Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjaosta tietäviä paikalla?????
04.11.2017 |
Eli miten KÄYTÄNNÖSSÄ TOTEUTUU seuraava tilanne, jos mieheni (jolla 1 rintaperillinen) kuolee: hän omistaa sijoitusasunnon n 200 000€, muuta mainittavaa omaisuutta ei ole. Olen aina luullut, että saan avio-oikeuden nojalla 100 000€? Miten tuo raha minulle tulee, jos rintaperillinen ei halua myydä asuntoa?
Kommentit (83)
Miksi olet lompakkoloinen miesten lompakoilla? Eikö omat kyvyt ja taidot riitä omaisuuden kartuttamiseen paitsi maailman vanhimmalla tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäyus vielä edelliseen: Jos poika on täysin varaton myynti on paras vaihtoehto jo pelkästään perintöverojenkin vuoksi. MIkäli hän ottaa lainaa itse ostaakseen on perintöverojen osuus helppo lisätä haettuun lainasummaan, vakuudethan ovat riittävät (puolet asunnosta).
Mulla jäi tästä vähän sellainen kutina että tämä poika on täysin varaton, hieman ns. yhteiskunnasta ulkopuolelle ajautunut? Hän ilmeisesti kuvittelee että nyt saisi asunnon päänsä päälle ilmaiseksi. Menkää yhdessä käymään juristin juttusilla joka voi selventää hänellekkin että asia nyt ei ihan noin vain onnistu vaan hänen pitää maksaa sinulle sinun osuutesi asunnosta.
Mutta kuten tuolla joku jo sanoikin, leskellä on elinikäinen oikeus asua teidän yhteisessä kodissa mutta käsittääkseni kun haluat sen myydä niin tulevat rintaperilliset mukaan kuvioon.
Mikäli poika rupeaa vastustelemaan ja olemaan hankala, olisiko helpompaa vain myydä ja päästä näin ollen hänestä lopullisesti eroon ja aloittaa uusi elämä?
Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.
Mary83 kirjoitti:
Mulla jäi tästä vähän sellainen kutina että tämä poika on täysin varaton, hieman ns. yhteiskunnasta ulkopuolelle ajautunut? Hän ilmeisesti kuvittelee että nyt saisi asunnon päänsä päälle ilmaiseksi. Menkää yhdessä käymään juristin juttusilla joka voi selventää hänellekkin että asia nyt ei ihan noin vain onnistu vaan hänen pitää maksaa sinulle sinun osuutesi asunnosta.
Mutta kuten tuolla joku jo sanoikin, leskellä on elinikäinen oikeus asua teidän yhteisessä kodissa mutta käsittääkseni kun haluat sen myydä niin tulevat rintaperilliset mukaan kuvioon.
Mikäli poika rupeaa vastustelemaan ja olemaan hankala, olisiko helpompaa vain myydä ja päästä näin ollen hänestä lopullisesti eroon ja aloittaa uusi elämä?
Mulle taas tulee mieleen, että ap on täysin varaton laitapuolen kulkija, joka elää ensin poikansa kustannuksella ja kuvittelee nyt saavansa runsain mitoin rahaa tuhlattavakseen.
Lesken asumisoikeus ei koske tässä perinnönjaossa yhtään asuntoa, koska ap ja hänen miehensä eivät ole asuneet kuolinpesään kuuluvassa asunnoss,a vaan aapeen pojan asunnossa. Se ei siis ulotu sijoitusasuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin luetellaan vainaja varat ja velat. Sitten lesken varat ja velat.
1. Jos leskellä on enemmän viivan alla, hän saa pitää oman omaisuutensa ja vainajan perii rintaperilliset.
2. Jos leski on köyhempi hän saa omaisuuden osituksena tasinkoa vainajan omaisuudesta, niin paljon, että vainajan ja lesken nettovarallisuus on yhtä suuri. Tasingon jälkeen loppu menee perillisille.
