Lue keskustelun säännöt.
Masentuneiden tukiketju
03.11.2017 |
Miten on päivä sujunut? Ja onko viikonlopulle suunnitelmia?
Mulla on pahempi olo kuin pitkään aikaan, pimeys vain pahentaa asiaa. Tarvitsisin jonkun tähän viereen, mutta kun ei ole ketään eikö ketään kelle soittaa.. Ja sekös vasta masentaa.
Tavoitteena huomenna käydä ulkona ja siivota vähän tätä kämppää, joka on päässyt todella hirveään kuntoon.
Kommentit (57)
Käyttäjä7781 kirjoitti:
Ahdistaa jo nyt tuleva viikko ja se tulenko selviämään siitä. Toivottavasti.
Paljon voimia kaikille täällä!
Samoin sinulle ♡.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt melankoliasta koko ikäni. Aina kun tulee oikein hyvä hetki niin mieleen nousee synkkiä ajatuksia kaiken katoavaisuudesta.
Joo aika sama... en saa oikein mitään tehtyä, nyt ikää jo 35. En edes sitä ihastustani yrittänyt tosissani vaan annoin senkin mennä...
Tämä kyllä kaivelee ja surettaa eikä oikein löydä mitään positiivista mistään. Hyvä kuitenkin tietää ettei ole täysin kuollut sisältä.
Käytätkö mitään lääkkeitä? Olo on nyt aika sietämätön ja olen ajatellut hakeutua hoitoon. Viime kerrasta ei vain oikein ollut apua, enemmänkin hävetti ettei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt melankoliasta koko ikäni. Aina kun tulee oikein hyvä hetki niin mieleen nousee synkkiä ajatuksia kaiken katoavaisuudesta.
Elämä katoavaista, edessä vain taivas. Se on elämä ja voima! ♡ sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt melankoliasta koko ikäni. Aina kun tulee oikein hyvä hetki niin mieleen nousee synkkiä ajatuksia kaiken katoavaisuudesta.
Joo aika sama... en saa oikein mitään tehtyä, nyt ikää jo 35. En edes sitä ihastustani yrittänyt tosissani vaan annoin senkin mennä...
Tämä kyllä kaivelee ja surettaa eikä oikein löydä mitään positiivista mistään. Hyvä kuitenkin tietää ettei ole täysin kuollut sisältä.
Käytätkö mitään lääkkeitä? Olo on nyt aika sietämätön ja olen ajatellut hakeutua hoitoon. Viime kerrasta ei vain oikein ollut apua, enemmänkin hävetti ettei jaksa.
Masennuksen takia monessa hoidossa tai terapiassa vuosia. Auttoi vähän minua. Lääkkeet edelleen käytössä. Päivä kerrallaan. Mulla parempi hoito kun hauta. Onneksi on auttaja mieheni, joka ei jättänyt minua. Vaan yrittää auttaa aina kun on paha aika päällä. Voimia ihmiset, puhukaa asioista, ei tarvitse hävetä. Kyllä joku kuuntelee juuri sinua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt melankoliasta koko ikäni. Aina kun tulee oikein hyvä hetki niin mieleen nousee synkkiä ajatuksia kaiken katoavaisuudesta.
Elämä katoavaista, edessä vain taivas. Se on elämä ja voima! ♡ sinulle.
👍❤ Kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen siinä tilassa, että en välitä enää mistään. Voin viettää loppuelämäni kotona sohvalla maaten palstaillen ja se on ok. En halua edes mitään muuta. Haluan vaan olla rauhassa omassa kuplassani.
😇❤
Vierailija kirjoitti:
Synkkää on, erityisen paha olo mullakin täällä tänään. Tekis mieli tehdä jotain pahaa, mutta uskon että saan pidettyä itteni aisoissa vaikka vaikea yö tulossa. Ahdistaa ihan joka asia
Siunausta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on muuttanut mua tosi paljon. Olen viime aikoina eristäytynyt lähes täysin normaalista elämästä, en juurikaan poistu kotoa, en halua tavata ketään ja ajatukset kiertävät samaa kehää. Poikaystävä on ainut kontakti ulkomaailmaan. Hän on huolissaan mutta vähättelee ongelmaani suhtautumalla masennukseen kuin johonkin tahdosta riippuvan tunteeseen. Mutta kun ei se masennus mene ohi vain reipastumalla. Pelkään että poikaystäväni tulee jättämään minut ja siinä tapauksessa tuskin tulen elämään pitkään.
