Lue keskustelun säännöt.
Jenny, Saara ja kehopositiivisuus
04.11.2017 |
Katselin noiden kahden haastattelua Puoli seitsemän -ohjelmassa ja täytyy kyllä sanoa, että ovat mukavan ja fiksun oloisia naisia, MUTTA:
Kehopositiivisus sinänsä hyvä ja tervetullut tuulahdus julkiseen keskusteluun, mutta joku raja silläkin. Mun mielestä rajan voisi vetää siihen, mikä on tervettä ja mikä ei. Noiden kahden kehot ovat haastattelussa näkemäni perusteella sairaalloisen ylipainoisia, joka siis ei voi olla positiivisuuden aihe sinänsä. Omassa kehossa viihtyminen ja oikeus rauhaan sen suhteen jees, mutta että asian toitottaminen ympäriinsä niin....ei. Kyllä ihmisiä täytyy jo ihan kansanterveydellisistä syistä valistaa ylipainon haitoista ja suoranaisista vaaroista. Ihmisillä täytyy myös olla oikeus oikeanlaiseen tiedonsaantiin jonkun epämääräisen positiivisuushössötyksen sijaan. Ei ole oikein, että ihmisviholliset aka terveysviranomaiset vasta ns. konfrontoivat ylipainoisia heidän elintapojensa aiheuttamista terveysriskeistä. On aivan eri asia olla normaalipainoinen, ei-mallimittainen nukke ja siksi kehopositiivinen kuin vaikeasti ylipainoinen ja siitä huolimatta kehopositiivinen – kutsuisin viimeksi mainittua lähinnä välinpitämättömyydeksi, valitettavasti.
Btw. vieraana ollut Maria Nordin puolestaan vaikutti alipainoiselta, joka sekään ei varsinaisesti ole kehopositiivisuuden aihe saati tavoiteltava tila. Kontrasti näiden kahden välissä oli aikamoinen, varmaan oikein korostettu asetelmasta johtuen.
Kommentit (84)
Jokaisella tulisi olla oikeus nauttia kehostaan ja tehdä sillä mukavia asioita elämässään, kuten nauttia esim. liikunnasta rauhassa ja iloita kadulla kävelemisestä rauhassa jne. Kehopositiivisuutta tarvitaan, jotta ylipainoisetkin uskaltavat kuntosalille tai uimahalliin ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta tai siitä, että löytää alastonkuvansa netistä, kuten myös on joillekin käynyt. Ylipainoisten pitäisi saada elää rauhassa niin, ettei heitä koko ajan painostettaisi laihduttamaan muka hyvää tarkoittavien kanssaihmisten taholta. Painostaminen pahentaa tilannetta, eikä auta ihmistä millään lailla, ei tue eikä kannusta.
Itse hakeuduin ravitsemusterapeutille saadakseni apua vakavaan ahmimishäiriöön, jonka oli aikoinaan laukaissut teini-iän laihduttaminen. Tätäkään ei ihmisille kerrota, että laihduttaminen aiheuttaa syömishäiriöitä. Kaikkia joilla on parikin ylimääräistä kiloa, kehotetaan laihduttamaan, vaikka huonosti toteutettu laihduttaminen, on helppo tapa sotkea suhteensa ruokaan. Keho reagoi huonontuneeseen ravitsemukseen siten, että ihmisen ajatukset kiinnittyvät ruokaan ja näin kehittyy helposti syömishäiriö ihan kenelle vain.
No kun itse pääsin ravitsemusterapeutille, tämä asiantuntija pisti minut pussikuurille eli VLC-dieetille lähes kolmeksi kuukaudeksi. Kun mitään kiinteää ei saanut syödä, paino putosi 30 kg. Mieli ei tilanteessa kuitenkaan parantunut millään lailla ja suhtautuminen ruokaan muuttui jos mahdollista vielä vääristyneemmäksi, kun syöminen kiellettiin kokonaan melkein kolmeksi kuukaudeksi. Niinpä syöminen lähti jälleen kerran lapasesta ja kilot tulivat korkojen kera takaisin. Tässäkin tilanteessa minä olin ilmeisesti ollut huono potilas ja huono laihduttaja, kun olin asiantuntija-avusta huolimatta epäonnistunut jälleen kerran. Positiivisuudesta ei ollut tietoakaan ja tilanne oli jälleen pahempi kuin ennen yritystä saada apua.
