Lue keskustelun säännöt.
Saako henkiseen väkivaltaan vastata fyysisellä väkivallalla?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omituisen puolusteleva kanta ihmisillä tuota henkistäväkivaltaa kohtaan. Ja vähättelevä.
Kertoo mielestäni ihan puhtaasti pahuudesta.
Tässä ollaan täysin asian ytimessä.
Henkisen väkivallan suurimpia muotoja on se että yritetään viedä sen uhreilta oikeus edes tuntea kokeneensa väkivaltaa. Tarkoituksena varmaankin riistää uhreilta se viimeinenkin ripe ihmisyydestä ja omasta tahdosta.
Tämmöisen harjoittajan tai symppaajan kohdalla voidaan todellakin puhua pahuudesta.
Pahuutta tai tyhmyyttä on sanoa toiselle: "Älä välitä!" "Laske toisesta korvasta ulos!" Siis mitä helvettiä! Aivot on siinä välissä muilla ihmisillä!
Eihän pieksetyllekään mennä sanomaan, älä hei välitä, toi nyt on tommonen, parantele vaan vammas, ja ole kuin ei olis tapahtunutkaan.
Ei täällä sanota, että älä välitä. Täällä sanotaan uhrille, että välitä itsestäsi niin paljon, että toimit itsesi kannalta viisaasti.
Joo joo joo jooo!!!!! JOO JOO JOO.
Minulle on kuitenkin sanottu kiusattuna pienenä lapsena noita asioita OIKEASSA elämässä.
Et sinä ole sanonut et! EN SINUA SYYTÄ!!!!
Kuules nyt. Tämä hetki on ihan oikeaa elämää. Sinä huudat siellä ja minä ihmettelen täällä miksi sinä huudat, etenkin lapsuutesi tilanteeseen syyttömille ihmisille. Niin minäkin olin koulukiusattu 9 pitkää vuotta. Olen kuitenkin yrittänyt opetella taitoja joilla selviydyn sen sijaan, että ärjyisin pahaa oloani muille. Tämä kuullostaa sinua syyllistävältä, mutta asiaa ei voi oikein muuten sanoa: Sinä olet ainoa joka kantaa noita huonoja muistoja mukanaan, ne ovat sinun omassa päässäsi, sinä muistelet ja toistelet itsellesi noita asioita. Toinen ikävä totuus on, että mikään ei hyvitä mennyttä, ei edes kosto.
Tässä valossa: Ovatko ne asiat todellakin niin tärkitä muisteltavia, että haluat kantaa niitä mukanasi? Se, että unohdat, ei tarkoita, että antaisit anteeksi. Ei vain ole mitään järkeä pilata vuosikymmeniä kuljettamalla koulukiusaajia tms. mukana omassa päässään lopun ikää. Sehän on jopa "hullu" ajatus.. Nyt kun heitä ei tarvitse nähdä eikä kuulla enää niin arvaa mitä se tarkoittaa? VAPAUTTA!
Minäkin käyn terapiassa ja käsittelen asioita.
Huudan siksi kun tuntuu pahalta ja epäoikeuden mukaiselta kun syytetään minua jostain mitä en ole sanonut.
Ja syyttely vaan jatkuu ja jatkuu vaikka jo sanon että en ole ap.
Siksi huudan.
Mikä saisi sinut ymmärtämään että en ole kostamassa kenellekään? En ole ap!!!
Miksi et usko?
Mikä vittu teitä vaivaa saatana!
Oletko huomannut, että myös sinulle vastaa useampi palstailija? Ei ole sinä, on te.
Olen huomannut että minua kovasti syytetään jostain mitä en ole sanonut.
Olen oikeasti tosi raivoissani. Kiehun, koska inhottaa niin paljon.
Tätä rakas psykopaattini jaksoi tehdä minulle ja nautti siitä. Halusi siis nähdä minun raivoavan ja kiehuvan, sanoi jopa, että se on hänestä hauskaa. Mitä silloin teet? Opettelet poistamaan reaktion itsestäsi niin psykopaatti ei saa sinuun otetta. Ollaan menossa sivulla 7, olet sanonut kantasi monta kertaa, jos joku ei tajua niin eikö se ole hänen tyhmyytensä? Jos se on hänen tyhmyytensä niin miksi sen pitäisi raivostuttaa sinua? Pidätkö vain huutamisesta ja koet saavasi tyydytystä siitä kun sivu tolkulla huudat samasta asiasta? Et voi käydä korjaamassa jokaisen ajatuksia henk.koht. joten jos joku ei tajua niin sehän on hänen häpeänsä. Sen sijaan kärsit itse ja aiheutat itsellesi solutason vaurioita huutamalla ja räyhäämällä.
Kiitos nauruista! Oikeasti nyt soluni parantuivat. Nauratti siis se että jos painan caps lockia niin solutason vauriot ovat uhkanani.
By the way. Olen sen verran oppinut elämässäni, että kiukkua ja vihaa ei kannata padota, koska silloin niitä vaurioita vasta tuleekin. Ja ne ovat ihan normaaleja tunteita, joita saa ja pitää kokea. Silloin kun kiukustut ja räyhäät vähän aikaa, tunne menee ohi. Jos kiukustuminen on kiellettyä (tytöt eivät saa tuntea kiukkua ja pojat eivät itke) niin patoumat voivat muuttua aika vaarallisiksi.
Ihan väärin. Toteutettuna kiukku actioniksi pahentaa ja madaltaa seuraavaa kiukkukohtauksen muuttumista yhä pahemmaksi.
Avainsana on itsehillintä aina se kasvattaa ja tekee sinusta kypsän ja vahvemman. Muu on itsepetosta.
Mene vaikka itämaiseen lajiin ja opettele tätä.
Olen eri mieltä. Kaikki tunteet ovat normaaleja ja puheet "itsehillinnästä" ovat paskaa.
Onnea sinulle sinne itämaiseen lajiisi, ja älä koskaan tunne vihaa, surua tai kiukkua. Hillitse aina itsesi sinä epäitsepetoksellinen henkisesti kypsä vahva ihminen =D =D =D
Tunteahan niitä saa muttei sen antaa johtaa actioniin ! hae apua oikeesti.
Ai suru ei saa johtaa kyynelehtimiseen, ilo nauruun ja vihassaan et saa päästää pihahdustakaan?
Minäpä en tottele sinua, kun olen vihainen, niin huudan. Ja saatan jopa mäiskiä tyynyllä seinään. Lällälläää!!!
Se voi muuten olla sinä joka sitä apua joutuu hakemaan, kun patoat tunteesi ja sairastut sitten siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi vaikka ihan täysin imaginäärinen tilanne jossa joku haukkuu, valehtelee, kieroilee, mustamaalaa, eristää, piilottelee tavaroitasi ja tekee inhottavia temppuja jatkuvasti, eikä ymmärrä ja tottele mitään kieltoja. Vaikka pyydät nätisti, vaikka itkien rukoilisit, että jätä minut jo rauhaan, niin ei muka olisi moraalisesti oikein läsäyttää sitä tyyppiä avokämmenellä naamaan?
Laki varmasti kieltää, mutta minä en kehtaisi hirveästi jeesustella ja moralisoida, jos joku tuollaiseen toimintaan sortuu.
Fyysistä vakivaltaa harjoittavalla ei ole hajuakaan rajoista itsellään.