Surettaa että tuhlaan nuoruuteni ja ainutlaatuisen elämäni tähän sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on muuttanut mua tosi paljon. Olen viime aikoina eristäytynyt lähes täysin normaalista elämästä, en juurikaan poistu kotoa, en halua tavata ketään ja ajatukset kiertävät samaa kehää. Poikaystävä on ainut kontakti ulkomaailmaan. Hän on huolissaan mutta vähättelee ongelmaani suhtautumalla masennukseen kuin johonkin tahdosta riippuvan tunteeseen. Mutta kun ei se masennus mene ohi vain reipastumalla. Pelkään että poikaystäväni tulee jättämään minut ja siinä tapauksessa tuskin tulen elämään pitkään.
Surettaa että tuhlaan nuoruuteni ja ainutlaatuisen elämäni tähän sairauteen.
Luulin samaa, mutta sairaana ( ollut jo 15 vuotta ), tapasin tulevan aviomieheni. Rukoilin miestä olin yksinäinen. Sain miehen naapurista. Olen edelleen välillä kovin masentunut, mutta Jumala antoi minulle enkelin, eli aviomieheni joka on edelleen kanssani tulee kohta 17 vuotta naimisissa. Luulin, että ei kestä minua vaikeina aikoina, mutta hän pysyi ja yrittää tukea ja ymmärtää minua. Voimia sinulle, älä pelkää😇
MIkä vei meidät tähän jamaan?
Usein kaikilla on syitä jotka ovat johtaneet masentumiseen. Jos jokin asia olisikin toisin joka voisi antaa toivoa ja ihmiskontakteja?
Itselläni masennus alkoi siitä, etten päässyt työelämään kiinni yrityksistä huolimatta koskaan. Opiskelin 2 tutkintoa, otin opintolainat ja panostin opiskeluun. Tässä sitä ollaan, 35-vuotiaana, elämä jo puoleksi elettynä. En ole tyhmä, laiska enkä saamaton, olen vain luovuttanut. Joskus käyn ulkona ja näen rikkaita, menestyneitä eläkeläisiä lenkeillään tai jumpparyhmissään kuntosalin lasin läpi. Tällöin tunnen jotakin, nimittäin syvää katkeruutta ja kateutta. Vihaakin. Tämä maailma on heitä varten, he ovat saaneet kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi elämän pitäisi olla aktiivista ja sosiaalista.
Olen vakavan masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja vaimoni on ollut samantyypisten ongelmien vuosi työkyvytön useamman kymmenen vuotta.
Mikä siinä on ongelmana jos tekee niitä asioita jotka oikealta tuntuvat?
Kun tapasimme, olimme hädintuskin elossa. Katselimme elokuvia ja söimme suklaata vuosikausia, So what?
Nyt roikumme netissä päiväkaudet ja välillä poikkeilemme lähikaupungissa kirpputoreilla. Mitä se ketään häiritsee että elämämme on tällaista?
Me olemme tyytyväisiä pienipuotoiseen elämäämme, emmekä oikeastaan kaipaa mitään muuta.
Miksi elämän pitäisi olla suorittamista, ystäviä, materian haalimista, sosiaalisuutta ja muuta turhanpäiväistä.
Jos masentaa, anna masentaa ja ole sellainen kuin olet ja tee sitä mikä hyvältä tuntuu. Lakkaa välittämästä siitä millaisena muut haluaisivat sinut nähdä tai minkälainen ympäristön luoma mielikuva sinulla "normaaleista" ihmisistä on.
Käärinliinassa ei ole taskuja.
Vierailija kirjoitti:
MIkä vei meidät tähän jamaan?
Usein kaikilla on syitä jotka ovat johtaneet masentumiseen. Jos jokin asia olisikin toisin joka voisi antaa toivoa ja ihmiskontakteja?
Itselläni masennus alkoi siitä, etten päässyt työelämään kiinni yrityksistä huolimatta koskaan. Opiskelin 2 tutkintoa, otin opintolainat ja panostin opiskeluun. Tässä sitä ollaan, 35-vuotiaana, elämä jo puoleksi elettynä. En ole tyhmä, laiska enkä saamaton, olen vain luovuttanut. Joskus käyn ulkona ja näen rikkaita, menestyneitä eläkeläisiä lenkeillään tai jumpparyhmissään kuntosalin lasin läpi. Tällöin tunnen jotakin, nimittäin syvää katkeruutta ja kateutta. Vihaakin. Tämä maailma on heitä varten, he ovat saaneet kaiken.
Omalle masennukselleni en ole onnistunut löytämään mitään yksittäistä hyvää syytä.