Kysymyksestäsi päätellen kummallakaan puolisolla ei ole muuta omaisuutta kuin ukolla tuo sijoitusasunto. Silloin saat siitä puolet.
Niin. Kysymys onkin siitä että rintaperillinen ilmoitti minulle että kun isäsä kuolee, asuntoa ei todellakaan myydä vaan hän muuttaa siihen asumaan. Ja hän on siis lähes varaton eli hänellä ei todellakaan ole mitään 100 000€ maksaa. Asiaa kysyn siksi että puolisoni on palliatiivisessa hoidossa. On ollut jo puolitoista vuotta ja voi hyvin. Silti on hyvin epätodennäköistä että hän olisi täällä kanssamme esim 5 vuoden kuluttua. Vielä kun lisätään soppaan perillisen bioäiti joka vahtii lmaisuutta kuin haukka, epäilen ettei tästä mitään siistiä peliä saa.
Olisin kaivannut ihan konkreettisia neuvoja miten kannattaa toimia? Ottaa yhteyttä juristiin varmaan..
Täällä on näköjään pari oikeustieteen opiskelijaa pätemässä. Koetan selittää asiaa vähän kansantajuisemmin.
Mikäli miehesi on siinä kunnossa että hän voi ilmaista tahtonsa, pyydä häntä laatimaan testamentti jossa ohjeistetaan miten toimitaan. MIkäli testamenttia ei ole (eikä sinulla muuta omaisuutta), tulette omistamaan miehesi sijoitusasunnon hänen poikansa kanssa puoliksi. Fiksuinta olisi että poika ostaisi sinun puolikkaasi ja saisit näin osuutesi rahana. Jos hän ei saa asuntolainaa, teidän täytyy pyrkiä sopimaan asunnon myymisestä ulkopuoliselle. Viime kädessä voit hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudelta, jolloin oikeus määrää asunnon myytäväksi ja rahat jaetaan tasan sinun ja miehesi pojan kanssa.
..niin, kysymys on siinä että poika ei suostu asunnon myyntiin ikipäivänä, mutta ei pysty minulta sitä ostamaan. Ap
Ei sen tarvi suostuakaan. Sitten haet käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua.
Huom. muuten se, että jos pyydät mieheltäsi testamenttimääräystä, niin voihan olla, että hän haluaakin määrätä omaisuuden mieluummin pojalleen. Ei sitä koskaan tiedä.
Älkää kyselkö täältä juridisia neuvoja. Tässä ketjussa on poikkeuksellisen paljon (myös) oikeaa tietoa, mutta tavallisesti ihmiset kirjoittelevat puuta heinää siitä, miten asiat heidän mielestään pitäisi mennä. Niinpä niin, mutta kun laki ratkaisee, eikä av-mamman mielipide.
Lisäksi kysymystä ei lueta, eikä kysytä tarvittavia lisätietoja. Esimerkiksi lesken asumisoikeus koskee vain yhteistä kotia, ei sijoitusasuntoa, silti tässäkin ketjussa useampi on vetänyt sen esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mary83 kirjoitti:
Mulla jäi tästä vähän sellainen kutina että tämä poika on täysin varaton, hieman ns. yhteiskunnasta ulkopuolelle ajautunut? Hän ilmeisesti kuvittelee että nyt saisi asunnon päänsä päälle ilmaiseksi. Menkää yhdessä käymään juristin juttusilla joka voi selventää hänellekkin että asia nyt ei ihan noin vain onnistu vaan hänen pitää maksaa sinulle sinun osuutesi asunnosta.
Mutta kuten tuolla joku jo sanoikin, leskellä on elinikäinen oikeus asua teidän yhteisessä kodissa mutta käsittääkseni kun haluat sen myydä niin tulevat rintaperilliset mukaan kuvioon.
Mikäli poika rupeaa vastustelemaan ja olemaan hankala, olisiko helpompaa vain myydä ja päästä näin ollen hänestä lopullisesti eroon ja aloittaa uusi elämä?
