
En varsinaisesti pelkää mutta kyllä se ahdistaa se kuolema, se miten näkee miten ennen niin eloisasta ihmisestä tai eläimestä on kaikki elämä pois ja jäljellä on eloton kuori. Ja kun tajuaa että niin käy myös itselle ennemmin tai myöhemmin.
Itseltäni kuoli juuri 2 viikkoa sitten 15-vuotias koiravanhus kotonaan munuaistautiin. Oli jo heikennyt ja hidastunut, ei oikein syönyt. Eräänä yönä tuli sänkyyn keralle viereeni nukkumaan vaikka pitkään aikaan ei ollut tullut, koska sen piti munuaistaudin takia käydä kylppärissä pissalla monta kertaa yössä. Aamulla kun heräsin tajusin ettei se koirakerä vieressä ole lämmin. Oli kuollut siihen viereeni. Rauhallinen ja kaunis lähtöhän se oli mutta itkin huutoitkua kun sen velton, elottoman koiran pakkasin sitten vietäväksi tuhkaukseen.
Rauhallisesti poisnukkuneessa vanhuksessa ei ole mitään pelottavaa, mutta murhatut ihmiset... googlettakaa esimerkiksi viiltäjä-jackin uhrien kuvat.
Tai post-mortem kuvia. Niissä vasta jotain karmivaa onkin.
Pelkään enemmän eläviä ihmisiä. Kuolleet eivät voi satuttaa, mutta elävät voivat.