Osaltaan epäilen että lapsuuteni tunteettomassa perheessä ja etenkin vaikea teini-ikä, jolloin koen jääneeni vanhempieni hylkäämäksi ovat jättäneet syvät haavat enkä ole päässyt asian yli. Olen siis ollut pitkään masentunut, toimintakyvytön, siitä syystä en ole menestynyt elämässä millään saralla, joten tunnen itseni arvottomaksi ja sekös vasta lisääkin masennuksen tunnetta. Noidankehä, josta en tunnu pääsevän mitenkään eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIkä vei meidät tähän jamaan?
Usein kaikilla on syitä jotka ovat johtaneet masentumiseen. Jos jokin asia olisikin toisin joka voisi antaa toivoa ja ihmiskontakteja?
Itselläni masennus alkoi siitä, etten päässyt työelämään kiinni yrityksistä huolimatta koskaan. Opiskelin 2 tutkintoa, otin opintolainat ja panostin opiskeluun. Tässä sitä ollaan, 35-vuotiaana, elämä jo puoleksi elettynä. En ole tyhmä, laiska enkä saamaton, olen vain luovuttanut. Joskus käyn ulkona ja näen rikkaita, menestyneitä eläkeläisiä lenkeillään tai jumpparyhmissään kuntosalin lasin läpi. Tällöin tunnen jotakin, nimittäin syvää katkeruutta ja kateutta. Vihaakin. Tämä maailma on heitä varten, he ovat saaneet kaiken.
Kaikista tärkeintä on rakkaus ❤. Voimia sinulle myös.
Mä olen ollut viallinen syntymästäni saakka. Olen aina tuntenut olevani huonompi kuin muut, en yhtään minkään arvoinen. Olen herkkä, itsetunnoton ja minuuteni on jotenkin sirpaloitunut. En ole pystynyt opiskelemaan tai hankkimaan vakityötä. Ei ole ystäviä, kumppania tai perhettä. Olen erakko. Masennukseni on pahentunut vuosien varrella ja vasta jokin aika sitten menin hoitoon vaikka se olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Nyt olen lääkkeiden takia kuin elävä kuollut tai ainakin melkein. Elämäni tarina.
Rakkaus on tärkeää joo. Mutta kaikilla ei ole läheisiä. Tätä elämääni ei voi ymmärtää yksikään, kellä on edes yksi läheinen ihminen. Silloin et ole enää pelkkä kuori, sinussa on henki. Toinen ihminen puhaltaa sinut eläväksi, todeksi. Tekee sinun ajastasi elävän ja antaa merkityksiä. Näkee sinut.
Kun olet yksinäinen, olet kaiken hylkäämä. Omassa maailmassasi, tahtomattasi.
Rakastakaa toisianne. Auttakaa toisianne. Pysähtykää kuuntelemaan toisen huolia. Olkaamme ymmärtäväisiä ja suvaitsevaisia kaikkia kohtaan. Rajana on todellakin taivas. Auttakaa sairaita, vain vaikka olemalla vieressä hiljaa. Halatkaa ja rakastakaa paljon. Älkää pelätkö pimeää ja pahaa. Yrittäkää ymmärtää ja antaa anteeksi muille ja myös itselle. Rukous -> ♡ vastaus.
Siunausta kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tärkeää joo. Mutta kaikilla ei ole läheisiä. Tätä elämääni ei voi ymmärtää yksikään, kellä on edes yksi läheinen ihminen. Silloin et ole enää pelkkä kuori, sinussa on henki. Toinen ihminen puhaltaa sinut eläväksi, todeksi. Tekee sinun ajastasi elävän ja antaa merkityksiä. Näkee sinut.
Kun olet yksinäinen, olet kaiken hylkäämä. Omassa maailmassasi, tahtomattasi.
Pyydä mitä halajat, sen saat!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut viallinen syntymästäni saakka. Olen aina tuntenut olevani huonompi kuin muut, en yhtään minkään arvoinen. Olen herkkä, itsetunnoton ja minuuteni on jotenkin sirpaloitunut. En ole pystynyt opiskelemaan tai hankkimaan vakityötä. Ei ole ystäviä, kumppania tai perhettä. Olen erakko. Masennukseni on pahentunut vuosien varrella ja vasta jokin aika sitten menin hoitoon vaikka se olisi pitänyt tehdä vuosikymmeniä sitten. Nyt olen lääkkeiden takia kuin elävä kuollut tai ainakin melkein. Elämäni tarina.
Jeesus on pomo, kokeile rukousta. Minulla toimii, ahdistuksessa tai masiksessa. Iloa pimeää iltoihin!
Mä olen kärsinyt melankoliasta koko ikäni. Aina kun tulee oikein hyvä hetki niin mieleen nousee synkkiä ajatuksia kaiken katoavaisuudesta.