Perittävä asunto on sijoitusasunto, ei parin yhteinen koti. Yhteinen koti on ap:n pojan omistuksessa, eikä liity tähän perintökuvioon mitenkään.
Joko ap:lla on kolmannen kierroksen uhri tähtäimessä? Mahdollisimman pian avioon ilman avioehtoa. Voi luoja, kyllä miehet sitten osaa olla typeriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinä olet täysin varaton eikä teillä ole avioehtoa eikä miehelläsi testamenttia, voi todellakin saada puolet. Se on siis tasinkoa, ei perintöä.
Avio-oikeudessa siis huomioidaan aina myös lesken oma omaisuus. Jos lesken varat ovat suuremmat kuin vainajan, hänen ei tarvitse antaa perillisille tasinkoa, kuten 15 jo kertoi.
Tuo käsitys "vaimo saa puolet" perustunee siihe, että koko omaisuus on yksin miehen nimissä eikä vaimo omista yhtään mitään. Ja ilmeisesti on myös oletettu, että mies kuolee ensin, jolloin vaimon olemattomalla perinnöllä ei ole merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Älkää kyselkö täältä juridisia neuvoja. Tässä ketjussa on poikkeuksellisen paljon (myös) oikeaa tietoa, mutta tavallisesti ihmiset kirjoittelevat puuta heinää siitä, miten asiat heidän mielestään pitäisi mennä. Niinpä niin, mutta kun laki ratkaisee, eikä av-mamman mielipide.
Lisäksi kysymystä ei lueta, eikä kysytä tarvittavia lisätietoja. Esimerkiksi lesken asumisoikeus koskee vain yhteistä kotia, ei sijoitusasuntoa, silti tässäkin ketjussa useampi on vetänyt sen esiin.
Paras neuvo tähän ketjuun! Tätä varten on lakimiehiä, käyttäkää heitä neuvontaan. T/ työkseen (työajalla) tätä tekevä lakimies ja laskutus sen mukainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.
Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.
Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.
Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.
Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap
Miksi sinun pitää hyötyä siitä, että poikasi on antanut teidän asua ilmaiseksi. Sinähän olet jo hyötynyt, kun olet saanut asua ilmaiseksi. Miksi et ole säästänyt itsellesi rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää kyselkö täältä juridisia neuvoja. Tässä ketjussa on poikkeuksellisen paljon (myös) oikeaa tietoa, mutta tavallisesti ihmiset kirjoittelevat puuta heinää siitä, miten asiat heidän mielestään pitäisi mennä. Niinpä niin, mutta kun laki ratkaisee, eikä av-mamman mielipide.
Lisäksi kysymystä ei lueta, eikä kysytä tarvittavia lisätietoja. Esimerkiksi lesken asumisoikeus koskee vain yhteistä kotia, ei sijoitusasuntoa, silti tässäkin ketjussa useampi on vetänyt sen esiin.
Paras neuvo tähän ketjuun! Tätä varten on lakimiehiä, käyttäkää heitä neuvontaan. T/ työkseen (työajalla) tätä tekevä lakimies ja laskutus sen mukainen
Laskutus on tosiaan sen mukainen eikä silti ole takuuta siitä, että lakimies osaa ottaa edes ihan perusasioita huomioon. Anoppi kuoli, ja hänen testamenttinsa tehnyt, perintöasioihin erikoistunut lakitoimisto (varatuomari) hoiti perunkirjoituksen ja osituksen. Oli paha virhe antaa nuo lakitoimiston hoidettavaksi. Ensiksikin, koko lysti maksoi yli seitsemän tonnia, vaikka kysymyksessä oli suhteellisen suoraviivainen tapaus eikä pesän osakkailla ollut minkäänlaista erimielisyyttä mistään. Toki omaisuutta oli, mutta vainajan ja lesken yhteistä asuntoa lukuunottamatta se oli ihan perusjuttua eli rahan lisäksi suomalaisten pörssiyhtiöiden osakkeita ja pankkien rahasto-osuuksia.