Mitä mahdollisuuksia ylipainoisilla on kun asiantuntijatkaan eivät tiedä miten hoitaa meitä ja kanssaihmiset tuomitsevat meidät kuin olisimme paitsi tyhmiä myös melkein rikollisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella tulisi olla oikeus nauttia kehostaan ja tehdä sillä mukavia asioita elämässään, kuten nauttia esim. liikunnasta rauhassa ja iloita kadulla kävelemisestä rauhassa jne. Kehopositiivisuutta tarvitaan, jotta ylipainoisetkin uskaltavat kuntosalille tai uimahalliin ilman pelkoa nolatuksi tulemisesta tai siitä, että löytää alastonkuvansa netistä, kuten myös on joillekin käynyt. Ylipainoisten pitäisi saada elää rauhassa niin, ettei heitä koko ajan painostettaisi laihduttamaan muka hyvää tarkoittavien kanssaihmisten taholta. Painostaminen pahentaa tilannetta, eikä auta ihmistä millään lailla, ei tue eikä kannusta.
Itse hakeuduin ravitsemusterapeutille saadakseni apua vakavaan ahmimishäiriöön, jonka oli aikoinaan laukaissut teini-iän laihduttaminen. Tätäkään ei ihmisille kerrota, että laihduttaminen aiheuttaa syömishäiriöitä. Kaikkia joilla on parikin ylimääräistä kiloa, kehotetaan laihduttamaan, vaikka huonosti toteutettu laihduttaminen, on helppo tapa sotkea suhteensa ruokaan. Keho reagoi huonontuneeseen ravitsemukseen siten, että ihmisen ajatukset kiinnittyvät ruokaan ja näin kehittyy helposti syömishäiriö ihan kenelle vain.
No kun itse pääsin ravitsemusterapeutille, tämä asiantuntija pisti minut pussikuurille eli VLC-dieetille lähes kolmeksi kuukaudeksi. Kun mitään kiinteää ei saanut syödä, paino putosi 30 kg. Mieli ei tilanteessa kuitenkaan parantunut millään lailla ja suhtautuminen ruokaan muuttui jos mahdollista vielä vääristyneemmäksi, kun syöminen kiellettiin kokonaan melkein kolmeksi kuukaudeksi. Niinpä syöminen lähti jälleen kerran lapasesta ja kilot tulivat korkojen kera takaisin. Tässäkin tilanteessa minä olin ilmeisesti ollut huono potilas ja huono laihduttaja, kun olin asiantuntija-avusta huolimatta epäonnistunut jälleen kerran. Positiivisuudesta ei ollut tietoakaan ja tilanne oli jälleen pahempi kuin ennen yritystä saada apua.
Mitä mahdollisuuksia ylipainoisilla on kun asiantuntijatkaan eivät tiedä miten hoitaa meitä ja kanssaihmiset tuomitsevat meidät kuin olisimme paitsi tyhmiä myös melkein rikollisia?
Tämä komentti on todella jäätävä. Järkyttävää että terveydenhuollossa aiheutetaan tuollaista kärsimystä.
Mun mielestä tämä Jennyn ja Saaran juttu on hyvä, olen kuunnellut radio-ohjelmat jo alusta saakka. Ne kun kuuntelee niin alkaa ymmärtää tätä tematiikkaa eri tavalla.
Lihavuus on oire. Mutta mitä sen taustalla on? Ei yhtä ongelmaa tai vaivaa, vaan jollakin on syömishäiriö, toisella masennus (ja sen lääkitys), kolmannella kilppariongelmat, ja neljännellä vaikka ruoka-allergiat, viidennellä lipodeema, jne...
