Perinnönjaosta tietäviä paikalla?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.

Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.

Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap

Jos mies elää vielä viitisen vuotta, on lapsi täysi-ikäinen isän kuollessa. Saattaa olla töissä ja hyvinkin saada rahat kokoon. Hommaa omilla rahoillasi oma asunto itsellesi tai jatka loisimista poikasi kustannuksella. Kuvottava ihminen olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.

Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.

Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap

Nyt tasapuolisuuden vuoksi miehesi kannattaa ehdottomasti lahjoittaa sijoitusasuntonsa pojalleen. Hallintaoikeuden hän voi pidättää itsellään.

Mutta vaikka näin ei tapahdu, niin voidaan katsoa että ap on tahallaan vähentänyt omaisuuttaan kun lahjoitti lapselleen, jolloin tämän lahjan arvo voidaan lisätä ap:n omaisuudeksi osituslaskelmassa. Tällöin tasinkoa ei synny.

T. Asianajaja

Hyvän asianajotavan mukaan juristin on huolehdittava päämiehensä eduista. Jos mies on asunut vaimonsa pojalleen lahjoittamassa asunnoss ajo 6 vuotta vastikkeetta, kanne ei tule menestymään, vaikka löysämoraalinen asianajaja sitä saattaisi alaikäisen pojan huoltajalle suositellakin. Voisi olla eri asia jos lahjoitus olisi tapahtunut esim. vasta miehen sairastuttua mutta näinhän ei tässä tapauksessa ole.

Ilmeisesti tästä sijoitusasunnosta on vielä velkaakin, kun ap sanoi vuokralaisen maksavan osaketta? 

Ketjun aikana on tietoa tullut tipoittain ja kallistuisin minäkin sille kannalle, että asunnon joutaisi lahjoittamaan pojalle. Ap:n talous on kuitenkin turvattu, koska hän saa asua edullisesti ja myös hänen poikansa talous on turvattu, koska hän on saanut perintönsä jo osittain etukäteen. Eniten perinnön tarpeessa on tuo 16-vuotias. Toki jos asunto on velaton, niin 100000€ on hyvä pesämuna sekin, jonka avulla pääsee kyllä viimeistään opintojen jälkeen kiinni omistusasuntoon kohtuullisella lainalla.

Mutta koska asunto on ollut miehen ennen liittoa, niin sitä ei välttämättä ositeta? Vaan liiton aikana kerääntynyt omaisuus?

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.

Nimenomaan. Törkeä ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Mutta koska asunto on ollut miehen ennen liittoa, niin sitä ei välttämättä ositeta? Vaan liiton aikana kerääntynyt omaisuus?

Tämä on viime aikoina ollut palstalla pariinkin kertaan. Ei kai kukaan tosissaan usko, että vain liiton aikana ansaittu omaisuus jaetaan?

Jos avioehtoa ei ole (eikä mitään omaisuutta ole tullut lahjakirjalla tai testamentilla niin, että saajan puolisoiden avio-oikeus suljetaan pois), niin jakoon menee joka killinki.

Vierailija kirjoitti:

Mutta koska asunto on ollut miehen ennen liittoa, niin sitä ei välttämättä ositeta? Vaan liiton aikana kerääntynyt omaisuus?

Käy lukemassa edes perusteet avio-oikeudesta ennen kuin tulet neuvomaan toisille täyttä paskaa. Ositus koskee ihan kaikkea omaisuutta siitä riippumatta, onko se hankittu avioliiton aikana vai ennen sitä. Ainoana poikkeuksena on sellainen perintönä tai lahjana saatu omaisuus, jossa on testamentissa tai lahjakirjassa suljettu saajan puolisin avio-oikeus pois.

Ootko AP ihan oikeasti viemässä miehesi lapselta hänen perintönsä? Omalle lapsellesi olet perinnön antanut ja nyt sitten.....

Kaikkia viestejä en ole lukenut, joten en tiedä, onko sinulla jokin muu syy hinkua miehesi omaisuutta kuin naiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.

Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.

Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap

Pojan äiti ei näistä asioista päätä yhtään mitään. Mutta kun poika on alaikäinen, voisi olla ehkä järkevää säilyttää yhteisomistus ja panna asunto esim. vuokralle ulkopuolisille, kunnes poika on täysi-ikäinen ja itse kykenevä päättämään ja ottamaan vastuun elämästään.