Kuvittelisi tuohon hintaan sentään saavan perintöasioihin erikoistuneelta lakitoimistolta pätevää palvelua. Kuitenkaan perunkirjoituksessa ei osattu ottaa huomioon ihan yksinkertaisia perusasioita. Esimerkiksi sitä, että kun vainaja oli kuollut kesäkuussa, ja hänen ainoa tulonsa oli suhteellisen hyvä eläke, niin veronpalautusta on tulossa merkittävä määrä. Olisi ollut helppo laskea tulossa oleva veronpalautus, jos lakitoimisto olisi vain tajunnut ottaa sen huomioon. Nyt pitäisi sitten tehdä lisäys perukirjaan ja korjata ositusta, mikä ei ole todellakaan yksinkertaista, kun appiukko on edunvalvonnassa.
Seuraavan perukirjan teen kyllä itse ja ostan tarvittaessa 1-2 tuntia konsultointia pätevältä lakimieheltä niistä asioista, joista en ole varma. Saamme homman kerralla oikein ja säästämme tonneja kustannuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.
Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.
Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. Ap
Nyt tasapuolisuuden vuoksi miehesi kannattaa ehdottomasti lahjoittaa sijoitusasuntonsa pojalleen. Hallintaoikeuden hän voi pidättää itsellään.
Mutta vaikka näin ei tapahdu, niin voidaan katsoa että ap on tahallaan vähentänyt omaisuuttaan kun lahjoitti lapselleen, jolloin tämän lahjan arvo voidaan lisätä ap:n omaisuudeksi osituslaskelmassa. Tällöin tasinkoa ei synny.
T. Asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin luetellaan vainaja varat ja velat. Sitten lesken varat ja velat.
1. Jos leskellä on enemmän viivan alla, hän saa pitää oman omaisuutensa ja vainajan perii rintaperilliset.
2. Jos leski on köyhempi hän saa omaisuuden osituksena tasinkoa vainajan omaisuudesta, niin paljon, että vainajan ja lesken nettovarallisuus on yhtä suuri. Tasingon jälkeen loppu menee perillisille.
Kysymyksestäsi päätellen kummallakaan puolisolla ei ole muuta omaisuutta kuin ukolla tuo sijoitusasunto. Silloin saat siitä puolet.
Niin. Kysymys onkin siitä että rintaperillinen ilmoitti minulle että kun isäsä kuolee, asuntoa ei todellakaan myydä vaan hän muuttaa siihen asumaan. Ja hän on siis lähes varaton eli hänellä ei todellakaan ole mitään 100 000€ maksaa. Asiaa kysyn siksi että puolisoni on palliatiivisessa hoidossa. On ollut jo puolitoista vuotta ja voi hyvin. Silti on hyvin epätodennäköistä että hän olisi täällä kanssamme esim 5 vuoden kuluttua. Vielä kun lisätään soppaan perillisen bioäiti joka vahtii lmaisuutta kuin haukka, epäilen ettei tästä mitään siistiä peliä saa.
Olisin kaivannut ihan konkreettisia neuvoja miten kannattaa toimia? Ottaa yhteyttä juristiin varmaan..
Täällä on näköjään pari oikeustieteen opiskelijaa pätemässä. Koetan selittää asiaa vähän kansantajuisemmin.
Mikäli miehesi on siinä kunnossa että hän voi ilmaista tahtonsa, pyydä häntä laatimaan testamentti jossa ohjeistetaan miten toimitaan. MIkäli testamenttia ei ole (eikä sinulla muuta omaisuutta), tulette omistamaan miehesi sijoitusasunnon hänen poikansa kanssa puoliksi. Fiksuinta olisi että poika ostaisi sinun puolikkaasi ja saisit näin osuutesi rahana. Jos hän ei saa asuntolainaa, teidän täytyy pyrkiä sopimaan asunnon myymisestä ulkopuoliselle. Viime kädessä voit hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudelta, jolloin oikeus määrää asunnon myytäväksi ja rahat jaetaan tasan sinun ja miehesi pojan kanssa.