On hyödytöntä että joku tulee saarnaamaan jotain laihdutuskuureista, sehän juuri viestittää ylipainoiselle, ettei häntä hyväksytä, että häntä inhotaan eikä pidetä ihmisenäkään. Ei auta yhtään paranemisessa. Ja eihän niistä kiloista pääse yhdessä yössä, vaikka haluaisi. Siihen asti lihavien pitää herätä aamulla, pukea ja lähteä sinne kadulle ja kouluun tai töihin tai harrastuksiin, ihmisten keskelle, elää siinä kehossa joka heillä on. Jos ilmapiiri on vihamielinen, niin miten se helpottaa ylipainoisen oloa ja kannustaa häntä laihtumaan? Eikö päinvastoin läskivihaajien viestit itse asiassa aiheutakin sen, että projekti epäonnistuu.
Siksi kehopositiivisuudella on sosiaalinen tilaus. Olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuutta tarvitaan...
***
Siksi kehopositiivisuudella on sosiaalinen tilaus. Olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia.
Tottakai, mutta mun pointti on, että ylipainon ihanuutta korostamalla häivytetän sen aiheuttamat terveysriskit. Ei ole oikein, että joku kuulee vaikkapa just terkkarin vastaanotolla ensimmäistä kertaa riskeistä, saa ehkä neuvoksi laihduttaa ja soppa on valmis. Koska ylipainon taustalla on aiheuttajana jotain psyykkistä pahoinvointia, minusta sitä pitäis käsitellä näissä keskusteluissa realistisemmin ton positiivisuushötön sijaan, vaikka toki sitäkin tarvitaan enemmän kuin syyllistämistä ja paheksuntaa.
Olen huomannut, että suurin osa pitää alipainoista kehoa normaalipainoisena (BMI) ja sitten siihen verrataan muita. Sekään ei ole tervettä. Minua on ainakin ärsyttänyt alipainoisenakin se, että monet antavat esimerkkinä missin pituuden (175) ja sitten painon, joka olisi normaali sillä pituudella ja se paino on aina jotain 50 kiloa, vaikka silloin on jo vakavasti ja silmin nähden alipainoinen.
Esim. tässä on alipainoinen vartalo BMI:n mukaan.
https://www.instagram.com/p/BaOkaqxlqd_/?taken-by=sjanaelise
Mutta se on täysin okei olla alipainoinen. Alipaino ei siis ole sama asia kuin se, että on kirjaimellisesti pelkkää luuta ja nahkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuutta tarvitaan...
***
Siksi kehopositiivisuudella on sosiaalinen tilaus. Olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia.
Tottakai, mutta mun pointti on, että ylipainon ihanuutta korostamalla häivytetän sen aiheuttamat terveysriskit. Ei ole oikein, että joku kuulee vaikkapa just terkkarin vastaanotolla ensimmäistä kertaa riskeistä, saa ehkä neuvoksi laihduttaa ja soppa on valmis. Koska ylipainon taustalla on aiheuttajana jotain psyykkistä pahoinvointia, minusta sitä pitäis käsitellä näissä keskusteluissa realistisemmin ton positiivisuushötön sijaan, vaikka toki sitäkin tarvitaan enemmän kuin syyllistämistä ja paheksuntaa.
Olet väärässä. Ensinnäkään Jenny ja Saara (eikä oikein kukaan muukaan) ole hehkuttanut "ylipainon ihanuutta". Et vaan ole seurannut ohjelmaa, joten puhut puppua.
Lisäksi jos joku vasta terkkarin vastaanotolla kuulee, että ylipaino aiheuttaa riskejä, niin sekin on keksimääsi puppua. Suomessa nykyisin seurataan lasten painonkehitystä jo vauvasta asti, joten eiköhän asia ennen kouluikää ole aika selvä monelle. Lisäksi jos ylipainon vaarat tulevat yllärinä, pitäisi elää täysin umpisukkelossa: näistä asioista puhutaan joka mediassa lähes päivittäin.
Mutta kuinka moni itse asiassa tällä palstallakaan tietää tieteellisen faktan, että alipaino on vaarallisempaa kuin ylipaino? (Lähde: esim. Journal of Epidemiology and Public Health, 2014, 28.3.)