Yksi vaihtoehto on tietysti sekin että pojan äiti ostaa sinun puolikkaasi. Näin saat rahasi ja poika voi sitten muuttaa äitinsä kanssa puoliksi omistamaansa asuntoon.

Kaikken paras tietysti olisi jos miehesi ilmaisisi tahtonsa testamentilla.

---

Tässä ketjussa on muuten suuri määrä vääriä käsityksiä, pahansuopuutta, tietämättömyyttä ja suoraa piittaamattomuutta laeista. Ei ihme että perinnöistä niin paljon riidellään, juristit lihovat ja härskeimmät perilliset usein vievät leijonanosan jäämistöistä. Itse on tullut jonkin verran perintöasioihin perehdyttyä vuosien perintöriidan seurauksena. Perintöriidoissa vahvoilla on se joka kaikkein härskeimmin kehtaa toimia. Veljeni siirsi äitini varat aikanaan omaan hallintaansa "turvaan" hyväksikäyttäjiltä ja kun äitini kuoli, jätti nämä varat yksinkertaisesti ilmoittamatta perunkirjoituksessa toimiessaan uskottuna miehenä. Näillä varoilla hän sitten kävi muuta perikuntaa vastaan vuosia oikeutta asiasta niin kauan kunnes muut antoivat periksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Ootko rakkaudesta koskaan kuullut?

Jos minä olisin tuo mies, niin laittaisin eron vireille heti kun on paljastunut millainen ahne haaskalintu tuo puoliso on. Millainen ihminen haluaa varastaa perinnön alaikäiseltä lapselta?

Tietysti erossakin joutuu maksamaan tasinkoa, mutta jos kämppä on vuokralla, niin laina koko ajan vähenee ja omaisuuden nettoarvo siten nousee. Ositus on silloin sitä pienempi häviö mitä nopeammin omaisuus jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Ootko rakkaudesta koskaan kuullut?

Omat lapset pitäisi pitää aina etusijalla. Rakkautta voi todistaa muullakin tavoin kuin ryöstämällä lapselta puolet perinnöstä ja antamalla sen sille uudelle kevätheilalle. Varsinkin kun kyse on vielä alaikäisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Ootko rakkaudesta koskaan kuullut?

Omat lapset pitäisi pitää aina etusijalla. Rakkautta voi todistaa muullakin tavoin kuin ryöstämällä lapselta puolet perinnöstä ja antamalla sen sille uudelle kevätheilalle. Varsinkin kun kyse on vielä alaikäisestä.

Eihän kukaan ole ryöstämässä "lapselta puolta perinnöstä". Etkö ole lukenut ketjua?

En ny mistään kevätheilastakaan mitään tiedä jos aloittaja on jo kuusi vuotta asunut miehensä kanssa aloittajan pojan omistamassa asunnossa pelkkien yhtiövastikkeiden hinnalla.

Onko asunnosta siis vielä lainaa? Onko tuo 100 000 asunnon arvo vähennettynä jäännösvelalla ja mahdollisella yhtiölainalla, vai pelkkä asunnon arvo? Jos on pelkkä asunnon arvo, niin paljonko lainaa on jäljellä? Ja onko miehellä muita velkoja? Nämähän tietysti maksetaan aina ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Ootko rakkaudesta koskaan kuullut?

Omat lapset pitäisi pitää aina etusijalla. Rakkautta voi todistaa muullakin tavoin kuin ryöstämällä lapselta puolet perinnöstä ja antamalla sen sille uudelle kevätheilalle. Varsinkin kun kyse on vielä alaikäisestä.

Eihän kukaan ole ryöstämässä "lapselta puolta perinnöstä". Etkö ole lukenut ketjua?

En ny mistään kevätheilastakaan mitään tiedä jos aloittaja on jo kuusi vuotta asunut miehensä kanssa aloittajan pojan omistamassa asunnossa pelkkien yhtiövastikkeiden hinnalla.

Nimenomaan on ryöstämässä. Penniäkään tuosta asunnosta ei kuulu ap:lle. Ja se, että asuvat halvalla ap:n pojan asunnossa ei ole ap:n hyväntekeväisyyttä vaan ap:n pojan. Minusta tästä tekee vielä törkeämmän se, että ap on oman poikansa kohdalla ollut sitä mieltä, että perintö kuuluu kokonaan lapselle. Näin se moraali näköjään muuttuu kun on toisen penskat kyseessä.