..niin, kysymys on siinä että poika ei suostu asunnon myyntiin ikipäivänä, mutta ei pysty minulta sitä ostamaan. Ap
Ei sen tarvi suostuakaan. Sitten haet käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua.
Huom. muuten se, että jos pyydät mieheltäsi testamenttimääräystä, niin voihan olla, että hän haluaakin määrätä omaisuuden mieluummin pojalleen. Ei sitä koskaan tiedä.
Jos ap on täysin varaton eikä avioehtoa ole, niin ap:llä on oikeus puoleen miehen sijoitusasunnosta avio-oikeuden nojalla, vaikka testamentissa asunto olisi testamentattu kokonaan pojalle.
(Poikkeuksena sellainen tilanne, jossa mies on saanut asunnon perintönä tai lahjana, ja testamentissa tai lahjakirjassa on suljettu saajan puolison avio-oikeus pois.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on lahjoittanut oman omaisuutensa omalle lapselleen ja haluaa nyt viedä miehensä lapsen perinnön itselleen.
Niin, yllättävän kauan meni ennen kuin tämä ”fakta” tuli esiin. Mieheni on asunut ilmaiseksi nyt 6 vuotta poikani asunnossa eli mielestäni ihan oikeus ja kohtuus että saan jotain kuolemansa jälkeen. Kun avioidumme, tarkoitus oli että säästämme asumisessa ja asumme tässä hallinnassani olevassa asunnossa yhtiövastikkeen hinnalla. Ja vuokralainen kartuttaa sijoitusasuntoa maksamalla osaketta. Sijoitusasunnon oli tarkoitus olla realisoitava eläketurva meille.
Miehen poika on ensinnäkin 16-v eli alaikäinen. Menee useita vuosia vielä ennen kuin hän on työelämässä, nyt käy kymppiluokkaa. En pidä todennäköisenä että hän voisi ostaa asuntoa. Mutta äitinsä on jo päättänyt että poika pääsee asustelemaan tänne ilmaiseksi isän kuoltua. ApNyt tasapuolisuuden vuoksi miehesi kannattaa ehdottomasti lahjoittaa sijoitusasuntonsa pojalleen. Hallintaoikeuden hän voi pidättää itsellään.
Mutta vaikka näin ei tapahdu, niin voidaan katsoa että ap on tahallaan vähentänyt omaisuuttaan kun lahjoitti lapselleen, jolloin tämän lahjan arvo voidaan lisätä ap:n omaisuudeksi osituslaskelmassa. Tällöin tasinkoa ei synny.
T. Asianajaja
Ap sanoi lahjoittaneensa asunnon pojalleen ensimmäisen miehensä kuoltua. Tuskin silloin oli vielä toisiin naimisiin ehtinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin luetellaan vainaja varat ja velat. Sitten lesken varat ja velat.
1. Jos leskellä on enemmän viivan alla, hän saa pitää oman omaisuutensa ja vainajan perii rintaperilliset.
2. Jos leski on köyhempi hän saa omaisuuden osituksena tasinkoa vainajan omaisuudesta, niin paljon, että vainajan ja lesken nettovarallisuus on yhtä suuri. Tasingon jälkeen loppu menee perillisille.
Kysymyksestäsi päätellen kummallakaan puolisolla ei ole muuta omaisuutta kuin ukolla tuo sijoitusasunto. Silloin saat siitä puolet.