Siis alipaino johtaa pienemmällä painomuutoksella ja lyhyemmässä ajassa vaarallisiin oireisiin, jopa pysyviin vaurioihin ja jopa kuolemaan.
Silti emme kuule tuosta jatkuvaa rummutusta. Miksi? Liittyisikö kuitenkin siihen että kulttuurisesti halutaan pitää alipainosia "kauniina" ja "terveinä"?
Kehopositiivisuuden kutsuminen hötöksi on aika nurinkurista sekin. Eiköhän jokainen tajua, että oman kehon kanssa on elettävä joka hetki viimeiseen henkäykseen asti. Jos omaan kehoon ei voi suhtautua positiivisesti, sittenhän koko loppuelämä on yhtä kitumista kun on pakko elää sen vihamiehen kanssa samassa paketissa. Ei voi johtaa mihinkään myönteiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jokainen ihminen nykymaailmassa tietää ylipainon riskeistä. Joten ihan turha tulla huolestuneena kansalaisena valistamaan, että nyt jonkin yksittäisen kehopositiivisuusliikkeen takia ihmiset yhtäkkiä unohtaisi terveet elintavat ja alkaisi ihannoida lihavuutta. Sehän on ihan absurdi ajatus, kun sen sanoo ääneen.
Meidän markkinatkin pyörii hoikkuuden ihannoinnin ympärillä, ja me saadaan joka puolelta koko ajan viestiä, että meidän pitäis näyttää vähän paremmilta.
Kehopositiivisuus on HENKISTÄ HYVINVOINTIA. On ihan sama, minkä kokoinen kroppa on, kun pointtina on se, että sitä omaa kehoa ei tarvitsisi hävetä, piilotella, kurittaa. Ylipainoon liittyy valtavaa häpeää ja häpeä taas ei auta kenenkään painonpudotusta.
Minusta juuri tuollaisten ihmisten tuomana tämä viesti on tärkeä. Itse olen sairastunut jo kolmekymppisenä laihdutteluyritysten seurauksena ahmimishäiriöön (BED). Sen seurauksena olen lihonut entisestään, nyt jo yli 100 kilon.
En tietenkään luule, että on terveellistä että puolitoistametrinen akka painaa 100 kg. Mutta kun kerran laihduttaminen ei ole koskaan onnistunut, ja sen sijaan se vie minut joka kerta syvemmälle syömishäiriöön, niin parempihan se on alkaa hyväksyä nykyinen kokoni ja kehonmuotoni. Painaa sitten vaikka loppuiän tämän verran, parempi sekin kuin lihoa lisää, mikä tuntuu olevan ainoa vaihtoehto.
Tuon Jennyn ja Saaran ohjelman viimeksi katsoin ja siinä eräs fiksun oloinen vanhempi haastateltava sanoi että laihduttamisen voi vain lopettaa. Se jotenkin pysäytti minut. Minunkaan ei ole pakko kiduttaa itseäni enää hyödyttömällä laihduttelulla ja takaisinlihomisella ja syömishäiriökierteen ylläpitämisellä. Voin hyväksyä sen, että minä nty olen ylipainoinen ja todennäköisesti tulen aina olemaan, mutta minulla on oikeus olla tällaisenakin häpeämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fat shaming lihottaa, ei laihduta. siksi kehopositiivisuutta tarvitaan.