Vaikea tuollaista ihmistä on minään elämänkumppaninakaan kunnioittaa, joka on ahneuksissaan rohmuamassa perintöä lapsen nenän edestä vaikkei puoliso ole vielä edes kuollut. Heila mikä heila. (Ja olisin käyttänyt ihan toista sanaa, mutta viesti poistuisi vielä nopeammin.)

Vierailija kirjoitti:

Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.

Tämä homma särähti munkin korvaan ikävästi, aika itsekäältä kuullostaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kyselkö täältä juridisia neuvoja. Tässä ketjussa on poikkeuksellisen paljon (myös) oikeaa tietoa, mutta tavallisesti ihmiset kirjoittelevat puuta heinää siitä, miten asiat heidän mielestään pitäisi mennä. Niinpä niin, mutta kun laki ratkaisee, eikä av-mamman mielipide.

Lisäksi kysymystä ei lueta, eikä kysytä tarvittavia lisätietoja. Esimerkiksi lesken asumisoikeus koskee vain yhteistä kotia, ei sijoitusasuntoa, silti tässäkin ketjussa useampi on vetänyt sen esiin.

Paras neuvo tähän ketjuun! Tätä varten on lakimiehiä, käyttäkää heitä neuvontaan. T/ työkseen (työajalla) tätä tekevä lakimies ja laskutus sen mukainen

Laskutus on tosiaan sen mukainen eikä silti ole takuuta siitä, että lakimies osaa ottaa edes ihan perusasioita huomioon. Anoppi kuoli, ja hänen testamenttinsa tehnyt, perintöasioihin erikoistunut lakitoimisto (varatuomari) hoiti perunkirjoituksen ja osituksen. Oli paha virhe antaa nuo lakitoimiston hoidettavaksi. Ensiksikin, koko lysti maksoi yli seitsemän tonnia, vaikka kysymyksessä oli suhteellisen suoraviivainen tapaus eikä pesän osakkailla ollut minkäänlaista erimielisyyttä mistään. Toki omaisuutta oli, mutta vainajan ja lesken yhteistä asuntoa lukuunottamatta se oli ihan perusjuttua eli rahan lisäksi suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeita ja pankkien rahasto-osuuksia.

Kuvittelisi tuohon hintaan sentään saavan perintöasioihin erikoistuneelta lakitoimistolta pätevää palvelua. Kuitenkaan perunkirjoituksessa ei osattu ottaa huomioon ihan yksinkertaisia perusasioita. Esimerkiksi sitä, että kun vainaja oli kuollut kesäkuussa, ja hänen ainoa tulonsa oli suhteellisen hyvä eläke, niin veronpalautusta on tulossa merkittävä määrä. Olisi ollut helppo laskea tulossa oleva veronpalautus, jos lakitoimisto olisi vain tajunnut ottaa sen huomioon. Nyt pitäisi sitten tehdä lisäys perukirjaan ja korjata ositusta, mikä ei ole todellakaan yksinkertaista, kun appiukko on edunvalvonnassa.

Seuraavan perukirjan teen kyllä itse ja ostan tarvittaessa 1-2 tuntia konsultointia pätevältä lakimieheltä niistä asioista, joista en ole varma. Saamme homman kerralla oikein ja säästämme tonneja kustannuksissa.

Harmi että kokemuksesi on ollut huono. Mutta lakipalvelut kuitenkin maksavat, se ei ole hyväntekeväisyyttä. Maallikko voi perunkirjoituksen hoitaa itsekin ja monessa tapauksessa siitä aivan mainiosti selviääkin. Tätä varten on aivan päteviä juridisia oppaitakin olemassa sekä pohjia jolle se laatia. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kyselkö täältä juridisia neuvoja. Tässä ketjussa on poikkeuksellisen paljon (myös) oikeaa tietoa, mutta tavallisesti ihmiset kirjoittelevat puuta heinää siitä, miten asiat heidän mielestään pitäisi mennä. Niinpä niin, mutta kun laki ratkaisee, eikä av-mamman mielipide.

Lisäksi kysymystä ei lueta, eikä kysytä tarvittavia lisätietoja. Esimerkiksi lesken asumisoikeus koskee vain yhteistä kotia, ei sijoitusasuntoa, silti tässäkin ketjussa useampi on vetänyt sen esiin.