Niin. Kysymys onkin siitä että rintaperillinen ilmoitti minulle että kun isäsä kuolee, asuntoa ei todellakaan myydä vaan hän muuttaa siihen asumaan. Ja hän on siis lähes varaton eli hänellä ei todellakaan ole mitään 100 000€ maksaa. Asiaa kysyn siksi että puolisoni on palliatiivisessa hoidossa. On ollut jo puolitoista vuotta ja voi hyvin. Silti on hyvin epätodennäköistä että hän olisi täällä kanssamme esim 5 vuoden kuluttua. Vielä kun lisätään soppaan perillisen bioäiti joka vahtii lmaisuutta kuin haukka, epäilen ettei tästä mitään siistiä peliä saa.
Olisin kaivannut ihan konkreettisia neuvoja miten kannattaa toimia? Ottaa yhteyttä juristiin varmaan..
Täällä on näköjään pari oikeustieteen opiskelijaa pätemässä. Koetan selittää asiaa vähän kansantajuisemmin.
Mikäli miehesi on siinä kunnossa että hän voi ilmaista tahtonsa, pyydä häntä laatimaan testamentti jossa ohjeistetaan miten toimitaan. MIkäli testamenttia ei ole (eikä sinulla muuta omaisuutta), tulette omistamaan miehesi sijoitusasunnon hänen poikansa kanssa puoliksi. Fiksuinta olisi että poika ostaisi sinun puolikkaasi ja saisit näin osuutesi rahana. Jos hän ei saa asuntolainaa, teidän täytyy pyrkiä sopimaan asunnon myymisestä ulkopuoliselle. Viime kädessä voit hakea yhteisomistuksen purkua käräjäoikeudelta, jolloin oikeus määrää asunnon myytäväksi ja rahat jaetaan tasan sinun ja miehesi pojan kanssa.
..niin, kysymys on siinä että poika ei suostu asunnon myyntiin ikipäivänä, mutta ei pysty minulta sitä ostamaan. Ap
Ei sen tarvi suostuakaan. Sitten haet käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua.
Huom. muuten se, että jos pyydät mieheltäsi testamenttimääräystä, niin voihan olla, että hän haluaakin määrätä omaisuuden mieluummin pojalleen. Ei sitä koskaan tiedä.
Jos ap on täysin varaton eikä avioehtoa ole, niin ap:llä on oikeus puoleen miehen sijoitusasunnosta avio-oikeuden nojalla, vaikka testamentissa asunto olisi testamentattu kokonaan pojalle.
(Poikkeuksena sellainen tilanne, jossa mies on saanut asunnon perintönä tai lahjana, ja testamentissa tai lahjakirjassa on suljettu saajan puolison avio-oikeus pois.)
Siksi miehen kannattaakin heti lahjoittaa asunto pojalleen. Ap:n kaltaiselle ahneelle haaskalinnulle siitä ei kannata antaa palaakaan.
Helpointa varmaan olisi, että asunto myytäisiin jo nyt miehen eläessä niin varallisuus saataisiin helposti jaettavaan muotoon. Mieshän on asunut asunnossa aiemmin, joten luovutusvoittoveroa ei mene.
Miksi hän ei suostu? Ja miksi hän ei voisi sitä itse ostaa, onko työtön tai luottotiedot menneet? Jos on töissä, saa varmasti helposti lainaa sinun puolikkaasi ostamiseen. Jos ei kykene ostamaan, myynti on sitten ainoa vaihtoehto.
Poika pitää saada ymmärtämään että käräjäoikeuden määräämässä yhteisomistuksen purusta tulee aina kuluja jotka ovat pois hänenkin osuudestaan. Jos hän ei asuntoa osta on parempi, että myytte sen yhteisymmärryksessä, sillä hänellä ei ole vaihtoehtoa jos sinä haluat myydä.
Kaikken tyhmintä on ruveta asiasta riitelemään. Se käy kalliiksi ja lopulta päädytte tilanteeseen jossa asunto on myytävä lakimiesten palkkioiden maksamiseksi. teille molemmille jää vain murusia ja juristit lihovat.