Mistä olettamus että ylipainoinen ihminen ei voi olla terve? Syödä tervellisesti ja kuntoilla? Mun mitat on 163cm/73kg ja olen paljon surkeammassa kunnossa kuin ystäväni, jonka mitat ovat 175cm/120kg. Hän syö superterveellisesti ja kuntoilee, minä syön epäterveellisesti enkä kuntoile. Mulla elämäntapamuutos vasta ajatusvaiheessa, hän toteuttaa sitä: eikä välttämättä ajatuksella että olisi pakko laihtua. Lääkärinsä mukaan erittäin terve. Ainoa "ongelma" ylipaino, mikä ei tuota hänelle terveydellisiä haittoja, eli ei ongelma. Ylipainoinen ihminen voi olla terve. Ärsyttävää tollainen ininä, että olis automaattisesti vitun epäterve diabeetikko jos on ylipainoinen, kun asia ei välttämättä ole niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä olettamus että ylipainoinen ihminen ei voi olla terve? Syödä tervellisesti ja kuntoilla? Mun mitat on 163cm/73kg ja olen paljon surkeammassa kunnossa kuin ystäväni, jonka mitat ovat 175cm/120kg. Hän syö superterveellisesti ja kuntoilee, minä syön epäterveellisesti enkä kuntoile. Mulla elämäntapamuutos vasta ajatusvaiheessa, hän toteuttaa sitä: eikä välttämättä ajatuksella että olisi pakko laihtua. Lääkärinsä mukaan erittäin terve. Ainoa "ongelma" ylipaino, mikä ei tuota hänelle terveydellisiä haittoja, eli ei ongelma. Ylipainoinen ihminen voi olla terve. Ärsyttävää tollainen ininä, että olis automaattisesti vitun epäterve diabeetikko jos on ylipainoinen, kun asia ei välttämättä ole niin.
Muutamien vuosien päästä ikävä polvileikkauskierre voi muuttaa ystäväsi mielipiteen.
Polvista valittaa eniten oman työpaikan kolleegat, jotka ovat 40-50 -vuotiaita. Ja kyllä, polvivaivat ovat saaneet nämäkin naiset vihdoin palkkaamaan sen oman personal trainerin.
Kehopositiivisuudella yritetään katkaista keholle haitallinen negatiivinen ajattelu.
Negatiivisuus näkyy seuraavaavilla ajatusmalleille. Olen lihava, käyn oksentamassa. Olen lihava, syön lisää kestääkseni tunteen.
Kehopositiivisuuteen kuuluu myös hyväksyä ikääntyminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin alkuun samaa mutta avasi silmäni paremmin, kun luin tämän tekstin.
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/11/01/kun-ei-jaksa-vihata-k…
Anoreksiasta parantunut pukee sanoiksi, että kehovihaa voi potea minkä kokoinen vain ja juuri kehoviha pitäisi saada loppumaan.
Todella fiksusti kirjoitettu blogiteksti. Pitäisi julkaista jokaisessa maamme mediassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin alkuun samaa mutta avasi silmäni paremmin, kun luin tämän tekstin.
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/11/01/kun-ei-jaksa-vihata-k…
Anoreksiasta parantunut pukee sanoiksi, että kehovihaa voi potea minkä kokoinen vain ja juuri kehoviha pitäisi saada loppumaan.
Todella fiksusti kirjoitettu blogiteksti. Pitäisi julkaista jokaisessa maamme mediassa.
Moi suunnitteluvirhe-bloggaaja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin alkuun samaa mutta avasi silmäni paremmin, kun luin tämän tekstin.
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/11/01/kun-ei-jaksa-vihata-k…
Anoreksiasta parantunut pukee sanoiksi, että kehovihaa voi potea minkä kokoinen vain ja juuri kehoviha pitäisi saada loppumaan.
Todella fiksusti kirjoitettu blogiteksti. Pitäisi julkaista jokaisessa maamme mediassa.
Moi suunnitteluvirhe-bloggaaja!
En ole ikinä edes kuullut aiemmin koko bloggarista. Luin tässä ketjussa olevan linkin ja totesin oman mielipiteeni hänen postauksestaan. Vainoharhaista ja ketjujen lukijoita aliarvioivaa tuollainen kuvittelu, että kaikilla bloggareilla olisi aikaa väijyä täällä. Olen huomannut saman moikkailun muissakin ketjuissa käsiteltiinpä aihetta mitä tahansa. Kateusko toisen saamasta anonyymista tunnustuksesta laittaa noin moikkailemaan? Kysyn nyt tätä ihan uteliaisuuttani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin alkuun samaa mutta avasi silmäni paremmin, kun luin tämän tekstin.