Paras neuvo tähän ketjuun! Tätä varten on lakimiehiä, käyttäkää heitä neuvontaan. T/ työkseen (työajalla) tätä tekevä lakimies ja laskutus sen mukainen

Laskutus on tosiaan sen mukainen eikä silti ole takuuta siitä, että lakimies osaa ottaa edes ihan perusasioita huomioon. Anoppi kuoli, ja hänen testamenttinsa tehnyt, perintöasioihin erikoistunut lakitoimisto (varatuomari) hoiti perunkirjoituksen ja osituksen. Oli paha virhe antaa nuo lakitoimiston hoidettavaksi. Ensiksikin, koko lysti maksoi yli seitsemän tonnia, vaikka kysymyksessä oli suhteellisen suoraviivainen tapaus eikä pesän osakkailla ollut minkäänlaista erimielisyyttä mistään. Toki omaisuutta oli, mutta vainajan ja lesken yhteistä asuntoa lukuunottamatta se oli ihan perusjuttua eli rahan lisäksi suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeita ja pankkien rahasto-osuuksia.

Kuvittelisi tuohon hintaan sentään saavan perintöasioihin erikoistuneelta lakitoimistolta pätevää palvelua. Kuitenkaan perunkirjoituksessa ei osattu ottaa huomioon ihan yksinkertaisia perusasioita. Esimerkiksi sitä, että kun vainaja oli kuollut kesäkuussa, ja hänen ainoa tulonsa oli suhteellisen hyvä eläke, niin veronpalautusta on tulossa merkittävä määrä. Olisi ollut helppo laskea tulossa oleva veronpalautus, jos lakitoimisto olisi vain tajunnut ottaa sen huomioon. Nyt pitäisi sitten tehdä lisäys perukirjaan ja korjata ositusta, mikä ei ole todellakaan yksinkertaista, kun appiukko on edunvalvonnassa.

Seuraavan perukirjan teen kyllä itse ja ostan tarvittaessa 1-2 tuntia konsultointia pätevältä lakimieheltä niistä asioista, joista en ole varma. Saamme homman kerralla oikein ja säästämme tonneja kustannuksissa.

Harmi että kokemuksesi on ollut huono. Mutta lakipalvelut kuitenkin maksavat, se ei ole hyväntekeväisyyttä. Maallikko voi perunkirjoituksen hoitaa itsekin ja monessa tapauksessa siitä aivan mainiosti selviääkin. Tätä varten on aivan päteviä juridisia oppaitakin olemassa sekä pohjia jolle se laatia. :)

Ymmärrän kyllä sen, että lakipalvelut maksavat. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että perintöasioihin erikoistunut varatuomari ei osaa ottaa perunkirjoituksessa huomioon sitä, että kuolinpesälle on tulossa veronpalautuksia.

Se, joka kertoi anoppinsa perunkirjoituksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä mitä järkeä on mieheltä ollut mennä naimisiin.

Ootko rakkaudesta koskaan kuullut?

Omat lapset pitäisi pitää aina etusijalla. Rakkautta voi todistaa muullakin tavoin kuin ryöstämällä lapselta puolet perinnöstä ja antamalla sen sille uudelle kevätheilalle. Varsinkin kun kyse on vielä alaikäisestä.

Eihän kukaan ole ryöstämässä "lapselta puolta perinnöstä". Etkö ole lukenut ketjua?

En ny mistään kevätheilastakaan mitään tiedä jos aloittaja on jo kuusi vuotta asunut miehensä kanssa aloittajan pojan omistamassa asunnossa pelkkien yhtiövastikkeiden hinnalla.

Nimenomaan on ryöstämässä. Penniäkään tuosta asunnosta ei kuulu ap:lle. Ja se, että asuvat halvalla ap:n pojan asunnossa ei ole ap:n hyväntekeväisyyttä vaan ap:n pojan. Minusta tästä tekee vielä törkeämmän se, että ap on oman poikansa kohdalla ollut sitä mieltä, että perintö kuuluu kokonaan lapselle. Näin se moraali näköjään muuttuu kun on toisen penskat kyseessä.

Vaikea tuollaista ihmistä on minään elämänkumppaninakaan kunnioittaa, joka on ahneuksissaan rohmuamassa perintöä lapsen nenän edestä vaikkei puoliso ole vielä edes kuollut. Heila mikä heila. (Ja olisin käyttänyt ihan toista sanaa, mutta viesti poistuisi vielä nopeammin.)

Poikakin voi olla sen ikäinen, että on koko elämä edessä ja taloudellisesti on nuorilla nykyisin paljon vaikeampaa.