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/11/01/kun-ei-jaksa-vihata-k…
Anoreksiasta parantunut pukee sanoiksi, että kehovihaa voi potea minkä kokoinen vain ja juuri kehoviha pitäisi saada loppumaan.
Todella fiksusti kirjoitettu blogiteksti. Pitäisi julkaista jokaisessa maamme mediassa.
Moi suunnitteluvirhe-bloggaaja!
En ole ikinä edes kuullut aiemmin koko bloggarista. Luin tässä ketjussa olevan linkin ja totesin oman mielipiteeni hänen postauksestaan. Vainoharhaista ja ketjujen lukijoita aliarvioivaa tuollainen kuvittelu, että kaikilla bloggareilla olisi aikaa väijyä täällä. Olen huomannut saman moikkailun muissakin ketjuissa käsiteltiinpä aihetta mitä tahansa. Kateusko toisen saamasta anonyymista tunnustuksesta laittaa noin moikkailemaan? Kysyn nyt tätä ihan uteliaisuuttani.
Oletkohan sä vähän tosikko? Käy vaikka kakalla, jospa se keppi perseessäs irtoais.
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuudella yritetään katkaista keholle haitallinen negatiivinen ajattelu.
Negatiivisuus näkyy seuraavaavilla ajatusmalleille. Olen lihava, käyn oksentamassa. Olen lihava, syön lisää kestääkseni tunteen.
Kehopositiivisuuteen kuuluu myös hyväksyä ikääntyminen.
Tuolla ikääntymisen hyväksymisellä olisi myös ekologisisia ja elämänlaadullisia vaikutuksia kun etenkin naiset eivät tuhlaisi rahojaan turhiin tökötteihin, joista moniakaan ei käytetä loppuun koska ne eivät toimi. Syntyy vain turhaa pakkaus- ja kosmetiikkajätettä sekä logistiikasta aiheutuvia ympäristöhaittoja, muun muassa myös Euroopassa tuhottomasti ihmisiä vuosittain tappavia pienhiukkasia.
Elisabeth Arden totesi kauneusvoiteen tärkeimmän ainesosan olevan toivo. Voisi olla helpottavaakin mutta ainakin naistenlehdille turhauttavaa jos ihmiset ostaisivat esim. vain sellaista kosmetiikkaa, joka sopisi heidän iholleen ja vapauttaisi heiltä energiaa muuhunkin kuin ikääntymisen merkkien suremiseen. Kuinka sitten järjestettäisiin esim. ryppyvoidetestejä? Tutkijat ovat vuodesta toiseen todenneet ihan ihotyypille sopivalla kosteusvoiteella kosteutetun ihon näyttävän vähintään yhtä hyvältä kuin kalliilla tuotearsenaalilla käsitellyn ihon.
Ehkä kauneudenhoitoala osaisi sopeutua tilanteeseen ja perustaisi enemmän hyvään oloon perustuvia hyvinvointikeskuksia? Vähäisten kokemusteni perusteella kosmetologin kasvohoidon parhaimmat osuudet ovat mekaaninen puhdistus (ilahduttaa jälkeenpäin vaikka sattuu tehdessä) sekä hieronta. Voisin olla hierottavana vaikka joka viikko koska siitä tulee hyvä olo.
Muutenkin erityisesti menopaussi-ikäisiä naisia pilkataan koska he ovat hormoniensa vuoksi herkässä mielentilassa sekä että heissä alkaa ikääntyminen näkymään kiihtyvällä vauhdilla mutta heitä ei pidetä vielä kunnioitettavassa iässä olevina rouvina. Moni tulee tuossa iässä jätetykin etenkin jos mies on edennyt merkittävämpään asemaan ja 35+-ikäiset kokevat miehen vielä ihan ok ja turvalliseksi perheensisäehdokkaaksikin. Kuinka moni mies pystyy vastustamaan kiusausta vaihtaa nuorempaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin alkuun samaa mutta avasi silmäni paremmin, kun luin tämän tekstin.
https://suunnitteluvirhe.wordpress.com/2017/11/01/kun-ei-jaksa-vihata-k…
Anoreksiasta parantunut pukee sanoiksi, että kehovihaa voi potea minkä kokoinen vain ja juuri kehoviha pitäisi saada loppumaan.
Todella fiksusti kirjoitettu blogiteksti. Pitäisi julkaista jokaisessa maamme mediassa.
Moi suunnitteluvirhe-bloggaaja!
En ole ikinä edes kuullut aiemmin koko bloggarista. Luin tässä ketjussa olevan linkin ja totesin oman mielipiteeni hänen postauksestaan. Vainoharhaista ja ketjujen lukijoita aliarvioivaa tuollainen kuvittelu, että kaikilla bloggareilla olisi aikaa väijyä täällä. Olen huomannut saman moikkailun muissakin ketjuissa käsiteltiinpä aihetta mitä tahansa. Kateusko toisen saamasta anonyymista tunnustuksesta laittaa noin moikkailemaan? Kysyn nyt tätä ihan uteliaisuuttani.
Oletkohan sä vähän tosikko? Käy vaikka kakalla, jospa se keppi perseessäs irtoais.
Kerrot aika paljon itsestäsi vastauksessasi. No, eiköhän tämä sitten riitä tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuutta tarvitaan...
***
Siksi kehopositiivisuudella on sosiaalinen tilaus. Olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia.
Tottakai, mutta mun pointti on, että ylipainon ihanuutta korostamalla häivytetän sen aiheuttamat terveysriskit. Ei ole oikein, että joku kuulee vaikkapa just terkkarin vastaanotolla ensimmäistä kertaa riskeistä, saa ehkä neuvoksi laihduttaa ja soppa on valmis. Koska ylipainon taustalla on aiheuttajana jotain psyykkistä pahoinvointia, minusta sitä pitäis käsitellä näissä keskusteluissa realistisemmin ton positiivisuushötön sijaan, vaikka toki sitäkin tarvitaan enemmän kuin syyllistämistä ja paheksuntaa.
Ymmärrätkö, että et nyt lainkaan ymmärrä mistä on kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehopositiivisuutta tarvitaan...
***
Siksi kehopositiivisuudella on sosiaalinen tilaus. Olkaa itsellenne ja toisillenne armollisia.
Tottakai, mutta mun pointti on, että ylipainon ihanuutta korostamalla häivytetän sen aiheuttamat terveysriskit. Ei ole oikein, että joku kuulee vaikkapa just terkkarin vastaanotolla ensimmäistä kertaa riskeistä, saa ehkä neuvoksi laihduttaa ja soppa on valmis. Koska ylipainon taustalla on aiheuttajana jotain psyykkistä pahoinvointia, minusta sitä pitäis käsitellä näissä keskusteluissa realistisemmin ton positiivisuushötön sijaan, vaikka toki sitäkin tarvitaan enemmän kuin syyllistämistä ja paheksuntaa.
Niistä riskeistä voi lukea joka päivä ihan ip-lehdistäkin. Aina ylipainoa ei aiheuta ”jokin psyykkinen pahoinvointi”. Naapurini sai ihan tavanomaiseen vaivaan sellaiset lääkkeet, että lihoi 30 kiloa kuukaudessa ja oli täysin postimyynnin varassa, että sai edes vaatteita päälleen koska pienellä paikkakunnalla ei myydä niin suuria miestenkokoja. Vaimo oli hätäpäissään viritellyt kuminauhaa miehen työhousujen sepalukseen jne mutta hätä oli suuri kun mies ei voinut ihan verkkareissa töissä käydä. Myöhemmin naapurin lääkitys tietenkin vaihdettiin toiseen mutta hänen on nyt vaikeampaa liikkua eikä nesteenpoistolääkkeilläkään pudoteta hetkessä kymmeniä kiloja. Liikkuminen on tietenkin moninverroin vaikeampaa kuin ennen sairastumista. Molemmat tekevät parhaansa sen eteen, että pöydässä on terveellistä mutta vähäenergistä ruokaa koska kumpikaan ei halua sairastuneelle lisäongelmia.
Milloin tämä ohjelma tuli? En löydä yle areenasta.